Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

AP ON PASKAPÄÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.

En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.

Ap

No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!

Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.

Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.

En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.

Ap

Ihmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?

Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.

Ap

Olen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.

Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.

Ap

Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.

Poika takuulla liittoutuu minun kanssani noita tytön kavereiden vierailuja vastaan. Kärsii niistä jatkuvast. Mies ei tee mitään. Poika laittoi viestiä, että on samaa mieltä, kun laitoin hänelle, että suutuin isille (poika oli kysymänyt, 16.23, että hei äiti, tuutko pian 😢) koska kaveri oli siellä, vaikka on joulupäivä, eikä kyläilyt kuulu asiaan, että minusta kaverin ei olisi kuulunut olla siellä tänään, niin poika vastasi: samaa mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.

Kyllähän minä sanoin, että en pysty luottamaan hitaaseen mieheen, että välittää minusta, koska sitä ei osoiteta välittömästi.

Mutta syy tähän ei todellakaan ole itseni, vaan sen, joka on nöyryytyksen kokemuksia minulle jaellut. Eli äiti. Ja juu ei hän varmaan tarkoittanut. Mutta syy on silti hänen pahuutensa. Sen, ettei pyydä anteeksi toimittuaan väärin. Halveksi minua ja kaikkea...

Ap

Joko sinä olet pyytänyt anteeksi lapseltasi tämän päiväistä käytöstäsi ja myöntänyt, että hän ei tehnyt mitään väärin vaan sinun käytöksesi oli täysin kohtuutonta ja aiheetonta?

Vierailija kirjoitti:

Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.

Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.

Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittajan mielenterveys on jotenkin häiriintynyt, häntä on vaikeaa auttaa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa joka ei olisi jonkun muun syy. Kaikki omat ongelmat voi laittaa jonkun muun syyksi, joten hänen kanssaan on turha jatkaa keskustelua. Ei tuollainen ihminen ajattele että hänen toiminnassaan olisi mitään vikaa, vaan syy on aina muiden.

Kyllähän minä sanoin, että en pysty luottamaan hitaaseen mieheen, että välittää minusta, koska sitä ei osoiteta välittömästi.

Mutta syy tähän ei todellakaan ole itseni, vaan sen, joka on nöyryytyksen kokemuksia minulle jaellut. Eli äiti. Ja juu ei hän varmaan tarkoittanut. Mutta syy on silti hänen pahuutensa. Sen, ettei pyydä anteeksi toimittuaan väärin. Halveksi minua ja kaikkea...

Ap

Joko sinä olet pyytänyt anteeksi lapseltasi tämän päiväistä käytöstäsi ja myöntänyt, että hän ei tehnyt mitään väärin vaan sinun käytöksesi oli täysin kohtuutonta ja aiheetonta?

Saan mä heiltä pois lähteä... :) Jos heillä saa olla kavereita... :))

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vieläkö ihmiset jaksaa taistella täällä tän rikkinäisen ihmisen kanssa?

Joulupäivänä.

Ihmettelin samaa. Huomiotahan tuo vain hu000raa täällä. Ei sille sitä pitäisi antaa vaan jättää yksin miettimään mitä pahaa jatkuvasti aiheuttaa omille lapsilleen.

Apua se tarvii.

Apua ei täältä tule vaan kaikki nämä vastaukset ja huomio ruokkii tuota äärimmäisen itsekästä persoonallisuushäiriötä. Käy yksinpuhelua kunnes joku taas vastaa ja koittaa provosoida jos keskustelu alkaa hyytyä, kuten nyt tuolla lapsen kaverin kimppuun käymisellä.

Koitahan ap selvittää tämä asiasi järkevästi ja aikuismaisesti. Tunteet kuriin ja hammasta purren.

Hyvä tilanne opettaa lapsille miten vaikeista asioista selviää järkevästi.

Elämässä tulee ikäviä tilanteita ja tunteet voivat kuumeta monenlaisiin mittasuhteisiin, se on ihan normaalia, mutta se miten me käsittelemme tilanteen on ratkaisevaa.

Kannattaa nukkua vaikka yön yli niin olo helpottaa.

AP ON AASI, MEE ITTEEES!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.

En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.

Ap

No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!

Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.

Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.

En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.

Ap

Ihmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?

Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.

Ap

Olen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.

Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.

Ap

Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.

Poika takuulla liittoutuu minun kanssani noita tytön kavereiden vierailuja vastaan. Kärsii niistä jatkuvast. Mies ei tee mitään. Poika laittoi viestiä, että on samaa mieltä, kun laitoin hänelle, että suutuin isille (poika oli kysymänyt, 16.23, että hei äiti, tuutko pian 😢) koska kaveri oli siellä, vaikka on joulupäivä, eikä kyläilyt kuulu asiaan, että minusta kaverin ei olisi kuulunut olla siellä tänään, niin poika vastasi: samaa mieltä.

