Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä teki sukulainen ilmoituksen väittäen että lapset on vain kotona ja kehitysviiveisiä. Ja näkivät nälkää

Ko sukulainen lapseton merkonomi, ei mitään kokemusta lapsista.

Lastensuojelu uskoi kaiken täysin automaattisesti. Siis tarkistamatta. Toinen lapsi eskarissa ja toinen päiväkerhossa ja molemmilla useampi harrastus. Neuvolan käyrät ja kaikki kehitys kunnossa.

Oli aika silmät avaavaa tajuta miten ne ilmoittajan väitteet on ”totta” siellä sossussa, siis vaikka ovat ihan silkkaa valetta. Niitä ei siis mitenkään tarkisteta tqi edes pyydetä ilmoittajaa todistamaan juttujaan.

Millä tavalla uskoi?

Että nuo on kaikki väitteet on faktoja. Että esim eskari-ikäinen kotona piilossa kehitysviiveisenä ja nälkiintyneenä. Kun kai häntä joku olisi eskariin kaivannut tai neuvola ihmetellyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä teki sukulainen ilmoituksen väittäen että lapset on vain kotona ja kehitysviiveisiä. Ja näkivät nälkää

Ko sukulainen lapseton merkonomi, ei mitään kokemusta lapsista.

Lastensuojelu uskoi kaiken täysin automaattisesti. Siis tarkistamatta. Toinen lapsi eskarissa ja toinen päiväkerhossa ja molemmilla useampi harrastus. Neuvolan käyrät ja kaikki kehitys kunnossa.

Oli aika silmät avaavaa tajuta miten ne ilmoittajan väitteet on ”totta” siellä sossussa, siis vaikka ovat ihan silkkaa valetta. Niitä ei siis mitenkään tarkisteta tqi edes pyydetä ilmoittajaa todistamaan juttujaan.

Millä tavalla uskoi?

Että nuo on kaikki väitteet on faktoja. Että esim eskari-ikäinen kotona piilossa kehitysviiveisenä ja nälkiintyneenä. Kun kai häntä joku olisi eskariin kaivannut tai neuvola ihmetellyt tms.

Eli oletatko, että ensin olisi pitänyt soitella neuvolat ja päiväkodit läpi ennen kuin kysyä teiltä itseltänne, että onko mitään hätää? Helsingissä esim on kymmeniä neuvoloita ja satoja päivähoitomahdollisuuksia. Siinä viikon soittelisi ellei toistakin.

Nuo lasut kyllä on parhaita, joissa perheissä ei ole edes lapsia:D

Miten tuollainen tapaaminen toimii. Pariskunta menee sossulaan ja täti kysyy, että sielläkö lapset oli kännisten aikuisten seurassa. Pariskunta selittää, että ei meillä ole edes lapsia. Täti siihen, että silti tullaan kotiin tekemään tarkastus, että kärsiikö lapset.

Pariskunta yrittää selittää, että ei meillä ole lapsia, eikä edes vielä suunnitteilla. Mutta kun teistä on lasu tehty, niin meidän on pakko tulla teidän kotiinne tarkastamaan tilanne, millaiset olot lapsilla on.

Mutta kun meillä ei ole lapsia

Ai, olette antaneet lapset pois, tämä tekeekin asian vakavaksi

Mutta kun meille ei ole edes syntynyt lapsia

Siis ette ole synnyttäneet lapsia. No missä ne lapset sitten ovat, tämä alkaa ollakkin jo todella vakava asia ja huostaanotto on kyllä nyt lähellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä teki sukulainen ilmoituksen väittäen että lapset on vain kotona ja kehitysviiveisiä. Ja näkivät nälkää

Ko sukulainen lapseton merkonomi, ei mitään kokemusta lapsista.

Lastensuojelu uskoi kaiken täysin automaattisesti. Siis tarkistamatta. Toinen lapsi eskarissa ja toinen päiväkerhossa ja molemmilla useampi harrastus. Neuvolan käyrät ja kaikki kehitys kunnossa.

Oli aika silmät avaavaa tajuta miten ne ilmoittajan väitteet on ”totta” siellä sossussa, siis vaikka ovat ihan silkkaa valetta. Niitä ei siis mitenkään tarkisteta tqi edes pyydetä ilmoittajaa todistamaan juttujaan.

Millä tavalla uskoi?

Että nuo on kaikki väitteet on faktoja. Että esim eskari-ikäinen kotona piilossa kehitysviiveisenä ja nälkiintyneenä. Kun kai häntä joku olisi eskariin kaivannut tai neuvola ihmetellyt tms.

