Lue keskustelun säännöt.
Mies ei "anna" valvoa ylhäällä kun hän itse menee nukkumaan. Onko kenelläkään muulla näin? Vai muuttuisiko mies?
erittäinpettynyt
15.12.2019 |
Olen aika kokematon miesasioissa, mutta tämä tuntuu silti pahalta, oudolta. Tää mies siis vaatii aina minua kansaan sänkyyn nukkumaan kun hän itsekin menee nukkumaan. Siis silloinkin kun ei ole seksistä kyse. Meillä kuitenkin on käytössämme asunto, jossa makuuhuoneen oven saa kiinni ja esim. läppärillä tai puhelimella voisin olla kuulokkeiden kanssa hyvinkin äänettömästi. Mutta EI, kun miestä häiritsee ja hän ei saa nukuttua ellen makaa hiljaa vieressä.
Mieluiten kuulisin niitä menestystarinoita, että miten vastaavanlainen mies onkin tottunut siihen että kumppani elää hiljakseen asunnossa miehen ollessa jo nukkumassa. Inhoaa korvatulppia, niitä ei siis suostu käyttämään.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene mukaan siihen. Teet omia asioitasi ja katsot kuinka käy. Ajattele, jos teillä olisi lapsia. Toisen huomioon ottaminen, ei ole toisen pillin mukaan hyppimistä. Jos mies ei totu nukkumaan, niin ei semmoisen kanssa voi elää. Ainakaan lapsiperhearkea.
Tärkeää on selvittää miksi ja sitten löytää kompromissi tai jonkinlainen ratkaisu. Kumpaakin osapuolta on kuultava eikä vain sitä, joka tahtoo tehdä niinkuin itse tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä luurankoja kaapeissa joita pelkää sinun penkovan nukkuessaan?
Onko mahdollista, että nukkuisitte eri huoneissa? Niin tuo erirytmisyys ei haittaisi yhtään.
Ex jaksoi raivota, että eihän tämä ole mikään parisuhde, jos ei nukuta yhdessä. Olen siis illantorkku ja väsähdin tuntikausia ennen yökyöpelimiestä. Hän olisi tahtonut sitä parisuhdeaikaa juuri silloin kun minä olin rättiväsynyt ja oli pakko töitäkin ajatellen jo olla nukkumassa.
Toinen hylätyksi tulemisen paikka miehelle oli sitten herätä yksin puoliltapäivin, kun minä en ollutkaan sängyssä heräilemässä kanssaan vaan pitkällä päivän touhuissa. Tämän rytmin hänelle mahdollisti työttömyys, en tiedä mikä on tilanne nykyisin.
Koko suhteen ajan pidimme omat asunnot. Mies olisi kovasti halunnut muuttaa yhteen, mutta kaikkein eniten juuri tästä syystä en pitänyt sitä koskaan mahdollisena. Jospa mies tuon jälkeen on kypsynyt ymmärtämään, että ihmisiä on erilaisia muutenkin kuin vain hänen kiusakseen.
Mulla meni pitkään että opin nukahtamaan jos mies jäi valvomaan. Ei vaan uni tullut kun tiesi toisen olevan hereillä ja aina miehen tullessa nukkumaan olin juuri pääsemässä vasta uneen ja virkosin siihen. Oon muutenkin tosi huono nukkuja.
Mutta nykyään tilanne jo vähän parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene mukaan siihen. Teet omia asioitasi ja katsot kuinka käy. Ajattele, jos teillä olisi lapsia. Toisen huomioon ottaminen, ei ole toisen pillin mukaan hyppimistä. Jos mies ei totu nukkumaan, niin ei semmoisen kanssa voi elää. Ainakaan lapsiperhearkea.
Tärkeää on selvittää miksi ja sitten löytää kompromissi tai jonkinlainen ratkaisu. Kumpaakin osapuolta on kuultava eikä vain sitä, joka tahtoo tehdä niinkuin itse tahtoo.
Kompromissi on ok silloin, jos se on kohtuullinen molemmille. Joskus toinen osapuoli esittää kohtuuttoman itsekkäitä vaatimuksia, ja toinen esittää jo valmiiksi sitä kompromissia. Tällöin hänen ei välttämättä kannata venyä enää enempää, kun on jo tullut puolitiehen vastaan.
