Lue keskustelun säännöt.
Olen hämmentynyt yksin jäämisestä yliopistolla: eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään?
25.12.2019 |
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus oli todella outo, erittäin kömpelöä kieltä ja epäonnistuneita, teennäisiä sanavalintoja. Monisanainen, sekava vuodatus, jossa ei kuitenkaan kerrottu yhtään mitään eikä mistään saanut otetta.
Jutun perusteella kirjoittaja vaikuttaa ärsyttävältä ja itsetietoiselta tyypiltä, joka yrittää aivan liikaa ja on prosessissa hukannut aidon yhteyden omaan itseensä ja muihin. Hän ei ehkä osaa tunnistaa sosiaalisia tilanteita, koodeja ja kirjoittamattomia viestejä, koska on niin uppoutunut oman roolinsa rakentamiseen. Luultavasti itse kiertäisin tämän tyypin kaukaa, valitettavasti. Olen pahoillani.
Tän voi tavata You Tubella, valitettavasti. Nainen. Ei kertonut että kuuluu aktivistina laitapuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monilla on vääristynyt minäkuva. Täysin erilainen mielikuva itsestään kuin se, miten toiset hänet näkevät. Ap kuulunee tähän joukkoon.
Tai sitten hän on nirso. Tällöin pitäisi muistaa Tuhmien tätien laulu: "Se ei pane joka valkkaa".
Jokainen rento supliikimies, jolla on elämä hallinnassa, löytää ja saa naisen, jos vain haluaa.
Ap ei valita ystävien puutetta yliopistolla 😀
Hän linkkasi hesarin mielipidekirjoituksen, jossa joku valittaa. Etkö lukenut sitä? Sen kirjoittajaa tässä ketjussa ihmetellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain tiedoksenne: Kirjoittaja on NAINEN.
Kommenttinne ovat kovin tylyjä, koska oletatte hänet mieheksi.
Mistä sinä sen tiedät?
Koska on itse se nainen.
Anna kun arvaa. Kirjoittajan etunimi on Pekka ja sukunimi Haavisto?
Ainakin meillä ekavuotisetkin jaottelivat toisensa hyvin nopeasti niihin jotka kannatti tuntea ja niihin joilla ei ollut merkitystä. Ystävällisyydellä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä kuka oli suosittu ja kuka ei. Paskaltahan se minustakin tuntui kun luulin että edessä on elämän parhaat vuodet ja uusia ystäviä.
Juuri näin. Oli ihan sama, yritinkö lähestyä tai ilmaista itseäni varmasti vai varovasti, mutta muut katsoivat aina järkyttyneitä, että miksi tuo ulkopuolinen yrittää nyt jotain. Olin kursseilla yleensa ainoa mies, enkä päässyt oikein mitenkään piirehin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä ekavuotisetkin jaottelivat toisensa hyvin nopeasti niihin jotka kannatti tuntea ja niihin joilla ei ollut merkitystä. Ystävällisyydellä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä kuka oli suosittu ja kuka ei. Paskaltahan se minustakin tuntui kun luulin että edessä on elämän parhaat vuodet ja uusia ystäviä.
Taidat olla Jyväskylästä, tuo ”ekavuotiset” on niin loogista jatkoa sille eppu, toppu, kolkki -käytännölle. Hrrr. Onneksi ei sentään ”vuosikkaat”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus oli todella outo, erittäin kömpelöä kieltä ja epäonnistuneita, teennäisiä sanavalintoja. Monisanainen, sekava vuodatus, jossa ei kuitenkaan kerrottu yhtään mitään eikä mistään saanut otetta.
Jutun perusteella kirjoittaja vaikuttaa ärsyttävältä ja itsetietoiselta tyypiltä, joka yrittää aivan liikaa ja on prosessissa hukannut aidon yhteyden omaan itseensä ja muihin. Hän ei ehkä osaa tunnistaa sosiaalisia tilanteita, koodeja ja kirjoittamattomia viestejä, koska on niin uppoutunut oman roolinsa rakentamiseen. Luultavasti itse kiertäisin tämän tyypin kaukaa, valitettavasti. Olen pahoillani.
