Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti ja lähti
Surullinen
20.12.2019 |
Heippa. Mielipiteitä kaipaisin.tämä on pitkä tarina ja en todellakaan väitä, että minussa ei ikinä vikaa ole. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta yhdessä, kolme lasta meillä. Nuorina yhteen päädyttiin. Jo ensimmäiseten kuukausien aikana miehellä oli tapa suuttuessaan lähteä monen päivän reissuille. Aina olen kotiin takas ottanut tai ite pyytänyt päästä kotiin. Viimesen 7 vuoden aikana mies reissuillaan ollut toisen naisen kanssa neljä kertaa. Ilmoittanut minulle aina jälkeenpäin ettei olla oltu yhdessä joten se ei ole pettämistä.Näihin naisiin liittyy huumeita. Otin takasin joka kerta, hetki menee hyvin ja taas suuttuu ja lähtee ja sama rumba aina vaan. Saa tehdä mitä haluaa kun ei kerta sillon olla yhdessä. Reissuillaan vaihtaa numeron, etten saa kiinni ja etsii paljon naispuolisia kavereita(monet mulle ilmoitelleet kun vinkuu naisilta tiettyä asiaa). Peliongelma mutta ei apua halua, koska ei ole paha. Siitä syystä yhdessä sovittu, että minun takana kaikki rahat ja maksan laskut. Saan aina siitä kuulla kun kaikki rahat menee kotiin, laskuihin ja pentuihin(itse en tätä sanaa käytä). Mitähän vielä.. Paljon kaikkea.. Tuntuu että pää sekoo. Viikko sitten lähti taas, jäi valheesta kiinni ja kun kysyin asiasta, suuttui kun minä kuulema vahdin häntä. En vahtinut vaan tuttava kertoi asioita.. Huusi lasten kuullen, taas, miten paska ämmä olen. Eli kun suuttuu, lähtee
. Vaatii, että on oltava hyvällä päällä koko ajan.. En vain pysty. Luottamus mennyt, välillä tuntuu, että kaikki ok mutta jää valheista kiinni noin kuukauden välein.. Silti minä vaan hänet takaisin ottaisin.. Apua, mitä teen.. Kannattaako? En pääse yli tästä kun ei ole kelle puhua..
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran olet nyt vapaana niin ei muuta kuin tinder laulamaan. Itse en kyllä katsoisi tuollaista paskaa
T. Mies joka jätti valehtelevan vaimon
Sairas on se nainen kun perheen perustaa ja kamalan mallin antaa lapsilleen parisuhteesta. Täytyy väkisin roikkua jossain retaleessa ja pilata kaikkien elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitää varmaan oikeesti etsiä uusi asunto ja muuttaa lasten kans omille. Kaikki jotka minut tunteneet, samaa mieltä kun te. Vuosia sanoneet samaa kun vierestä seuranneet..minä hölmö en kuuntele. Mieheni myös laittanut itsensä salassa postin kirjoille ja huijannut virastoja minun selän takana. Suutuspäissään. Näistä olen kuullut kun on kotona ollut taas kirjoilla ja postia tullut... Raha-asiat aika retuperällä... En voi kyllä kehua jos kysytään mitä hyvää on. Lapset on ainoa asia.. Surettaa suurilta osin kun oman suvun kanssa mennyt välit.. Mies huijannut heitäkin ja rahaa minun selän takana lainannut ja jättänyt maksamatta.. Nyt kun saan kirjoitella edes osan, niin huomaan itekkin miten pahalle kuulostaa.. Ja tässä ei kaikki. Joka vuodelta useampi asia mitä kertoa. Osaatteko sanoa, miks se tulee aina takasin ja sanoo, että teki elämänsä virheen? Kerran oli 2 kk pois ja mä olin päässyt tolpilleni suurin piirtein ja nautin yksinolosta lasten kanssa niin tupsahti ovelle...
Luojan kiitos ei olla naimisissa.minä oisin joskus halunnut, mutta hän sanoi, että ei halua paperinpalan takia mennä... Taidan nyt tajuta syyn...
On tullut aika jättää sika. Jo 15 vuotta sitten.
