Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiitollisia, että isovanhemmat edes haluavat ostaa lahjoja. Olisit voinut vinkata esim. Leffaliput, jonkin lapsesi suosiman vaatemerkki ja lapsen koko, lahjakortti vaatekauppaan jne.

Jos ne on sellaisia mitä ei haluta, miksi pitäisi olla? Eikö lahjojen antamisen pointin pitäisi olla se, että antaa lahjoja joita saaja haluaa? Vai onko lahjojen antaminen vain oman itsetunnon pönkitystä? Mitä jos lapset ei käy kauheasti leffoissa, kun muutnekin jo on tiedossa että tulevat saamaan leffalippuja? Mitä jos eivät halua uusia vaatteita? Menee koko lahjakortti silloin hukkaan. Hyvä olisi joulukulutushuumaantuneiden vähän miettiä nykypäivänä käytöstään.

Entä sitten, jos lahjan saajan toiveet ovat antajalle liian kalliit tai ne ovat arvojen vastaisia?

Jos nuoren toivomuksena on isovanhemmilta tai kummilta esim. lahjatoive, joka maksaa 50-100€ ja isovanhemman eläke on tonni tai kummi on työtön ja elää n. 500€ peruspäivärahalla. Pitääkö mummojen jättää lääkkeet ostamatta, jotta nuori saa toivomansa lahjan tai tehdä velkaa? Ap. ei kertonut isovanhempien taloudellista tilannetta

Tai nuori keksii kinuta tonnin älypuhelinta tai lentolippua is is -luennolle. Siellähän on ollut myös suomalaisia parikymppisiä tai se 16v saksalaistyttö.

Eikö silloin just kannata sanoa että osallistuu parilla kympillä siihen kimppalahjaan? Vai miten tilanne paranee sillä, että lähtee etsimään montaa pientä lahjaa?

Ap. kannattaa avata suunsa ja pyytää isovanhempia lahjoittamaan joululahjat vaikka seurakunnalle tai muuhun hyväntekeväisyyteen.

En ole vuosiin ostanut kenellekään joululahjoja, vaan lähetän kortit, jossa kerron ohjanneeni joululahja-rahat hyväntekeväisyyteen.

Samanlaista vänkäämistä oli ennen firmassa työntekijöiden lahjojen kanssa, kuin täällä ap. teinin ja siksi kaikki lahjarahat nykuisin laitetaan hyväntekeväisyyteen. Eipähän silloin kenenkään joulu ole pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap. kannattaa avata suunsa ja pyytää isovanhempia lahjoittamaan joululahjat vaikka seurakunnalle tai muuhun hyväntekeväisyyteen.

En ole vuosiin ostanut kenellekään joululahjoja, vaan lähetän kortit, jossa kerron ohjanneeni joululahja-rahat hyväntekeväisyyteen.

Samanlaista vänkäämistä oli ennen firmassa työntekijöiden lahjojen kanssa, kuin täällä ap. teinin ja siksi kaikki lahjarahat nykuisin laitetaan hyväntekeväisyyteen. Eipähän silloin kenenkään joulu ole pilalla.

Ja tämän olet nyt jänkännyt tänne loputtoman monta kertaa. MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiitollisia, että isovanhemmat edes haluavat ostaa lahjoja. Olisit voinut vinkata esim. Leffaliput, jonkin lapsesi suosiman vaatemerkki ja lapsen koko, lahjakortti vaatekauppaan jne.

Jos ne on sellaisia mitä ei haluta, miksi pitäisi olla? Eikö lahjojen antamisen pointin pitäisi olla se, että antaa lahjoja joita saaja haluaa? Vai onko lahjojen antaminen vain oman itsetunnon pönkitystä? Mitä jos lapset ei käy kauheasti leffoissa, kun muutnekin jo on tiedossa että tulevat saamaan leffalippuja? Mitä jos eivät halua uusia vaatteita? Menee koko lahjakortti silloin hukkaan. Hyvä olisi joulukulutushuumaantuneiden vähän miettiä nykypäivänä käytöstään.

Entä sitten, jos lahjan saajan toiveet ovat antajalle liian kalliit tai ne ovat arvojen vastaisia?

