Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.
Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.
Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?
Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.
Saman olen opettanut lapsilleni.
Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.
Miksi nimität sitä kerjäämiseksi? Se on lahjatoive, erittäin järkevä sellainen.
Minulle taas on opetettu, että rahaa saa halutessaan toivoa, mutta monet (etenkin vanhat) ihmiset eivät halua antaa niin persoonatonta lahjaa ja sitä pitää ymmärtää. Tällainen asenne on jotenkin täysin vieras, että mikään muu kuin raha ei kelpaa vaan johtaa jopa kiukutteluun. Kyllä minun lapsuudessani kasvatettiin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ajatuksia herättävä keskustelua.
Jotenkin tuntuu, että monien vanhempien ja teinien joululahjatoiveet ovat kyllä menneet överiksi. Esim. Savonia-sarjan aterimia pidetään krääsänä tai Teemaa. Lämpösukat, yöasut, tyynyliinat, hammasharjat jne. Savonia aterimet maksat lähes 200€.
Ja kun huomioidaan suomalaisten ostovoima.
Suurin osa palkansaajista on pieni- ja keskituloisia ja vain hyvin pieni osa, joiden palkkataso on yli 5000€/kk. bruttona, josta maksetaan vielä verot. Ja kun huomioidaan elinkustannukset, jotka ovat Suomessa maailman kalliimpia, ei luulisi rahaa olevan kalliisiin lahjoihin. Ei edes isovanhemmilla, kun keskim. eläke on noin 1400€/kk brutto eli reilut tonni käteen.Ostetaanko joululahjat sitten velaksi tai pyydetäänkö rahaa muilta? Ja suututaan, jos raha ei tule.
Jos huomioi vanhempien vaatimustason joululahjoihin, ei ihme jos moni on ylivelkaantunut tai ulosotossa (näin tilastot kertovat) kun halutaan pitää korkeaa ja ylellistä elintasoa yllä, johon ei edes rikkailla ole varaa.
Hammasharja ei ole ikinä ollut mikään sovelias lahja.
Voi ei, ja mun lapsi keksi pyytää joulupukilta uutta hammasharjaa jossa olis kaksi imukuppia.
Ei mulla ois oikeen sydäntä sanoa, ettei sellasia lahjoja voi saada, mutta pakko kai se on kun ei sellanen ole ikinä sovelias lahja.
Hitto, mieskin oli saamassa uuden sähköhammasharjan kun on jo monta kuukautta kironnut nykyisen harjan huonoa akkua. Täytyy varmaan ostaa vaan joku arpa sen sijaan. 🙄🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan näitä isovanhempia. Raha on aika tylsää. Isovanhemmat varmaankin haluavat katsella lasten iloa paketteja availlessa. Heille lapsenlapset usein ovat pienempiä lapsia kuin ovatkaan. Ilahduttaa he vain haluavat, vaikka lahja ei ihan osuisikaan enää kohdalleen iän puolesta. Minun ollessa teini, isoäiti ei oikein tiennyt mitä antaa lahjaksi. Hän sitten antoi rahaa kymmenen markkaa ja kirjoitti korttiin, että mene vaikka leffaan ja jätskille sen jälkeen. Ikävä kyllä mummo oli vähän pudonnut inflaation kelkasta, sillä leffalippu pelkästään tuolloin maksoi viisitoista merkkaa :D Kiitin kauniisti koska ymmärsin asian laidan.
Niin. Jos isovanhemmat haluaisivat ilahduttaa, he antaisivat sellaisen lahjan mitä lapsi toivoo.
Mutta millaisen mallin ja esimerkin lapsi saa kotoa joululahjoista, jos nuori päättää toivoa joululahjaksi uuden 500€ arvoisen tietokoneen?
Kyllä mennään ojasta allikkoon, jos nuori totutetaan jo lapsena saamaan tuon hinta luokan lahjoja jouluna ja ei ihme, jos sen jälkeen pidetään pörrösukkia, yöasuja jne. krääsänä ja tarpeettomana, kun lahjaodotukset ja toiveet ovat pilvissä ja saadaan mitä keksitään pyytää, oli ne hinnaltaan miten kalliita tahansa.Opittu malli toistuu myös seuraavina jouluna ja jos nuoren paketista paljastuukin sitten 100€ arvoinen lahja, niin se on suuri pettymys ja suuttumuksen aihe, kun nuori on tottunut saamaan kalliita lahjoja, mitä on keksinyt toivoa ja pyytää.