Tän voi tavata You Tubella, valitettavasti. Nainen. Ei kertonut että kuuluu aktivistina laitapuoleen.
No jos asia on näin, niin ei ihme, jos hänen kanssaan ei haluta ystävystyä. Kaikenlaiset ääripään aktivistit tulevat parhaiten juttuun kaltaistensa kanssa, kunhan toinen edustaa myös samaa ääripäätä. Muut eivät yleensä jaksa ystävyyssuhdetta tällaisen ihmisen kanssa. Kirjoitus kyllä haiskahtikin siltä, että jotain kirjoittaja yrittää nyt tarkoituksellisesti pimittää eikä nenä näköjään ollut väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hämmentynyt yksin jäämisestä yliopistolla: eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään?
-sarkasmia vai oileasti tosissaan kirjoitettu?En jostain syystä ole tajunnut hedelmää tuottavan tutustumisen koodikieltä tai poppakonstia.
-normaali ihminen ei kirjoita noin, että koodikieli tuottaa tutustumista, joka tuottaa hedelmääMUUTTAESSANI vieraalle paikkakunnalle opintojen vuoksi olin totaalisesti uuden edessä... olin yksin.. Puhkuin silti intoa ja tarmoa.
-minä olin niin hyvä, sankariOlin valmis sukeltamaan loputtomaan ihmissuhdeverkostoon ja napsimaan ehtymättömät varannot uusia ystäviä.
- eesineellistää muita ihmisiä, hän olisi halunnut poimia ystäviä kuin hedelmiä ja muodostaa niistä itselleen varannon...Olen tilanteesta ennemmin hämmentynyt kuin surullinen. Toki joskus tunnen suruakin.
-epänormaalinkuuloiset tunteet tässä tilanteessa, useimmat olisivat nimenomaan surullisia tai masentuneita jneKurkkuun tulee halju tunne kohdatessani ohimenevän säälivän katseen tai huomatessani ”friendshipgoalsien” olevan jälleen vauhdissa Instagramin puolella.
-mitä ihmettä? Siis mitä ihmettä?Silloin tällöin yllätän itseni ihmettelemästä, eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään.
-muissa on vika, minä olen täydellinenOlen vaatinut omaa rauhaa ja jopa hakeutunut ylhäiseen yksinäisyyteen. Tässä mielessä en siis liene helppo ystävä.
-tuklee kuva vaativasta ihmisestä, tai sitten tämö koko teksti on joku pila. Tai ehkä kirjoittaja yksinkertaisesti vaan ei ymmärrä ilmaisujen sävyjä, ehkei hän ymmärrä ylhäinen yksinäisyys- ilmaisun sävyä ja käyttää sitä väärässä yhteydessä?Pidän itseäni aktiivisena harrastajana ja osallistun myös monenlaiseen järjestötoimintaan...
- tämä on outo. Pitää itseään aktiivisena harrastajana. Kuka kirjoittaisi noin??Silloin kun olen muiden seurassa .. pyrin monipuoliseen vuorovaikutukseen.
-vielä oudompaa.... pyrkii ihmisten kanssa monipuoliseen vuorovaikutukseen.Tilanne on kaverustumiseen liittyen kurja myös periaatteen tasolla.
-todella outo ilmaisu. Yämä kirjoittsja selvästi hahmottaa kaikki ihmissuhde- ja tunneasiatkin (kummallisen) järjen kautta. Onko siinä kyse jostain pers häiriöstä tms poikkeavuudesta?En vain jostain syystä ole tajunnut hedelmää tuottavan tutustumisen koodikieltä tai poppakonstia... olen koittanut pähkäillä kikkoja itsekseni.