Jos nuoren toivomuksena on isovanhemmilta tai kummilta esim. lahjatoive, joka maksaa 50-100€ ja isovanhemman eläke on tonni tai kummi on työtön ja elää n. 500€ peruspäivärahalla. Pitääkö mummojen jättää lääkkeet ostamatta, jotta nuori saa toivomansa lahjan tai tehdä velkaa? Ap. ei kertonut isovanhempien taloudellista tilannetta

Tai nuori keksii kinuta tonnin älypuhelinta tai lentolippua is is -luennolle. Siellähän on ollut myös suomalaisia parikymppisiä tai se 16v saksalaistyttö.

Eikö silloin just kannata sanoa että osallistuu parilla kympillä siihen kimppalahjaan? Vai miten tilanne paranee sillä, että lähtee etsimään montaa pientä lahjaa?

Eihän ap. edes pyytänyt vanhempia mukaan kimppalahjaan, vaan hän pyysi isovanhemmilta rahaa tililleen, kun oli ostanut lapselleen joululahjan.

Kimppalahjathan ovat sellaisia, että kysytään haluaako mukaan ja päätös hankinnasta tehdään yhdessä ja rahat kerätään "kimppaan" jo ennen lahjan ostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte kiitollisia, että isovanhemmat edes haluavat ostaa lahjoja. Olisit voinut vinkata esim. Leffaliput, jonkin lapsesi suosiman vaatemerkki ja lapsen koko, lahjakortti vaatekauppaan jne.

Jos ne on sellaisia mitä ei haluta, miksi pitäisi olla? Eikö lahjojen antamisen pointin pitäisi olla se, että antaa lahjoja joita saaja haluaa? Vai onko lahjojen antaminen vain oman itsetunnon pönkitystä? Mitä jos lapset ei käy kauheasti leffoissa, kun muutnekin jo on tiedossa että tulevat saamaan leffalippuja? Mitä jos eivät halua uusia vaatteita? Menee koko lahjakortti silloin hukkaan. Hyvä olisi joulukulutushuumaantuneiden vähän miettiä nykypäivänä käytöstään.

Entä sitten, jos lahjan saajan toiveet ovat antajalle liian kalliit tai ne ovat arvojen vastaisia?

Jos nuoren toivomuksena on isovanhemmilta tai kummilta esim. lahjatoive, joka maksaa 50-100€ ja isovanhemman eläke on tonni tai kummi on työtön ja elää n. 500€ peruspäivärahalla. Pitääkö mummojen jättää lääkkeet ostamatta, jotta nuori saa toivomansa lahjan tai tehdä velkaa? Ap. ei kertonut isovanhempien taloudellista tilannetta

Tai nuori keksii kinuta tonnin älypuhelinta tai lentolippua is is -luennolle. Siellähän on ollut myös suomalaisia parikymppisiä tai se 16v saksalaistyttö.

Eikö silloin just kannata sanoa että osallistuu parilla kympillä siihen kimppalahjaan? Vai miten tilanne paranee sillä, että lähtee etsimään montaa pientä lahjaa?

Eihän ap. edes pyytänyt vanhempia mukaan kimppalahjaan, vaan hän pyysi isovanhemmilta rahaa tililleen, kun oli ostanut lapselleen joululahjan.

Kimppalahjathan ovat sellaisia, että kysytään haluaako mukaan ja päätös hankinnasta tehdään yhdessä ja rahat kerätään "kimppaan" jo ennen lahjan ostamista.

Kyllä ap nimenomaan pyysi mukaan kimppalahjaan. 

Tuo on aivan normaali tapa järjestää kimppalahja. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva pieni olkalaukku ja rahaa, kortti. Kortti ja rahaa riittää kiitos. Mitä teini tekee mummon maun mukaisella olkalaukulla? Ihan hirvee tuuri jos osuu yhtään yksiin.

Koru? No jos teini toivoo korua niin miksipä ei, yhdessä valiten. Kehystetty kuva mummolasta? No jaa. Voi olla tärkeämpi isovanhemmille kuin teinille. Perintökello tai-koru? Maku on ihan erilainen eri sukupolvilla, ehkä kannattaa kysyä onko sillä merkitystä. Sukualbumi? Ketä kiinnostaa liuta sukulaisia, oikeasti? Albumi voi olla ihan kiva itselle kerätä ja kertoa suvun tarinaa teineille mutta ei se nyt hyvä lahja nuorisolle ole.