Suosittelisin että hakeudut lastesi kanssa nyt läheistesi/ ystäviesi seuraan. Purat sydäntäsi. Tai soitat vaikka naistenlinjalle, koet kotonasi henkistä väkivaltaa. Haet itsellesi apua tuohon tilanteeseen. Nyt voi tuntua siltä, että et pärjää yksinäsi. Mutta olethan tuollaista myllytystä kestänyt jo 18 vuotta. Jos kotonaan saa varoa tai pelätä se tunne, kun se loppuu on helpotus. Kynnysmatosta ehjäksi omaksi itseksi on matkaa. Mutta tuella ja sillä tahdonvoimalla mitä löytyy, kun saa etäisyyttä asioihin pääsee pitkälle. Lasten on aika saada myös kasvaa rauhassa ja olla kotonaan ilman draamaa.
Kerroit, että ette ole naimisissa - mahtavaa!!!! Ei tarvita kuin oma asunto. Paitsi jos nykyinen on sinun omistama/sinun nimissä, niin uudet lukot. Muutoin vuokra-asuntoa etsimään ja muuttoa järkkäämään. Muuttoapua koetat järjestää, koska kuten jo sanottiin, se tilanne on vaarallisin jos mies sattuu paikalle. Myös turvakoti on hyvä ajatus jos sellainen on kotikaupungissasi. Löytyy myös tukipuhelimia väkivaltaa kohdanneille. Olet hänet nuorena tavannut ja joutunut mukautumaan ja sietämään aivan liikaa, mutta elämässä on vielä hyviä asioita sinulle. Ole rohkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pitää varmaan oikeesti etsiä uusi asunto ja muuttaa lasten kans omille. Kaikki jotka minut tunteneet, samaa mieltä kun te. Vuosia sanoneet samaa kun vierestä seuranneet..minä hölmö en kuuntele. Mieheni myös laittanut itsensä salassa postin kirjoille ja huijannut virastoja minun selän takana. Suutuspäissään. Näistä olen kuullut kun on kotona ollut taas kirjoilla ja postia tullut... Raha-asiat aika retuperällä... En voi kyllä kehua jos kysytään mitä hyvää on. Lapset on ainoa asia.. Surettaa suurilta osin kun oman suvun kanssa mennyt välit.. Mies huijannut heitäkin ja rahaa minun selän takana lainannut ja jättänyt maksamatta.. Nyt kun saan kirjoitella edes osan, niin huomaan itekkin miten pahalle kuulostaa.. Ja tässä ei kaikki. Joka vuodelta useampi asia mitä kertoa. Osaatteko sanoa, miks se tulee aina takasin ja sanoo, että teki elämänsä virheen? Kerran oli 2 kk pois ja mä olin päässyt tolpilleni suurin piirtein ja nautin yksinolosta lasten kanssa niin tupsahti ovelle...
Luojan kiitos ei olla naimisissa.minä oisin joskus halunnut, mutta hän sanoi, että ei halua paperinpalan takia mennä... Taidan nyt tajuta syyn...
Sulla on nyt tässä alku. Pidä kiinni tästä ajatuksesta. Sun pitää muuttaa oma ja lastesi elämä. Ihan turhaan laitat itsesi ja lapset kärsimään. Ensi vuosi on just hyvä vuosi sulle muuttaa elämän suunta!
Mulla on samanlainen kokemus, jostain yli 15v takaa. Minä sinnittelin 12 vuotta suurinpiirtein samanlaisessa sonnassa. Jotenkin se vaan sitten yhtäkkiä nousi se ajatus ja otin lapset ja muutin pois. KAUAN sitä piti työstää, mutta enpä ole sekuntiakaan katunut.
Mulle pisti silmään se, että et ole koskaan lapsille isästä mitään pahaa puhunut. No en minäkään. Varoin tarkasti, etten kaada lasten päälle sitä pahaa, mutta minäpä varoin sitä liikaa. Kuopus mulla oli niin pieni, ettei muista paljon mitään siitä ajasta, mutta esikoisen päätä on selvitelty terapioissa vuosia. Sitä ei voi käsittää sitä kärsimyksen ja pahan mielen määrää mitä sen lapsen päässä on ollut. Ja kaikkien keskustelujen jälkeen mulle kiteytyi yksi viesti aikuiselta lapselta. Minä en koskaan ilmaissut, että ne isän perseilyt oli väärin. Lapsi oli aivan hämmentynyt, kun näki, että asiat on erittäin huonolla tolalla ja isä tekee väärin ja äiti kärsii. Ja hymyilee ja selittää kaiken parhain päin. Hän itse tajusi, että väärin on, mutta minä en sitä hänelle vahvistanut. Ajatteli, että kai se sitten on ok, vaikka pahalta tuntuu. Se on asia, jota kadun elämässäni.