Eli oletatko, että ensin olisi pitänyt soitella neuvolat ja päiväkodit läpi ennen kuin kysyä teiltä itseltänne, että onko mitään hätää? Helsingissä esim on kymmeniä neuvoloita ja satoja päivähoitomahdollisuuksia. Siinä viikon soittelisi ellei toistakin.

Ne kaikki näkyy koneelta.

Ja olisi meiltä voinut tarkistaa esim soittamalla.

Sen sijaan että meitä kuulustellaan yli tunti että miksei lapsi ole eskarissa ja käy neuvolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että se horjutti perusturvallisuutta, sai tuntemaan maailman paskimmaksi vanhemmaksi, kaikki, minkä eteen olit 17 vuotta priorisoinut asiat, romahti sillä sekunnilla kun puhelimessa kerrottiin: "teidän perheestänne on tehty lastensuojeluilmoitus". Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja kuin olisi lyöty avokämmenellä poskelle. Menin täysin sanattomaksi ja vain kuuntelin.

Ja kyllä. Meilläkin kaikki asiat olivat kunnossa, niin olin aina ajatellut.  Jouduimme odottamaan käyntiaikaa sossuille 1,5 kuukautta, joten toki ymmärsimme, että asia ei ole kiireellinen jne. Mutta noi 1,5 kuukautta olivat aivan mustaa ja paskaa aikaa ja koettelivat 25 vuotta kestänyttä avioliittoa. Lapset pyrittiin pitämään kaiken ulkopuolella, vaikka toki ilmoitus johtui heistä vanhimman toiminnasta, siitä tehty ilmoitus tuntui absurdilta pilalta.

Jo se, että joutuu avautumaan ventovieraille oman perheen asioista, keskinäisistä suhteista, lasten koulumenestyksestä, avioliitosta, kodista, lasten harrastuksista, tukiverkostoista, omasta jaksamisesta jne. jne. jne. ja tajuaa, että toinen sossu vieressä kirjoittaa jokaisen asian minkä sanot, ylös, tekee siitä tilanteesta kuin 3. asteen kuulustelun.

Asia ei johtanut mihinkään, jo siinä palaverissa sosiaalityöntekijä totesi, että tässä on nyt kyse uuden lain mukaan tehdystä ns. "varmuuden vuoksi" ilmoituksesta, työnsä vuoksi ko. henkilö oli pakotettu tekemään ilmoituksen, koska hänellä oli "herännyt huoli". Meillä näyttää asiat olevan ihan kunnossa. Lapsia ei koskaan asialla edes vaivattu. Päätökset (jokaiselle lapselle omansa) olivat n. viisi riviä pitkät, todettiin perheen asioiden olevan kunnossa ja välien lämpimät. Ei aihetta lastensuojelun tukitoimille.

Mutta heillä kaikilla se merkintä pysyy siellä. Jos vaikka kuopus muutaman vuoden päästä kokeilee ensikännit ja päätyy etsivän nuorisotyön haaviin, siitä tulee hänelle jo toinen ilmoitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Onko tämä sosiaalitoimeen tulkinta laista?

Että ilman syytä voidaan avata lastensuojelun asiakkuus?

Muistathan myös, että sosiaalitoimella pitää olla lailliset perusteet myös selvittelyn aikana valituille menetelmille. Jos perhe ei kommentoi risaa sukkaa, ei kommentoi, riittää että perhe ilmoittaa, ettei ilmoitus heidän käsityksensä mukaan velvoita heitä mihinkään selvitykseen sosiaalitoimelle.

Ls ehdottomasti rikkoo lakia, jos alkaa sitten soitella terkkareille ja opettajille tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Haluaisin myös kirjallisen lähteen tälle tulkinnalle. Jos tällainen ohje löytyy, toimitan sen oikeusasiamiehelle tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Onko tämä sosiaalitoimeen tulkinta laista?

Että ilman syytä voidaan avata lastensuojelun asiakkuus?

Muistathan myös, että sosiaalitoimella pitää olla lailliset perusteet myös selvittelyn aikana valituille menetelmille. Jos perhe ei kommentoi risaa sukkaa, ei kommentoi, riittää että perhe ilmoittaa, ettei ilmoitus heidän käsityksensä mukaan velvoita heitä mihinkään selvitykseen sosiaalitoimelle.

Ls ehdottomasti rikkoo lakia, jos alkaa sitten soitella terkkareille ja opettajille tms.

Lain mukaan palvelutarpeen arvio on suoritettava määräajassa. Jos perhe ei ole yhteistyössä, niin sitten on soiteltava ne neuvolat ja koulut läpi, että saa asian kuitattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Onko tämä sosiaalitoimeen tulkinta laista?