Erittäin järkevän ja vastuullisen.
Varsinkin jos se on yhteislahja ja kaikki aikuiset näin kannustavat opiskeluun.
Minä taas olen sitä mieltä, että laadukas kannettava tietokone lukioikäiselle on vanhempien vastuulla joka tapauksessa kustantaa, ei mikään ylimääräinen lahja. Kas kun eivät ruokaa pyytäneet ostamaan tai vuokraa maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.
Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.
Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?
Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.
Saman olen opettanut lapsilleni.
Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.
Miksi nimität sitä kerjäämiseksi? Se on lahjatoive, erittäin järkevä sellainen.
Minulle taas on opetettu, että rahaa saa halutessaan toivoa, mutta monet (etenkin vanhat) ihmiset eivät halua antaa niin persoonatonta lahjaa ja sitä pitää ymmärtää. Tällainen asenne on jotenkin täysin vieras, että mikään muu kuin raha ei kelpaa vaan johtaa jopa kiukutteluun. Kyllä minun lapsuudessani kasvatettiin paremmin.
Ja mihin noilla opeilla on päästy? Vähävarainen suku jossa ei osata käsitellä rahaa ja jossa vaalitaan perheen ulkopuolisten ihmisten narsistisia tunteita. Sen sijaan että ne suvun aikuiset keskittyisi tukemaan niitä suvun nuoria, että nämä pääsisi pois sieltä huono-osaisuuden suosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan näitä isovanhempia. Raha on aika tylsää. Isovanhemmat varmaankin haluavat katsella lasten iloa paketteja availlessa. Heille lapsenlapset usein ovat pienempiä lapsia kuin ovatkaan. Ilahduttaa he vain haluavat, vaikka lahja ei ihan osuisikaan enää kohdalleen iän puolesta. Minun ollessa teini, isoäiti ei oikein tiennyt mitä antaa lahjaksi. Hän sitten antoi rahaa kymmenen markkaa ja kirjoitti korttiin, että mene vaikka leffaan ja jätskille sen jälkeen. Ikävä kyllä mummo oli vähän pudonnut inflaation kelkasta, sillä leffalippu pelkästään tuolloin maksoi viisitoista merkkaa :D Kiitin kauniisti koska ymmärsin asian laidan.
Niin. Jos isovanhemmat haluaisivat ilahduttaa, he antaisivat sellaisen lahjan mitä lapsi toivoo.
Mutta millaisen mallin ja esimerkin lapsi saa kotoa joululahjoista, jos nuori päättää toivoa joululahjaksi uuden 500€ arvoisen tietokoneen?
Kyllä mennään ojasta allikkoon, jos nuori totutetaan jo lapsena saamaan tuon hinta luokan lahjoja jouluna ja ei ihme, jos sen jälkeen pidetään pörrösukkia, yöasuja jne. krääsänä ja tarpeettomana, kun lahjaodotukset ja toiveet ovat pilvissä ja saadaan mitä keksitään pyytää, oli ne hinnaltaan miten kalliita tahansa.Opittu malli toistuu myös seuraavina jouluna ja jos nuoren paketista paljastuukin sitten 100€ arvoinen lahja, niin se on suuri pettymys ja suuttumuksen aihe, kun nuori on tottunut saamaan kalliita lahjoja, mitä on keksinyt toivoa ja pyytää.
Erittäin järkevän ja vastuullisen.
Varsinkin jos se on yhteislahja ja kaikki aikuiset näin kannustavat opiskeluun.
Minä taas olen sitä mieltä, että laadukas kannettava tietokone lukioikäiselle on vanhempien vastuulla joka tapauksessa kustantaa, ei mikään ylimääräinen lahja. Kas kun eivät ruokaa pyytäneet ostamaan tai vuokraa maksamaan.