Hirveän vaikea kuvitella, että nykypäivänä kukaan nainen katselisi enää tuollaista miestä. Mutta siltä varalta, että tämä ei ole provo, niin sinulla on läheisriippuvuus, johon tarvitset itse hoitoa. Mies on kamala ja kukaan ei halua tuollaisen kanssa olla, mutta jotkut on niin luigeja, että osaavat puhua ummet lammet ja joku ottaa takaisin, kun on läheisriippuvainen.
Eroa. Eroa. Eroa. Eroa. Eroa. Eroa. Hanki oma asunto, pyydä kunnan sosiaalityöntekijältä apua huoltajuusneuvotteluihin. Eroa. Eroa. Eroa.
Ai niin unohdinko sanoa? Eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon jotenkin aina luullut, että kun en pahaa sanaa isästä sano lapsille niin kaikki on hyvin. Lapset oikeesti tajuaa kaiken, ne vetäytyy usein huoneisiin kun isä tulee kotiin.. :( minä kun olen lasten kanssa keskenäni, he ovat omia itsejään. Pelleilevät ja riehuvat yms.
Säälin kyllä lapsia ja olen sanonut sen, että heidän ei tarvitsisi kuulla vanhempien riitoja.
Isä on sitä mieltä, että lapset saa kuulla koska niin isoja.. No ei oo. Ei edes jälkeenpäin häpeä vaikka sanon, että älä ikinä lasten kuullen. Mun niin tekis mieli haukkua mies ja sanoo ääneen nää asiat, mutta enhän minä lapsille voi. Mun on pakko soittaa jonnekkin aikaa, että pääsen puhumaan. Tuntuu, että tukehun tähän suruun ja ahdistukseen. Lapset vaistoaa swn minusta, näenhän minä sen. Silti he kysyvät aina millon isi tulee.. Joudun sanomaan, etten tiedä. He eivät voi soittaa isälleen kun hän vaihtaa aina numeron. Ei ikinä ole voineet soittaa kun on menossa. Jos mies tulee ovelle, se ei tule lapsia edes kysymääm, vaan minua. Harmittaa tosi paljon millanen isä toisilla on. Ikinä en hylkäis omia lapsia :( Vanhin tytär on kerran sanonut, että isi on hylännyt meidät. Mun sydän tuntu pysähtyvän siihen paikkaan.
Kyllä tällaisia vain on. Itse en ole kuin 10 vuotta elänyt (en nyt ihan noin pahassa) vastaavassa tilanteessa. Tai ei se tuollainen ole ihan aina ollut, mutta viimeiset vuodet jotakuinkin tuota. Minun lapset pelkäävät isäänsä, koska hän huutaa ja on ilkeä. Sitten aina lähtee ovet paukkuen dramaattisesti ja ilmoittaa ettei tule enää koskaan takaisin - ja aina tulee. Itse olen käynyt terapiassa ja terapeuttini on sitä mieltä, että miehelläni on kaikki asiat hyvin, hän saa kiukutella ja kaataa pahan olonsa minun niskaani ja sitten minä aina lohdutan kun hänellä on paha mieli, pahimmissa vaiheissa pyytelin anteeksi että olen niin huono että hänen täytyy käyttäytyä kuten käyttäytyy. Ihan sairasta, siis myös minulta! Halusin itse käydä terapiassa ennen kuin laitan eropaperit, koska en enää tiennyt kumpi meistä oli sekaisin, ehkä jälkikäteen molemmat. Monta kertaa olen päättänyt että tämä on viimeinen kerta kun mies kohtelee minua näin, ja aina kun hän haukkuu minua ja ykselitteisesti sanoo että minun vikani kun olen niin huono että hänen täytyy käyttäytyä kuin käyttäytyy, jotenkin alistun siihen ja pyydän anteeksi ja lupaan jatkossa olla parempi.
