Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Vierailija kirjoitti:

Pojalla oli kuoroharjoitukset Helsingin tuomiokirkossa ja vanhempien aikataulut olivat sellaiset, etteivät päässeet häntä saattamaan, kuten olivat aiemmin tehneet. Poika oli muistaakseni 10-12v vanha. Pojan kanssa oli katsottu miten hän pääsee kotoa bussilla siihen lähettyville ja neuvottu sitten ottamaan taksi siitä bussin päätepysäkiltä loppumatkaksi. Pienellä harjoituksella sen loppupätkän olisi toki osannut kävellä, mutta kun ei ollut aikaa harjoitteluun. Tästä joku teki sitten lasun, kun lapsi oli pistetty yksin menemään harrastukseen.

Onko tämä aprillipila ? Sadat eri ikäiset koululaiset nuoremmatkin kuin 10v kulkevat ristiinrastiin pääkaupunkiseutua ja muuallakin maassa - yksin .

Kaikki lastensuojelun tarpeessa ? THL :n asiantuntijat syytteeseen yllyttämisestä lastensuojelurikokseen kun ihan kehottavat lapsia liikkumaan.

Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen , muu maailma on jo tullut hulluksi, jos on ikinä järjissään ollutkaan, niin myös näköjään me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla oli kuoroharjoitukset Helsingin tuomiokirkossa ja vanhempien aikataulut olivat sellaiset, etteivät päässeet häntä saattamaan, kuten olivat aiemmin tehneet. Poika oli muistaakseni 10-12v vanha. Pojan kanssa oli katsottu miten hän pääsee kotoa bussilla siihen lähettyville ja neuvottu sitten ottamaan taksi siitä bussin päätepysäkiltä loppumatkaksi. Pienellä harjoituksella sen loppupätkän olisi toki osannut kävellä, mutta kun ei ollut aikaa harjoitteluun. Tästä joku teki sitten lasun, kun lapsi oli pistetty yksin menemään harrastukseen.

Onko tämä aprillipila ? Sadat eri ikäiset koululaiset nuoremmatkin kuin 10v kulkevat ristiinrastiin pääkaupunkiseutua ja muuallakin maassa - yksin .

Kaikki lastensuojelun tarpeessa ? THL :n asiantuntijat syytteeseen yllyttämisestä lastensuojelurikokseen kun ihan kehottavat lapsia liikkumaan.

Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen , muu maailma on jo tullut hulluksi, jos on ikinä järjissään ollutkaan, niin myös näköjään me.

Meillä ei ollut pila. Kehoitus/määräys oli ettei saa kävelyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

Se selviää sillä, että ilmoituksessa on osoitettu yksilöidysti tieto, jonka perusteella ilmoitus on tehty. Sitten pohditaan osoittaako tieto varmuudella lastensuojelun tarpeen. Sitten viimeiseksi tieto tarkistetaan, pitääkö se paikkansa.

Poliisille tämä ei tunnu olevan ollenkaan niin vaikeaa kuin sosiaalitoimelle.

Jotenkin lastensuojelu käsitetään vastuullisena lasten elämästä mikä on outoa. Eihän poliisikaan ole vastuussa ihmisten elämästä.

Molemmat ovat julkisen puolen palveluja, joiden palveluiden käyttö on täysin meidän kansalaisten vastuulla. Meidän pitää tehdä sellaiset ilmoitukset, joihin heidän täytyy reagoida ja me vastaamme antamistamme tiedoista.

Me vastaamme omasta ja läheistemme elämästä ja meillä on auttamisvelvollisuus, kun näemme tapahtuvan pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Helpoin tapa on, että huoltajilta kysytään. Heidän lapsestaanhan se ilmoitus on. Joskus ei yiedetä ilmottajaa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Niin. Pitäisi sen ilmoituksen vastaanottajankin ymmärtää että risa sukka ei ole syy ilmoitukseen. Ei poliisikaan lähetä yksikköä liikkeelle jos jossain on silmäpako tai hillotahra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Helpoin tapa on, että huoltajilta kysytään. Heidän lapsestaanhan se ilmoitus on. Joskus ei yiedetä ilmottajaa muutenkaan.

Ei ole ok kuormittaa syyttömiä ihmisiä tuollaisella jos joku haluaa kiusata. Teillä pitäisi olla vastaava karsinta kuin rikosilmoituksissa jotta väärinkäyttötapaukset pysyy minimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Helpoin tapa on, että huoltajilta kysytään. Heidän lapsestaanhan se ilmoitus on. Joskus ei yiedetä ilmottajaa muutenkaan.

Puutun sen verran, että ei teidän onneksi tarvikaan tietää. Tuo ilmoittajan profilointi ei ole minusta ihan oikea tie, kyllä sisällön pitää ratkaista ja ilmoittaja olkoon siitä vastuussa sitten.

Perheessä suuri (40kg) koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

No parempi näin päin tietysti, jos kerran tapaaminen on pakko riesasta sukasta järjestää, niin sitten tietysti ilmoittajan kanssa. Itse ehdotan että risat sukat jätetään omaan arvoonsa eikä ketään tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Helpoin tapa on, että huoltajilta kysytään. Heidän lapsestaanhan se ilmoitus on. Joskus ei yiedetä ilmottajaa muutenkaan.

