Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Kai te idiootit käsitätte että jo se siellä toimistolla juokseminen on kuormittavaa ja stressaavaa. Maksaa koska on palkatonta vapaata tai lapsille pitää maksaa hoitaja kotiin ja pahimmassa tapauksessa työnantajalle pitää kertoa, miksi haluaa vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Eikö helpompaa olisi pyytää se ilmoittaja tapaamiselle ja ystävällisesti todeta, kuten poliisi, että näyttöä tarvisi olla jotta syytä epäillä kynnys ylittyy ja risa sukka ei ole huolestuttavaa.

Helpoin tapa on, että huoltajilta kysytään. Heidän lapsestaanhan se ilmoitus on. Joskus ei yiedetä ilmottajaa muutenkaan.

Risasta sukasta ei kysytä keneltäkään, koska se ei ole lastensuojelullinen asia.

Huomaa että järki ja äly on lähtenyt pitkän aikaa sitten jos edes miettii muuta tapaa reagoida kuin puhelimen sulkeminen tuossa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Lapsi ei vierasta ketään vaan on tuttavallinen kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Ei se ole sille kohdeperheelle nopeinta ja tehokkainta.

Vaan kaikkea muuta.

Eikö se lasten etu olekaan tärkein? Vaan sinun ns työntekosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

"jotta huoltajille ei tulisi paha mieli"

Ihan kuin et tajuaisi miten vakavista asioista puhutaan kun syytetään vanhempia asiassa joka on todennäköisesti heidän elämänsä tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Ei se ole sille kohdeperheelle nopeinta ja tehokkainta.

Vaan kaikkea muuta.

Eikö se lasten etu olekaan tärkein? Vaan sinun ns työntekosi?

Lapsen etu on saada tilanne mahdollisimman nopeasti selvitetyksi ja tukitoimet alkamaan, jos niitä tarvitaan. Lapsen etu ei edelleenkään ole sama kuin huoltajan etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Ei se ole sille kohdeperheelle nopeinta ja tehokkainta.

Vaan kaikkea muuta.

Eikö se lasten etu olekaan tärkein? Vaan sinun ns työntekosi?

Lapsen etu on saada tilanne mahdollisimman nopeasti selvitetyksi ja tukitoimet alkamaan, jos niitä tarvitaan. Lapsen etu ei edelleenkään ole sama kuin huoltajan etu.

Lapsen etu on jaksavat vanhemmat joita kohdellaan asiallisesti ja joilla on työpaikka.

Jos joku tekee ilmoituksen siitä että 10-vuotias ei saisi kulkea itse harrastukseen tai jollakulla on risa sukka tai se ilmoitus tulee juuri irtisanotulta työntekijältä tai anopilta niin ei ole minkään valtakunnan järkeä vaivata niitä vanhempia sinne toimistolle, vaan todeta suoralta kädeltä sille ilmoittajalle, että mappi ö kutsuu.

Aivan naurettavaa verovarojen tuhlausta kutsua kaksi työssäkäyvää sinne toimistolle keskellä päivää potentiaalisina lapsenhakkaajina risan sukan takia. HALOO.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Kyllä se minulla horjutti ja pahasti kun tajusin miten täydellisen kafkamaisen mielivaltainen valtio Suomi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

No sittenpä tekeisen susta poliisillekin rikosilmoituksen jos susta tuollaisten selvitysten kohteeksi joutuminen on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Ei se ole sille kohdeperheelle nopeinta ja tehokkainta.

Vaan kaikkea muuta.

Eikö se lasten etu olekaan tärkein? Vaan sinun ns työntekosi?

Lapsen etu on saada tilanne mahdollisimman nopeasti selvitetyksi ja tukitoimet alkamaan, jos niitä tarvitaan. Lapsen etu ei edelleenkään ole sama kuin huoltajan etu.

Nykyinen systeemi ei tunnista oikeaa hätää. Tiedän täydellä varmuudella vierestä seuranneena kuinka lastensuojelijoihin upposivat alkoholisti-pitkäaikaistyötön valheet, jolloin lapsen asema paheni entisestään. Samanaikaisesti tiedän, kuinka kunnollisia vanhempia on juoksutettu kuulusteluissa, kyseenalaistettu ja tuomittu täysin perusteetta.

Miten juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä perustoimintamekanismia, että alkoholisti/väkivaltainen tai muuten kiusaava/kiusaaja kieltää tai syyttää aina muita eikä koskaan myönnä mitään jollei ihan pakko ole. Ei näitä tapauksia sossutkaan tunnista. Eivätkä nämä ole selvittelyistä juuri moksiskaan, koska valehtelu ei tunnu missään ja voi myös purkaa vit u tuksen juomalla lisää ja vaikka kovistelemalla lasta.

Toinen perustoimintamekanismi tai -tunne niillä, joille lapsi on elämän tärkein asia, mutta jotka ovat kiusaamisen uhreja on huoli, pelko, ahdistus, itsesyytökset, häpeä, järkytys.

