Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
25.12.2019 |
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaa harmittaisi enemmän, jos viettäisin aikaa olohuoneessa mölyävän siskon ja tämän kaverin seurassa, kun hän ei pysty tulemaan sinne mölyn takia. Ja mies hyväksyy tämän kaiken. On ihan oikein krtoa pojalle, että minullakin on mennyt hermo siihen piittaamattomuuteen. Poika kaipaa HILJAISUUTTA ja RAUHAA, mutta ei saa niitä.
ApEi ole, on täysin väärin yrittää rikkoa heidän kolmen perhettä, vaikka sinä et heidän kanssaan osaa elää. Älykäs, tunteva ihminen tekisi kaikkensa tukeakseen perheen yhteen puhaltamista ja toimivuutta, vaikka joutuisi oman kyvyttömyytensä vuoksi jättäytymään ulkopuolelle.
Jos et osaa tukea poikaa, anna hänelle edes siskon ja isän tuki.
Siskon tuki? Ei poika koe siskon tukevan itseään MISSÄÄN. Hän inhoaa siskoaan, koska tämä ei yritäkään suhtautua veljeensä niin kuin veli itse haluaa. Ja mies on hyvä vanhempi ja taistelee lapset puolelleen, jos saa. Eikö? Jos ei onnistu, miten hyvää se vanhemmuus olikaan..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?
Ap
Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.
Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.
En minä sitä siinä hetkessä pysty nimeämään. Tunnen, että minua kohtaan tehdään VÄÄRIN. Sen hyväksyminen on PAHA asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?
Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.
Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?
Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.
Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.
ApEikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?
Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.
ApSuru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.
Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢
Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.
ApJa nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä
mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.
Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?
ApEi sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.
Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.
Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.
Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.
ApEi, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.
Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.
ApTämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.
Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.
Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.
Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.Sinä et käsitä. On totta, että monikaan ihminen i toimi kuten haluaisin. Kuka pakotti MINUT alistumaan sille, eikä antanut MINUN valita omaa tapaani suhtautua siihen, selviytyä siitä, muodpstaa omaa mielipidettäni siitä?
Äitini. Niinpä HÄN vastaa seurauksista. Et tajua narsistin lapsena kasvamisesta mitään.
ApMinä annan sinulle luvan valita mitä teet tästä hetkestä eteenpäin. Saat valita. Olet aikuinen. Voit päättää, että et anna enää äidillesi valtaa.
Jokainen meistä on saanut vaikutteita ympäristöstään, hyviä ja huonoja. Silti suurin osaa ymmärtää, että lopulta päätökset on omissa käsissä.
Missä keinot?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?
Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.
Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?
Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.
Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.
ApEikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?
Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.
ApSuru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.
Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢
Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.
ApJa nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä
mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.
Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?
ApEi sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.
Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.
Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.
Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.
ApEi, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.
Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.
ApTämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.
Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.
Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.
Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.Sinä et käsitä. On totta, että monikaan ihminen i toimi kuten haluaisin. Kuka pakotti MINUT alistumaan sille, eikä antanut MINUN valita omaa tapaani suhtautua siihen, selviytyä siitä, muodpstaa omaa mielipidettäni siitä?
Äitini. Niinpä HÄN vastaa seurauksista. Et tajua narsistin lapsena kasvamisesta mitään.
ApMinä annan sinulle luvan valita mitä teet tästä hetkestä eteenpäin. Saat valita. Olet aikuinen. Voit päättää, että et anna enää äidillesi valtaa.
Jokainen meistä on saanut vaikutteita ympäristöstään, hyviä ja huonoja. Silti suurin osaa ymmärtää, että lopulta päätökset on omissa käsissä.
Ei minulla ooe keinoja elää ja toimia siten, minkä itsekin hyväksyisin. En hyväksy tietenkään sitä, että reagoin väärin, mutta ei mulla ole keinoja korjata sitä. Eikä ole sullakaan.