Risasta sukasta ei kysytä keneltäkään, koska se ei ole lastensuojelullinen asia.

Huoltajan kanssa ei jutella puolueettomasti vaan syytetään: "Miksi lapsi ei ole tavannut isää? Miksi estät tapaamisia?"

Järkyttynyt ja yllättynyt vanhempi:"...ei ole estetty, mistä tässä on kyse, miksi väitätte tällaista, miksi olette tai kuka on huolissanne lapsen voinnista ja oloista, haluatteko jutella lapsen kanssa, hän tuossa viittelöi vieressä että haluaisi kuulla lisää, jos koskee häntä...juuri oltiin tehty päivällistä ja sen jälkeen menossa leffaan...apua?!"

"Miksi lapsi ei ole tavannut isää? Miksi estät tapaamisia?Meillä ei nyt ole päivystysaikaan mahdollisuutta kuunnella tätä enempää. Koita käyttäytyä kuten aikuinen vastuullinen ihminen. Valmistaudu tapaamiseen virka-aikana kun palvelutarpeen arvio jatkuu. Lapsen etu on läheinen ja lämmin suhde molempiin vanhempiin. Tapaamisoikeus on kuule lapsen etu."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

No parempi näin päin tietysti, jos kerran tapaaminen on pakko riesasta sukasta järjestää, niin sitten tietysti ilmoittajan kanssa. Itse ehdotan että risat sukat jätetään omaan arvoonsa eikä ketään tavata.

Lasulla on outo tapa tehdä toooooodella pitkälle meneviä oletuksia. Siis esim. että risa sukka saattaa kertoa vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lapsesta, joka voi merkitä myös pahoinpitelyä tai ettei anneta ruokaa.

Kuvitelkaa että poliisi toimisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Niin. Pitäisi sen ilmoituksen vastaanottajankin ymmärtää että risa sukka ei ole syy ilmoitukseen. Ei poliisikaan lähetä yksikköä liikkeelle jos jossain on silmäpako tai hillotahra.

Ei lähde liikkeelle sosiaalipäivystys eikä poliisi, vaikka lapsi soittaa salaa vessasta kun jokainen aikuinen humalassa ja lapsi pelkää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halunnut lapsia, ja tiedän että voimat, varat ja puitteet ovat sitä ajatellen kohdillaan. Mutta ahdistaa aivan sanoinkuvaamattoman paljon tämä isoveli valvoo meininki. Aivasta lapsen suuntaan ja sossu kolkuttaa ovella.

Serkkuni - aivan erinomainen äiti - joutui lastensuojelun kanssa tekemisiin koska 5v lapsellaan ei ollut kenkiä jalassa keskellä kesää puistonurmella. Olivat mammaporukassa liikkeellä, ja joku ilkimys sitten teki lasun. Joutui kovasti todistelemaan että lapsella on tennaria, saapasta, sukkaa, villasukkaa ja töppöstä. Aivan absurdi tilanne. Serkun lapsi todella herttainen, kohtelias, hyväkäytöksinen ja selvästi suuresti rakastettu.

Ystävän lapsesta teki joku, kun hoplopin tohinassa oli 5v pojan sukka ratkennut kantapäästä :D Aivan absurdia, kun luulisi vielä että tuollaisessa käy pääosin ihmisiä joilla on omia lapsia, niin luulisi nyt tietävän että tuollaista sattuu jatkuvasti.

Mun lapsi ollut koulussakin risadsa sukassa. Kaameeta!

Sama, tarhassa ja eskarissa usein vieläpä eripari sukissa! Mutta he haluavat illa kuin Robin!

Entäs polvesta risat farkut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

No parempi näin päin tietysti, jos kerran tapaaminen on pakko riesasta sukasta järjestää, niin sitten tietysti ilmoittajan kanssa. Itse ehdotan että risat sukat jätetään omaan arvoonsa eikä ketään tavata.

Lasulla on outo tapa tehdä toooooodella pitkälle meneviä oletuksia. Siis esim. että risa sukka saattaa kertoa vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lapsesta, joka voi merkitä myös pahoinpitelyä tai ettei anneta ruokaa.

Kuvitelkaa että poliisi toimisi noin.

Ammattitaidottomuus ja liian usein väärät hakeutuu alalle. Ei välttämättä onnistu miltään virkaintoiselta kaksikymppiseltä kirjanoppineelta arvioida kokonaisvaltaisesti tilanteita. Lasu on pelottava tämän takia että siellä on niin paljon ammattitaidottomuutta ja keskenkasvuisia pätemässä.

Miettikää tosiaan jos poliisi toimisi vastaavasti. Am*uisi esimerkiksi ihmisiä kaduille väärin perustein. Kannattaa katsoa se yksi dokumentti lasusta, oliko vuodelta 2012 taisi olla Ylellä. Avaa silmät kyllä viimeistään.