Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?
22.12.2019 |
Itse kuulin tapauksesta jossa julkiselta hammaslääkäristä oli tehty lasu koska vanhemmat oli peruneet lapselle automaattisesti varatun ajan ja ilmoittaneet että lapsen hampaat hoidetaan yksityisellä.
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen vieminen äidiltä heti synnytyssalissa on tajutonta. Miten voidaan tietää ettei henkilö ole hyvä äiti koska ei ehtinyt edes olla äiti ennenkuin lapsi vietiin?? Minun oikeustajuni ei tuota käsitä.
No jos on vaikka narkkari, eikä ole raskausaikanakaan pystyneet olemaan irti päihteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MK Kuvajan (2017) geadusta:
"Lastensuojeluilmoitus rinnastetaan rikosilmoitukseen, jonka seurauksena viranomainen asettaa tuomionsa asiakkaan syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Erotuksena rikosilmoituksen käsittelyprosessille näyttäytyy kuitenkin se, että lastensuojelutarpeen selvityksen ei nähdä perustuvan faktoihin ja objektiivisiin arviointeihin, vaan työntekijän yksilöllisiin asenteisiin, arvomaailmaan sekä asiakkaan ja työntekijän välisiin henkilökemioihin. Keskusteluissa kritisoidaan sitä, että kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja ettei koskaan voi tietää, minkälainen työntekijä lastensuojeluilmoitusta tulee käsittelemään. Keskusteluissa vallitsee käsitys siitä, että lastensuojelutarpeen arviointiin ei ole olemassa minkäänlaisia yleispäteviä kriteerejä, vaan arvioinnit ja päätökset pohjautuvat työntekijöiden mielivaltaan."
Erona rikosilmoitukseen on vaan se että väitteitä voi esittää ilman todisteita eli täysin mielivaltaisesti.
Minulle on jostain myös tullut sellainen käsitys, että perätön rikosilmoitus olisi rikos. Lisäksi perheväkivaltaan liittyen poliisi on useita kertoja ohjeistanut olemaan tekemättä rikosilmoitusta, koska se provosoi usein tekijää ja koska on niin vähän kuitenkin mitä poliisi voi lopulta tehdä ja että näytöt pitää olla tosi vahvat (hakkaaminen sairaalakuntoon niin, että toisella ei ole mahdollisuutta vedota esim.hätävarjeluun).
Kuinka usein näille lasuilmoittelijoille painotetaan yhtään mitään? Kehutaan vaan, että ovat hienoja ihmisiä, kun ovat lapsista, heikoimmista huolissaan.
Jos poliisi on tosiaan näin ohjeistanut, on poliisi toiminut väärin ja lainvastaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen vieminen äidiltä heti synnytyssalissa on tajutonta. Miten voidaan tietää ettei henkilö ole hyvä äiti koska ei ehtinyt edes olla äiti ennenkuin lapsi vietiin?? Minun oikeustajuni ei tuota käsitä.
No jos on vaikka narkkari, eikä ole raskausaikanakaan pystyneet olemaan irti päihteistä.
Neuvolassa jauhetaan kuinka lapsi kasvattaa vanhemmaksi, se ei tapahdu taikaiskusta, lapseen kiinnytään pikkuhiljaa...
Nekö ei saa edes tilaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MK Kuvajan (2017) geadusta:
"Lastensuojeluilmoitus rinnastetaan rikosilmoitukseen, jonka seurauksena viranomainen asettaa tuomionsa asiakkaan syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Erotuksena rikosilmoituksen käsittelyprosessille näyttäytyy kuitenkin se, että lastensuojelutarpeen selvityksen ei nähdä perustuvan faktoihin ja objektiivisiin arviointeihin, vaan työntekijän yksilöllisiin asenteisiin, arvomaailmaan sekä asiakkaan ja työntekijän välisiin henkilökemioihin. Keskusteluissa kritisoidaan sitä, että kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja ettei koskaan voi tietää, minkälainen työntekijä lastensuojeluilmoitusta tulee käsittelemään. Keskusteluissa vallitsee käsitys siitä, että lastensuojelutarpeen arviointiin ei ole olemassa minkäänlaisia yleispäteviä kriteerejä, vaan arvioinnit ja päätökset pohjautuvat työntekijöiden mielivaltaan."