Ap

Tajuatko kuinka väärin teit? Tässä pojan kanssa viestittelyssä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.

En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.

Ap

No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!

Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.

Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.

En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.

Ap

Ihmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?

Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.

Ap

Olen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.

Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.

Ap

Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.

Poika takuulla liittoutuu minun kanssani noita tytön kavereiden vierailuja vastaan. Kärsii niistä jatkuvast. Mies ei tee mitään. Poika laittoi viestiä, että on samaa mieltä, kun laitoin hänelle, että suutuin isille (poika oli kysymänyt, 16.23, että hei äiti, tuutko pian 😢) koska kaveri oli siellä, vaikka on joulupäivä, eikä kyläilyt kuulu asiaan, että minusta kaverin ei olisi kuulunut olla siellä tänään, niin poika vastasi: samaa mieltä.

Ap

Tajuatko kuinka väärin teit? Tässä pojan kanssa viestittelyssä

Miten niin? Enkä saa kertoa suuttuneeni heidän isälleen? Ja että mitä mieltä olen joulupäivänä kyläilyistä ja äidin sivuuttamisesta siskon kaverilla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.

En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.

Ap

No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!

Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.

Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.

En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.

Ap

Ihmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?

Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.

Ap

Olen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.

Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.

Ap

Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.

Poika takuulla liittoutuu minun kanssani noita tytön kavereiden vierailuja vastaan. Kärsii niistä jatkuvast. Mies ei tee mitään. Poika laittoi viestiä, että on samaa mieltä, kun laitoin hänelle, että suutuin isille (poika oli kysymänyt, 16.23, että hei äiti, tuutko pian 😢) koska kaveri oli siellä, vaikka on joulupäivä, eikä kyläilyt kuulu asiaan, että minusta kaverin ei olisi kuulunut olla siellä tänään, niin poika vastasi: samaa mieltä.

Ap

Tajuatko kuinka väärin teit? Tässä pojan kanssa viestittelyssä

Miten niin? Enkä saa kertoa suuttuneeni heidän isälleen? Ja että mitä mieltä olen joulupäivänä kyläilyistä ja äidin sivuuttamisesta siskon kaverilla?

Ap

Teit täysin värin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.

En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.

Ap

No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!

Niin no tuotahan ei voinut ennustaa.

Mutta olettaisin, näin jälkikäteen, että miehen tahtotila oli lähettää kaveri kotiin.

En minä ajattele, että mulle kaikki heti, vaan että EN HALUA PETTYÄ ODOTTAESSANI. JOS EI MITÄÄN TAPAHDUKAAN? Ja olisin TYHMÄNÄ odotellut. Ja luullut. Uskonut. Helpompaa päättää HETI, että minusta ei välitetä.

Ap

Ihmetteletkö ihan oikeasti miksi sinusta ei välitetä? Ihan oikeasti?

Eihän tuossa välttämättä lopputulos ollut se, että minusta ei välitetä? Vai olisiko sinusta ihan oikein, ettei minun toiveeni merkkaisi mitään? Ilkeä paska.

Ap

Olen. Olen todellakin sitä mieltä, että on TÄYSIN oikein ettet sinä ole aina maailman napa. Ilkeä paska.

Niin, parempi onkin lapsille siis, että saivat viettää taas yhden joulupäivän ilman äitinsä seuraa? Muista sitten tämä, kun EN ole menossa sinne.

Ap

Jos ja kun ajatusmaailmasi on noin vakavalla tavalla vääristynyt etkä yhtään edes välitä kontrolloida omia reaktioitasi, olisi todellakin parempi lapsillesi elää kokonaan ilman sinua. Missään tapauksessa ei voi olla lapsille hyväksi joutua sinun sairaiden ja läpeensä itsekkäiden vaatimustesi ja odotustesi uhreiksi. Minä en enää tämän keskustelun jälkeen usko että sinun olemassaolostasi voisi koskaan olla hyötyä saati iloa lapsillesi. Sinä et selvästi rakasta heitä etkä edes yritä käyttäytyä niinkuin lapsistaan välittävä vanhempi käyttäytyisi. Olet käytökseltäsi monin verroin omaa äitiäsi hirveämpi, joten jos haluaisit lastesi parasta, antaisit heidän jatkaa elämäänsä ilman sinua. Toisin kuin sinulla, heillä on kuitenkin rakastava isä, joka aidosti haluaa huolehtia heistä hyvin. He pärjäävät paremmin hänen kanssaan ilman sinua.

