Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
25.12.2019 |
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
Ap
Vastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.
Kyllähän minä sanoin, että en pysty luottamaan hitaaseen mieheen, että välittää minusta, koska sitä ei osoiteta välittömästi.
Mutta syy tähän ei todellakaan ole itseni, vaan sen, joka on nöyryytyksen kokemuksia minulle jaellut. Eli äiti. Ja juu ei hän varmaan tarkoittanut. Mutta syy on silti hänen pahuutensa. Sen, ettei pyydä anteeksi toimittuaan väärin. Halveksi minua ja kaikkea...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.
Olen huomannut .Niin surullista kuin se onkin, joitakin ihmisiä vain ei voi auttaa. Ap:n kirjoituksista tulee mieleen oma äitini, sama uhriutuminen, syyttely, asioihin juuttuminen. Koska _mikään_ ei ole ikinä omaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sehän oli yhtä traagista minulle, kuin ihmisille, jotka eivät kyenneet auttanaan tai palauttamaan luottamustani ihmisiin. Siis miten toimia, tai suhtautua, mielestäsi, että kantaisi siitä vastuun?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla noin tyhmiä ihmisiä, kuin ap. Kirjoitit ,että olit sopinut että menet sinne, jos fiilis antaa myötä.
Sinusta ei siis voi olla mitenkään koskaan varma mitä aiot. Oli tosi hyvä ,että lapsi iloitsi ja hänellä oli kaveri. Toinen hyvä asia oli ,että isä sai nukkua jouluaamuna pidempään,kun on vapaapäivä. Koskas sitten , jos ei silloin. Sinä typerä tungit sinne ennen aikaasi ja sitäpaitsi tulosi oli muutenkin epävarmaa , tuntien tapasi.
Joten märise nurkassasi. Osasi olet valinnut käytökselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sekoitatko vastuusta puhuva hyväksymisen ja vastuun? En hyväksy sitä, että käännyin kannoillani. Sen hyväksyminen tarkoittaisi, ettei asia kehity eikä muutu koskaan. Tai reagointini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.
Kyllähän minä sanoin, että en pysty luottamaan hitaaseen mieheen, että välittää minusta, koska sitä ei osoiteta välittömästi.
Mutta syy tähän ei todellakaan ole itseni, vaan sen, joka on nöyryytyksen kokemuksia minulle jaellut. Eli äiti. Ja juu ei hän varmaan tarkoittanut. Mutta syy on silti hänen pahuutensa. Sen, ettei pyydä anteeksi toimittuaan väärin. Halveksi minua ja kaikkea...
Ap
Ja sinä itse jatkat tätä perinnettä ja olet todella huono äiti lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sehän oli yhtä traagista minulle, kuin ihmisille, jotka eivät kyenneet auttanaan tai palauttamaan luottamustani ihmisiin. Siis miten toimia, tai suhtautua, mielestäsi, että kantaisi siitä vastuun?
Ap
Onneksi tällä sinun logiikallasi lapsesi ainakin voivat syyttää sinua omista ongelmistaan, ja luuletko että mies tai lapsesi voivat luottaa sinuun jossakin asiassa. Eivät voi edes siihen, että tulet käymään kun olet luvannut. Olet hullu ja sekaisin. Se ei välittämättä ole täysin omaa syytäsi, mutta olet itse ainoa joka sinua voi auttaa, kukaan muu ei siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sekoitatko vastuusta puhuva hyväksymisen ja vastuun? En hyväksy sitä, että käännyin kannoillani. Sen hyväksyminen tarkoittaisi, ettei asia kehity eikä muutu koskaan. Tai reagointini.
Ap
Mutta koen täysin, että asia vain tapahtui minulle. Sitä suuremmalla syyllä en todellakaan hyväksy sellaista! Tapahtuvan MINULLE, kahden viattoman lapsen äidille! Se on väärin heitä kohtaan. Mutta niin vain tapahtui. Vaihtoehtoisia tapahtumia olisi ollut huutaa ja rääkyä paikallaolijoille tai sanoa kaverille tosi ilkeästi, että häivy täältä, mitä sä tänne oikein joulupäivänä ängit? Eikö kotonas ole opetettu, ettei joulupäiväole sovelias kyläilyyn?