Lopulta lasut aiheuttavat enemmän pahaa kuin hyvää.

Olin eronnut syrjäytyneestä, väkivaltaisesta alkoholisti-isät,jota todella pelkäsin. Hän oli äärettömän manipulatiivinen ja hallitsi minua vahvasti. Jo pitkään hän oli valmiiksi uhkaillut järjestävänsä minulta lapset pois, jos lakkasin elättämästä häntä tai alkaisin muuten vaikeaksi.

En koskaan ollut käyttänyt päihteitä tai lääkityksiä. Poliisi kertoi, että lähestymiskieltoa on vaikea valvoa. Terveydenhuoltopuolelta en saanut apua, koska en ollut sairas tai sekaisin.

Otin yhteyttä lastensuojeluun. Kirjoitin, soitin, jätin soittopyyntöjä. Ei vastausta. Lopulta menin paikalle henkilökohtaisesti. Kerroin, että olen rankkojen kokemusten jälkeen prosessoimassa vaikeaa eroa, että pelkään, olen tavallaan hauras ja itkuherkkä, mutta toimintakuntoinen, ahkera ja täysin raitis. Pyysin apua ja tukea siihen, että jaksaisin olla hyvä äiti ja ettei tilanne sekä eksän käytös heijastuisi lapsiin.

"Autamme lapsiasi sitten, kun tai jos olemme ottaneet heidät huostaan."

Voi kuinka toivoisin kaikkien ymmärtävän, että ihan oikeasti lastensuojelumme ei ole lapsen ja perheiden asialla. Uskallan myös yleistää jo liikaa kokeneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

No sittenpä tekeisen susta poliisillekin rikosilmoituksen jos susta tuollaisten selvitysten kohteeksi joutuminen on kivaa.

Tekaisepa vain. Jospa sitten pääsisi jonkun komean tutkijan kanssa juttelemaan. 😉 Ei mutta vakasti sanoen, en väittänyt että olisi kivaa joutua selittämään asioitaan sossussa, mutta ei se kovin iso asia olisi ja kun tekee yhteistyötä, asiat yleensä selviää. Itseasiassa niin on käynytkin, kun sossu halusi keskustella jaksamisestani synnärillä, kun olin nuori yh.

Meistä teki sukulainen ilmoituksen väittäen että lapset on vain kotona ja kehitysviiveisiä. Ja näkivät nälkää

Ko sukulainen lapseton merkonomi, ei mitään kokemusta lapsista.

Lastensuojelu uskoi kaiken täysin automaattisesti. Siis tarkistamatta. Toinen lapsi eskarissa ja toinen päiväkerhossa ja molemmilla useampi harrastus. Neuvolan käyrät ja kaikki kehitys kunnossa.

Oli aika silmät avaavaa tajuta miten ne ilmoittajan väitteet on ”totta” siellä sossussa, siis vaikka ovat ihan silkkaa valetta. Niitä ei siis mitenkään tarkisteta tqi edes pyydetä ilmoittajaa todistamaan juttujaan.

Tiger of Esbo kirjoitti:

Punavihermädättätäjät tekivä Panu Huuhtasesta lasun koska hän joutuu asumaan isänsä kellarissa. Panu on yli 40 v. Ja isänsä 80 v. Ja Panu asuu vapaaehtoisesti isänsä kellarissa ja toimii omaishoitajana isälleen saa päiväaikaan myös käyttää keittiötä ja on usein kylläässään isällään ja katsovat tv:stä esim. Matlockia.

Pieni oikaisu, Panu on 80-vuotiaan isänsä holhouksessa ja ilmoitus tehty koska Panu riehunut humalassa Helsingin Kampissa, niin että mursi kyynärluunsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyen tulee uskomattomimmat ilmoitukset. Esim. toinen vanhempi soittaa häkeen kun toinen vanhempi onkin vaihtopaikaksi sovitun parkkipaikan väärällä laidalla.

Ja tuohon kenkäepisodiin, jos joku tekee tällaisen ilmoituksen, on sosiaalityöntekijän varmistettava, että lapsella on kengät olemassa.

Ja voin sanoa, että näitä pimeitä ilmoituksia vastaanottavana ja selvittelevänä sosiaalityöntekijänä, en aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun itse näistä saa haukut, vaikka on vain vastaaottanut ilmoituksen.

Kyllä toi systeemi on mätä. Idioottimaista yhden kesäisen ilmotuksen perusteella lähteä tarkastamaan perheen kenkiä. Loukaatte perheen yksityisyyttä, kun ihan hyvin voisi heti todeta ettei ole huolestuttavaa jos lapsi kävelee kesällä ilman kenkiä nurmella. Eri asia jos tulisi 5 eri ilmotusta ja talvella. Jotain harkintakykyä teillä pitäis olla.