Käytän pyyhettä saunassa ja suihkussa aika usein... sellaiset siis on jo ja mitkä olen itse valinnut niin en tarvitse mitään pyyhettä, saippuoita, kosmetiikkaa, kerrastoja, sukkia, kalsareita, lakanoita - niitä on ja ostan itse millaiset haluan. Ja henkilökohtaiset ja ihan tarkalleen oman maun mukaiset. Eikä mitään mukeja kiitos vaan.

Ei tarvitse ostaa mitään kun on kerran niin vaikea kysyä mikä voisi olla hyvä lahja.

Meidän isovanhemmat saavat teatteriin lahjakortin ja mennään sitten yhdessä katsomaan mitä he haluavat nähdä. Voidaan käydä myös isolla porukalla syömässä tai sitten tehdään juhla-ateria yhdessä. Ravintolakin tai ruoka suunnitellaan yhdessä.

Tässä oli kyllä lueteltu aina tyhjentävästi kaikki sellainen, mitä EI saa antaa lahjaksi.  Jäi vain epäselväksi, että mikä sitten on se hyvä lahja.

No se tietysti on selvää, että raha.  RAHARAHARAHA.  Anna rahaa.  

Kärsiskö kysyä, mitä ne nuoret sillä rahalla sitten ostavat?  Mihin se lahjaraha menee?  Tupakkaan, kapakkaan, pitsaan ja sipseihin?  Mitä minä olen tuolla kaupoissa käydessäni nuoria asiakkaita nähnyt, niin aina niillä on iso sipsipussi ja joku puolentoista litran limu käsissä ja aika usein ne heittää siihen hihnalle kaljalaatikon.  Tupakkia vielä tarvitaan monta askia.  Ei hirveästi tunnu siltä, että jos itsellä olisi tällainen nuori lahjansaaja, niin antaisi sitä rahaa, kun tietää mihin se menee.  Nuohan ne turhuuksia nimenomaan on.  

No tytöt tietysti vielä tarvitsee rahaa niihin ylipitkiin ripsiinsä ja kulmakarvojen laitattamiseen, huulitäytteisiin ja kynsiin.  Todella tarpeellista ja hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tiedät jo etukäteen, vaikka lahjoja ei ole edes avattu, että ne olisi krääsää tai teini ei tykkäisi niistä? Va eikö teinilläkään ole lupa tykätä, jos äiti ei tykkää.

Meillä kolme teiniä ja isovanhemmat antavat noita pieniä paketteja ja teinit ovat niistä tykänneet. Viime jouluna saivat esim. nahkarukkaset ja kaulaliinat, jotka ovat olleet pakkasilla ahkerassa käytössä, kun ulkoiluttavat paljon koiraa, samoin noita pörrösukkia, kun ulkoilet tai käyvät laskettelemassa.

Eikö täällä mainitut "krääsät" ole olleet aikaisemmin perinteisiä joululahjoja mitä annetaan läheisille.

Harvemmin kait annetaan tietokoneita, kun se kuuluu vähän vanhempien ostettavaksi, ihan samalla tavalla kuin lukiokirjat, ruoka tai asuminen.

Ennen vanhaan esim lukio oli halpa. Nyt sen kustannukset ovat nousseet pilviin ihan muutaman viime vuoden aikana. Minusta isovanhempi ei voi antaa arvokkaampaa lahjaa kuin koulutukseen panostaminen.

Koulutukseen panostaminen ei kyllä ole sitä, että antaa sille lapselle joululahjaksi jonkun 50 euroa.  Ei se mihinkään koulukirjaan mene, sen nyt tietää jokainen.  

Koulutukseen panostaminen vaatii enemmän ja se taas saattaa olla isovanhemmalle liian iso tikki.  He on omansa kertaalleen kouluttaneet ja jos itse elävät hyvinkin pienien eläkkeitten varassa, ei siitä ole enää varaa maksaa tietokoneita ja älypuhelimia kenties monellekin lapsenlapselle, kaikkienhan pitää aina saada saman verran.  

Miten minusta tuntuu, että tällainen isovanhempien haukkuminen on ihan vain tämän ajan ilmiö?  Ei minun isovanhemmillani ollut minkäänlaista velvoitetta lapsenlapsiinsa nähden ikinä, kukaan ei edes toivonut mitään, saati olettanut.   Onko tämäkin jotain uusavuttomuutta, että isovanhempien rooli on tehty näin suureksi?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tiedät jo etukäteen, vaikka lahjoja ei ole edes avattu, että ne olisi krääsää tai teini ei tykkäisi niistä? Va eikö teinilläkään ole lupa tykätä, jos äiti ei tykkää.

