Lue keskustelun säännöt.
Mies ei "anna" valvoa ylhäällä kun hän itse menee nukkumaan. Onko kenelläkään muulla näin? Vai muuttuisiko mies?
erittäinpettynyt
15.12.2019 |
Olen aika kokematon miesasioissa, mutta tämä tuntuu silti pahalta, oudolta. Tää mies siis vaatii aina minua kansaan sänkyyn nukkumaan kun hän itsekin menee nukkumaan. Siis silloinkin kun ei ole seksistä kyse. Meillä kuitenkin on käytössämme asunto, jossa makuuhuoneen oven saa kiinni ja esim. läppärillä tai puhelimella voisin olla kuulokkeiden kanssa hyvinkin äänettömästi. Mutta EI, kun miestä häiritsee ja hän ei saa nukuttua ellen makaa hiljaa vieressä.
Mieluiten kuulisin niitä menestystarinoita, että miten vastaavanlainen mies onkin tottunut siihen että kumppani elää hiljakseen asunnossa miehen ollessa jo nukkumassa. Inhoaa korvatulppia, niitä ei siis suostu käyttämään.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa mennä yksin nukkumaan, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Miettikääs naiset miltä tuntuu / tuntuisi jos mies jäisi aina olut kourassa kanssa pelaamaan kun te menette nukkumaan.
Alkoholiongelma on ihan eri asia kuin se, että toinen valvoo, vaikka sitten pelaillen, kunnes häntä alkaa väsyttää.
AIvan, unohdin että olut tarkoittaa alkoholiongelmaa kun taas viinilasi ruoan kanssa tai siideri olalla on rentoutumista.
Voi minua höpsöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin mennään samaan aikaan nukkumaan. Tai siis silloin kuin mies tahtoo. Ei riitä, että mennään sänkyyn samaan aikaan että voisin vaikka lukea sängyssä. Ei, on alettava nukkumaan yhtä aikaa.
En saa myöskään mennä miestä aikaisemmin nukkumaan.
Ja jos jompi kumpi on reissussa, niin valittaa ettei saa nukuttua ilman minua.
Sellainen mielensä pahoittaja, että parempi vaan lyödä läskit silmille samaan aikaan.
Niin ja lapsia on kaksi. Ja itse olen jokaisen yöheräämisen hoitanut, vaikka olisin ollut kuinka sairaana ja muutenkin.
Mitä mieltä sinä olet siitä, että et voi päättää omista asioistasi, vaan olet jonkinlaisessa orjan kaltaisessa asemassa? Mies määrää mitä sinä, aikuinen ihminen, saat tai et saa tehdä. Lisäksi joudut hoitamaan yksin mm. lapset, vaikka yhtä lailla lapset on miehenkin jälkeläisiä. Antaako perheenne dynamiikka sinusta mallin minkä haluat lastenne omaan elämäänsä omaksuvan?
Eipä tähän osaa sanoa kuin että ”mitä helvettiä juuri luin??”.
Kysyt, muuttuisiko mies. No ei se ainakaan sillä muutu, että teet hänen mielensä mukaan. Kun jämäkästi pidät puolesi, saattaa hän lopulta ymmärtää ja oppia tyytyväiseksi tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Apua, hieman kauhistuttaa lukea ketjua kun on näin negatiivisia kommentteja...sillä minä jollain tasolla ymmärrän miestä, koska olen vähän samanlainen. Olen aina ollut huono saamaan unta - olosuhteiden pitää olla juuri tietyllä lailla stabiilit. Joku erityisherkkyyden muoto kenties. Jo lapsena kotona valvoin sängyssä jos isä oli iltavuorossa, siihen saakka kun tuli kotiin - vaikka muut olivat myös jo vuoteissaan. Sama toistui opiskeluaikana soluasunnossa, jos joku kämppäkavereista oli myöhään jossain. Ja nyt yli 20 vuotta parisuhdetta takana, enkä saa unta ennenkuin talo on pimeä ja hiljainen, jos mies/teinit valvovat tai tiedän että ovat tulossa myöhään kotiin. En puolustele itseäni sen kummemmin, tämä vain jostain syystä on ominaisuutenI ja maksaisin maltaita jos voisin nukahtaa koska haluan. Olen myös toimitellut vuosien varrella miestä nukkumaan kun olen jo mennyt petiin, ja onneksi meillä ei kovin erilaiset vuorokausirytmit olekaan. Syksyisin etenkin on aikoja, jolloin hän tulee välillä metsästämästä iltalennolta myöhään, ja toki silloin tällöin käy kavereidenkin kanssa saunailloissa tms - sitten olen silmät ristissä seuraavan päivän. En tietenkään voi pakottaa häntä joka ikinen ilta tulemaan nukkumaan aikaisin, koska hän suurimmalta osin ymmärtää tämän minun outouteni.