Joku kerta kuitenkin huomasin ollessani yksin kotona ilman että mies tulee sinä päivänä kotiin, että minun oli helppo hengittää ensimmäistä kertaa aikoihin. Ei tarvinnut pelätä että yhtäkkiä joku räjähtää ja haukkuu minut. Silloin tein päätöksen että nyt riitti ja aloin järjestellä omia ja lasteni asioita niin, että pääsemme pois tästä helvetistä, elämään tavallista elämää, kotiin jossa kenenkään ei tarvitse pelätä. Ja suututtaa että päätöksen tekemiseen meni niin kauan, onhan minulle kaikki tutut ja Läheiset sanoneet etten ole vuosiin ollut oma itseni, vaan jatkuvasti varautunut, kun tavallisesti olen ollut elämäniloinen ja positiivinen ihminen. Edelleen työstän sitä, mikä minut sai jäämään tähän suhteeseen aina uudelleen ja uudelleen. Mutta en usko että koskaan tulen katumaan päätöstäni lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa välittömästi. Tuossa ”parisuhteessa” on kaikki mahdolliset asiat pielessä ja täysin epäterveitä.
Jos et arvosta itseäsi tarpeeksi, niin heitä ukko lopullisesti pihalle edes lastesi vuoksi. Ihan oikeasti tuollainen koti on helvetti, josta lapset tulevat kärsimään loppuikänsä kaikenlaisten mielenterveysongelmien muodossa. Haluatko sellaista kohtaloa heille?
Hakeudu terapiaan, siellä saat jutella ammattilaisen kanssa.
Oikeasti nyt, ero ja terapia! Äläkä ikinä enää ala millekään tuon äijän kanssa.
Sinun ei myöskään tarvitse kustantaa paskiaisen elämää, vaikka kuinka uhkailisi poliisilla tai sossuilla.
Tsemppiä! Kerää rohkeutesi ja pelasta itsesi ja lapset.
"kun en pahaa sanaa isästä sano lapsille niin kaikki on hyvin. Lapset oikeesti tajuaa kaiken, ne vetäytyy usein huoneisiin kun isä tulee kotiin.. :( minä kun olen lasten kanssa keskenäni, he ovat omia itsejään. Pelleilevät ja riehuvat yms.
Säälin kyllä lapsia ja olen sanonut sen, että heidän ei tarvitsisi kuulla vanhempien riitoja.
Isä on sitä mieltä, että lapset saa kuulla koska niin isoja.
Tuntuu, että tukehun tähän suruun ja ahdistukseen. Ikinä en hylkäis omia lapsia :( Vanhin tytär on kerran sanonut, että isi on hylännyt meidät. Mun sydän tuntu pysähtyvän siihen paikkaan"
Ai SINÄ tukehdut suruun ja ahdistukseen?
Kasva aikuiseksi NAINEN ja hoida hommasi, lopeta se vikinä ja ole lapsillesi ÄITI joka potkasee retkun pellolle. Sivuuta kerrankin ne omat tunteesi joilla maiskuttelet lastesi mielenterveyden kustannuksella.
Ai niin... ethän sä voi. Kun ahdistus on sinulle paljon palkitsevampaa tunteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit, et miks se palaa takas. Luultavasti siksi, että sen hetkinen nainen tajuaa mimmonen kuspää hän on ja pistää pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran olet nyt vapaana niin ei muuta kuin tinder laulamaan. Itse en kyllä katsoisi tuollaista paskaa
T. Mies joka jätti valehtelevan vaimon
AP:n kannattaa ensin itsenäistyä ja oppia elämään yksin lasten kanssa. Ei missään nimessä heti jotain tinder-suhdetta, herra paratkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pitää varmaan oikeesti etsiä uusi asunto ja muuttaa lasten kans omille. Kaikki jotka minut tunteneet, samaa mieltä kun te. Vuosia sanoneet samaa kun vierestä seuranneet..minä hölmö en kuuntele. Mieheni myös laittanut itsensä salassa postin kirjoille ja huijannut virastoja minun selän takana. Suutuspäissään. Näistä olen kuullut kun on kotona ollut taas kirjoilla ja postia tullut... Raha-asiat aika retuperällä... En voi kyllä kehua jos kysytään mitä hyvää on. Lapset on ainoa asia.. Surettaa suurilta osin kun oman suvun kanssa mennyt välit.. Mies huijannut heitäkin ja rahaa minun selän takana lainannut ja jättänyt maksamatta.. Nyt kun saan kirjoitella edes osan, niin huomaan itekkin miten pahalle kuulostaa.. Ja tässä ei kaikki. Joka vuodelta useampi asia mitä kertoa. Osaatteko sanoa, miks se tulee aina takasin ja sanoo, että teki elämänsä virheen? Kerran oli 2 kk pois ja mä olin päässyt tolpilleni suurin piirtein ja nautin yksinolosta lasten kanssa niin tupsahti ovelle...