Erona rikosilmoitukseen on vaan se että väitteitä voi esittää ilman todisteita eli täysin mielivaltaisesti.
Minulle on jostain myös tullut sellainen käsitys, että perätön rikosilmoitus olisi rikos. Lisäksi perheväkivaltaan liittyen poliisi on useita kertoja ohjeistanut olemaan tekemättä rikosilmoitusta, koska se provosoi usein tekijää ja koska on niin vähän kuitenkin mitä poliisi voi lopulta tehdä ja että näytöt pitää olla tosi vahvat (hakkaaminen sairaalakuntoon niin, että toisella ei ole mahdollisuutta vedota esim.hätävarjeluun).
Kuinka usein näille lasuilmoittelijoille painotetaan yhtään mitään? Kehutaan vaan, että ovat hienoja ihmisiä, kun ovat lapsista, heikoimmista huolissaan.Jos poliisi on tosiaan näin ohjeistanut, on poliisi toiminut väärin ja lainvastaisesti.
Kyllä on, moni ja eri poliisilaitoksilta. Viimeisin kertoi, että surullisen moni jää tuomiotta, koska näytöt ei riitä. Todella vakavaa ja vahvaa näyttöä pitää olla.
Suomea on nyt maailmalla hypetetty johtuen tasa-arvosta osoituksena tämänhetkinen hallitus. Mm. Guardian nosti samalla esiin kuitenkin, että naisiin (ja lapsiin) kohdistuva perheväkivalta on Suomessa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Suomi on saanut myös sanktioita siitä, ettei lähisuhdeväkivaltaa oteta lasten huolto- ja tapaamisasioissa huomioon ja että naiset joutuvat Suomessa pelkäämään, koska väkivaltaan ei puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku jo kirjoitti oikeasta tapauksesta, jossa ei uskallettu puuttua alkoholisti isän toimintaan.
Meillä on samantyyppinen tarina. Lapsi itki, näki painajaisia ja pelkäsi liittyen tapaajavanhempaan, juopottelua, raivoamista, henkistä väkivaltaa, retuuttamista, laiminlyöntiä. Tapaamisten jälkeen migreenejä ja mahakipuja, poissaoloja koulusta. Poliisin apu oli että jos olet huolissasi lapsen tilanteesta ota yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun näkemys puolestaan oli että lähivanhemman vastuulla on tehdä päätökset onko olosuhteet tapaamisilla lapselle turvalliset, että viranomaisten on viikonloppu tapaamisten olosuhteisiin vaikea puuttua. Oikeuden näkemys se, että lähivanhemman velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen.
Ette väittäisi, että tämä yhteiskunta välittää lapsista. Ei kukaan mene yksittäisen lapsen tilanteeseen sisään, kuuntele lasta, pyri hahmottamaan kokonaisuutta tosiasioiden valossa ja erityisesti lapsen ja hänen tunnemaailmansa kautta.
Ette väittäisi, että nämä anonyymit lasut olisi tae sille, että lapsilla olisi asiat hyvin. Koko systeemi on rikki. Välittäminen, empatia, vastuullisuus, rohkeus, herkkyys tunnistaa pahuus ovat ihan kaikki rikki.
Äitipuoli teki lasun kaverini 11-12 v lapsesta, koska hänellä oli likaiset hiukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Ei se voikaan toimia kuin ilmitulevissa tilanteissa. Ihmettelen kuka ikinä sai päähänsä, että vanhempia voisi alkaa seulomaan nimettömän ”ilmiantojärjestelmä” avulla.
Ainoat todelliset keinot ennaltaehkäistä rikoksia ovat valistus. Kaikki muu hääriminen menee metsään, koska se vaatii sitten toisesta päästä leikkaamista. (Hölmöläisten matto).