Meillä kolme teiniä ja isovanhemmat antavat noita pieniä paketteja ja teinit ovat niistä tykänneet. Viime jouluna saivat esim. nahkarukkaset ja kaulaliinat, jotka ovat olleet pakkasilla ahkerassa käytössä, kun ulkoiluttavat paljon koiraa, samoin noita pörrösukkia, kun ulkoilet tai käyvät laskettelemassa.

Eikö täällä mainitut "krääsät" ole olleet aikaisemmin perinteisiä joululahjoja mitä annetaan läheisille.

Harvemmin kait annetaan tietokoneita, kun se kuuluu vähän vanhempien ostettavaksi, ihan samalla tavalla kuin lukiokirjat, ruoka tai asuminen.

Ennen vanhaan esim lukio oli halpa. Nyt sen kustannukset ovat nousseet pilviin ihan muutaman viime vuoden aikana. Minusta isovanhempi ei voi antaa arvokkaampaa lahjaa kuin koulutukseen panostaminen.

Koulutukseen panostaminen ei kyllä ole sitä, että antaa sille lapselle joululahjaksi jonkun 50 euroa.  Ei se mihinkään koulukirjaan mene, sen nyt tietää jokainen.  

Koulutukseen panostaminen vaatii enemmän ja se taas saattaa olla isovanhemmalle liian iso tikki.  He on omansa kertaalleen kouluttaneet ja jos itse elävät hyvinkin pienien eläkkeitten varassa, ei siitä ole enää varaa maksaa tietokoneita ja älypuhelimia kenties monellekin lapsenlapselle, kaikkienhan pitää aina saada saman verran.  

Miten minusta tuntuu, että tällainen isovanhempien haukkuminen on ihan vain tämän ajan ilmiö?  Ei minun isovanhemmillani ollut minkäänlaista velvoitetta lapsenlapsiinsa nähden ikinä, kukaan ei edes toivonut mitään, saati olettanut.   Onko tämäkin jotain uusavuttomuutta, että isovanhempien rooli on tehty näin suureksi?  

Mutta täysin turhaan krääsään pitää väkisin saada laittaa se raha?

Ehkä ennen isovanhemmat oli fiksumpia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän isovanhempiakin. Osa sitä jouluun valmistautumista on näpertely pakettien kanssa.

Kai nyt jotain pientä tarpeellista olisit voinut keksiä?

Käsineet? Tavalliset sukat? Suihkusaippua (sopivaa merkkiä)? Jotain herkkua? Ehkä jo jotain omilleen muuttamista varten, sekin kun koittaa yllättävän pian?

Tuo viimeinen. Ai tsiisus. Sitten vaan oikeasti tarpeeseen. Itse sain 15-vuotiaasta lähtien vaikka mitä lakanoita ja ruokailuvälineitä aina kun oli lahjoja mistä tahansa syystä, kun "kohtahan muutat omillesi sitten". Ja suurin osa edelleen paketeissa vaikka on jo oma perhe koska niitä kertyy aivan liikaa ja omaan kotiin muuttaessa haettiin myös yhtenäistä tyyliä johon ei sitten nämä sekalaiset kapiolahjat sopineet. Samalla veljeni sai lahjaksi esimerkiksi oman tietokoneen. Joo, vähän olen katkera ettei kysytty tai kuunneltu lahjan saajan toiveita. Vain vanhemmat ja kummitäti antoivat järkeviä lahjoja, ja kummitäti melkein aina rahaa. Paras kummitäti ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva pieni olkalaukku ja rahaa, kortti. Kortti ja rahaa riittää kiitos. Mitä teini tekee mummon maun mukaisella olkalaukulla? Ihan hirvee tuuri jos osuu yhtään yksiin.

Koru? No jos teini toivoo korua niin miksipä ei, yhdessä valiten. Kehystetty kuva mummolasta? No jaa. Voi olla tärkeämpi isovanhemmille kuin teinille. Perintökello tai-koru? Maku on ihan erilainen eri sukupolvilla, ehkä kannattaa kysyä onko sillä merkitystä. Sukualbumi? Ketä kiinnostaa liuta sukulaisia, oikeasti? Albumi voi olla ihan kiva itselle kerätä ja kertoa suvun tarinaa teineille mutta ei se nyt hyvä lahja nuorisolle ole.