Voi luoja, nämä "no en minä nyt ilkeyttäni kun tällainen vain olen"-tapaukset saisivat mennä terapiaan käsittelemään traumojaan jotta kykenesivät normaaliin elämään. Tavan ihminen kykenee nukkumaan yksin ilman että se puoliso on paijaamassa vieressä, ylempänä keskustelussa ollut tapaus joka lässytti hellyyskiintiöstään ja miten miehen pitää tulla silittelemään illalla oli suorastaan puistattava. Jos mieheni vaatisi että tulen samaan aikaan nukkumaan ja syyllistäisi ettei saa unta koska en ole vieressä, niin moisella olisi vaihtoehtona joko avun hankkiminen ongelmalleen tai ero. 3-vuotiailla äiti tulee viereen pötköttämään jotta uni tulee, ei aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, hieman kauhistuttaa lukea ketjua kun on näin negatiivisia kommentteja...sillä minä jollain tasolla ymmärrän miestä, koska olen vähän samanlainen. Olen aina ollut huono saamaan unta - olosuhteiden pitää olla juuri tietyllä lailla stabiilit. Joku erityisherkkyyden muoto kenties. Jo lapsena kotona valvoin sängyssä jos isä oli iltavuorossa, siihen saakka kun tuli kotiin - vaikka muut olivat myös jo vuoteissaan. Sama toistui opiskeluaikana soluasunnossa, jos joku kämppäkavereista oli myöhään jossain. Ja nyt yli 20 vuotta parisuhdetta takana, enkä saa unta ennenkuin talo on pimeä ja hiljainen, jos mies/teinit valvovat tai tiedän että ovat tulossa myöhään kotiin. En puolustele itseäni sen kummemmin, tämä vain jostain syystä on ominaisuutenI ja maksaisin maltaita jos voisin nukahtaa koska haluan. Olen myös toimitellut vuosien varrella miestä nukkumaan kun olen jo mennyt petiin, ja onneksi meillä ei kovin erilaiset vuorokausirytmit olekaan. Syksyisin etenkin on aikoja, jolloin hän tulee välillä metsästämästä iltalennolta myöhään, ja toki silloin tällöin käy kavereidenkin kanssa saunailloissa tms - sitten olen silmät ristissä seuraavan päivän. En tietenkään voi pakottaa häntä joka ikinen ilta tulemaan nukkumaan aikaisin, koska hän suurimmalta osin ymmärtää tämän minun outouteni.
Voi luoja, nämä "no en minä nyt ilkeyttäni kun tällainen vain olen"-tapaukset saisivat mennä terapiaan käsittelemään traumojaan jotta kykenesivät normaaliin elämään. Tavan ihminen kykenee nukkumaan yksin ilman että se puoliso on paijaamassa vieressä, ylempänä keskustelussa ollut tapaus joka lässytti hellyyskiintiöstään ja miten miehen pitää tulla silittelemään illalla oli suorastaan puistattava. Jos mieheni vaatisi että tulen samaan aikaan nukkumaan ja syyllistäisi ettei saa unta koska en ole vieressä, niin moisella olisi vaihtoehtona joko avun hankkiminen ongelmalleen tai ero. 3-vuotiailla äiti tulee viereen pötköttämään jotta uni tulee, ei aikuisilla.