-siis ihan oikeasti... kuka näkee ihmisten kanssa tekemisissä olemisen hedelmää tuottavaksi koodikieleksi??? Tai että ijmisten kanssa toimiminen perustuisi kikkoihin. Kuulostaa, että hän etsii keinoja manipuloida muita ihmisiä.
Jep. Todella epäuskottavaa tekstiä. Ilmiselvästi joku kokeillut saako julkaistua hs mielipiteensä. Yliopistolle ei kukaan noin huonoa kieltä käyttävä kyllä pääse. Kielen tuntemus nollaa ja aitous pakkasella. Samanlaisia avauksia vauva täynnä päivittäin, eli ilmeisiä kouluttamattoman kirjoittamia provoja.
Vierailija kirjoitti:
Riittää että on mies eikä erityisen komea ja supliikki.
Miehenä olen itse asiassa melko samaa mieltä. Opiskelin itse hyvin naisvoittoisella alalla, ja olin yksi harvoja fuksimiehiä omassa pääaineessa jossa oli pieni sisäänotto. Kyllä mulle oltiin ihan ystävällisiä, mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä että olisin oikeasti piireissä vaikka satunnaisissa bileissä ja tupareissa kävinkin. Hiljalleen naiset muodostivat omat kuppikuntansa joiden täysipainoista jäsentä minusta ei koskaan tullut. Ei vain tullut sellaista tunnetta että mua halutaan oikeasti "insideen", vaikka ei mua inhottukaan. Jossain 3. vuoden kohdalla en enää nähnyt muita saman vuoden fukseja missään luentojen ulkopuolella.
En ole koskaan kysynyt miksei minua haluttu sinne sisäpiiriin, mutta vähän sellainen tunne tuli että olin ehkä liian tylsää keskitasoa. En ollut ruma, mutta en komeakaan. En ollut kuiva, mutta en erityisen karismaattinenkaan. Olin menevä, mutta en jännittävä. Ja niin edelleen. Sellainen keskitason mies näyttäytyy helposti harmittomana mutta kädenlämpöisenä hahmona, joka on helppo unohtaa.
Tuntui että parikymppiset naiset kaipasivat miespuoliseksi kavereiksi karismaattisia miehiä, joiden kanssa haluavat harrastaa kenties jotain muutakin kuin kaveruutta. Siinä pelissä liian tavallinen kaveri ei ole vahvoilla. Onneksi olen ajan myötä oppinut että naiset paranevat vanhetessaan. Kolmikymppisten naisten kanssa vastaavia ongelmia ei ole ollut, vaan heihin on ollut helpompaa tutustua kaverinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Sanon about miljoonannen kerran - yksinäisyys ei ole kilpailu. Yksinäisyys on subjektiivinen tunne. Ei voida rajata että vain kaikista yksinäisimmät saavat puhua asiasta. Samalla logiikalla sairauksista saisivat puhua vain kaikista sairaimmat. Tai päihteistä kovimmat addiktit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Sanon about miljoonannen kerran - yksinäisyys ei ole kilpailu. Yksinäisyys on subjektiivinen tunne. Ei voida rajata että vain kaikista yksinäisimmät saavat puhua asiasta. Samalla logiikalla sairauksista saisivat puhua vain kaikista sairaimmat. Tai päihteistä kovimmat addiktit.
Niin ei ole kilpailu mutta voin vannoa, että mielipidekirjoittaja tuntisi itsensä aika eri tavalla yksinäiseksi mikäli hänellä ei oikeasti olisi yhtään läheistä ihmistä.