Käytän pyyhettä saunassa ja suihkussa aika usein... sellaiset siis on jo ja mitkä olen itse valinnut niin en tarvitse mitään pyyhettä, saippuoita, kosmetiikkaa, kerrastoja, sukkia, kalsareita, lakanoita - niitä on ja ostan itse millaiset haluan. Ja henkilökohtaiset ja ihan tarkalleen oman maun mukaiset. Eikä mitään mukeja kiitos vaan.

Ei tarvitse ostaa mitään kun on kerran niin vaikea kysyä mikä voisi olla hyvä lahja.

Meidän isovanhemmat saavat teatteriin lahjakortin ja mennään sitten yhdessä katsomaan mitä he haluavat nähdä. Voidaan käydä myös isolla porukalla syömässä tai sitten tehdään juhla-ateria yhdessä. Ravintolakin tai ruoka suunnitellaan yhdessä.

Tässä oli kyllä lueteltu aina tyhjentävästi kaikki sellainen, mitä EI saa antaa lahjaksi.  Jäi vain epäselväksi, että mikä sitten on se hyvä lahja.

No se tietysti on selvää, että raha.  RAHARAHARAHA.  Anna rahaa.  

Kärsiskö kysyä, mitä ne nuoret sillä rahalla sitten ostavat?  Mihin se lahjaraha menee?  Tupakkaan, kapakkaan, pitsaan ja sipseihin?  Mitä minä olen tuolla kaupoissa käydessäni nuoria asiakkaita nähnyt, niin aina niillä on iso sipsipussi ja joku puolentoista litran limu käsissä ja aika usein ne heittää siihen hihnalle kaljalaatikon.  Tupakkia vielä tarvitaan monta askia.  Ei hirveästi tunnu siltä, että jos itsellä olisi tällainen nuori lahjansaaja, niin antaisi sitä rahaa, kun tietää mihin se menee.  Nuohan ne turhuuksia nimenomaan on.  

No tytöt tietysti vielä tarvitsee rahaa niihin ylipitkiin ripsiinsä ja kulmakarvojen laitattamiseen, huulitäytteisiin ja kynsiin.  Todella tarpeellista ja hyödyllistä.

 

Ja ostareilla hengaavat teinit onkin sitten kaikki lapset ja nuoret Suomen maassa? Kummityttöni ainakin säästi lahjarahoista rahat kahteen hamsteriin, niiden häkkiin ja häkkitarpeisiin ja askarteli itse sellaisen kunnon hamsterinparatiisihäkin. Itselläkin suurin osa lahjarahoista meni säästöön odottamaan, että joku tarve sitten joskus tuli esiin. Kun ne ei maagisesti ole kaikki juuri joulun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisille voisi alkaa kerätä jo jotain laadukasta astiastoa ja kodintavaraa. Itsenäistyminen on toivottavasti jo ovella.

Kyllä. 17 v on lukion tokalla, saattaa siis muuttaa jo 1,5 vuoden päästä.

Meillä on jo molemmille kaikki mitä tarvitsevat. Turha sitäpaitsi niitäkään on ostella kysymättä mitä halutaan.

Louder for the people in the back...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tiedät jo etukäteen, vaikka lahjoja ei ole edes avattu, että ne olisi krääsää tai teini ei tykkäisi niistä? Va eikö teinilläkään ole lupa tykätä, jos äiti ei tykkää.

Meillä kolme teiniä ja isovanhemmat antavat noita pieniä paketteja ja teinit ovat niistä tykänneet. Viime jouluna saivat esim. nahkarukkaset ja kaulaliinat, jotka ovat olleet pakkasilla ahkerassa käytössä, kun ulkoiluttavat paljon koiraa, samoin noita pörrösukkia, kun ulkoilet tai käyvät laskettelemassa.

Eikö täällä mainitut "krääsät" ole olleet aikaisemmin perinteisiä joululahjoja mitä annetaan läheisille.

Harvemmin kait annetaan tietokoneita, kun se kuuluu vähän vanhempien ostettavaksi, ihan samalla tavalla kuin lukiokirjat, ruoka tai asuminen.

Ennen vanhaan esim lukio oli halpa. Nyt sen kustannukset ovat nousseet pilviin ihan muutaman viime vuoden aikana. Minusta isovanhempi ei voi antaa arvokkaampaa lahjaa kuin koulutukseen panostaminen.