Ap
Mä en tässä aloituksessa näe muuta kun äiti otti nokkiinsa, kun huomasi miten muut pärjäävät ihan hyvin ilman häntä.
Pitäisi hommata koira jos haluaa aina, että juostaan ovelle vastaan iloisena ja riippuvaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaako pieni eläväinen tyttäresi sitä tyttöä, joka sinä olisit halunnut olla, jos sairas äitisi ei olisi lytännyt sinua kokonaan? Tai muistuttaako jokin tyttäressäsi sinua äidistäsi? Sinun lapsesi ei ole syyllinen sinun traumoihisi, eikä voi myöskään parantaa sinua niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?
Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.
Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?
Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.
Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.
ApEikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?
Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.
ApSuru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.
Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢
Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.
ApJa nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä
mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.
Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?
ApEi sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.
Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.
Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.
Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.
ApEi, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.
Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.
ApTämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.
Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.
Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.
Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.
Joo...mun äiti pakotti minua usein, HYVIN MONESSA ASIASSA toimimaan tavoilla, joita en hyväksynyt. Esim. kavereiden kanssa ei saanut riidellä. Ei saanut pitää puoliaan. Ei saanut olla rehellinen (en toki tarkoituksellisesti sanoisi loukkaavaa, ellei siihen olisi syytä, mutta sitäkään ei saanut tehdä), ei saanut päättää, miten suhtautuu äidin sukulaisen 6 v nuorempaan lpseen, kun he tulivat kylään. En hyväksynyt mitään näistä.
Jos minulle silloin tehtiin väärin, muka minun parhaakseni, niin miksi minun nyt pitää olla ihan ehyt, terve ja valita, mitä haluan? Ei se toimi niin. Äitini on särkenyt ja hävittänyt sen, minkä MINÄ HYVÄKSYN ja pakottanut asioihin, vaikenemiseen ja tukahduttanut tavoilla, joita EN HYVÄKSY. Mua ei tukahduta kukaan av:n elämää kokematon pikkupillu enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaako pieni eläväinen tyttäresi sitä tyttöä, joka sinä olisit halunnut olla, jos sairas äitisi ei olisi lytännyt sinua kokonaan? Tai muistuttaako jokin tyttäressäsi sinua äidistäsi? Sinun lapsesi ei ole syyllinen sinun traumoihisi, eikä voi myöskään parantaa sinua niistä.
Ei mielestäni muistuta. Minusta hänelläkin täytyy olla tavat, mutta mieshän ei kykene toimimaan vanhempana yhtään missään ellei LAPSI sitä hyväksy. En siis saanut kasvattamiseen mitään tukea. Ja tulos on ihan paska.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaako pieni eläväinen tyttäresi sitä tyttöä, joka sinä olisit halunnut olla, jos sairas äitisi ei olisi lytännyt sinua kokonaan? Tai muistuttaako jokin tyttäressäsi sinua äidistäsi? Sinun lapsesi ei ole syyllinen sinun traumoihisi, eikä voi myöskään parantaa sinua niistä.
Ei mielestäni muistuta. Minusta hänelläkin täytyy olla tavat, mutta mieshän ei kykene toimimaan vanhempana yhtään missään ellei LAPSI sitä hyväksy. En siis saanut kasvattamiseen mitään tukea. Ja tulos on ihan paska.
Ap
Esim. ei tiedä, mitkä ovat talon säännöt, koska ne ovat täysin erit minulla ja miehellä. Toki en asu siellä, mutta yhteisiäkin sääntöjä on luotu. Tai siis yritetty luoda, ne perhetyöntekijät yrittävät saada niitä aikaiseksi, mutta mies on niin stanan vätys ettei se osaa edes niille sanoa, ettei aio tehdä mitään. Nyökyttelee ja esittää edessä mukana olevaa, oikeasti ei vain uskalla paljastaa korttejaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?
Ap
Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.
Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.
En minä sitä siinä hetkessä pysty nimeämään. Tunnen, että minua kohtaan tehdään VÄÄRIN. Sen hyväksyminen on PAHA asia.