Jep. Parempi nähdä ne teinin vanhemmat vihollisina joiden elämää ei ainakaan sovi ikinä helpottaa ja täyttää se teinin ja vanhempien koti tarpeettomalla krääsällä. Ettei vaaaaaaaan tehtäisi mitään järjevää evö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä melläkin on sähköhammasharjat tulleet aina lahjaksi ja nimen omaa isovanhemmilta. Pari vuotta sitten kun keskimmäisen lapsen sähköhammasharja veteli viimeisiään oli toivelistan kärkipäässä star wars -aiheinen sähköhammasharja ja sen myös lapsi sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.
Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.
Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?
Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.
Saman olen opettanut lapsilleni.
Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.
Miksi nimität sitä kerjäämiseksi? Se on lahjatoive, erittäin järkevä sellainen.
Minulle taas on opetettu, että rahaa saa halutessaan toivoa, mutta monet (etenkin vanhat) ihmiset eivät halua antaa niin persoonatonta lahjaa ja sitä pitää ymmärtää. Tällainen asenne on jotenkin täysin vieras, että mikään muu kuin raha ei kelpaa vaan johtaa jopa kiukutteluun. Kyllä minun lapsuudessani kasvatettiin paremmin.
Ja mihin noilla opeilla on päästy? Vähävarainen suku jossa ei osata käsitellä rahaa ja jossa vaalitaan perheen ulkopuolisten ihmisten narsistisia tunteita. Sen sijaan että ne suvun aikuiset keskittyisi tukemaan niitä suvun nuoria, että nämä pääsisi pois sieltä huono-osaisuuden suosta.
Sori, unohdin allekirjoittaa viestini "eri", minun sukuni ei kyllä todellakaan ole vähävarainen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.
Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.
Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?
Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.
Saman olen opettanut lapsilleni.
Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.
Miksi nimität sitä kerjäämiseksi? Se on lahjatoive, erittäin järkevä sellainen.
Minulle taas on opetettu, että rahaa saa halutessaan toivoa, mutta monet (etenkin vanhat) ihmiset eivät halua antaa niin persoonatonta lahjaa ja sitä pitää ymmärtää. Tällainen asenne on jotenkin täysin vieras, että mikään muu kuin raha ei kelpaa vaan johtaa jopa kiukutteluun. Kyllä minun lapsuudessani kasvatettiin paremmin.
Ja mihin noilla opeilla on päästy? Vähävarainen suku jossa ei osata käsitellä rahaa ja jossa vaalitaan perheen ulkopuolisten ihmisten narsistisia tunteita. Sen sijaan että ne suvun aikuiset keskittyisi tukemaan niitä suvun nuoria, että nämä pääsisi pois sieltä huono-osaisuuden suosta.
Sori, unohdin allekirjoittaa viestini "eri", minun sukuni ei kyllä todellakaan ole vähävarainen. :D
Tai sitten päätit muuttaa kertomustasi.
Meillä on aina annettu nimenomaan teineille rahaa tai lahjakortteja lahjaksi.
Sijoitusmielessä ap. idea on mielenkiintoinen ja voi kasvattaa kivasti nuoren varallisuutta huomaamatta, lähipiirin rahoilla.
Pyytää vain rahaa lapsen joulu- ja synttärilahjaksi, vaikka satanen.
Jos neljä isovanhempaa, niin se on jo 400€ ja jos lapsella 3 kummia niin se on 300€
Ja 700€ joulu-ja synttärilahjaksi=1400€
Ja 10v = 14.000€
Ja 20v= 28.000€ + tuotto
Niin puhutaan jo 40.000€ rahastosta, kun nuori täyttää 20v ja kaikki muiden rahoilla, jos vanhemmat älyisivät pyytää rahaa muilta.
Tässä taas nähdään, kuinka ihmisen rikastuminen on kiinni vain vanhempien omatoimisuudesta ja hyvistä ideoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
NIINPÄ.
Mutta kun vanhemmat on arkkivihollisia ja ainakaan heitä ei saa edes vihjata autettavan ja lahjassa tärkeintä on nähdä se kahden sekunnin teeskennelty ILAHTUMINEN ja se ettei vaan antajan tunteita olla vaalimatta ja että ainakin antaja saa määrätä.