Että ilman syytä voidaan avata lastensuojelun asiakkuus?

Muistathan myös, että sosiaalitoimella pitää olla lailliset perusteet myös selvittelyn aikana valituille menetelmille. Jos perhe ei kommentoi risaa sukkaa, ei kommentoi, riittää että perhe ilmoittaa, ettei ilmoitus heidän käsityksensä mukaan velvoita heitä mihinkään selvitykseen sosiaalitoimelle.

Ls ehdottomasti rikkoo lakia, jos alkaa sitten soitella terkkareille ja opettajille tms.

Lain mukaan palvelutarpeen arvio on suoritettava määräajassa. Jos perhe ei ole yhteistyössä, niin sitten on soiteltava ne neuvolat ja koulut läpi, että saa asian kuitattua.

Sen sijaan kunta saa rikkoa tätä lakia räikeästi. Meillä sen saaminen kesti vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että se horjutti perusturvallisuutta, sai tuntemaan maailman paskimmaksi vanhemmaksi, kaikki, minkä eteen olit 17 vuotta priorisoinut asiat, romahti sillä sekunnilla kun puhelimessa kerrottiin: "teidän perheestänne on tehty lastensuojeluilmoitus". Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja kuin olisi lyöty avokämmenellä poskelle. Menin täysin sanattomaksi ja vain kuuntelin.

Ja kyllä. Meilläkin kaikki asiat olivat kunnossa, niin olin aina ajatellut.  Jouduimme odottamaan käyntiaikaa sossuille 1,5 kuukautta, joten toki ymmärsimme, että asia ei ole kiireellinen jne. Mutta noi 1,5 kuukautta olivat aivan mustaa ja paskaa aikaa ja koettelivat 25 vuotta kestänyttä avioliittoa. Lapset pyrittiin pitämään kaiken ulkopuolella, vaikka toki ilmoitus johtui heistä vanhimman toiminnasta, siitä tehty ilmoitus tuntui absurdilta pilalta.

Jo se, että joutuu avautumaan ventovieraille oman perheen asioista, keskinäisistä suhteista, lasten koulumenestyksestä, avioliitosta, kodista, lasten harrastuksista, tukiverkostoista, omasta jaksamisesta jne. jne. jne. ja tajuaa, että toinen sossu vieressä kirjoittaa jokaisen asian minkä sanot, ylös, tekee siitä tilanteesta kuin 3. asteen kuulustelun.

Asia ei johtanut mihinkään, jo siinä palaverissa sosiaalityöntekijä totesi, että tässä on nyt kyse uuden lain mukaan tehdystä ns. "varmuuden vuoksi" ilmoituksesta, työnsä vuoksi ko. henkilö oli pakotettu tekemään ilmoituksen, koska hänellä oli "herännyt huoli". Meillä näyttää asiat olevan ihan kunnossa. Lapsia ei koskaan asialla edes vaivattu. Päätökset (jokaiselle lapselle omansa) olivat n. viisi riviä pitkät, todettiin perheen asioiden olevan kunnossa ja välien lämpimät. Ei aihetta lastensuojelun tukitoimille.

Mutta heillä kaikilla se merkintä pysyy siellä. Jos vaikka kuopus muutaman vuoden päästä kokeilee ensikännit ja päätyy etsivän nuorisotyön haaviin, siitä tulee hänelle jo toinen ilmoitus

Todella hyvin kuvasit sen, miltä ilmoitus tuntuu. Kuulustelussa tarkkailet sitten ei vain aktiivista kynää, vaan ilmeitä ja eleitä ja kyllä, pelkäät ja olet huolissasi. Tämä pelko ja arkuus lisäävät epäluotettavuuttasi heidän silmissään, vaikka heidän pitäisi tietää, että se on normaalin vanhemman merkki.

Lisäksi jos satut olemaan yh, olet epäilty, epäonnistunut yhteiskunnan pohjasakka jo valmiiksi. Se lisää paineita ja huolta entisestään.

Kysytäänkö ystävällisesti että me ollaan teidän puolella tarvitsetteko kenties apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Onko tämä sosiaalitoimeen tulkinta laista?

Että ilman syytä voidaan avata lastensuojelun asiakkuus?

Muistathan myös, että sosiaalitoimella pitää olla lailliset perusteet myös selvittelyn aikana valituille menetelmille. Jos perhe ei kommentoi risaa sukkaa, ei kommentoi, riittää että perhe ilmoittaa, ettei ilmoitus heidän käsityksensä mukaan velvoita heitä mihinkään selvitykseen sosiaalitoimelle.