Voi luoja, tuleeko sulle yllätyksenä, että monilla ihmisillä on univaikeuksia? Jotkut ovat herkkäunisempia kuin toiset ja yöaika pitää olla täysin rauhoitettu, että saa unta. Painu sinä itse terapiaan käsittelemään aggressioitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa mennä yksin nukkumaan, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Miettikääs naiset miltä tuntuu / tuntuisi jos mies jäisi aina olut kourassa kanssa pelaamaan kun te menette nukkumaan.
Alkoholiongelma on ihan eri asia kuin se, että toinen valvoo, vaikka sitten pelaillen, kunnes häntä alkaa väsyttää.
No ei ihme, että valvoo myöhään jos pelailee. Tuohan virkistää aivoja. Huonoja elintapoja monilla, ja sitten väitetään, että muka ollaan luonnostaan yökukkuajia. Ja puoliso on tietenkin ihan paska kun ei ymmärrä tätä "luonnollista unirytmiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, hieman kauhistuttaa lukea ketjua kun on näin negatiivisia kommentteja...sillä minä jollain tasolla ymmärrän miestä, koska olen vähän samanlainen. Olen aina ollut huono saamaan unta - olosuhteiden pitää olla juuri tietyllä lailla stabiilit. Joku erityisherkkyyden muoto kenties. Jo lapsena kotona valvoin sängyssä jos isä oli iltavuorossa, siihen saakka kun tuli kotiin - vaikka muut olivat myös jo vuoteissaan. Sama toistui opiskeluaikana soluasunnossa, jos joku kämppäkavereista oli myöhään jossain. Ja nyt yli 20 vuotta parisuhdetta takana, enkä saa unta ennenkuin talo on pimeä ja hiljainen, jos mies/teinit valvovat tai tiedän että ovat tulossa myöhään kotiin. En puolustele itseäni sen kummemmin, tämä vain jostain syystä on ominaisuutenI ja maksaisin maltaita jos voisin nukahtaa koska haluan. Olen myös toimitellut vuosien varrella miestä nukkumaan kun olen jo mennyt petiin, ja onneksi meillä ei kovin erilaiset vuorokausirytmit olekaan. Syksyisin etenkin on aikoja, jolloin hän tulee välillä metsästämästä iltalennolta myöhään, ja toki silloin tällöin käy kavereidenkin kanssa saunailloissa tms - sitten olen silmät ristissä seuraavan päivän. En tietenkään voi pakottaa häntä joka ikinen ilta tulemaan nukkumaan aikaisin, koska hän suurimmalta osin ymmärtää tämän minun outouteni.
Voi luoja, nämä "no en minä nyt ilkeyttäni kun tällainen vain olen"-tapaukset saisivat mennä terapiaan käsittelemään traumojaan jotta kykenesivät normaaliin elämään. Tavan ihminen kykenee nukkumaan yksin ilman että se puoliso on paijaamassa vieressä, ylempänä keskustelussa ollut tapaus joka lässytti hellyyskiintiöstään ja miten miehen pitää tulla silittelemään illalla oli suorastaan puistattava. Jos mieheni vaatisi että tulen samaan aikaan nukkumaan ja syyllistäisi ettei saa unta koska en ole vieressä, niin moisella olisi vaihtoehtona joko avun hankkiminen ongelmalleen tai ero. 3-vuotiailla äiti tulee viereen pötköttämään jotta uni tulee, ei aikuisilla.
Voi luoja, tuleeko sulle yllätyksenä, että monilla ihmisillä on univaikeuksia? Jotkut ovat herkkäunisempia kuin toiset ja yöaika pitää olla täysin rauhoitettu, että saa unta. Painu sinä itse terapiaan käsittelemään aggressioitasi.
