Millainen suku/perhe jättää lehteen laittamatta kuolinilmoituksen? Minusta törkeetä touhua. Kaikilla kuolleilla on oikeus

Vierailija kirjoitti:

Äitini vannotti pitämään hänelle kunnon hautajaiset ja näin teimme. Siunaus  kotikirkossa, ruokahautajaiset ja kahvitukset sen jälkeen. Kutsut hautajaisiin lehdessä ja kiitokset osanotosta lehdessä myöhemmin. Olimme myös saattueena mukana arkun siirrossa sairaalasta hautausmaalle. Surun keskellä oli lohtuna ympärillä olevien myötätunto. Tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla. Äiti oli tallettanut riittävästi varoja hautajaisia varten.

Sen sijaan paha yllätys oli parhaan ystäväni  kuolema, jonka sain tietooni vasta salapoliisityön jälkeen. Hän oli mennyt tajuttomaksi kotonaan, joutunut sairaalaan, missä piuhat oli irrotettu parin päivän päästä. Hautaus oli toimitettu 400 kilometrin päässä eikä mitään kuolinilmoitusta oltu tehty. Kuolinsyy jäi tuntemattomaksi, kertoi kumppaninsa. Rahasta ei ollut puutetta.

En ole julkisuushakuinen, mutta mielestäni ansaitsen tulla haudatuksi niin, että minut tuntevat ihmiset saavat tiedon poismenostani. Siksi olen ilmoittanut jälkikasvulle paikan, mistä he löytävät minun viimeisen tahtoni. Se sisältää yksityiskohtaiset ohjeet hautauksesta.

Kuolinsyy kyllä selvitetään ainakin todennäköisyys tasolla, mutta ei sitä ulkopuolisille aina ole tarpeen tai haluta kertoa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.

Sulla on elävänä oikeus kieltää, mutta omien sanojesi mukaisesti omaisillasi ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa toivettasi kuoltuasi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, paljonko ne maksavat? Hinta on helposti 800 euroa, jopa yli tonnin. Se on monelle perheelle iso raha, semminkin jos pitää järjestää myös hautajaiset.

Aivan järkyttävää, jos ei tämän vertaa perinnöstä liikene.

Se yllätti itseni, että meillä hautajaiset maksoivat jotain 1800e ja ilmoitus lehteen 1000 e. Että suhteessa toisiinsa vähän outoa... yllätyin, ettei hautajaislasku ollut sen isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.

Sulla on elävänä oikeus kieltää, mutta omien sanojesi mukaisesti omaisillasi ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa toivettasi kuoltuasi.

Niinpä. Naurettavaa pelleilyä ulista omasta kohtalostaan sitten kun on kuollut. Who cares? Siis siinä vaiheessa?

Tiedän ja tunsin erään miehen, joka kuoli kesällä. Hänellä oli ehdottomat ohjeet miten tulee hoitaa hautajaiset ym. Tuhkat on siroteltu muistolehtoon, eikä saa laittaa mitään nimilaattaa mihinkään. Omaiset noudattavat edesmenneen tahtoa, kuten kuuluukin. Eikä tietenkään ollut kuolinilmoitusta.

Jopas on ihme juttu tuo kuolinilmoituksen hintapolitiikka. Nehän ovat ehkä useimpien mielestä kiinnostavinta sisältöä lehdessä, josta johtuen lehden kuuluisi pikemminkin maksaa siitä kuolleelle.

Sellainen kuolinpesä/perijät, joilla ei ole varaa.

Sellainen kuolinpesä/perijät, joille perittävältä jää vain velkaa.

Sellainen kuolinpesä/perijät, jotka joutuvat hakemaan Kelan hautausavustusta, jotta saisivat

vainajan ylipäätään säällisesti haudattua.

Sellainen kuolinpesä/perijät, jotka tarvitsevat senkin rahan omaan elämiseen, koska elämä kuitenkin jatkuu.

Keksi jotain muuta siunailtavaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.

Sulla on elävänä oikeus kieltää, mutta omien sanojesi mukaisesti omaisillasi ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa toivettasi kuoltuasi.

Kyllä omaisten pitää toteuttaa kuolleen ohjeet ja toiveet. Jos ne eivät ole aivan mahdottomat toteuttaa.

Olen tehnyt hoitotestamentin ja omaisuustestamentin lisäksi myös hautaustestamentin. Siinä kiellän paitsi hautajaisten ja muistotilaisuuden pidon, myös lehti-ilmoituksen ja nimilaatan laittamisen muistolehtoon.

Me jouduttiin maksamaan omasta pussista jo ihan tarpeeksi muitakin kuluja, kuten hautakiven kaiverrus yms. kun vainaja oli varaton.

Ei todellakaan maksettu siitä että saataisiin kuolleen nimi lehteen, miksi olisi pitänyt? Muistaakseni 500 euroa olisi maksanut. Varsinkin kun oltiin opiskelija viimeisillään raskaana ja mies määräaikaisessa duunissa. Ei meillä ollut varaa ostaa edes 500 euron lastenvaunuja. Sitä paitsi, vainaja kuului seurakuntaan joten nimi tuli käsittääkseni lehteen joka tapauksessa hautaan siunatuissa.

Nimi tulee lehteen syntyneet, kuolleet, viihtyy palstalle vaan jos kuuluu kirkkoon. Lehti-ilmoitus on todella kallis, mutta laitettiin hesariin silti, että monet vanhat tuttavat näkisi sieltä. Eipä leskeksi jääneen mummon tarvi itse hoitaa tiedottajan virkaa. Tosin tuttavia eri puolilta Suomea niin ei kaikkia tavoita, eikä lehtiään tule nykyisin läheskään joka kotiin.

