Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä alkoholin ja tupakoinnin lopetuksen jälkeen
25.12.2019 |
Olen kotoisin alkoholisti perheestä ja oma suhteeni alkoholiin on aina ollut sairas. Nyt päädyin puoli vuotta sitten lopettamaan alkoholin käytön kokonaan, kun meinasin pettää miestäni örvelökännissä. En ole koskaan juonut varsinaisesti joka päivä tai välttämättä useastikaan, mutta silloin kun juon, niin juominen lähtee joka kerta lapasesta. Muutama kalja ja on heti pakko saada lisää, enkä pysty enää lopettamaan. Lopetan vasta, kun olen siinä kunnossa etten voi enää kertakaikkiaan juoda yhtään. Tämä on aiheuttanut elämäni aikana niin monia sotkuja, etten halua enää ottaa tippaakaan alkoholia, koska kohtuukäyttöä olen niin monesti yrittänyt ja epäonnistunut.
Tupakoinnin olen lopettanut samoihin aikoihin, kuin alkoholin. Sitä nyt ei varmasti tarvitse selitellä. Huono tapa, terveys kärsii ja rahat menee.
Kuitenkin mietin ja kaipaan näitä tapoja ja pelottaa, unohtuvatko ne koskaan. Kaipaan mökillä saunakaljojen ottoa ja sitä onnellisuutta, joka nousuhumalassa oli. Aika kultaa muistot.
Kuinka saada pidettyä oma pää tässä asiassa, koska tiedän, että jos otan niin tilanne on pian sama kuin ennen. Onko täällä muilla tai muiden tutuilla kokemuksia asiasta?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin lopetin kaljoittelun kokonaan kun siitä aiheutui vain huonoja fiiliksiä ja riitoja kaikkien kanssa. Jos oikein tekee mieli juoda, niin juon pari alkoholitonta Crisp-olutta, yleensä se mieliteko menee sen jälkeen ohi :) elämä on paljon parempaa nyt kun on selvinpäin eikä oo morkkiksia eikä krapuloita. Ihanaa lähteä aamulla vaikka lenkille pirteänä ja kokkailla jotain hyvää ruokaa kuin maata koko päivä sängyssä ja mättää pitsaa naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin sen takia, etten pystynyt pysymään kohtuukäytössä. Pari kolme viikkoa meni maksimissaan maltillisella linjalla, sen jälkeen alkoi taas lipsua rankemman läträyksen puolelle. Eikä mennyt kauaakaan, kun ryyppäsin taas kolmen päivän putkia aamusta iltaan.
Nuorena ihme kyllä minulla oli tolkku mukana alkoholinkäytössäni ja illan aikana minulle riitti mainiosti juomaksi kaksi tuoppia siideriä. Juomiseni alkoi kääntyä holtittomaan suuntaan siinä vaiheessa, kun jouduin eristetyksi ja kiusatuksi vuosikurssillamme enkä saanut opiskelijaterveydenhuollosta asiallista apua. Sitä lipitystä kestikin sitten niin monta vuotta, että paluu kohtuukäyttöön ei enää onnistunut. En tosin ole mitenkään pahoillani asiasta, olen paremman näköinen ja kaiken puolin terveempi nyt, melkeinpä elämäni kunnossa.
Itse vaihdoin alkoholin tupakkaan, 30kg lähti ekan vuoden aikana enkä kadu valintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannabis on turvallisin pähde.
Niin on kun sen kanssa ei ole koskaan mennyt käytös överiksi. Sitten kuinka se saakin kaiken tuntumaan niin hyvältä. Vain järkeni kieltää ja on kieltänyt että näin hyvältä ei saa tuntua jatkuvasti. Pitää hoitaa työt ja muutkin vastuulliset asiat. Sitten kun voi niin ou jee ja uu mama nyt on kivaa.
Nyt on huonompi kausi. Aloin laiilliseksi ja juon. Tämä on kuin vetäisi turruttavaa myrkkyä. Tuntuu jopa siltä että tätä pitäisi ottaa vain yksin. Ei mua ole kukaan sanonut kännissä agressiiviisesksi mutta kerta kun itse tunnen että vaara on niin onhan tämä huonoa kamaa.
