Haudalle kynttilä palamaan, vaikka on itse satojen kilometrien päässä? Miksi?

Vai että provo. Sanoin, että hän tekee tällaista palvelua. Niin tekee, koska häntä on kysytty ja hän alkoi hommaan varmaan ajattelematta, miten raskaaksi se voi käydä. Alapeukkuja satelee, mutta ehkä joku myös miettii, ettei vaivaisi toisia näillä kynttilöillä, ja se olisi hyvä asia, jos jonkun herättelin. Tämä oli viimeinen viestini tässä ketjussa, koska en ymmärrä teitä yhtään sen enempää kuin sytyttämisen pyytäjiäkään eli ei kannattanut ollenkaan edes kysyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan on niin, että kummilleni tämä on muodostumassa taakaksi ja varovasti hän on ottanut sen puheeksi. Tai kautta rantain tyyliin "toivottavasti ei ole kovasti lunta haudoilla, että jaksan kaikille haudoille mennä" ja miettii, milloin käy, että ehtii kirkkoon jne. Miettikää siis, kun pyydätte tällaista, onko oikein vaivata ihmisiä, jotka eivät ehkä osaa sanoa ei. Vain siksi, että siellä haudalla palaa kynttilä, kun voisitte itse mennä sytyttämään muualle haudattujen kynttilän omalle paikkakunnallenne. Ap

No jos näin on, niin rohkaisepa sinä häntä kertomaan, ettei enää jaksa tai tee palvelus ja kerro sinä se hänen puolestaan näille pyytäjille!

Olisikin aika urakka minulle vieraan paikkakunnen vieraiden ihmisten yhteystietojen selvittäminen. Eikä kummini takuulla halua minun puuttuvan tähän, koska asiasta nousisi jonkinasteinen haloo.

Halusin avausviestilläni kysellä, mikä idea tällaisessa on ja miksi vaivata toisia tällaisella, kun sen muistokynttilän voi sytyttää itsekin muualla. Ap

No todennäköisesti hän on itse aloittanut tämän tavan, eli tarjoutunut viemään tuttujensa puolesta noita kynttilöitä. "Kun minä menen sinne joka tapauksessa, niin samalla vaivalla vien Tapsallekin kynttilän".

Tuskin nyt muuten ihmiset tuollaista edes pyytäisivät, varsinkaan jotkut ei sukua olevat.

Nyt kun ei enää jaksa, niin on vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja sanottava ettei enää jaksa. Todennäköisesti nämä, joiden suvun haudoilla kummisi käy, eivät edes tiedä että hän ramppaa ilmeisestikin kymmeniä hautoja sytyttelemässä kynttilöitä. Kuvittelevat, että ovat ehkä ainoita ja että kummisi käy joka tapauksessa oman sukulaisensa haudalla ja laittaa sitten samalla kynttilän heidänkin sukulaisen haudalle.

Meillä on itsestään selvää, että siskoni tai äitini sytyttää myös meidän perheeltä kynttilän isäni haudalle, kun siellä käyvät. Yleensä vievät kynttilän myös jo kymmeniä vuosia sitten kuolleen mummini siskon haudalle, jolla ei ole elossa olevia sukulaisia- Se on vaan sellainen tapa. Että haudalla on valoa kertoo, että joku jossain muistaa. 

En usko, että on mikään taakka vaan kunniatehtävä eläkeläiselle. 

Ainakin äidilleni oli hyvin tärkeää laittaa se kynttilä kaikkien sukulaisten ja jopa tuttavien haudalle. Laittoi vaikka kukaan ei edes pyytänyt. 

Onkohan ap:n ongelmana nyt kummin vähenevät voimat vai ylipäätään tämä tapa, että omaisten haudoille viedään muiden toimesta kynttilöitä, jos asuvat kaukana?

Ehkä jotkut saattavatkin käyttää tällaista palvelua vain näön vuoksi, mutta uskoisin, että ennemminkin kyse on siitä, että haluaa muistaa kuollutta. Ei ole kuitenkaan järkevää lähteä pitkän matkan päästä pelkästään sytyttämään yksi (tai useampia) hautakynttilä.

Käyn jouluisin isovanhempieni haudalla. Viereen on haudattu eräs Väinö samaan aikaan kuin pappani. Mummu jo eläessään papan haudalla käydessään pani merkille, että Väinöllä ei koskaan ollut kukkia tai kynttilöitä. Joko omaisia ei ole tai ovat kaukana kenties. Niinpä mummu laittoi usein kynttilän Väinöllekin. Minä olen jatkanut tätä mummun aloittamaa tapaa. Kuka Väinö lienee ollutkaan, saa ainakin jouluna kynttilän tuntemattomalta.

Meni vähän asian vierestä, mutta halusin silti kertoa :)

Kun mä ajattelen, että ne kynttilät on siellä niitä vainajia varten, ei ketään muuta. Ei se ole vain muistaminen, eikä muiden silmille. Se on vähän kuin pieni kotialttari, ja uhrituli ja valo niille vainajien hengille, ettei niillä ole siellä pimeää ja hylätty olo.

Olin pieni, kun äiti kuoli, ja tuntui pahalta jättää hänet sinne kylmään maahan.

Ehkä ap voisi varovasti keskustella tästä, ja ehdottaa, että voi sanoa "nyt ei enää niin jalka nouse, että tänä vuonna en enää jaksa niin kovin siellä haudoilla käydä. Kummipoika minut käy auttelemassa Pertin haudalle, mutta ei häntä voi enää vaivata kaikille kymmenelle muulle."

Näin ei joutuisi sanomaan suoraan ei, ja olisi syitä, joille mummo ei voi mitään, ja joita tuttava ei kehtaa vängätä . Ei pitäisi ainakaan; jos alkaa noitakin vängätä, on jo itsekäs ihminen, ja sietääkin jäädä ilman kynttilänsytyttelijöitä.

Minä vien kummini puolesta kynttilän hänen vanhempiensa haudalle joka vuosi, ihan siksi koska tiedän että hänelle se on tärkeää ja arvostaa. Hän on itse jo niin huonokuntoinen ettei ole päässyt ajamaan itse tuomaan. Itkien kiittää joka kerta.

Myös äitini haudalle vien kynttilän hänen miesystävänsä puolesta joka asuu toisessa maassa.

Varsinkin vanhat ihmiset muistelee kuolleita paljon jouluna, se on heille tärkeää ja se heille suotakoon.

Vien itsekkin läheisille kynttilät jouluna. Joka vuosi pääsee itku äidin haudalla, mieluummin veisin joulukukan ja halaisin mutta minkäs teet.

Minä ajattelen niin, että vaikka nämä edesmenneet ovatkin jo turvassa siellä toisella puolella, niin haudalla käyminen ja se kynttilä siellä on muistamisen lisäksi ikäänkuin symbolinen kohtaamispaikka!

Niillä on varmaan omalla paikkakunnalla sellainen muualle haudattujen muistomerkki. On hyvä jo opetella käymään siellä. Ne on aina ihan valomerenä, on jotenkin lohdullista nähdä se ja käydä muiden ihmisten joukossa.