Ap
Ymmärrän. Suosittelen tutustumaan sivustoon naisenväkivalta.fi - siellä on chat, jonka kautta saat psykologiin yhteyden ja neuvoja esimerkiksi tunnistamaan noita tunteita ja tilanteita. Tässä avuksi tuleviin tilanteisiin lista siitä, millaiset asiat ovat henkistä väkivaltaa:
” Mitätöinti
Manipulointi
Uhkaaminen
“Omistaminen”
Kontrollointi
Yhteydenpidon estäminen
Läheisyyden torjunta
Vallankäyttö
Velvoittaminen
Lasten käyttäminen väkivallan välikappaleena
Eristäminen
Vähättely
Syyllistäminen
Vainoaminen”
Jos havaitset käyttäväsi edellä mainittuja keinoja ollessasi tekemisissä lastesi tai ex-miehesi kanssa, suosittelen hengähdys- ja tuumaustaukoa, rauhallista laskemista kymmeneen, keskittymistä siihen että voit hoivata itseäsi kun olet jälleen yksin kodissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?
Ap
Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.
Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.
En minä sitä siinä hetkessä pysty nimeämään. Tunnen, että minua kohtaan tehdään VÄÄRIN. Sen hyväksyminen on PAHA asia.
ApYmmärrän. Suosittelen tutustumaan sivustoon naisenväkivalta.fi - siellä on chat, jonka kautta saat psykologiin yhteyden ja neuvoja esimerkiksi tunnistamaan noita tunteita ja tilanteita. Tässä avuksi tuleviin tilanteisiin lista siitä, millaiset asiat ovat henkistä väkivaltaa:
” Mitätöinti
Manipulointi
Uhkaaminen
“Omistaminen”
Kontrollointi
Yhteydenpidon estäminen
Läheisyyden torjunta
Vallankäyttö
Velvoittaminen
Lasten käyttäminen väkivallan välikappaleena
Eristäminen
Vähättely
Syyllistäminen
Vainoaminen”Jos havaitset käyttäväsi edellä mainittuja keinoja ollessasi tekemisissä lastesi tai ex-miehesi kanssa, suosittelen hengähdys- ja tuumaustaukoa, rauhallista laskemista kymmeneen, keskittymistä siihen että voit hoivata itseäsi kun olet jälleen yksin kodissasi.
Olen jo käynyt Maria Akatemiassakin, mutta sielläkään minua ei ohjattu ryhmiin. Itse näkisin, että tilanne johtuu siitä, että itseäni on pakotettu tilanteisiin ja menettelemään tavoilla, joita en missään tapauksessa hyväksy, mutta tahtoni on murrettu syyttämällä minun tarvetta pitää omasta tahdostani ja oikeuksistani toimia (lähinnä) vain itse hyväksymilläni tavoilla ja se on johtanut kaikkiin näihin nykyisiin ongelmiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten isän tässä pitäisi tuntea syyllisyyttä päivän pilaamisesta minulta, koska HÄN on se, joka tässä toimi traditioiden vastaisesti. Joulupäivänä ei kuulu sallia vieraita, eikä itsekään lähteä minnekään, se on jouluun kuuluva sääntö, ja lasten isä RIKKOI sitä, eli hän vastaa tilanteesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?
Ap
Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.
Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.
En minä sitä siinä hetkessä pysty nimeämään. Tunnen, että minua kohtaan tehdään VÄÄRIN. Sen hyväksyminen on PAHA asia.