Esimerkiksi sen pitäisi riittää, ettei melua tietyn ajan jälkeen ja huolehtii, ettei makkariin pääse häiritsevää valoa. Enempää ei oikein voi tehdä, jos ei ole mahdollista nukkua eri huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällekin aloittajalle voisin suositella lämpimästi kirjaa Why does he do that. On toki ihan mahdollista, että mies on vain itsepäinen ja ajattelematon tässä asiassa, mutta aloittaja kuulostaa olevan sen verran hukassa, että taustalla saattaa hyvinkin olla henkistä väkivaltaa, josta tuo kirja siis kertoo hyvin kattavasti. Tässä on linkki pdf-versioon: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene mukaan siihen. Teet omia asioitasi ja katsot kuinka käy. Ajattele, jos teillä olisi lapsia. Toisen huomioon ottaminen, ei ole toisen pillin mukaan hyppimistä. Jos mies ei totu nukkumaan, niin ei semmoisen kanssa voi elää. Ainakaan lapsiperhearkea.
Tärkeää on selvittää miksi ja sitten löytää kompromissi tai jonkinlainen ratkaisu. Kumpaakin osapuolta on kuultava eikä vain sitä, joka tahtoo tehdä niinkuin itse tahtoo.
Kompromissi on ok silloin, jos se on kohtuullinen molemmille. Joskus toinen osapuoli esittää kohtuuttoman itsekkäitä vaatimuksia, ja toinen esittää jo valmiiksi sitä kompromissia. Tällöin hänen ei välttämättä kannata venyä enää enempää, kun on jo tullut puolitiehen vastaan.
Esimerkiksi sen pitäisi riittää, ettei melua tietyn ajan jälkeen ja huolehtii, ettei makkariin pääse häiritsevää valoa. Enempää ei oikein voi tehdä, jos ei ole mahdollista nukkua eri huoneissa.
Eihän se ole mikään kompromissi, jos se ei ole molemmille kohtuullinen!
Tässä ei ole kerrottu, miksi meluattomuus ei kelpaa ratkaisuksi. Joten ensin pitäisi selvittää, mikä on perimmäinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Voi herran jestas. Oletko aikuinen ihminen vai joku 5-vuotias??? Tyydytä ne saatanan hellyysvajeesi ihmisten aikoihin ja mene nukumaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene mukaan siihen. Teet omia asioitasi ja katsot kuinka käy. Ajattele, jos teillä olisi lapsia. Toisen huomioon ottaminen, ei ole toisen pillin mukaan hyppimistä. Jos mies ei totu nukkumaan, niin ei semmoisen kanssa voi elää. Ainakaan lapsiperhearkea.
Tärkeää on selvittää miksi ja sitten löytää kompromissi tai jonkinlainen ratkaisu. Kumpaakin osapuolta on kuultava eikä vain sitä, joka tahtoo tehdä niinkuin itse tahtoo.
No kompromissi tässä on juuri se, että ap valvoo hiljaa niin kauan kuin haluaa, ja menee mahdollisesti eri huoneeseen nukkumaan. Se että toinen tekee kuin tahtoo tarkoittaisi että ap menee sänkyyn makaamaan kun mies menee nukkumaan tai että ap metelöi miten tahtoo ja rojahtaa sänkyyn herättäen miehen.
Se, että joku keksii vaatia/haluta asiaa X ei tarkoita että joku versio X:stä olisi kompromissi. Esimerkiksi jos minä vaadin että sinä annat minulle 1000 euroa niin pitääkö sinun tehdä kompromissi ja antaa minulle 500?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tuossa ongelmaa. Meillä oli samanlailla. Tosin ei vaatinut, eikä kontrolloinut eikä pakottanut. Pyysi ja huomasin sen hyväksi. Sitten olikin minun vuoroni pyytää tuota. Nyt menemme kun huvittaa, yhdessä tai erikseen. Elämä muokkaa. Ei sitä tarvitse vääntää pikkuasioista, tuo kun on kuitenkin hyväksi molemmille. Tuskin tulee pysymään ikuisesti tuo asia.