Tunnen naisen joka esittää juuri tuollaista supliikkia, ystävällistä ja todella kiinnostuneesti kuuntelee juttujasi. Tää nainen on täysin yksin, hänellä ei oo kavereita nimeksikään. Tää kyseinen nainen esittää ja kaikki sen käytös on vaan showta. Moni muukin tuntemani ihminen on sanonut samaa hänestä. Jos ihminen on epäaito niin sekin voi olla syy siihen, ettei löydä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Sanon about miljoonannen kerran - yksinäisyys ei ole kilpailu. Yksinäisyys on subjektiivinen tunne. Ei voida rajata että vain kaikista yksinäisimmät saavat puhua asiasta. Samalla logiikalla sairauksista saisivat puhua vain kaikista sairaimmat. Tai päihteistä kovimmat addiktit.
Niin ei ole kilpailu mutta voin vannoa, että mielipidekirjoittaja tuntisi itsensä aika eri tavalla yksinäiseksi mikäli hänellä ei oikeasti olisi yhtään läheistä ihmistä.
Entä sitten? Totta kai hän voisi olla yksinäisempi, mutta yksinäinen hän vaikuttaa olevan nytkin. Tuskin hän kirjoittelisi Hesariin jos ei tuntisi itseään yksinäiseksi.
On niin helppoa sanoa että "sulla on kumppani, älä valita". Todellisuudessa on vain ihan hirveän ankeaa olla yliopistolla yksin vaikka kotona olisikin partneri. Se on vaan viiltävä tunne kun syöt yksin lounasta ja näet ympärillä kaveriporukoita joissa juttu lentää ja ihmiset nauravat. Samoin tuntuu todella pahalta lukea yksin kirjastossa ja nähdä kaikki ne ihmiset jotka tulevat ja lähtevät kirjastosta kaverinsa kanssa. Ihan pahinta on nähdä jotain saman oppiaineen tuttuja opiskelijoita keskenään hengailemassa ja todeta olevansa heille täysin yhdentekevä.
Ei siinä voi oikein muuta kuin tuntea epäonnistuneensa jossakin sellaisessa missä sinun odotetaan onnistuvan. Kavereiden saaminen yliopistosta on kuitenkin ns. oletusarvo. Sitten kun se ei toteudukaan niin kyllä siinä helposti alkaa miettiä että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Sellainen on todella kova pettymys ja iso juttu nuorelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Tää nainen on välillä myös leski :) Aina miten juttuun sopii.
Leskihän on juridinen ilmaus perintökaaressa, mutta eräät ne ovat vaan leskiä kun tuttava kuolee , hehe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohdassa, kun kirjoittaja mainitsi kumppaninsa. Uskon, että on ikävää ettei yliopistolta löydy kavereita ja seuraa, mutta todellisesta yksinäisyydestä on suoraan sanoen turha puhua jos on parisuhteessa ja asuu avoliitossa. Itselläni on esimerkiksi kuluvana vuonna ollut useampi sellainen kuukausi jolloin kaupan kassan vaihdetut tervehdykset ovat olleet ainoa ihmiskontakti.. Yhtäkaikki yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokeminen kyllä jäytävät syvältä ja saavat helposti koko elämän tuntumaan aika merkityksettömältä.
Sanon about miljoonannen kerran - yksinäisyys ei ole kilpailu. Yksinäisyys on subjektiivinen tunne. Ei voida rajata että vain kaikista yksinäisimmät saavat puhua asiasta. Samalla logiikalla sairauksista saisivat puhua vain kaikista sairaimmat. Tai päihteistä kovimmat addiktit.
Niin ei ole kilpailu mutta voin vannoa, että mielipidekirjoittaja tuntisi itsensä aika eri tavalla yksinäiseksi mikäli hänellä ei oikeasti olisi yhtään läheistä ihmistä.
Entä sitten? Totta kai hän voisi olla yksinäisempi, mutta yksinäinen hän vaikuttaa olevan nytkin. Tuskin hän kirjoittelisi Hesariin jos ei tuntisi itseään yksinäiseksi.