Oikeusturvaa ei paranneta sitä heikentämällä. Onneksi vanhemmat edelleenkin on paras tapa valvoa lasten etuja. Heille se luontaisesti kuuluu ja he todella hoitavat sen parhaiten kun kokonaisuutta katsoo. Viranomainen tulee avuksi mahdollisuuksiensa mukaan ja ne ovat luonnostaan jo rajallisemmat ja siksi niitä täytyy säädellä tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Ei se voikaan toimia kuin ilmitulevissa tilanteissa. Ihmettelen kuka ikinä sai päähänsä, että vanhempia voisi alkaa seulomaan nimettömän ”ilmiantojärjestelmä” avulla.
Ainoat todelliset keinot ennaltaehkäistä rikoksia ovat valistus. Kaikki muu hääriminen menee metsään, koska se vaatii sitten toisesta päästä leikkaamista. (Hölmöläisten matto).
Oikeusturvaa ei paranneta sitä heikentämällä. Onneksi vanhemmat edelleenkin on paras tapa valvoa lasten etuja. Heille se luontaisesti kuuluu ja he todella hoitavat sen parhaiten kun kokonaisuutta katsoo. Viranomainen tulee avuksi mahdollisuuksiensa mukaan ja ne ovat luonnostaan jo rajallisemmat ja siksi niitä täytyy säädellä tarkasti.
Naulankantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen vieminen äidiltä heti synnytyssalissa on tajutonta. Miten voidaan tietää ettei henkilö ole hyvä äiti koska ei ehtinyt edes olla äiti ennenkuin lapsi vietiin?? Minun oikeustajuni ei tuota käsitä.
No jos on vaikka narkkari, eikä ole raskausaikanakaan pystyneet olemaan irti päihteistä.
Ymmärrättehän, että nämä korruptoituneet viranomaiset saavat 'perusteensa' jopa vuosikymmeniä vanhoista nuoruusaikaisista enemmän tai vähemmän vakavista toilailuista,esim.teini-iän kaljakokeilut ja juhlinta riittävät vainon aloittamiseen, tai jos yläaste ikäisenä olet kärsinyt jonkin itsestäsi riippumattomasta elämänkriisin tuottamasta masennuksesta tai itse asiassa aivan mikä tahansa riittää 'todisteeksi' riittämättömästä vanhemmuudesta näille sieluttomille (väki)vallan harjoittajille. Voi, minulla olisi niin monia esimerkkejä.. On aivan sama oletko hyvä vanhempi, jos Sossu ja terveydenhuolto ovat muuta valheellisen ja vanhentuneiden asiakirjojen nojalla sinusta päättäneet. Ei ole kyse lapsen vaan sosiaaliämmän edusta. Vanhentuneiden ja oikaisemattomien esim.potilasasiakirjojen käyttö huostaperusteena on laitonta,mutta näin vain minunkin esikoiseni suoraan synnytyslaitokselta asiakirjojen nojalla vietiin ja vuosia myöhemmin samaa yritettiin kuopukselle no,heti synnytyksen jälkeen tottakai! Pelastuksenmme kuitenkin oli etten ollut sairaalassa tälläkertaa yksin ja ilman todistajia. Pitkä tarina ja sen julkisuuteen tulen tuomaan, vuosikymmen elämästä on valunut oikeuksistamme taisteluun,terveys on mennyt,mutta vastuunkantajat elämämme peruuttamattomasti rikkomisesta tulen löytämään. Terveisiä HAOoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset leikkii illalla ulkona.
Tämä oli kyllä totta, mutta ei mielestäni lasun paikka. Olimme kesälomalla ja 6-10 vuotiaiden lasten kanssa pelasin joinain iltoina hippaa kahdeksan aikaan omassa pihassa. Oli niin kiva touhuta vauhdikkaasti, kun päivä viileni iltaa kohden. Ennen yhdeksää sitten siirryttiin sisälle iltapalalle ja hammaspyykille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Laita sinä lähde noihin aiheettomien ilmoitusten määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Laita sinä lähde noihin aiheettomien ilmoitusten määrään.
