Kuinka tylsä ihmisen täytyy olla, että menee jo nuorena pitkään parisuhteeseen?

Jos tylsyys tarkoittaa onnellisessa parisuhteessa elämistä, niin olen oikein mielelläni tylsä ihminen. Osaan arvostaa tasapainoista parisuhdetta. Aloin seurustelemaan mieheni kanssa jo 16-vuotiaana, mutta opiskeluvuosina olimme erossa ja hummailimme kumpikin tahoillamme. Eipä ole ikävä sitä elämää. Onneksi löysimme uudelleen toisemme ja saimme kokea pitkän avioliiton lapsineen. Valitettavasti puolisoni menehtyi ja nyt olen tavoittelemassa taas sitä ihanan tylsää elämää. En jaksa enää mitään riekkumisia.

Mitä iloja jää kokematta? Miksi niitä ei voisi kokea sen rakkaansa kanssa? Ja miksi sinua vaivaa noin kovasti toisten valinnat, vai onko taustalla kuitenkin kateus näissä pysyvissä ja kestävissä suhteissa olevia kohtaan?

Itse seurustelin nuorena pitkään saman pojan kanssa, aloitimme heti 15 vuotta täytettyäni ja olimme useamman vuoden yhdessä. Erosimme vähän vajaa 2-kymppisinä, koska "muu elämä" alkoi kiinnostaa, mutta totesimme jo silloin, että meidän olis pitänyt tavata myöhemmin-oltiin kuin sielunsisaret hänen kanssaan. Sen jälkeen olen ehtinyt näitä "iloja" elää ja kokea. Olen monta kertaa nyt jo yli 4-kymppisenä ajatellut, kuinka hyvä ja terve pohja itselleni jäi tuosta nuoruuden rakkaudesta, joka oli niin vilpitöntä ja aitoa, Se on ollut hyvä mittapuu moneen suhteeseen tavallaan myöhemminkin ja itseään on osannut arvostaa sen pohjalta paremmin kuin monen huonon suhteen kautta.

Jos voisin elää toisin niin voisin helposti valita niin, että olisin jäänyt elämään nuoruuden rakkauteni kanssa hyvää ja tasapainoista elämää yhdessä. Meillä oli samat intressit, iso yhteinen ystäväpiiri, samat menot ja mielenkiinnon kohteet. Muutama tällainen suhde on ystäväpiirissäni, jotka ovat kestäneet nuoruudenpäivistä saakka ja kyllä ne vaan on niitä tasapainoisimpia ja arvopohjaltaan terveimpiä suhteita tänä päivänä.

Tähän voisi kirjoittaa paljonkin. Mut vain muutama ajatus. 

Ymmärrettävä ajatus sinänsä, että kannattaa katsella ensin, ennenkuin sitoutuu, jotta a) saa nauttia vapaudesta ja b) ei vahingossa ota huonoa, jos nurkan takana onkin 1000 parempaa. Mutta: Elämää ei voi täysin suunnitella, tai voi suunnitella, mutta aina asiat ei mene niin. Mitä jos löydät huipputyypin nuorena? Oikeastiko blokkaat tunteet ja annat kenkää, varmuuden vuoksi, että elämä ei mene liian tylsäksi joskus 30v päästä? Kenelläkään ei ole mitään takeita edes huomisesta, voithan kuolla vaikka jo tänään.

Miksi elämä olisi tylsää ihanan tyypin, parhaan ystäväsi kanssa? Ei kannata ajatella, että vakiintumisen myötä elämästä tulee tylsää, ei, vaan parhaimmillaan päinvastoin. Itse olet vastuussa, millaista elämää haluat elää. Jos päätät, että pidät kumppaniasi tylsimyksenä ja itsestäänselvyytenä, totta on ettei kohta hyvä heilu. Jokaisen kannattaa panostaa juuri siihen ihmisen kuka on läsnä, koko ajan ajatuksena parempi huominen. Jos meinaa mennä tylsäksi eikä kotikonstit auta, suosittelen terapiaa. 

Tottakai voi tutustua muihinkin ihmisiin! Haaveillakin saa, kunhan se ei ole omalta kumppanilta pois. Tietekin se oman kullan pärstä ärsyttää joskus, mut useimmiten se on vaan niin paras <3 Seksikin on laadukasta, kun jo tunnetaan toisemme.

Sitoutuminen on ihanaa, se tuo niin paljon onnea elämään, suosittelen!

Avioliittoa takana 21v

Olen yksi näistä tylsistä. Olen sitoutunut ja kotona on kumppani tuttu ja turvallinen. Meillä on kaksi lasta. Tapaan muitakin ihmisiä, en ainoastaan miestäni. On matkustettu paljon ja nähty maailmaa. Olemme sitoutuneet yhteiseen elämään. Se on parasta.

Harva nuori kai uuden ihastumisen/rakastumisen kohdatessaan suunnittelee, että vietänpä tämän kanssa koko elämäni, toisilla vaan käy niin.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 35 vuotta ja naimisissa niistä 34 vuotta.

En minäkään tätä mitenkään suunnitellut hänet tavatessani, että loppuelämän kumppanihan se siinä, mutta olen äärimmäisen onnellinen, että 17 vuotiaan käsityskyvyllä tajusin, että tuossa on sielunkumppanini ja kunnollinen mies, josta kannattaa ottaa selvää paremmin. Onneksi vastasin myöntävästi  siihen hänen esittämäänsä seuraavan päivän treffikutsuun.