Ajankäytön tasa-arvoisuus parisuhteessa

Avioliitossani on kroonisena hiertävä ongelma, koska mieheni ansaitsee paljon enemmän kuin minä, mutta hänellä on myös huomattavasti lyhyempi työpäivä ja -viikko. Minulla on sekä pidempi päivä että huonompi palkka, ja lisäksi enemmän harrastuksia.

Mieheni asenne on usein, että minäkin voisin halutessani hankkia parempipalkkaisen työn tai tehdä lyhyempää viikkoa, jolloin meille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Hän ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että hänellä on keskivertoa huomattavasti enemmän vapauksia sekä ajankäyttönsä että varallisuutensa suhteen. Ja että moni täyttä työviikkoa tekevä silti voi viettää yhden illan joka viikkoa harrastuksissa ja nähdä pari kertaa kuussa kaveria.

Tämä siis näkyy niin, että esim. tavallista pidemmät työpäiväni tai työmatkat ovat jonkinlaista ekstraa "minun menojani" joiden kompensaationa pitäisi jättää harrastuksia tai sosiaalisia menoja vähemmälle.