ApYmmärrän. Suosittelen tutustumaan sivustoon naisenväkivalta.fi - siellä on chat, jonka kautta saat psykologiin yhteyden ja neuvoja esimerkiksi tunnistamaan noita tunteita ja tilanteita. Tässä avuksi tuleviin tilanteisiin lista siitä, millaiset asiat ovat henkistä väkivaltaa:
” Mitätöinti
Manipulointi
Uhkaaminen
“Omistaminen”
Kontrollointi
Yhteydenpidon estäminen
Läheisyyden torjunta
Vallankäyttö
Velvoittaminen
Lasten käyttäminen väkivallan välikappaleena
Eristäminen
Vähättely
Syyllistäminen
Vainoaminen”Jos havaitset käyttäväsi edellä mainittuja keinoja ollessasi tekemisissä lastesi tai ex-miehesi kanssa, suosittelen hengähdys- ja tuumaustaukoa, rauhallista laskemista kymmeneen, keskittymistä siihen että voit hoivata itseäsi kun olet jälleen yksin kodissasi.
Olen jo käynyt Maria Akatemiassakin, mutta sielläkään minua ei ohjattu ryhmiin. Itse näkisin, että tilanne johtuu siitä, että itseäni on pakotettu tilanteisiin ja menettelemään tavoilla, joita en missään tapauksessa hyväksy, mutta tahtoni on murrettu syyttämällä minun tarvetta pitää omasta tahdostani ja oikeuksistani toimia (lähinnä) vain itse hyväksymilläni tavoilla ja se on johtanut kaikkiin näihin nykyisiin ongelmiin.
Ap
Auttaisiko sinua havahtumaan oman toimintasi ongelmallisuuteen, jos kaikella rakkaudella ja myötätunnolla iskostat mieleesi sen, että äitisi käytös on aiheuttanut sinulle ”tuntosarvet”, jotka herkästi aistivat arvottomuuden tunteita ja korostavat niitä? Että opettelisit muistamaan, että omien traumojesi takia sinun on vaikea havaita mitä tilanteessa todella tapahtuu?
Lukusuositus:
https://hidastaelamaa.fi/2015/11/armoton-arvottomuuden-kokemus/#83e5010c
Lasten isä ei edes YRITÄ perustella joulun vierailukiellon rikkomisen syitä. Silloin ei ole minusta oikeutta sitä rikkoakaan. Hän on syyllinen minun pahaan mieleeni ja päivän pilalle menemiseen ja siihen, ettei lapsilla ollut hauskaa joulupäivää äidin läsnäollessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän tässä pitäisi tuntea syyllisyyttä päivän pilaamisesta minulta, koska HÄN on se, joka tässä toimi traditioiden vastaisesti. Joulupäivänä ei kuulu sallia vieraita, eikä itsekään lähteä minnekään, se on jouluun kuuluva sääntö, ja lasten isä RIKKOI sitä, eli hän vastaa tilanteesta.
Ap
Ei. Mies on täysin syytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?
Ap
Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.
Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.
En minä sitä siinä hetkessä pysty nimeämään. Tunnen, että minua kohtaan tehdään VÄÄRIN. Sen hyväksyminen on PAHA asia.
ApYmmärrän. Suosittelen tutustumaan sivustoon naisenväkivalta.fi - siellä on chat, jonka kautta saat psykologiin yhteyden ja neuvoja esimerkiksi tunnistamaan noita tunteita ja tilanteita. Tässä avuksi tuleviin tilanteisiin lista siitä, millaiset asiat ovat henkistä väkivaltaa:
” Mitätöinti
Manipulointi
Uhkaaminen
“Omistaminen”
Kontrollointi
Yhteydenpidon estäminen
Läheisyyden torjunta
Vallankäyttö
Velvoittaminen
Lasten käyttäminen väkivallan välikappaleena
Eristäminen
Vähättely
Syyllistäminen
Vainoaminen”Jos havaitset käyttäväsi edellä mainittuja keinoja ollessasi tekemisissä lastesi tai ex-miehesi kanssa, suosittelen hengähdys- ja tuumaustaukoa, rauhallista laskemista kymmeneen, keskittymistä siihen että voit hoivata itseäsi kun olet jälleen yksin kodissasi.