Ls ehdottomasti rikkoo lakia, jos alkaa sitten soitella terkkareille ja opettajille tms.

Lain mukaan palvelutarpeen arvio on suoritettava määräajassa. Jos perhe ei ole yhteistyössä, niin sitten on soiteltava ne neuvolat ja koulut läpi, että saa asian kuitattua.

Kuka tahansa normaalijärkinen tajuaa että sossu voi itse arvioida palveluntarpeen kirjaamalla ettei risa sukka ole huolestuttava. Case closed.

Ainoastaan lasussa tätä ei näköjään tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että se horjutti perusturvallisuutta, sai tuntemaan maailman paskimmaksi vanhemmaksi, kaikki, minkä eteen olit 17 vuotta priorisoinut asiat, romahti sillä sekunnilla kun puhelimessa kerrottiin: "teidän perheestänne on tehty lastensuojeluilmoitus". Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja kuin olisi lyöty avokämmenellä poskelle. Menin täysin sanattomaksi ja vain kuuntelin.

Ja kyllä. Meilläkin kaikki asiat olivat kunnossa, niin olin aina ajatellut.  Jouduimme odottamaan käyntiaikaa sossuille 1,5 kuukautta, joten toki ymmärsimme, että asia ei ole kiireellinen jne. Mutta noi 1,5 kuukautta olivat aivan mustaa ja paskaa aikaa ja koettelivat 25 vuotta kestänyttä avioliittoa. Lapset pyrittiin pitämään kaiken ulkopuolella, vaikka toki ilmoitus johtui heistä vanhimman toiminnasta, siitä tehty ilmoitus tuntui absurdilta pilalta.

Jo se, että joutuu avautumaan ventovieraille oman perheen asioista, keskinäisistä suhteista, lasten koulumenestyksestä, avioliitosta, kodista, lasten harrastuksista, tukiverkostoista, omasta jaksamisesta jne. jne. jne. ja tajuaa, että toinen sossu vieressä kirjoittaa jokaisen asian minkä sanot, ylös, tekee siitä tilanteesta kuin 3. asteen kuulustelun.

Asia ei johtanut mihinkään, jo siinä palaverissa sosiaalityöntekijä totesi, että tässä on nyt kyse uuden lain mukaan tehdystä ns. "varmuuden vuoksi" ilmoituksesta, työnsä vuoksi ko. henkilö oli pakotettu tekemään ilmoituksen, koska hänellä oli "herännyt huoli". Meillä näyttää asiat olevan ihan kunnossa. Lapsia ei koskaan asialla edes vaivattu. Päätökset (jokaiselle lapselle omansa) olivat n. viisi riviä pitkät, todettiin perheen asioiden olevan kunnossa ja välien lämpimät. Ei aihetta lastensuojelun tukitoimille.

Mutta heillä kaikilla se merkintä pysyy siellä. Jos vaikka kuopus muutaman vuoden päästä kokeilee ensikännit ja päätyy etsivän nuorisotyön haaviin, siitä tulee hänelle jo toinen ilmoitus

Todella hyvin kuvasit sen, miltä ilmoitus tuntuu. Kuulustelussa tarkkailet sitten ei vain aktiivista kynää, vaan ilmeitä ja eleitä ja kyllä, pelkäät ja olet huolissasi. Tämä pelko ja arkuus lisäävät epäluotettavuuttasi heidän silmissään, vaikka heidän pitäisi tietää, että se on normaalin vanhemman merkki.

Lisäksi jos satut olemaan yh, olet epäilty, epäonnistunut yhteiskunnan pohjasakka jo valmiiksi. Se lisää paineita ja huolta entisestään.

Kysytäänkö ystävällisesti että me ollaan teidän puolella tarvitsetteko kenties apua?

Ne ovat koulutettu etsimään merkkejä kamalista vanhemmista, ei hyvistä vanhemmista. Eivät tunnista miltä normaali vanhempi näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

No sehän on nimenomaan syy niille. Meilläkin se oli syy aloittaa asiakkuus. Mitään syytä ei ollut, mutta saattoi tulla syy joskus, joka oli syy aloittaa asiakkuus.

Vanhemmat eivät tienneet lihapiirakan lihan alkuperää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Täysin laitonta. Syy pitää aina olla.

Että, syytä ei löydetä ei ole syy.

Ei ole. Palvelutarpeen arvio pitää selvittää kolmessa kuukaudessa. Jos perhe ei anna selvittää, voi asiakkuudessa selvitellä sitten vaikka vuosia tarpeen mukaan.

Onko tämä sosiaalitoimeen tulkinta laista?