Poika takuulla liittoutuu minun kanssani noita tytön kavereiden vierailuja vastaan. Kärsii niistä jatkuvast. Mies ei tee mitään. Poika laittoi viestiä, että on samaa mieltä, kun laitoin hänelle, että suutuin isille (poika oli kysymänyt, 16.23, että hei äiti, tuutko pian 😢) koska kaveri oli siellä, vaikka on joulupäivä, eikä kyläilyt kuulu asiaan, että minusta kaverin ei olisi kuulunut olla siellä tänään, niin poika vastasi: samaa mieltä.

Ap

Tajuatko kuinka väärin teit? Tässä pojan kanssa viestittelyssä

Miten niin? Enkä saa kertoa suuttuneeni heidän isälleen? Ja että mitä mieltä olen joulupäivänä kyläilyistä ja äidin sivuuttamisesta siskon kaverilla?

Ap

Teit täysin värin!

Avaa hieman lisää.

Ap

Poikaa harmittaisi enemmän, jos viettäisin aikaa olohuoneessa mölyävän siskon ja tämän kaverin seurassa, kun hän ei pysty tulemaan sinne mölyn takia. Ja mies hyväksyy tämän kaiken. On ihan oikein krtoa pojalle, että minullakin on mennyt hermo siihen piittaamattomuuteen. Poika kaipaa HILJAISUUTTA ja RAUHAA, mutta ei saa niitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.

Ap

Ei, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.

Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?

Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.

Ap

Tämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.

Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.

Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.

Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.

Siis ihanko oikeasti on joku jaksanut sietää tätä paskaa pässiä ap:ta ja tehnyt hänen kanssaan lapsiakin? Useampia?? Ihanko oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi syyttää äitiäsi, koska sinun logiikkasi mukaan hänenkin virheensä juontuvat hänen äitisuhteestaan jotka taas juontuvat sitä edeltäneestä äidistä jne. Aina jokainen voi osoittaa omaa kasvattajaansa joka teki virheen ekana.

Jossain vaiheessa jonkun on katkaistava sukupolvien ajan jatkunut vallan väärinkäyttö. Sinä voit katkaista sen. Sinä voit ”sanoa” ketutuksellesi sen iskiessä että nyt suu kiinni, lasten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omani. Edes jouluna, tai silloin lauantaisin klo14-16. Kokeile. Unohda miestäsi kohtaan kokemasi katkeruus, unohda hetkeksi omat vajavaisuutesi, jo lapsena tyydyttämättä jäänyt rakkaudenkaipuusi ja kaikki viha, epäreiluus jota koet. Ajattele täysin epäitsekkäästi se pieni hetki, jonka jaat lastesi kanssa. Sitten voit mennä kotiisi romahtamaan suljetun oven taakse itkemään suihkun lattialle äitiäsi joka ei koskaan osannut rakastaa sinua niin kuin olisit ansainnut, niin kuin omat lapsesi ansaitsisivat.

Miten niin voin? Etkö halua, että voin hyvin? Haluatko sinä, että mä hautaan tunteeni ja alan voida pahoin? Eihän tuossa ollut edes ketutuksesta kyse, vaan arvostani. Onko sitä, vaiko ei ole. Etkö tajunnut? Luitko, että koin etten ole mitään heille?

Ap

Jees. Juuri tuolle arvottomuuden tunteelle sanot rauhallisesti että ”nyt suu kiinni, mun on oltava näille äiti tässä ja nyt”, sitten hoidat sen äitinä olemisen janoamatta lapsilta yhtään mitään, he eivät ole sulle velkaa mitään. Jos sulla on katkeruutta miestä kohtaan, käsittelet sen muita reittejä kuin lapsilla pelaillen. Käsittelet oman arvottomuuden tunteesi toisella hetkellä. Kun tuut kotiin, voit maata sängyssä, kuvitella itsesi pieneksi jälleen ja pidellä sylissä j tarjota kaikki ne tunteet joita vaille jäit. Lapsiltasi et voi niitä vaatia. Mielikuvaharjoituksilla voit saada itseäsi voimaan vähän paremmin.

Jos kaipaat lapsilta arvostusta, hoida itsesi kuntoon ja toimi niin, että olet turvallinen ja luotettava ja terve äiti. He eivät välttämättä siltikään erityisesti OSOITA ARVOSTUSTA, koska se ei mitenkään ole esiteineille tyypillistä. Älä odota että he antaisivat sinulle hoivaa ja rakkautta, jota vaille olet jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.

Ap

Ei, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.

Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?

Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.

Ap

Tämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.

Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.

Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.

Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.

Sinä et käsitä. On totta, että monikaan ihminen i toimi kuten haluaisin. Kuka pakotti MINUT alistumaan sille, eikä antanut MINUN valita omaa tapaani suhtautua siihen, selviytyä siitä, muodpstaa omaa mielipidettäni siitä?

