Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä alkoholin ja tupakoinnin lopetuksen jälkeen
25.12.2019 |
Olen kotoisin alkoholisti perheestä ja oma suhteeni alkoholiin on aina ollut sairas. Nyt päädyin puoli vuotta sitten lopettamaan alkoholin käytön kokonaan, kun meinasin pettää miestäni örvelökännissä. En ole koskaan juonut varsinaisesti joka päivä tai välttämättä useastikaan, mutta silloin kun juon, niin juominen lähtee joka kerta lapasesta. Muutama kalja ja on heti pakko saada lisää, enkä pysty enää lopettamaan. Lopetan vasta, kun olen siinä kunnossa etten voi enää kertakaikkiaan juoda yhtään. Tämä on aiheuttanut elämäni aikana niin monia sotkuja, etten halua enää ottaa tippaakaan alkoholia, koska kohtuukäyttöä olen niin monesti yrittänyt ja epäonnistunut.
Tupakoinnin olen lopettanut samoihin aikoihin, kuin alkoholin. Sitä nyt ei varmasti tarvitse selitellä. Huono tapa, terveys kärsii ja rahat menee.
Kuitenkin mietin ja kaipaan näitä tapoja ja pelottaa, unohtuvatko ne koskaan. Kaipaan mökillä saunakaljojen ottoa ja sitä onnellisuutta, joka nousuhumalassa oli. Aika kultaa muistot.
Kuinka saada pidettyä oma pää tässä asiassa, koska tiedän, että jos otan niin tilanne on pian sama kuin ennen. Onko täällä muilla tai muiden tutuilla kokemuksia asiasta?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minä vedin viinaa kymmenisen vuotta kunnolla,joskus useita viikkoa putkeen humalassa aamusta iltaan.
Sitte alko jo ne viikon-kahen darrat kyllästyttään ja meni TK:hon , ja siellä useita käyntejä ja psykiatrin juttusille, ja testejä paljon.
tuloksena ADHD+lääkitys + jutteluterapiat.
Nyt voin ottaa sillontällön saunakaljan eikä tee mieli sen enempää. Se syy löyty elämän sekasuuteen ja juomiseen ,ja nyt on hoidossa niin ei tartte täyttää päiviä ryyppäämällä.