Millainen suku/perhe jättää lehteen laittamatta kuolinilmoituksen? Minusta törkeetä touhua. Kaikilla kuolleilla on oikeus
tulla tietoon et ovat kuolleet. Eri asia jos itse ovat toivoneet ettei lehteen ilmoitusta laiteta. Mitä muut on mieltä?
Kommentit (116)
Järkevä suku/perhe. Miksi maksaa lehdelle kiskurihintaa siitä, että tulee nimi lehteen? Eri asia jos vainaja on ennen kuolemaansa erikseen toivonut, että haluaa ilmoituksen lehteen.
Ai hemputti, mieheni kuoli äskettäin eikä hän halunnut mitään mainoksia kuolemasta mihinkään. Ei faceen, lehteen tms.
Uskallanko kertoa, että en järjestä edes perinteisiä hautajaisia hänelle. Kun kesällä tuhkat sirotellaan mereen, niin silloin otan mukaan mieheni läheisiä sukulaisia.
Taitaa vaan -ap- olla niin vietävän utelias, ettei sille riitä edes se tuntemattoman kuolinilmoituskaan vaan pitää saada hautajaiskutsu ja näyttää ruumiinavauspöytäkirja sekä antaa vainajan kengät haisteltaviksi...
En minä ainakaan lue kuolinilmoituksia lehdistä. Kyllä sana on kiirinyt puskaradion kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla ystäviä tai tuttavia jotka arvostavat tietoa poismenosta. Mutta minäminä ja meidän p.erhe
Olen 500% varma, että ystäväni ja tuttavani (ne joilla oikeasti on merkitystä) saavat tiedon kuolemastani ilman lehti-ilmoitustakin. Jopa paremmin kuin pelkällä lehti-ilmoituksella.
Normikäytäntöön kuuluu laittaa ilmoitus lehteen, ellei vainaja ole nimenomaan esittänyt toivetta, että ei laiteta. Mikäli on köyhästä ihmisestä kyse niin ehkä ei ole ollut yhtään rahaa laittaa. Mikäli varallisuutta on niin herättää ihmetystä. Ahneutta?
Vierailija kirjoitti:
Normikäytäntöön kuuluu laittaa ilmoitus lehteen, ellei vainaja ole nimenomaan esittänyt toivetta, että ei laiteta. Mikäli on köyhästä ihmisestä kyse niin ehkä ei ole ollut yhtään rahaa laittaa. Mikäli varallisuutta on niin herättää ihmetystä. Ahneutta?
Ei ole mikään normi. Jokainen perhe päättää itse, miten toimitaan. Miksi jonkun kuolemaa pitäisi ilmoitella ventovieraille ihmisille?
Ennenvanhaan yleensä kuului normikäytäntöön. Nykyihmisen luinteesta on hävinnyt ns. kunnioittava käytös.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan yleensä kuului normikäytäntöön. Nykyihmisen luinteesta on hävinnyt ns. kunnioittava käytös.
Siis luonteesta
Olen 47-vuotias sinkku.
Mielestäni turhaa haaskausta. Mielummin toivon, että rakas lapsuuden perheeni käyttää sen tonnin sapuskaan yhteisissä illanistujaisissa ja ovat yhdessä hyvillä mielin. Mä en tarvi sitten ilmoituksia, vaikka rahaa jää perinnöksi...
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan yleensä kuului normikäytäntöön. Nykyihmisen luinteesta on hävinnyt ns. kunnioittava käytös.
Nimenomaan. Kommenttisi on siitä oiva esimerkki. Minäminäminä, minun käytäntöni on ainoa oikea ja kukaan ei saa toimia muulla tavalla. Kunnioituksen puutetta kirjaimellisimmillaan.
Lähtökohta on, että kaikki hautajaisiin liittyvät kustannukset ml. kuolinimoitus maksetaan kuolinpesän varoilla eli niillä varoilla jotka vainajalla on kuollessaan.
Ennen vanhaan, ja vielä joskus nykyisinkin, kuolinilmoitus toimii samalla kutsuna hautajaisiin. Vilkaiskaa vaikka päivän Hesaria.
Mikään pakollinen kuolinilmoitus ei ole.
Jos saa hautausavustuksen varattomalle vainajalle kotikunnalta,siihen kuuluu vain ja ainostaan hautaus.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on, että kaikki hautajaisiin liittyvät kustannukset ml. kuolinimoitus maksetaan kuolinpesän varoilla eli niillä varoilla jotka vainajalla on kuollessaan.
Ennen vanhaan, ja vielä joskus nykyisinkin, kuolinilmoitus toimii samalla kutsuna hautajaisiin. Vilkaiskaa vaikka päivän Hesaria.
Mikään pakollinen kuolinilmoitus ei ole.
Yleensä kutsut on kohteliasta esittää henkilökohtaisesti, ei lehden palstalla. Ellei sitten halua järjestää kaikille avoimia hautajaisia.
Ja milläpä sen ilmoituksen maksat, jos kuolinpesällä ei ole varoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan yleensä kuului normikäytäntöön. Nykyihmisen luinteesta on hävinnyt ns. kunnioittava käytös.
Nimenomaan. Kommenttisi on siitä oiva esimerkki. Minäminäminä, minun käytäntöni on ainoa oikea ja kukaan ei saa toimia muulla tavalla. Kunnioituksen puutetta kirjaimellisimmillaan.
En tietääkseni kirjoittanut ainoatakaan minä-sanaa viestiin. Kirjoitin sen että oli yleensä tapana laittaa ilmoitus. Ja sitä pidettiin kunnioittavana käytöksenä. Muitten viesteissähän täällä enemmän minä-sanoja on.
Tässäpä yksi, joka aloittaa sunnuntain Hesarin aina kuolinilmoitukset lukemalla. Olen eläkkeellä, ja lehden kautta saan usein tiedon entisten kollegoiden kuolemasta.
Joskus kutsun yhteydessä on tieto myös hautajaisista, ja olen huomannut että usein omaisia on ilahduttanut kun vainajan entisiä työkavereita on osallistunut hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole varaa laittaa.
Juuri näin.
Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.
On monessa muussakin lehdessä, mutta sinne ei nimeä laiteta a) jos ei kuulu ev.lut. kirkkoon, b) jos kuuluu kirkkoon, mutta on kieltänyt nimen julkaisemisen