Koulutukseen panostaminen ei kyllä ole sitä, että antaa sille lapselle joululahjaksi jonkun 50 euroa.  Ei se mihinkään koulukirjaan mene, sen nyt tietää jokainen.  

Koulutukseen panostaminen vaatii enemmän ja se taas saattaa olla isovanhemmalle liian iso tikki.  He on omansa kertaalleen kouluttaneet ja jos itse elävät hyvinkin pienien eläkkeitten varassa, ei siitä ole enää varaa maksaa tietokoneita ja älypuhelimia kenties monellekin lapsenlapselle, kaikkienhan pitää aina saada saman verran.  

Miten minusta tuntuu, että tällainen isovanhempien haukkuminen on ihan vain tämän ajan ilmiö?  Ei minun isovanhemmillani ollut minkäänlaista velvoitetta lapsenlapsiinsa nähden ikinä, kukaan ei edes toivonut mitään, saati olettanut.   Onko tämäkin jotain uusavuttomuutta, että isovanhempien rooli on tehty näin suureksi?  

Olen samaa mieltä. Vihaksi pistää tämä keskustelu.

Olen kahden yh ja toinen lapsi lukiossa ja toinen yläkoulussa, niin koskaan en ole kerjännyt rahaa, vaikka on ollut tilanteita, että hyvä jos ruokaan on rahaa ja saatetaan syödä viikko puuroja ja juureksia. Jos rahat on ihan loppu, niin pyydän rahaa siskoltani LAINAKSI ja maksan sen heti, jos kirjajankintoja enemmän ja laskuja yhtäaikaa.

Millaisia kermaperseitä nykyisin nuorista kasvatetaan, ettei niille kelpaa mikään ja kaikki mikä on halvempaa on krääsää.

Lasten isovanhemmista vain äitini on elossa ja hänenkin eläkkeensä ei ole kummoinen, reilu tonni kuukaudessa ja ei minulla tai lapsilla tulisi edes mieleen ylenkatsoa mummon neulomia villasukkia tai suklaalevyä, jota hän antaa joululahjaksi. Eikä se ole vähentänyt teineiltä rakkautta mummiin tai päinvastoin.

Muistan kerrankin, kun mummi oli kysynyt nuorilta, haluaisivatko he 10€, niin olivat vastanneet, jos mummo haluaa niin, niin kyllä he ottavat. Mutta silloinkin olivat päätösvallan antaneet mummolle.

Ja olisi kiva tietää, mitä ihmeen töitä jotkut tekevät, kun voidaan pitää noin korkea elintasoa ja vaatimukset ja laatutaso ovat kuin lottovoittajalla, eikä mikään kelpaa. Ovatko pörssiyhtiön johtajia vai pidetäänkö elintasoa sossun ja sukulaisten rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

teinisi ei siis käytä mitään, siis kerrassaan mitään kohtuuhintaisia tavaroita tai esim. kosmetiikkaa, joita isovanhemmat olisi voineet ostaa? Edes semmoisia arkisia päivittäin käytettäviä juttuja, kuten nyt nuo kamalat pörrösukat? Käyttävätkö he muuten sukkia? Ehkä isovanhemmat olisi voineet ostaa pörrön sijaan sellaiset mitkä teinille kelpaa, mikäli olisitte asiasta sanoneet, ettekä vaatineet vaan rahaa, sukkia kuluu aina. Ja mitä tulee niihin muihin paketteihin, niin sama ongelma varmaan sielläkin. Isovanhemmat haluaa ostaa käyttötavaraa ja te näitte lahjoina vaan isommat hankinnat. 

Jokapäiväistä tavaraa ostetaan tarpeen mukaan pitkin vuotta. Ei nyt viitsi pantata jotain sukkien tai suihkusaippuan ostamista siihen että joku saa antaa niitä lahjaksi. Olen nyt aika ymmälläni. Teineillä on muutama järkevä toive, mutta niin vaan he ovat huonosti kasvatettuja, epäkiitollisia ja ties mitä ja minä olen huono kasvattaja. Oletteko ihan tosissanne?

ap

Ne toiveet on jo ostettu.

Sinä tässä toivot itsellesi rahaa.

Kai niitä sukkia ja suihkusaippuaa ym kuluu jatkossakin.