Luojan kiitos ei olla naimisissa.minä oisin joskus halunnut, mutta hän sanoi, että ei halua paperinpalan takia mennä... Taidan nyt tajuta syyn...
Jos ei ole provo, niin kuulostaa tosi pahalta.
Anteeksi, nyt on pakko kysyä. Oletko käynyt ihan normaalin peruskoulun vai.......
Kuulostat aika avuttomalta.
Oletteko lastensuojelun asiakkaita?
Vierailija kirjoitti:
Eikös ap sanonu, että sillä ei oo ketään kelle puhua? Vitun tyhmä ämmä siellä kirjottelee. Syö sinä kasa vaa joulukinkkua! Lehmä
Kenelle vastasit, ap:lle vai?
Tämä tietenkin kuulostaa hurskastelulta, mutta minä olisin sen äijän siirtänyt ulkoruokintaan heti, kun alkoi tehdä noita reissujaan. Toivottavasti olisin ehtinyt ennen kuin ensimmäinenkään lapsi olisi saanut alkunsa. En olisi ruvennut kynnysmatoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun pitää varmaan oikeesti etsiä uusi asunto ja muuttaa lasten kans omille. Kaikki jotka minut tunteneet, samaa mieltä kun te. Vuosia sanoneet samaa kun vierestä seuranneet..minä hölmö en kuuntele. Mieheni myös laittanut itsensä salassa postin kirjoille ja huijannut virastoja minun selän takana. Suutuspäissään. Näistä olen kuullut kun on kotona ollut taas kirjoilla ja postia tullut... Raha-asiat aika retuperällä... En voi kyllä kehua jos kysytään mitä hyvää on. Lapset on ainoa asia.. Surettaa suurilta osin kun oman suvun kanssa mennyt välit.. Mies huijannut heitäkin ja rahaa minun selän takana lainannut ja jättänyt maksamatta.. Nyt kun saan kirjoitella edes osan, niin huomaan itekkin miten pahalle kuulostaa.. Ja tässä ei kaikki. Joka vuodelta useampi asia mitä kertoa. Osaatteko sanoa, miks se tulee aina takasin ja sanoo, että teki elämänsä virheen? Kerran oli 2 kk pois ja mä olin päässyt tolpilleni suurin piirtein ja nautin yksinolosta lasten kanssa niin tupsahti ovelle...
Luojan kiitos ei olla naimisissa.minä oisin joskus halunnut, mutta hän sanoi, että ei halua paperinpalan takia mennä... Taidan nyt tajuta syyn...
Miest tulee takaisin, koska sinä järjestät hänelle helpon elämän: hoidat kodin, lapset ja raha-asiat. Hänen ei tarvitse noita itse miettiä, kun sinä olet kuvioissa piikomassa.
Vaikka mies rakastaisikin jollain tasolla sinua (mitä epäilen) niin ei rakkaus ole mikään syy kestää tuollaista paskaa. Olisit paljon onnellisempi ilman miestä. Olet vielä nuori ja voit rakentaa elämäsi ihan uudenlaiseksi. Uskoisin, että eron jälkeen sinun on mahdollista palauttaa välit myös sukuusi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon jotenkin aina luullut, että kun en pahaa sanaa isästä sano lapsille niin kaikki on hyvin. Lapset oikeesti tajuaa kaiken, ne vetäytyy usein huoneisiin kun isä tulee kotiin.. :( minä kun olen lasten kanssa keskenäni, he ovat omia itsejään. Pelleilevät ja riehuvat yms.
Säälin kyllä lapsia ja olen sanonut sen, että heidän ei tarvitsisi kuulla vanhempien riitoja.