Itse en nimeäni lehteen edes haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Nimi tulee lehteen syntyneet, kuolleet, viihtyy palstalle vaan jos kuuluu kirkkoon. Lehti-ilmoitus on todella kallis, mutta laitettiin hesariin silti, että monet vanhat tuttavat näkisi sieltä. Eipä leskeksi jääneen mummon tarvi itse hoitaa tiedottajan virkaa. Tosin tuttavia eri puolilta Suomea niin ei kaikkia tavoita, eikä lehtiään tule nykyisin läheskään joka kotiin.

Itse en nimeäni lehteen edes haluaisi.

Syntyneet,kuolleet ja vihitty piti siis lukea 😊

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt hoitotestamentin ja omaisuustestamentin lisäksi myös hautaustestamentin. Siinä kiellän paitsi hautajaisten ja muistotilaisuuden pidon, myös lehti-ilmoituksen ja nimilaatan laittamisen muistolehtoon.

Melkein samoin oli minunkin tuttuni ohjeistanut läheisensä ja olivat toimineet toivomusten mukaan. Oli lupa pitää pieni muistotilaisuus, jossa oli aivan lähimmät,kuten puoliso ja lapset lapsineen. Mutta ei lehteen, eikä nimilaattaa muistolehtoon.

Itse en voisi nukkua öitäni levollisesti, jos viittaisin kintaalla läheiseni viimeisen tahdon toteuttamiselle. Viimeistä tahtoa on pakko kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.

Sulla on elävänä oikeus kieltää, mutta omien sanojesi mukaisesti omaisillasi ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa toivettasi kuoltuasi.

Kyllä omaisten pitää toteuttaa kuolleen ohjeet ja toiveet. Jos ne eivät ole aivan mahdottomat toteuttaa.

No mutta juurihan hän tuossa edellä itse sanoi, että kuolleilla ei ole oikeuksia, joten oli ihan turha perään yrittää kieltää sitä ilmoitusta laittamatta.

Minulla oli kerran veskipaperi loppu, joten pyyhin takamukseni sanomalehteen. Kyllä hävetti, kun huomasin että kyseessä oli juuri nuo kuolinilmoitusivut. 😟

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästä ketjusta huomaa, että palstalaiset ovat nuoria eikä monellakaan ole kokemusta hautajaisten järjestämisestä.

Monet hautajaiset on järjestetty, monella eri tavalla. Anopin ilmoitusta ei ollut, koska kielsi ja hautajaiset pienesti, jo pelkistä lapsista ja lapsenlapsista tuli väkeä riittävästi. Isästä ilmoitus oli, koska isä oli ns merkkihenkilö paikkakunnalla. 

Sossu ei maksa lehti- ilmoitusta jos vainajalta ei jää rahaa, vaan kaikkein halvimman hautauksen. Eikä edes kahvi tarjoilua niin luuletko että joku alkaa omasta pussista maksamaan. 

Isälle oli kuolinilmoitus vanhan kotikaupunkinsa lehdessä, koska äiti halusi niin. Äidin kuolinilmoitusta ei ollut missään, koska veli halusi niin. "Sinähän soitit äidin ystävät jo läpi ja kerroit uutisen ja muilla ei ole väliä", veli sanoi minulle, ja niin sitten toimittiin. Joskus muinoin vain puhuttiin äidin kanssa kuolinilmoituksesta ja hän olisi halunnut siihen lempirunonsa, Eino Leinon Nocturnen. Mutta mikäs minä olin asiaan nitään sanomaan, äiti oli kotikaupungistaan muuttanut kuusi vuotta ennen kuolemaansa enkä todellakaan lähtenyt ajamaan 90 kilometriä sen takia, että veli ei viitsinyt mennä kaupunkinsa sanomalehden konttoriin viemään ilmoitusta - ja vielä maksamaan siitä! - vaikka ilmoitus olisikin mennyt kuolinpesän varoista.

Mutta mitäs minä vanhoista, tuosta kaikesta on jo kahdeksan vuotta eli ikuisuus. Äidin lempiruno saa minut aina liikuttumaan, koska muistan siitä hänet, edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleilla ei ole mitään oikeuksia, enää. Minä olen esim sanonut lähiomaisilleni ettei minusta saa laittaa kuolinilmoitusta lehteen.

Sulla on elävänä oikeus kieltää, mutta omien sanojesi mukaisesti omaisillasi ei ole mitään velvollisuutta kunnioittaa toivettasi kuoltuasi.

Kyllä omaisten pitää toteuttaa kuolleen ohjeet ja toiveet. Jos ne eivät ole aivan mahdottomat toteuttaa.

No mutta juurihan hän tuossa edellä itse sanoi, että kuolleilla ei ole oikeuksia, joten oli ihan turha perään yrittää kieltää sitä ilmoitusta laittamatta.

Kuollut ei voi toivoa enää mitään, mutta kai erotat sen että moni tekee tarkat ohjeet eläessään ja niitä tulee noudattaa.

Se on juuri sitä vainajan kunnioitusta, että toimitaan hänen eläessään antamien ohjeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa oli siinä lehdessä, jota sä et lukenut?

Ja jos oli sulle läheinen, niin kai olisit kuullut kuolemasta muualtakin.

Tuleeko vainaja koputtelemaan seinään vai miten vatussa kuulet jos et tunne vainajan aikuista lasta joka on ollut vähemmän tekemisissä edesmenneen kanssa kuin sinä?

Yleensä läheisillä ihmisillä on yhteisiä tuttuja, joilta asiasta kuulee.