Olen jo käynyt Maria Akatemiassakin, mutta sielläkään minua ei ohjattu ryhmiin. Itse näkisin, että tilanne johtuu siitä, että itseäni on pakotettu tilanteisiin ja menettelemään tavoilla, joita en missään tapauksessa hyväksy, mutta tahtoni on murrettu syyttämällä minun tarvetta pitää omasta tahdostani ja oikeuksistani toimia (lähinnä) vain itse hyväksymilläni tavoilla ja se on johtanut kaikkiin näihin nykyisiin ongelmiin.
ApAuttaisiko sinua havahtumaan oman toimintasi ongelmallisuuteen, jos kaikella rakkaudella ja myötätunnolla iskostat mieleesi sen, että äitisi käytös on aiheuttanut sinulle ”tuntosarvet”, jotka herkästi aistivat arvottomuuden tunteita ja korostavat niitä? Että opettelisit muistamaan, että omien traumojesi takia sinun on vaikea havaita mitä tilanteessa todella tapahtuu?
Lukusuositus:
https://hidastaelamaa.fi/2015/11/armoton-arvottomuuden-kokemus/#83e5010c
Ehkä... kiitos ajatuksistasi ja linkistä. Pitääpä kurkata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän tässä pitäisi tuntea syyllisyyttä päivän pilaamisesta minulta, koska HÄN on se, joka tässä toimi traditioiden vastaisesti. Joulupäivänä ei kuulu sallia vieraita, eikä itsekään lähteä minnekään, se on jouluun kuuluva sääntö, ja lasten isä RIKKOI sitä, eli hän vastaa tilanteesta.
ApEi. Mies on täysin syytön.
Ei, se joka poikkeaa normaalista kaavasta, on syyllinen.
Ap
Mutta nyt AP itse yrität pakottaa tyttäresi tapoihin, jotka hän ilmeisesti kokee vääräksi, kuten olemaan tapaamatta kavereita. Jos ymmärsit, niin teet tätä, koska koet hänen tapansa olevan väärin ja sinun oikein. Miten tämä poikkeaa siitä miten äitisi toimi sinun kanssa?
Aikuisen pitäisi osata kontrolloida tunteitaan ja analysoida niitä järjellä. kaikkiin tunne-ärsykkeisiin ei tarvitse reagoida. Lapsilla tämä taito on vielä kehittymässä. Sinulta tämä aikuisenakin selvästi puuttuu, mutta sitä voi harjoitella, jos vain haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei haittaa se, että 95% ihmisistä toimii (minusta) typerästi. 95% suomalaisista on myös köyhempiä, kuin minä, ei minua haittaa sekään. Minua haittaa se, että MINUN ÄITINI pakotti minut alistumaan heille, enkä SAANUT valita esim. olla olematta tekemisissä, tairajoittaa tekemiset sellaisten ihmisten kanssaa MINIMIIN. Koska äitini halveksi minua sitten ja naamioi sen avuksi! Että hän AUTTAA minua, kun hän pakottaa minut alistumaan väärin toimivien ihmisten typeryydelle! Ja koska minua alistuttiin, yritin kauan etsiä vikaa itsestäni siihen, että en nauttinut typerien (silloin ajattelin, että ihan tähdellisten, äitihän vannoi, että he ovat) ihmisten seurasta, kunnes aloin tajuta, (tavallaan kylläkin kiitos lasteni isän) ettäei minussa ole mitään vikaa, eikä muut ole minua mitenkään ihmeellisempiä ihmisiä. Enkä minä OLE HUONO, jos en heistä piittaa.
Mutta haavat siitä jäi, ja ne ovat edelleen auki. Ja koko pska on äitini syytä, miten koen ihmiset. En saanut olla rauhassa ja rauhassa kehittyä suuntaan, joka sopii minulle, ja luottaa itseeni ja etsiä ITSELLENI sopivia ihmisiä. Mielelläni jätän 95% tyhmimmistä ihmisistä sivuun.
Ap
Ap