On niin helppoa sanoa että "sulla on kumppani, älä valita". Todellisuudessa on vain ihan hirveän ankeaa olla yliopistolla yksin vaikka kotona olisikin partneri. Se on vaan viiltävä tunne kun syöt yksin lounasta ja näet ympärillä kaveriporukoita joissa juttu lentää ja ihmiset nauravat. Samoin tuntuu todella pahalta lukea yksin kirjastossa ja nähdä kaikki ne ihmiset jotka tulevat ja lähtevät kirjastosta kaverinsa kanssa. Ihan pahinta on nähdä jotain saman oppiaineen tuttuja opiskelijoita keskenään hengailemassa ja todeta olevansa heille täysin yhdentekevä.
Ei siinä voi oikein muuta kuin tuntea epäonnistuneensa jossakin sellaisessa missä sinun odotetaan onnistuvan. Kavereiden saaminen yliopistosta on kuitenkin ns. oletusarvo. Sitten kun se ei toteudukaan niin kyllä siinä helposti alkaa miettiä että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Sellainen on todella kova pettymys ja iso juttu nuorelle ihmiselle.
Ja nillin nillin kun se kumppani on pimeästi luonasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä ekavuotisetkin jaottelivat toisensa hyvin nopeasti niihin jotka kannatti tuntea ja niihin joilla ei ollut merkitystä. Ystävällisyydellä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä kuka oli suosittu ja kuka ei. Paskaltahan se minustakin tuntui kun luulin että edessä on elämän parhaat vuodet ja uusia ystäviä.
Taidat olla Jyväskylästä, tuo ”ekavuotiset” on niin loogista jatkoa sille eppu, toppu, kolkki -käytännölle. Hrrr. Onneksi ei sentään ”vuosikkaat”.
On se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstin lukeneena oletan 100% varmasti ihmisen, joka tämän kirjoitti olevan mies. Vaikka eletään "sukupuoletonta" aikakautta, niin tässä tulee aika julmasti esille kunka miehet jäävät yksin.
Se olisikin todellinen twist, jos tuon jutun kirjoittaja olisi nainen.
Onhan se selkeää, että tämä on mies. Nykypäivänä miehiä pidetään arvottomana, jostain kumman syystä.
Miesseuraa on tarjolla jatkuvasti ja etsimättä joten se on kärsinyt inflaation. Ne jotka ei ole tyrkyttämässä seuraansa jää siis ilman koska kaiken ilmatilan vie ne jotka on tunkemassa joka paikkaan persoonansa kanssa. Tavallinen mies kadulla kävellessäänkin huomaa että yksinäiset vastaankävelevät naiset tuijottaa varmuudenvuoksi ihan muualle kohdatessa ettei vaan tule vahingossakaan mitään kontaktin tapaistakaan, ja sama kohtelu jatkuu muuallakin.
Minulla ei ole ainakaan tapana tuijottaa ketään tuntematonta päin. Ei se ole mitään ”varmuudenvuoksi”.
Miksi otat sen noin henkilökohtaisesti?
Mielipidekirjoittajan kirjoituksessa oli ehkä vähän outo viba jossain kohdin (voi toki johtua esim kirjoittajan nuoresta iästäkin), mutta onhan se totta, että korkeakouluissa on paljon nihkeilyä eikä mitenkään kovin aikuinen ilmapiiri muihin tutustuessa, vaan sisäryhmiä luodaan oikein tarkoituksella ja jätetään osa porukasta ulos.
Olen opiskellut yhtä alaa sekä amk:ssa että yliopistossa, ja toista alaa pelkästään amk:ssa. Valmistunut olen ainoastaan tältä jälkimmäiseltä alalta amk:sta. Kaikissa näissä opinto-ohjelmissa pystyi opiskelijoiden keskuudessa havaitsemaan tuollaista tahallista syrjintää, myös yliopistossa. Ja eniten siihen vaikuttivat naiset: naiset aloittivat sen ja kannustivat miehiä siihen.
M/39