Jos vuonna 2017 tehtiin noun 140 000 ilmoitusta ja asiakkaita oli noin 55 000 niin niitä turhia on ollut paljon enemmän kuin aiheellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo kirjoitti oikeasta tapauksesta, jossa ei uskallettu puuttua alkoholisti isän toimintaan.
Meillä on samantyyppinen tarina. Lapsi itki, näki painajaisia ja pelkäsi liittyen tapaajavanhempaan, juopottelua, raivoamista, henkistä väkivaltaa, retuuttamista, laiminlyöntiä. Tapaamisten jälkeen migreenejä ja mahakipuja, poissaoloja koulusta. Poliisin apu oli että jos olet huolissasi lapsen tilanteesta ota yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun näkemys puolestaan oli että lähivanhemman vastuulla on tehdä päätökset onko olosuhteet tapaamisilla lapselle turvalliset, että viranomaisten on viikonloppu tapaamisten olosuhteisiin vaikea puuttua. Oikeuden näkemys se, että lähivanhemman velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen.
Ette väittäisi, että tämä yhteiskunta välittää lapsista. Ei kukaan mene yksittäisen lapsen tilanteeseen sisään, kuuntele lasta, pyri hahmottamaan kokonaisuutta tosiasioiden valossa ja erityisesti lapsen ja hänen tunnemaailmansa kautta.
Ette väittäisi, että nämä anonyymit lasut olisi tae sille, että lapsilla olisi asiat hyvin. Koko systeemi on rikki. Välittäminen, empatia, vastuullisuus, rohkeus, herkkyys tunnistaa pahuus ovat ihan kaikki rikki.
Totta on että tuo työ varmaankin tekee monen lastensuojelun työntekijän kyyniseksi ja resurssipula, liian suuri asiakasmäärä yhdelle ihmiselle ja valtava kiire aiheuttaa sen, ettei työtä ehdi tehdä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Tarkoitti varmaan, että kaikki ymmärtää, että ne on selvitettävä. Täytyy vaan niissäkin tietysti jotain tietoa takana olla, minkä perusteella lähdetään selvittämään pitääkö tieto paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo kirjoitti oikeasta tapauksesta, jossa ei uskallettu puuttua alkoholisti isän toimintaan.
Meillä on samantyyppinen tarina. Lapsi itki, näki painajaisia ja pelkäsi liittyen tapaajavanhempaan, juopottelua, raivoamista, henkistä väkivaltaa, retuuttamista, laiminlyöntiä. Tapaamisten jälkeen migreenejä ja mahakipuja, poissaoloja koulusta. Poliisin apu oli että jos olet huolissasi lapsen tilanteesta ota yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun näkemys puolestaan oli että lähivanhemman vastuulla on tehdä päätökset onko olosuhteet tapaamisilla lapselle turvalliset, että viranomaisten on viikonloppu tapaamisten olosuhteisiin vaikea puuttua. Oikeuden näkemys se, että lähivanhemman velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen.
Ette väittäisi, että tämä yhteiskunta välittää lapsista. Ei kukaan mene yksittäisen lapsen tilanteeseen sisään, kuuntele lasta, pyri hahmottamaan kokonaisuutta tosiasioiden valossa ja erityisesti lapsen ja hänen tunnemaailmansa kautta.
Ette väittäisi, että nämä anonyymit lasut olisi tae sille, että lapsilla olisi asiat hyvin. Koko systeemi on rikki. Välittäminen, empatia, vastuullisuus, rohkeus, herkkyys tunnistaa pahuus ovat ihan kaikki rikki.
Totta on että tuo työ varmaankin tekee monen lastensuojelun työntekijän kyyniseksi ja resurssipula, liian suuri asiakasmäärä yhdelle ihmiselle ja valtava kiire aiheuttaa sen, ettei työtä ehdi tehdä kunnolla.
Se on ala jonne hakeutuu persoonallisuuahäiriöisiä. Valta houkuttaa ja koukuttaa.
Valheellisten ja virheellisten kirjausten lisäksi on nähty roppakaupalla asiattomia kirjauksia.