Jos univaikeudet vaativat toisen ihmisen läsnäoloa sängyssä jonkun hylkäämis/turvattomuustrauman tai kontrollihalun takia, niin ei todellakaan ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, hieman kauhistuttaa lukea ketjua kun on näin negatiivisia kommentteja...sillä minä jollain tasolla ymmärrän miestä, koska olen vähän samanlainen. Olen aina ollut huono saamaan unta - olosuhteiden pitää olla juuri tietyllä lailla stabiilit. Joku erityisherkkyyden muoto kenties. Jo lapsena kotona valvoin sängyssä jos isä oli iltavuorossa, siihen saakka kun tuli kotiin - vaikka muut olivat myös jo vuoteissaan. Sama toistui opiskeluaikana soluasunnossa, jos joku kämppäkavereista oli myöhään jossain. Ja nyt yli 20 vuotta parisuhdetta takana, enkä saa unta ennenkuin talo on pimeä ja hiljainen, jos mies/teinit valvovat tai tiedän että ovat tulossa myöhään kotiin. En puolustele itseäni sen kummemmin, tämä vain jostain syystä on ominaisuutenI ja maksaisin maltaita jos voisin nukahtaa koska haluan. Olen myös toimitellut vuosien varrella miestä nukkumaan kun olen jo mennyt petiin, ja onneksi meillä ei kovin erilaiset vuorokausirytmit olekaan. Syksyisin etenkin on aikoja, jolloin hän tulee välillä metsästämästä iltalennolta myöhään, ja toki silloin tällöin käy kavereidenkin kanssa saunailloissa tms - sitten olen silmät ristissä seuraavan päivän. En tietenkään voi pakottaa häntä joka ikinen ilta tulemaan nukkumaan aikaisin, koska hän suurimmalta osin ymmärtää tämän minun outouteni.
Voi luoja, nämä "no en minä nyt ilkeyttäni kun tällainen vain olen"-tapaukset saisivat mennä terapiaan käsittelemään traumojaan jotta kykenesivät normaaliin elämään. Tavan ihminen kykenee nukkumaan yksin ilman että se puoliso on paijaamassa vieressä, ylempänä keskustelussa ollut tapaus joka lässytti hellyyskiintiöstään ja miten miehen pitää tulla silittelemään illalla oli suorastaan puistattava. Jos mieheni vaatisi että tulen samaan aikaan nukkumaan ja syyllistäisi ettei saa unta koska en ole vieressä, niin moisella olisi vaihtoehtona joko avun hankkiminen ongelmalleen tai ero. 3-vuotiailla äiti tulee viereen pötköttämään jotta uni tulee, ei aikuisilla.
Voi luoja, tuleeko sulle yllätyksenä, että monilla ihmisillä on univaikeuksia? Jotkut ovat herkkäunisempia kuin toiset ja yöaika pitää olla täysin rauhoitettu, että saa unta. Painu sinä itse terapiaan käsittelemään aggressioitasi.
Muistaakseni miehelle ei passannut myöskään se, että aloittaja jäisi sitten nukkumaan toiseen huoneeseen niin, ettei miehen tarvitse myöhemmin herätä, kun hän kömpii viereen. Vaatimus oli, että mennään yhdessä nukkumaan, nukutti tai ei. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa mennä yksin nukkumaan, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Miettikääs naiset miltä tuntuu / tuntuisi jos mies jäisi aina olut kourassa kanssa pelaamaan kun te menette nukkumaan.
Ihan ymmärrettävää, että harmittaa.
Tuollahan on jo esitetty tähän ratkaisu. Myöhempään nukkumaan menevä voi välillä illasta tulla hetkeksi sänkyyn kuhertelemaan ja palata sitten touhuamaan omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa mennä yksin nukkumaan, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Miettikääs naiset miltä tuntuu / tuntuisi jos mies jäisi aina olut kourassa kanssa pelaamaan kun te menette nukkumaan.
Minulle tämä sopisi aivan hyvin, menen mielelläni yksin nukkumaan (menen myös mielelläni miehen kanssa, mutta asia ei ole minulle mikään iso emotionaalinen juttu).
Edellisessä suhteessa vaadin loppuaikoina erikseen, että kotona pitää pysyä. Mies oli jonkun kerran hävinnyt kavereiden kanssa baariin aivan ennalta arvaamatta, ja silloin olin melko vihainen herätessäni aamuyöstä kännisen miehen konkoillessa sänkyyn... Rauhassa jäi vielä televisiota katselemaan, kun Illalla silmäni ummistin.
Alkoholiongelma on ihan eri asia kuin se, että toinen valvoo, vaikka sitten pelaillen, kunnes häntä alkaa väsyttää.