Ei tätä voi tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijoitusmielessä ap. idea on mielenkiintoinen ja voi kasvattaa kivasti nuoren varallisuutta huomaamatta, lähipiirin rahoilla.
Pyytää vain rahaa lapsen joulu- ja synttärilahjaksi, vaikka satanen.
Jos neljä isovanhempaa, niin se on jo 400€ ja jos lapsella 3 kummia niin se on 300€
Ja 700€ joulu-ja synttärilahjaksi=1400€
Ja 10v = 14.000€
Ja 20v= 28.000€ + tuottoNiin puhutaan jo 40.000€ rahastosta, kun nuori täyttää 20v ja kaikki muiden rahoilla, jos vanhemmat älyisivät pyytää rahaa muilta.
Tässä taas nähdään, kuinka ihmisen rikastuminen on kiinni vain vanhempien omatoimisuudesta ja hyvistä ideoista.
Mikä satanen? Se summa riittää joka nyt tuhlattiin turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
Eikö kimppalahjat suunnitella ja sovita etukäteen?
Ap. tapauksessa hän oli yksin tehnyt päätöksen ja ostanut lahjan ja vasta jälkikäteen kinusi isovanhemmilta rahaa vanhempien tilille.
Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä etukäteen haluaako olla mukana kimppalahjassa.
Ja voihan olla, että isovanhemmilla oli jo lahjat ostettuna, eikä ap. tai me muutkaan tiedä, mitä isovanhemmat ovat ostaneet, onko siellä lahjakortti vai tuhat lappunen rahaa vai se hammasharja tai pyyhe.
Mutta silti isovanhemmat täällä on haukuttu ja syyllistetty, vaikka ei edes tiedetä mitä lahjaksi on tulossa. Ihan hyvin se voi olla rahakirjekuori, joka on tarkoitettu lapselle, eikä ap.lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
Eikö kimppalahjat suunnitella ja sovita etukäteen?
Ap. tapauksessa hän oli yksin tehnyt päätöksen ja ostanut lahjan ja vasta jälkikäteen kinusi isovanhemmilta rahaa vanhempien tilille.
Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä etukäteen haluaako olla mukana kimppalahjassa.
Ja voihan olla, että isovanhemmilla oli jo lahjat ostettuna, eikä ap. tai me muutkaan tiedä, mitä isovanhemmat ovat ostaneet, onko siellä lahjakortti vai tuhat lappunen rahaa vai se hammasharja tai pyyhe.
Mutta silti isovanhemmat täällä on haukuttu ja syyllistetty, vaikka ei edes tiedetä mitä lahjaksi on tulossa. Ihan hyvin se voi olla rahakirjekuori, joka on tarkoitettu lapselle, eikä ap.lle.
Ei. Ihan rutiinisti niihin voi liittyä myöhemminkin.
Ja kyllä se tiedetänä mitä on tulossa. Monta pientä nyssäkkälahjaa kun teini toivoi ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
Eikö kimppalahjat suunnitella ja sovita etukäteen?
Ap. tapauksessa hän oli yksin tehnyt päätöksen ja ostanut lahjan ja vasta jälkikäteen kinusi isovanhemmilta rahaa vanhempien tilille.
Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä etukäteen haluaako olla mukana kimppalahjassa.
Ja voihan olla, että isovanhemmilla oli jo lahjat ostettuna, eikä ap. tai me muutkaan tiedä, mitä isovanhemmat ovat ostaneet, onko siellä lahjakortti vai tuhat lappunen rahaa vai se hammasharja tai pyyhe.
Mutta silti isovanhemmat täällä on haukuttu ja syyllistetty, vaikka ei edes tiedetä mitä lahjaksi on tulossa. Ihan hyvin se voi olla rahakirjekuori, joka on tarkoitettu lapselle, eikä ap.lle.