Juu mutta ihan p**** lahjahan se on. Voisi vain osallistua yhteislahjaan, kirjoittaa nimen korttiin ja teini muistelisi ilolla pitkään, kuinka suku häntä muisti. Mutta ei koska juuri yksin MINULTA pitää nyt lahja olla.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjan kuuluu olla yllätys! Mikä yllätys se on, jos on yksi ainoa toive ja sekin on etukäteen merkilleen, mallilleen ja värilleen määrätty?

No tää nyt on ihan subjektiivista. Varsinkin nuorilla ja aikuisilla huomattavasti tärkeämpää olisi, että lahja on toivottu. Vai oletko sitä mieltä että ikävä yllätys on parempi, koska yllätys?

Ja ymmärrän tässä itse erilaista näkökantaa, koska itse rakastan yllätyksiä. Uteliaisuuden kutkutus on sietämätöntä mutta ihanaa. Tästä huolimatta otan paljon mieluummin todella toivomani lahjan tietoisena siitä mitä tulen saamaan kuin huonon yllätyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?

Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)

Eikö kimppalahjat suunnitella ja sovita etukäteen?

Ap. tapauksessa hän oli yksin tehnyt päätöksen ja ostanut lahjan ja vasta jälkikäteen kinusi isovanhemmilta rahaa vanhempien tilille.

Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä etukäteen haluaako olla mukana kimppalahjassa.

Ja voihan olla, että isovanhemmilla oli jo lahjat ostettuna, eikä ap. tai me muutkaan tiedä, mitä isovanhemmat ovat ostaneet, onko siellä lahjakortti vai tuhat lappunen rahaa vai se hammasharja tai pyyhe.

Mutta silti isovanhemmat täällä on haukuttu ja syyllistetty, vaikka ei edes tiedetä mitä lahjaksi on tulossa. Ihan hyvin se voi olla rahakirjekuori, joka on tarkoitettu lapselle, eikä ap.lle.

Isovanhemmat kysyivät toiveita. Ei niitä kysytä, jos lahjat on jo ostettuna. Ja ap ehdotti osallistumista yhteiseen lahjaan, ei kerjännyt rahaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa mitä ap. ja nämä rahalahjan toivojat itse antavat lahjaksi vanhemmilleen, isovanhemmille ja muille joululahjaksi?

Antavatko sen saman satasen tai kaksi rahalahjan, mitä isovanhemmat ja muut ovat antaneet? Eli raha kiertää toiselta toiselle.

Vai ostatteko jotakin krääsää tai jotakin tarpeetonta?

Kaikille ruokaa tai juomaa. Punaviini vanhemmille, ehkä jotain erikoissuklaata päälle. Isosisälle sinappia, mummille teetä ja hunajaa. Jotenkin varioiden esimerkiksi sinapin ja teen makuja, mutta muuten. Jokaisen lemppariruokia, saa kätevästi suomalaiselta joulutorilta, ei jää nurkkiin pyörimään. Siskon lapsille en antaisi näistä mitään koska eivät tykkää. Usein annan heille nykyään rahaa kun teinit sitä arvostavat. Pienempiä kun olivat ja edelleen jos osuu eteen hyvä kohde, elämyslahjakortit ovat heistä parhaita lahjoja. Siis liput tramppaparkkiin, kiipeilemään, pakohuoneeseen, ihan itse askarreltu kortti jossa lupaus mennä heidän kanssaan kesällä huvipuistoon, onhan näitä. Mutta aina aktiviteettiin, josta tiedän heidän pitävän. En antaisi lippuja oopperaan ja odottaisi vuolaita kiitoksia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.

Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.

Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.

Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.

Pääsin ylioppilaaksi 14 vuotta sitten, sain vain rahaa lahjaksi (pyysin vain että kukat mieluummin rahana kun niistä kukista välitä), käytin rahat interrail-lippuun ja edelleen pidän interrail-matkaa varsinaisena ylioppilaslahjanani koko suvulta.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.

Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.

Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.

Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.

Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.

Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.

Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.

Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?

Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.

Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi. 

Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.

No kyllä meillä teinit ovat halunneet vaalia rakkaiden isovanhempien tunteita. Ja viltit ja sukat ovat nykyään nuorten suosiossa. Koulussakin moni teini kulkee pörrösukissa ja viltti hartioilla.