Olen aikuinen. Elin aikaisemmin suhteessa, jossa molemmilla oli suunnilleen samanlainen hellydentarve. Ajattelin jotenkin, että se on normaalia, kun olin itse siihen tottunut. Nykyinen mieheni on erilainen ja siihen oli vaikea tottua. Se tuntui suorastaan siltä, että suhteessa ei ollut rakkautta. No tiedän, että kyse ei ole siitä. Hän ei vaan ole samanlainen kuin minä, rakkauttaan kosketuksella ilmaiseva. Hän osoittaa rakkauttaan esim. imuroimalla ja tällaiset rakkaudenosoitukset menivät minulta pitkään ohi, sillä en itse ole niin tarkka kodin siisteydestä. Onneksi mieheni on kuitenkin ihana ja empaattinen eikä meuhkaa "saatanan hellyydentarpeesta" vaan ymmärtää, että ihmisillä on omat tarpeensa niin hellyyden, seksin kuin vaikkapa siisteyden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Voi herran jestas. Oletko aikuinen ihminen vai joku 5-vuotias??? Tyydytä ne saatanan hellyysvajeesi ihmisten aikoihin ja mene nukumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen. Elin aikaisemmin suhteessa, jossa molemmilla oli suunnilleen samanlainen hellydentarve. Ajattelin jotenkin, että se on normaalia, kun olin itse siihen tottunut. Nykyinen mieheni on erilainen ja siihen oli vaikea tottua. Se tuntui suorastaan siltä, että suhteessa ei ollut rakkautta. No tiedän, että kyse ei ole siitä. Hän ei vaan ole samanlainen kuin minä, rakkauttaan kosketuksella ilmaiseva. Hän osoittaa rakkauttaan esim. imuroimalla ja tällaiset rakkaudenosoitukset menivät minulta pitkään ohi, sillä en itse ole niin tarkka kodin siisteydestä. Onneksi mieheni on kuitenkin ihana ja empaattinen eikä meuhkaa "saatanan hellyydentarpeesta" vaan ymmärtää, että ihmisillä on omat tarpeensa niin hellyyden, seksin kuin vaikkapa siisteyden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Voi herran jestas. Oletko aikuinen ihminen vai joku 5-vuotias??? Tyydytä ne saatanan hellyysvajeesi ihmisten aikoihin ja mene nukumaan!
No kyllä kuulostaa todella omituiselta että aikuista ihmistä pitää paijailla ja silitellä, että pystyy nukahtamaan... Miten pystyt nukkumaan jos joudutte viettämään öitä erillänne?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuvitella tämä toisteperin eli että mies jää vaikka pelaamaan tietokoneella niin naiset vinkuisi täällä että kannattaa jättää mies.
Meillä on näin, eikä mitään ongelmaa. Kone on jopa makuhuoneessa. Itse nukahdan kun nukahdan ja mies pelaa ja surffaa netissä, niin kauan kuin haluaa ja siinä hänen pelatessa samalla rupattelemme päivän kuulumisia, kunnes nukahdan.
Kannattaa totutella pois tuollaisesta hiirenhiljaa nukkumistarpeesta.
Joillakin ihmisillä on pakkomielle, että pariskunnan pitää mennä samaan aikaan nukkumaan. En ole koskaan sitä ymmärtänyt vaan pitänyt rajoittavana toimintana. Sinunkin tapauksessa tuo on mieheltäsi vallan käyttöä, jota ei pidä hyväksyä.
Entäpä sitten kun tilanne on niin päin, että haluaisin miehen tulevan nukkumaan edes suunnilleen samoihin aikoihin? Itse olen aamuvirkku ja herään töihin aikaisin ja viikonloppuisinkin käyn nukkumaan 21-23 välillä ja herään 7-9 välillä. Mies käy nukkumaan 01-05 välillä ja saattaa nukkua 16 saakka! On sekin aika raivostuttavaa kun pienikin ääni herättää hänet sitten ja alkaa se marina kuinka koskaan ei saa nukkua. Minusta sekin on väärin, että säännöllistä työaikaa tekevän pitäisi vapaa-ajalla olla ihan hiljaa tekemättä mitään, jotta työaikansa itse määrittävä yrittäjä voi nukkua koko päivän, jolloin valtaosa ihmisistä on hereillä ja suorittaa asioita. Vituttaa myös sekin kun kaikki yhteinen tekeminen on melkolailla nollassa koska mies vain NUKKUU päivät ja kun herää, on niin väsynyt koko hereilläolo aikansa ja ihmettelee mistä voisi johtua. Niin no mistäköhän. :)
Nukun oikein hyvin, jos mies ei ole kotona. Kiitos kysymästä. Silloin tiedän, että kukaan ei avaa ovea ja tule huoneeseen juuri, kun olen nukahtanut. En odota ketään makuuhuoneeseen enkä jännitä heräämistä. Parhaiten nukun, kun mies tulee viereen nukkumaan tai on matkalla. Huom. En silti vaadi häntä viereen nukkumaan tai matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen. Elin aikaisemmin suhteessa, jossa molemmilla oli suunnilleen samanlainen hellydentarve. Ajattelin jotenkin, että se on normaalia, kun olin itse siihen tottunut. Nykyinen mieheni on erilainen ja siihen oli vaikea tottua. Se tuntui suorastaan siltä, että suhteessa ei ollut rakkautta. No tiedän, että kyse ei ole siitä. Hän ei vaan ole samanlainen kuin minä, rakkauttaan kosketuksella ilmaiseva. Hän osoittaa rakkauttaan esim. imuroimalla ja tällaiset rakkaudenosoitukset menivät minulta pitkään ohi, sillä en itse ole niin tarkka kodin siisteydestä. Onneksi mieheni on kuitenkin ihana ja empaattinen eikä meuhkaa "saatanan hellyydentarpeesta" vaan ymmärtää, että ihmisillä on omat tarpeensa niin hellyyden, seksin kuin vaikkapa siisteyden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Voi herran jestas. Oletko aikuinen ihminen vai joku 5-vuotias??? Tyydytä ne saatanan hellyysvajeesi ihmisten aikoihin ja mene nukumaan!