Tai sitten se, etten olisi sanonut SANAAKAAN, vaikka olisin jäänyt heille ja olisin jossain vaiheessa kostanut heille sen, että minuun sattuu. Mitään näistä EI VOI hyväksyä.
Helpoin olisi ollut hyväksyä haukkua paikalle eksynyt kaveri, jota en ihmisenä juurikaan arvosta. Kiristyskykyjensä takia.
Ap
Siis vieläkö ihmiset jaksaa taistella täällä tän rikkinäisen ihmisen kanssa?
Joulupäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sehän oli yhtä traagista minulle, kuin ihmisille, jotka eivät kyenneet auttanaan tai palauttamaan luottamustani ihmisiin. Siis miten toimia, tai suhtautua, mielestäsi, että kantaisi siitä vastuun?
ApOnneksi tällä sinun logiikallasi lapsesi ainakin voivat syyttää sinua omista ongelmistaan, ja luuletko että mies tai lapsesi voivat luottaa sinuun jossakin asiassa. Eivät voi edes siihen, että tulet käymään kun olet luvannut. Olet hullu ja sekaisin. Se ei välittämättä ole täysin omaa syytäsi, mutta olet itse ainoa joka sinua voi auttaa, kukaan muu ei siihen pysty.
Kyllä he luottavat, mitä epäluottamusta on siinä, että toivoo, että jaksaa tulla? Ei lupaa sellaista, mitä ei voi pitää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sekoitatko vastuusta puhuva hyväksymisen ja vastuun? En hyväksy sitä, että käännyin kannoillani. Sen hyväksyminen tarkoittaisi, ettei asia kehity eikä muutu koskaan. Tai reagointini.
ApMutta koen täysin, että asia vain tapahtui minulle. Sitä suuremmalla syyllä en todellakaan hyväksy sellaista! Tapahtuvan MINULLE, kahden viattoman lapsen äidille! Se on väärin heitä kohtaan. Mutta niin vain tapahtui. Vaihtoehtoisia tapahtumia olisi ollut huutaa ja rääkyä paikallaolijoille tai sanoa kaverille tosi ilkeästi, että häivy täältä, mitä sä tänne oikein joulupäivänä ängit? Eikö kotonas ole opetettu, ettei joulupäiväole sovelias kyläilyyn?
Tai sitten se, etten olisi sanonut SANAAKAAN, vaikka olisin jäänyt heille ja olisin jossain vaiheessa kostanut heille sen, että minuun sattuu. Mitään näistä EI VOI hyväksyä.
Helpoin olisi ollut hyväksyä haukkua paikalle eksynyt kaveri, jota en ihmisenä juurikaan arvosta. Kiristyskykyjensä takia.
Ap
Oikeastaan olisin varmaan periatteessa parhaiten selvinnyt sillä, että olisin haukkunut sen paikalle ksyneen kaverin. Joskin nyt tuskaisilisin sitä, että tiukkapipo-pskapäät antaisivat minulle siitä tuomion LOL. Vaikka saan mä purkaa sen vihan siihen kaveriin, en mä hänestä piittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis vieläkö ihmiset jaksaa taistella täällä tän rikkinäisen ihmisen kanssa?
Joulupäivänä.
Ihmettelin samaa. Huomiotahan tuo vain hu000raa täällä. Ei sille sitä pitäisi antaa vaan jättää yksin miettimään mitä pahaa jatkuvasti aiheuttaa omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?
Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.
ApKiitos vastauksesta. Tarkennan vielä. Sanoit että äitidi oli vadtuussa ja sen ymmärrän, olihan hän aikuinen ja sinä olit lapsi. Mutta nyt kun olet itse aikuinen... kuka on vastuussa sinun tunteistasi?
Onhan hän kasvattanut minut nytkin, vaikka olen aikuinen. Vastuussa voi olla vain siitä, mikä itsellä on. Minun tunteeni tai ainakin reagoimiseni ovat kasvatuksen kontrollin alaisia.
ApJokainen on itse vastuussa itsestään. Et voi loputtomiin piileksiä äitisi tekojen takana. Olet aikuinen nainen, ala ottaa vastuu toimistasi.