Ja mitä haittaa tilanteesta lapselle on? (Teinit ovat lapsia, jos puhutaan alle 18v). Hehän saavat sekä toivelahjan että isovanhempien lahjat. Äitiä vaan harmitti, kun olisi halunnut ostamaansa lahjaan isovanhempien rahat.

Meillä 13-17 vuotiaiden nimenomainen toive oli, että ei tulisi mitään turhaa krääsää. Jokaisella on yksi kallis toive ja nuorten oma-aloitteinen toive oli, että tämän kalliimman lahjan voisivat hankkia kaikki sukulaiset yhdessä. Jos nyt joku mummo lähtisi yksin sooloilemaan ja toisi säkillisen rihkamaa, niin minusta se olisi loukkaavaa. Ihan turhaa ahdistustakin siitä tulisi varmasti puolin ja toisin. Nuoret pahoittaisivat mielensä tarpeettomasta  tavarasta, jonka tekemiseen on tuhlattu luonnonvaroja ja energiaa ja samalla mummonkin mieli olisi huono kun nuoret eivät aidosti ilahtuisi lahjasta, vaikka osaavatkin kohteliaasti kiittää.

Entä sitten kun nämä nuoret siirtyvät työelämään, heillä on yhteistyökumppaneita, asiakkaita jne. voiko he soveltaa lahjoissa mallia ja vanhempien esimerkkiä mitä ovat kotona saaneet. Lahjathan kuuluvat kansainvälisissä tehtävissä olennaisena osana ja nuorten pitäisi hallita etiketit niin lahjan antajana kuin saajana. Samoin kotimaassa ja ihmissuhteissa.

En usko yhdenkään tyttö/poikaystävän riemastuvan, jos seurustelukumppani täräyttää haluavansa rahaa, jos kysytään joululahjatoiveita. Puhumattakaan vakavammassa parisuhteessa.

Nykyään ihmisille merkitsee raha ja kaikesta mahdollisesta pitäisi saada 100% taloudellista hyötyä ja tehokkuutta ja jos näin ei käy, on hyväksyttävää osoittaa mieltä ja loukata ja solvata lahjan antajaa ja sanoa se vielä päin naamaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Ja juuri tästä syystä monet työnantajat ovat luopuneet työntekijöiden joulu- ja merkkipäivälahjoista, kun nykyään ei mikään kelpaa, oli lahja millainen tahansa.

Vertaat oikeasti isovanhempien lahjoja seurustelukumppanien lahjoihin tai liikelahjoihin? Etiketit ovat ihan eri, kontekstilla on väliä. Vakavammassa suhteessa hyvin usein on yhteiset rahat, rahalahja puolisolle olisi siis redundanttia.

Vanhemmat tietävät mitä lapset toivovat. Niin yksinkertaista se on.

Meillä tää on kuitenkin jonkinlainen loukkaus - ei siis jostain syystä siedetä että se vanhempi on lapselle läheisempi kuin mitä itse on.

Sitten annetaan niitä oman mielen mukaisia juttuja, jotka ei ole lapsen ykkösjuttuja. Kiittävät jne mutta ei ne ole ne jotka on suosikkeja.

Sitten haukutaan lasta kun tämä ei leiki niin kuin lahjan antajan mielestä pitäisi.

Meillä on kaksi tyttöä jotka ei tykkää pinkistä väristä, eikä hörhelöistä, ei tykkää käyttää mekkoja, eikä leiki nukeilla.

Silti he saavat pinkkejä mekkoja ja nukkeja ja nuken tarvikkeita koko ajan. 

Ja sitten haukutaan minua, äitiä, ja lapsia ja pällistellään takanapäin että mikä meissä on kaikkinensa vikana ja kylässä käydessä itku kurkussa pengotaan niitä lahjoja sieltä lasten huoneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.

Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.

Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?

Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.

Saman olen opettanut lapsilleni.

Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.

Kun joku kysyy, mitä haluat lahjaksi ja vastaat, että raha voisi olla sopivin lahja =/= kerjääminen. Sivistynyttä on osata ja pystyä kommunikoimaan toisten, varsinkin sukulaisten, kanssa hienotunteisesti mutta samalla rehellisesti. Aika monelle ketjussa tuntuu lahjasta kiittäminen olevan tärkeämpää kuin se, onko lahjasta oikeasti edes kiitollinen. Tai että jos lapsi on eleestä kiitollinen, ei tarvitse sen tarkemmin ajatella mitä lapsi haluaa että voisi olla itse lahjastakin kiitollinen.