Että ilman syytä voidaan avata lastensuojelun asiakkuus?

Muistathan myös, että sosiaalitoimella pitää olla lailliset perusteet myös selvittelyn aikana valituille menetelmille. Jos perhe ei kommentoi risaa sukkaa, ei kommentoi, riittää että perhe ilmoittaa, ettei ilmoitus heidän käsityksensä mukaan velvoita heitä mihinkään selvitykseen sosiaalitoimelle.

Ls ehdottomasti rikkoo lakia, jos alkaa sitten soitella terkkareille ja opettajille tms.

Lain mukaan palvelutarpeen arvio on suoritettava määräajassa. Jos perhe ei ole yhteistyössä, niin sitten on soiteltava ne neuvolat ja koulut läpi, että saa asian kuitattua.

Kuten jo totesin näin voi laillisesti tehdä vain, jos siitä ilmoituksen sisällön takia ja kaikki suhteellisuusperiaatteen ja muut huomioiden on mitään hyötyä. Laillisuus ei missään nimessä ole automaatio.

Kuka sinusta määrittelee yhteistyön riittävän tason?

Jos ilmoituksen sisältö on epämääräinen, riittääkö että vanhempi on tavoitettu ja kirjattu hänen kantansa ilmoituksen väitteisiin?

Tämä ei naurata, mutta kertoo miten homma toimii.

Palvelutarpeen arvio käynnistyi, kun ** ilmoitti huolesta. Hän kertoi lapsen (yläkouluikäinen) kärsivän väkivaltaisesta ja alkoholisoituneesta isästä. Lapsen kanssa juteltiin. Hänen mukaansa isä juo päivittäin, käyttää kaikki rahat baariin ja uhkapeleihin, raivoaa ja kotona on pelottavaa. Myös isä tavattiin. Hän kertoi olevansa täysin yllättynyt ilmoituksesta ja ettei minkäänlaista alkoholinkäyttöä tai muuta ongelmakäytöstä lapsen kuvaamalla tavalla ole.

Isää uskottiin. Lapsi ei saanut apua. Hän joutui palaamaan pelottavaan kotiin. Tilanne pahentui entisestään. Lapsi/nuori ei koskaan enää aio puhua kenellekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei naurata, mutta kertoo miten homma toimii.

Palvelutarpeen arvio käynnistyi, kun ** ilmoitti huolesta. Hän kertoi lapsen (yläkouluikäinen) kärsivän väkivaltaisesta ja alkoholisoituneesta isästä. Lapsen kanssa juteltiin. Hänen mukaansa isä juo päivittäin, käyttää kaikki rahat baariin ja uhkapeleihin, raivoaa ja kotona on pelottavaa. Myös isä tavattiin. Hän kertoi olevansa täysin yllättynyt ilmoituksesta ja ettei minkäänlaista alkoholinkäyttöä tai muuta ongelmakäytöstä lapsen kuvaamalla tavalla ole.

Isää uskottiin. Lapsi ei saanut apua. Hän joutui palaamaan pelottavaan kotiin. Tilanne pahentui entisestään. Lapsi/nuori ei koskaan enää aio puhua kenellekään mitään.

Eli jos vastassa on pelottava ja väkivaltainen mies, ei sossutädit oman turvallisuutensa vuoksi uskalla edes tutkia? Mutta jos siellä on tavallinen harmiton perheenäiti niin kyllä kyykytetään risasta sukasta. Koska sehän korvaa sen että vakavissa tapauksissa pelkuroidaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei naurata, mutta kertoo miten homma toimii.

Palvelutarpeen arvio käynnistyi, kun ** ilmoitti huolesta. Hän kertoi lapsen (yläkouluikäinen) kärsivän väkivaltaisesta ja alkoholisoituneesta isästä. Lapsen kanssa juteltiin. Hänen mukaansa isä juo päivittäin, käyttää kaikki rahat baariin ja uhkapeleihin, raivoaa ja kotona on pelottavaa. Myös isä tavattiin. Hän kertoi olevansa täysin yllättynyt ilmoituksesta ja ettei minkäänlaista alkoholinkäyttöä tai muuta ongelmakäytöstä lapsen kuvaamalla tavalla ole.

Isää uskottiin. Lapsi ei saanut apua. Hän joutui palaamaan pelottavaan kotiin. Tilanne pahentui entisestään. Lapsi/nuori ei koskaan enää aio puhua kenellekään mitään.

Eikä tarvitse puhua, jos ei halua, sillä täytyy löytyä aikuinen, joka kantaa vastuun. Tällainen aikuinen löytyy kyllä ihan muualta kuin huolehtijoiden joukosta.