Isä on sitä mieltä, että lapset saa kuulla koska niin isoja.. No ei oo. Ei edes jälkeenpäin häpeä vaikka sanon, että älä ikinä lasten kuullen. Mun niin tekis mieli haukkua mies ja sanoo ääneen nää asiat, mutta enhän minä lapsille voi. Mun on pakko soittaa jonnekkin aikaa, että pääsen puhumaan. Tuntuu, että tukehun tähän suruun ja ahdistukseen. Lapset vaistoaa swn minusta, näenhän minä sen. Silti he kysyvät aina millon isi tulee.. Joudun sanomaan, etten tiedä. He eivät voi soittaa isälleen kun hän vaihtaa aina numeron. Ei ikinä ole voineet soittaa kun on menossa. Jos mies tulee ovelle, se ei tule lapsia edes kysymääm, vaan minua. Harmittaa tosi paljon millanen isä toisilla on. Ikinä en hylkäis omia lapsia :( Vanhin tytär on kerran sanonut, että isi on hylännyt meidät. Mun sydän tuntu pysähtyvän siihen paikkaan.
Niin sitä luulee. Mutta pahasti on väärässä. Ne lasten tunteet on ihan oikeita ja aitoja. Niiden pitää elää sitä ainoaa elämäänsä niiden tunteiden kanssa. Sun pitää vahvistaa, että ne tunteet on ihan ok tuntea ja lapset on oikeassa siinä, että isä toimii väärin. Ja sitten sun pitää muuttaa se lasten elämä, että ne saa lopulta hengähtää ja tuntea jotain positiivista. Minkälaisiksi lasten aivot kehittyy, kun niitä jatkuvasti pommitetaan ikävillä asioilla, pelolla ja epävarmuudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pitää varmaan oikeesti etsiä uusi asunto ja muuttaa lasten kans omille. Kaikki jotka minut tunteneet, samaa mieltä kun te. Vuosia sanoneet samaa kun vierestä seuranneet..minä hölmö en kuuntele. Mieheni myös laittanut itsensä salassa postin kirjoille ja huijannut virastoja minun selän takana. Suutuspäissään. Näistä olen kuullut kun on kotona ollut taas kirjoilla ja postia tullut... Raha-asiat aika retuperällä... En voi kyllä kehua jos kysytään mitä hyvää on. Lapset on ainoa asia.. Surettaa suurilta osin kun oman suvun kanssa mennyt välit.. Mies huijannut heitäkin ja rahaa minun selän takana lainannut ja jättänyt maksamatta.. Nyt kun saan kirjoitella edes osan, niin huomaan itekkin miten pahalle kuulostaa.. Ja tässä ei kaikki. Joka vuodelta useampi asia mitä kertoa. Osaatteko sanoa, miks se tulee aina takasin ja sanoo, että teki elämänsä virheen? Kerran oli 2 kk pois ja mä olin päässyt tolpilleni suurin piirtein ja nautin yksinolosta lasten kanssa niin tupsahti ovelle...
Luojan kiitos ei olla naimisissa.minä oisin joskus halunnut, mutta hän sanoi, että ei halua paperinpalan takia mennä... Taidan nyt tajuta syyn...Miest tulee takaisin, koska sinä järjestät hänelle helpon elämän: hoidat kodin, lapset ja raha-asiat. Hänen ei tarvitse noita itse miettiä, kun sinä olet kuvioissa piikomassa.
Vaikka mies rakastaisikin jollain tasolla sinua (mitä epäilen) niin ei rakkaus ole mikään syy kestää tuollaista paskaa. Olisit paljon onnellisempi ilman miestä. Olet vielä nuori ja voit rakentaa elämäsi ihan uudenlaiseksi. Uskoisin, että eron jälkeen sinun on mahdollista palauttaa välit myös sukuusi.
Ja avaa aina oven kotiin kun rahat on loppu, eikä kämppääkään tietenkään ole.
Aivan helkkarin ahdistavaa settiä.
Mut hei ei tossa mitään. Ihana mies sun mielestä kun aina kelpaa. Toivottavasti tulee taas takaisin kiukuttelemaan kun rahat loppuu ja osoittamaan mieltään. Teillä on kiva symbioosi --vanha kunnon marttyyri-narsisti-meininki, mitä varsinkin lapset rakastaa katsella.
Mitä jos leipoisit sille joulutähtiä siinä odotellessas, Rva Kynnymatto.