No kyllä kuulostaa todella omituiselta että aikuista ihmistä pitää paijailla ja silitellä, että pystyy nukahtamaan... Miten pystyt nukkumaan jos joudutte viettämään öitä erillänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä viestissäni on pielessä? Ajattelin vain, että olisi tärkeää selvittää, mistä ap:n miehen tapauksessa on kysymys ja miettiä yhdessä keskustellen tilanteeseen jokin ratkaisu.
Hellyysvaje ja unettomuus pistävät ihmisen myös herkille, jolloin asiat tulee helposti ilmaistua väärällä tavalla. Siispä keskustelu, jossa molemmat tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olisi ensiarvoisen tärkeää. Jos mies ei tähän pysty ja kyse on todellakin vain määräilystä ja kontrolloinnista, on ero varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin ap:n mies, mutta siis nainen.
Minun on ollut todella vaikea tottua nukahtamaan itsekseni, kun mies saattaa tulla petiin välillä 1 - 6.
Ymmärrän kyllä, että unirytmi on erilainen enkä halua pakottaa miestä odottamaan unta pimeässä huoneessa.
En todellakaan ajattele mitään pettämisjuttuja eikä kyse ole siis mistään kontrolloinnista.
Edellisessä suhteessa mentiin yhdessä nukkumaan ja nukahdettiin lusikassa. Taloon tuli hiljaista ja tiesin, ettei kukaan avaa yöllä ovea ja herätä minua.Nyt en siis nukahda, koska poden hellyysvajetta. Tuntuu surulliselta nukahtaa yksin, koska yhdessä nukkuminen on minusta ihaninta, mitä parisuhteessa eläminen voi tarjota.
En saa nukuttua myöskään, koska tiedän, että herään samantien, kun mies avaa makkarin oven. Enkä yleensä saa enää unta. Jos en ole nukahtanut vielä kahden aikaan, pidän turhana nukahtaa enää, sillä heräisin kuitenkin, kun mies tulee nukkumaan.
Aloin mennä nukkumaan lastenhuoneeseen patjalle lasten kanssa ja sain nukuttua paljon paremmin. Mutta sitten miestä loukkasi, kun en ollut meidän sängyssä nukkumassa.Jos en vaan saa unta, menen edelleen toiseen huoneeseen, jotta pystyn heräämään aamulla töihin.
Joskus auttaa, jos menen sohvalle nukkumaan miehen vielä valvoessa. Hän voi vähän paijailla ja silitellä, jolloin saan kosketusvajeen täytettyä ja pystyn nukahtamaan sohvalle tai sänkyyn.Ap:n kannattaa selvittää, mistä kiikastaa. Kyse ei välttämättä ole kontrolloinnin tarpeesta.
Voi herran jestas. Oletko aikuinen ihminen vai joku 5-vuotias??? Tyydytä ne saatanan hellyysvajeesi ihmisten aikoihin ja mene nukumaan!
Täälläkin miestä alkoi läheisyys kiinnostaa aina vasta sitten, kun olin jo rauhoittumassa nukkumaan. Siihen saakka olin kuin ilmaa, vaikka koetin pyrkiä kainaloon ja miten sitä nyt yhdessä ollaan. Tuntui tahalliselta kiusaamiselta.
Ja kokemuksen syvältä rintaääneltä jäi vielä sanomatta, että tuollainen muiden korviin absurdilta kuulostava tilanne ei varmasti ole vain se yksi, vaan yksi niistä 134124 asiasta jotka siinä suhteessa on väärin. Siksi kun kaikki on niin väärin on vaikea pitää puoliaan enää missään asiassa, tavallaan uhri menettää todellisuudentajunsa parisuhteensa suhteen.
Ja mitä tulee tämän ketjun aloittajaan, niin kyseessä on ilmeisesti melko tuore suhde ja tuo todella ON varoitusmerkki. Se saattaa olla vain luupäisen tyypin satunnaisia pakkomielteitä, joista oppii ajalle pois kun et tottele sitä, tai sitten yhtä hyvin vain pientä esimakua siitä mitä on luvassa. Riski on liian suuri että kannattaisi katsoa mistä on kyse. Et ole ilmeisesti vielä kaulaasi myöten suossa jumissa, joten kiipeä kuivalle maalle kun vielä voit.