Äitini. Niinpä HÄN vastaa seurauksista. Et tajua narsistin lapsena kasvamisesta mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Poikaa harmittaisi enemmän, jos viettäisin aikaa olohuoneessa mölyävän siskon ja tämän kaverin seurassa, kun hän ei pysty tulemaan sinne mölyn takia. Ja mies hyväksyy tämän kaiken. On ihan oikein krtoa pojalle, että minullakin on mennyt hermo siihen piittaamattomuuteen. Poika kaipaa HILJAISUUTTA ja RAUHAA, mutta ei saa niitä.

Ap

Ei ole, on täysin väärin yrittää rikkoa heidän kolmen perhettä, vaikka sinä et heidän kanssaan osaa elää. Älykäs, tunteva ihminen tekisi kaikkensa tukeakseen perheen yhteen puhaltamista ja toimivuutta, vaikka joutuisi oman kyvyttömyytensä vuoksi jättäytymään ulkopuolelle.

Jos et osaa tukea poikaa, anna hänelle edes siskon ja isän tuki.

Vierailija kirjoitti:

Poikaa harmittaisi enemmän, jos viettäisin aikaa olohuoneessa mölyävän siskon ja tämän kaverin seurassa, kun hän ei pysty tulemaan sinne mölyn takia. Ja mies hyväksyy tämän kaiken. On ihan oikein krtoa pojalle, että minullakin on mennyt hermo siihen piittaamattomuuteen. Poika kaipaa HILJAISUUTTA ja RAUHAA, mutta ei saa niitä.

Ap

Ota poika luoksesi. Saqtte yhdessä nauttia hiljaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.

Ap

Ei, minun mielestäni käden murtaminen on väärin ja siihen tietysti reagoi hyvin vahvasti. Omien joulupäiväsuunnitelmien muuttuminen (hieman, jos ei tee siitä isoa juttua), koska lapsella on kaveri kylässä, on pieni epämukavuus, joka ei herätä erityisiä tunteita, eikä ainakaan oikeuta käyttäytymään kuin draama queen. Nämä kaksi ovat aivan eri luokan asioita, siksi käytös on myös hyvin erilaista.

Ymmärtäkö, että meidän muiden on vaikea käsittää, miksi käyttäydyt kuin kättäsi yritettäisiin murtaa, aina kun kohtaat pienen arjen epämukavuuden?

Ymmärrän sen hyvin, itsenikin on vaikeaa käsittää. Tosin minusta ei ole pieni asia. Eiole sinun tehdätäväsi asettaa asian suuruutta. Toki voit nähdä sen pienenä. Senkin ymmärrän, sinulle on kaikki helppoa.

Ap

Tämä asia oli sinulle suuri ja kaikki toimivat väärin aiheuttaen sinulle mielipahaa tai eivät ainakaan yrittäneet estää mielipahaa tarpeeksi nopeasti tai oikealla tavalla tai ennakoiden (vai miten se nyt meni). Villinä arvauksena n. 95 % ihmisistä pitäisi tätä tapahtunutta joko täysin harmittomana tai melko pienenä harmina saman sattuessa omassa elämässä.

Ympäröivä maailma tuntuu olevan koko ajan sinua vastaan, ihmiset eivät toimi niin kuin pitäisi, sanovan vääriä asioita, aiheuttavan sinulle ikäviä tunteita, eikä tunteitasi ja niiden aiheuttamien tekojen mittasuhteita ymmärretä.

Et voi muuttaa ympäröivää maailmaa, etkä muita ihmisiä. Tunteitakaan ei ole pakko muuttaa, mutta saat ihan itse valita, miten käyttäydyt. Sinun ei ole pakko suuttua, VALITSET suuttua. Sinun ei tarvitse puhua rumasti lapsille, vaikka (omassa päässäsi, vain sinun todellisuudessasi) olisitkin loukkaantunut tai surullinen heidän tekojensa vuoksi, sinä valitset mitä teet.

Eikö olisi helpompaa sinulle itsellesi yrittää sopeutua tähän maailmaan? Saattaisin jopa päästä pois sieltä pääsi sisäisesti ikuisen loukkaantujan negatiivisesta kierteestä.

Sinä et käsitä. On totta, että monikaan ihminen i toimi kuten haluaisin. Kuka pakotti MINUT alistumaan sille, eikä antanut MINUN valita omaa tapaani suhtautua siihen, selviytyä siitä, muodpstaa omaa mielipidettäni siitä?

Äitini. Niinpä HÄN vastaa seurauksista. Et tajua narsistin lapsena kasvamisesta mitään.

Ap

Minä annan sinulle luvan valita mitä teet tästä hetkestä eteenpäin. Saat valita. Olet aikuinen. Voit päättää, että et anna enää äidillesi valtaa.

Jokainen meistä on saanut vaikutteita ympäristöstään, hyviä ja huonoja. Silti suurin osaa ymmärtää, että lopulta päätökset on omissa käsissä.