Täysin samaa mieltä, mutta laki velvoittaa meitä kaikki ilmoitukset käsittelemään. Toki siinä miten asia käsitellään, käytetään harkintaa. Mutta mitäpä jos saisit joskus myöhemmin kuulla, että lapsestasi olisi tehty ls-ilmoitus ja suhun ei olisi kukaan ottanut asiassa yhteyttä? Ja mistäpä se ilmoituksen vastaanottaja tietää, että lapsi on sukulaisten mielestä hyvin käyttäytyvä ja -hoidettu lapsi?

Mis

Saisiko lähteen tälle lainkohdalle?

Tyypillistä lasuvanhemman käytöstä alkaa penäämään lainkohtaa siihen ja tähän. Kauheasti käytetään aikaa tällaiseen turhaan hälisemiseen kun hoitamalla lapset kunnolla ei kenelläkään ole mitään hätää.

Ei se ole sossujen syy, että porukka tekee perättömiä lasuja ja tietenkin ne pitää tutkia. Mutta kun kun kaikki on kunnossa, niin siinähän tulevat katsomaan onko lapsilla kenkiä ja makaroonilaatikkoa pöydässä. Ei tuosta tarvitse loukkaantua.

Miksiköhän sitten lailla on ihan turvattu kotirauha, jos ei sellaista tarvitse kunnioittaa?

Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja siksi sossujenkin pitäisi oppia käyttäytymään.

Mistäpä se sossu tietää onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton, jos ei sitä selvitä? Kuvitelkaapa itsenne siihen sossun asemaan. Tuskin hän haluaa joutua sellaiseen tilanteeseen, että on jättänyt asian selvittämättä siksi, että ilmoitus vaikuttaa turhalle, mutta myöhemmin selviääkin, että lapsen olosuhteet ovatkin olleet huonot. Ainakin minä olen sitä mieltä, että on hyvä, että asiat selvitetään matalalla kynnyksellä. Toki kehittämistäkin lastensuojelussa on, kuten enemmän työntekijöitä, ettei yhden ihmisen asiakasmäärät olisi niin suuria kuin nyt ja parempi palkka, jotta ammattitaitoiset ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla.

No paljon voi päätellä siitä että tekeekö ilmoituksen esim lähisukulainen jonka päällimmäinen ongelma on se, että hänet on hänen mielestään rajattu sieltä perheen elämästä liiallisesti pois.

Tai naapuri jonka kanssa on rajariita.

Tai juuri irtisanottu lastenhoitaja.

Tai viranomainen joka on viimeksi nähnyt perheen kymmenen vuotta sitten.

Tai jotain muuta yhtä älyvapaata.

Kuule kun ei me teidän irtisanottuja lapsenhoitajianne voida kysymättä tietää. Helpointa on, että tulette tapaamiselle ja jutellaan nämä siellä läpi.

Kuule kun siellä se on ihan siellä teidän omassa tietokannassanne, meidän tapauksessamme myös ko henkilö itse sen kertoi, ja selviää kyllä minultakin kun soitat tai meilaat.

Sen sijaan että postittelet paperikirjeitä joissa vaaditaan sinne toimistolle kesken työpäivän kello 12.35.

Lastensuojelu on auki virka-aikaan 8-16, ainoastaan päivystykselliset asiat hoidetaan muina aikoina. Julkisella sektorilla on kova kulukuuri. Nopeinta ja tehokkainta on tavata ilmoituksen kohteena olevan lapsen perhe ja jutella tämän tilanne läpi, kartoittaa oliko siellä joku ilkeä anoppi tai hylätty pano vai ottaako se lapsi tosiasiallisesti selkäänsä harva se päivä ja kuuntelee huorittelua. Se, että aletaan soittelemaan ja tapailemaan ilmoittajia, jotta huoltajille ei tulisi paha mieli on aika järjetön vaade.

Taitaa tulla paha mieli jollekin muulle, koska mikään ei velvoita huoltajia tällaiseen tapaamiseen.

Jos ilmoituksia ei saada käsiteltyä ei voida muuta kuin aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Se ei perustu vapaaehtoisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Meistä teki sukulainen ilmoituksen väittäen että lapset on vain kotona ja kehitysviiveisiä. Ja näkivät nälkää

Ko sukulainen lapseton merkonomi, ei mitään kokemusta lapsista.

Lastensuojelu uskoi kaiken täysin automaattisesti. Siis tarkistamatta. Toinen lapsi eskarissa ja toinen päiväkerhossa ja molemmilla useampi harrastus. Neuvolan käyrät ja kaikki kehitys kunnossa.

Oli aika silmät avaavaa tajuta miten ne ilmoittajan väitteet on ”totta” siellä sossussa, siis vaikka ovat ihan silkkaa valetta. Niitä ei siis mitenkään tarkisteta tqi edes pyydetä ilmoittajaa todistamaan juttujaan.

Millä tavalla uskoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?