No, tunnetilani ovat silti hänen syytään.
ApMiksi välttelet vastuuta? Kaikki on aina jonkun muun syytä? Eikö se rasita sinua?
Täh? Millälailla olisi kevyempää pitää itseään jonain uunona, joka ei tiedä, miten voi toimia oikeasti oikein, ei vain luulla toimivansa?
ApÄlä viitsi kierrellä, ymmärsit kyllä kysymyksen.
En ymmärrä, miten itsensä pitäminen huonona olisi kevyempää.
ApPuhun vastuun ottamisesta, minkä ymmärsit kyllä. Miksi et ota vastuuta itsestäsi? Olisiko jo aika aikuistua?
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
ApVastuun ottamista esim. siitä, että käännyit jo ovella kannoillasi. Se oli sinun valintasi, sinun vastuulla siis.
Sekoitatko vastuusta puhuva hyväksymisen ja vastuun? En hyväksy sitä, että käännyin kannoillani. Sen hyväksyminen tarkoittaisi, ettei asia kehity eikä muutu koskaan. Tai reagointini.
ApMutta koen täysin, että asia vain tapahtui minulle. Sitä suuremmalla syyllä en todellakaan hyväksy sellaista! Tapahtuvan MINULLE, kahden viattoman lapsen äidille! Se on väärin heitä kohtaan. Mutta niin vain tapahtui. Vaihtoehtoisia tapahtumia olisi ollut huutaa ja rääkyä paikallaolijoille tai sanoa kaverille tosi ilkeästi, että häivy täältä, mitä sä tänne oikein joulupäivänä ängit? Eikö kotonas ole opetettu, ettei joulupäiväole sovelias kyläilyyn?
Tai sitten se, etten olisi sanonut SANAAKAAN, vaikka olisin jäänyt heille ja olisin jossain vaiheessa kostanut heille sen, että minuun sattuu. Mitään näistä EI VOI hyväksyä.
Helpoin olisi ollut hyväksyä haukkua paikalle eksynyt kaveri, jota en ihmisenä juurikaan arvosta. Kiristyskykyjensä takia.
ApOikeastaan olisin varmaan periatteessa parhaiten selvinnyt sillä, että olisin haukkunut sen paikalle ksyneen kaverin. Joskin nyt tuskaisilisin sitä, että tiukkapipo-pskapäät antaisivat minulle siitä tuomion LOL. Vaikka saan mä purkaa sen vihan siihen kaveriin, en mä hänestä piittaa.
Ap
Ongelma siinä mallissa olisi myös huono malli lapsille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.
En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.
ApNo niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!
Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.
Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.
En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.
ApIhmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?
Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.
ApOlen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.
Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.
Ap
Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vieläkö ihmiset jaksaa taistella täällä tän rikkinäisen ihmisen kanssa?
Joulupäivänä.Ihmettelin samaa. Huomiotahan tuo vain hu000raa täällä. Ei sille sitä pitäisi antaa vaan jättää yksin miettimään mitä pahaa jatkuvasti aiheuttaa omille lapsilleen.
Apua se tarvii.
Mitä sanoisin lapsilleni, jos olisin suuttunut sille kaverille ja sanonut hänelle rumasti? Että isin olisi pitänyt miettiä, että vahtii kotiaan vähän tarkemmin. Ja että tällainen käytös äidiltä on väärin, asioista pitäisi kyetä puhumaan. Näin. Sit saa huutaa, kunhan jälkipyykkää. Itseäni kyllä kiusais hirveästi, lähinnä se, että lapset ei sitä varmaan käsittäis... ja ehkä ajattelisivat, että niin saa puhua. Kuten saakin.
Ap
Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.
Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.
Alue: Aihe vapaa
Sinä et ymmärrä, mitä vastuu on, jos jankutat siitä. Siis kerro nyt konkreettisesti, että vastuuta mistä? Esim. jos ihmisellä on riippuvuus, ei se ole hänen vastuullaan. Eihän se olisi muuten riippuvuus, tai ongelma. Miten tupakoija ottaa vastuun terveydestään, kerrotko? Ei mitenkään, jos polttaa, sinun logiikkasi mukaan.
Ap