En mä halua olla päihtyneenä vihainen. Ihan päinvastoin päihtyneenä haluan olla että halaisin vaikka persun iloiseksi. Papua on ihan tarpeeksi ranteissa ja en mä suostu nytkään tappelemaan vaikka tuo alkoholi potkii aika lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä Ap, kyllä se vähitellen helpottaa! Itse tein saman päätöksen joitakin vuosia sitten ja nykyään ihmettelen, miten olenkin voinut tuhlata kaikki viikonloput dokaamiseen ja krapulasssa morkkisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä Ap, kyllä se vähitellen helpottaa! Itse tein saman päätöksen joitakin vuosia sitten ja nykyään ihmettelen, miten olenkin voinut tuhlata kaikki viikonloput dokaamiseen ja krapulasssa morkkisteluun.
Kiitos! Päätös on välillä hyvinkin selkeänä mielessä, mutta välillä ajan kultaamat muistot tulevat mieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin ilman viinaa ja tupakkaa voi elää, et vaan osta niitä enää.
Syömisen ja ihmissuhteiden kanssa on hankalampaa, kun pitää löytää keskitie.
Joidenkin on vaikea lopettaa juominen jos ei ole raittiita kavereita.
Jotkut saa apua AA:sta, Al-anon:sta tai AAL:sta.
Itseään voi haastaa esim liikunnalla.
Oletko koskaan ollut koukussa? Tiedätkö, mitä se on? En usko, että koukussa oleva sanoo, että et vaan osta enää. Tai sitten olet tosi vahva luonnne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi vie yöunet, paitsi kunnon kännit. Itselläni on laaja ystävä/kaveripiiri. Jos menen baariin oli sitten arki tai viikonloppu, niin aina löytyy tuttuja. En käytä kuin arkena 1-2 tuoppia kun tulen treenaamasta ja nämäkin vain ehkä keskiviikkoisin. Noin joka toinen vikonloppu saatan ottaa kännit ja silloin on avovaimo mukana. Nuorempana treenasin paljon ja käytin myös viikonloppuisin ankarasti alkoholia. Nyt tasaantunut ja siitä olen tyytyväinen. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa vaatimustaso on kova. Ilman työtä tiedän, että lipsumista tulisi. M47
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi vie yöunet, paitsi kunnon kännit. Itselläni on laaja ystävä/kaveripiiri. Jos menen baariin oli sitten arki tai viikonloppu, niin aina löytyy tuttuja. En käytä kuin arkena 1-2 tuoppia kun tulen treenaamasta ja nämäkin vain ehkä keskiviikkoisin. Noin joka toinen vikonloppu saatan ottaa kännit ja silloin on avovaimo mukana. Nuorempana treenasin paljon ja käytin myös viikonloppuisin ankarasti alkoholia. Nyt tasaantunut ja siitä olen tyytyväinen. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa vaatimustaso on kova. Ilman työtä tiedän, että lipsumista tulisi. M47
Minulla ainakin alkoholi vie yöunet useammaksi yöksi, vaikka itse känniyön nukkuisikin hyvin. On kai tutkittukin, ettei känniuni ole syvää unta.
Ap
Sen huomaa kun katsoo tässä selvänä tutun jouluryyppäämistä tuohon tahtiin, että miten noloa ja säälittävää se on. Ei ryyppäyskulttuuri ole millään tapaa tervettä. Päihteiden käyttöön on aina joku syy, et pääse siinä syyssä eteenpäin jos juot. Ja onhan sen nyt paljon kovempaa kohdata ongelmat selvänä ilman pakenemista kännäykseen tai röökiiin.
Vietin ensimmäisen selvän joulun varmaan viiteen vuoteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka luontevasti ja omalla painollaan se sujui. Etukäteen kuvittelin, että olisin räytynyt ruokaryyppyjen ja terästetyn glögin puutteessa mutta en itse asiassa tullut edes ajatelleeksi juomista koko tänä aikana. Muut joulunviettäjät kyllä ottivat alkoholia entiseen tapaan mutta en kokenut sitäkään häiritsevänä.
Nostan tätä, sillä päätökseni alkaa rakoilla. Pieni ääni päässä sanoo, että kyllähän voisin muutaman ottaa, eikä haittaisi mitään. Tosiasiassa jos otan muutaman niin petyn itseeni ja määrä ei jää muutamaan.
Onko teillä muilla ollut tällaisia ajatuksia? Kuinka olette selättäneet ne?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jos ei pysty juomaan vaan yhtä, ei kannata juoda ollenkaan. Et ole ap ainoa asiaa pohtiva. Jos on pakko mennä juoppojen sekaan, voi itselle ostaa alkoholitonta kuoharia.