Tuskin on rahakuori, jos kyse on pikkupaketeista :D
Kimppalahjaakin jonkun täytyy ehdottaa, usein se idea syntyy nimenomaan niistä lahjan saajan toiveista. Niinhän se tässäkin olisi ollut. Ja on tietenkin ihan ok, jos ei halua osallistua yhteislahjaan. Silti ei ole ok tuoda lahjaksi kassillista jotakin, mitä ei ole toivottu. Jos isovanhemmat olivat tyytymättömiä vanhempien kautta kulkeneeseen toivelistan, olisi voinut olla fiksua ottaa yhteyttä suoraan nuoriin. Siinä toki olisi ollut se riski, että edelleen olisi pyydetty ne samat asiat ja ehkäpä jopa sanottu, ettei mitään tarvitse tuoda. Silloin pörrösukkakassillisen antaminen tuntuisi ehkä isovanhemmistakin vähän tyhmältä. Nyt sen kuitenkin voi tehdä, ja bonuksena saa näpäyttää (?) vanhempia, nähdä ilon (?) lastenlapsien kasvoilla, ja tehdä niin kuin itse haluaa, vaikka siitä tulisi muille lähinnä harmia. Tietenkään lahjat ei aina osu nappiin, mutta varsinkaan sellaisen riskin äärellä ei ainakaan kannata tuoda useita mahdollisia epäonnistuneita lahjoja. On ihan eri juttu antaa yhdet pörrösukat, joille ei tule käyttöä, kuin pakettitolkulla sitä pientä kivaa.
"ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille"
Minä en luottaisi tuollaisiin vanhempiin, suuri riski että rahat menee johkin muuhun. Lahjakortin voisin ostaa, vaikka johkin Giganttiin tai H&M:ään, varmasti kelpaisi teineille. Tietää myös ettei ne rahat mene tyyliin kaljaan tai vanhempien omaan käyttöön.
Siksi lahjakortti paras idea tuollaiseen tapaukseen. Tosin joku 20e lahjakortti aika turha, vähintään 50e melkein pitää olla teineille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisella on paljon isoja menoja. On todella järkevää antaa niihin liittyviä lahjoja. Esim me annamme nyt kosmetologi-lahjakortin koska vanhojen tanssit. Kahtena edellisenä vuonna annettiin mm tietokoneeseen rahaa ja leirikoulu-taskurahaa.
Nuorempi on kuvataidepainotuksessa ja hän saa painotukseen liittyviä lahjoja. Mtös esim rahaa.
Ihanko oikeasti nykyään paremmissa piireissä nuoret ja heidän vanhempansa pyytävät rahaa lahjaksi?
Olen köyhän perheen lapsi ja rahat oli todella tiukoilla, mutta kyllä jo vanhemmat opastivat, ettei rahaa kerjätä, vaikka saimmekin sitä ilman pyytämättä juuri lukioikäisenä.
Saman olen opettanut lapsilleni.
Mietin vain, onko kasvatustavat vääriä, kun meillä perheessä on kaksi lukiolaista ja se maksaa, vaikka ei olla ihan pienituloisia, mutta ainahan rahalle olisi käyttöä, vaikka sijoitusmielessä.
Miksi nimität sitä kerjäämiseksi? Se on lahjatoive, erittäin järkevä sellainen.
Minulle taas on opetettu, että rahaa saa halutessaan toivoa, mutta monet (etenkin vanhat) ihmiset eivät halua antaa niin persoonatonta lahjaa ja sitä pitää ymmärtää. Tällainen asenne on jotenkin täysin vieras, että mikään muu kuin raha ei kelpaa vaan johtaa jopa kiukutteluun. Kyllä minun lapsuudessani kasvatettiin paremmin.
Ja mihin noilla opeilla on päästy? Vähävarainen suku jossa ei osata käsitellä rahaa ja jossa vaalitaan perheen ulkopuolisten ihmisten narsistisia tunteita. Sen sijaan että ne suvun aikuiset keskittyisi tukemaan niitä suvun nuoria, että nämä pääsisi pois sieltä huono-osaisuuden suosta.
Mistä tämä olettamus tai päähänpinttymäsi isovanhempien narsistisuudesta tai lahjan sisällöstä, kun jouluun on aikaa vielä viikko?
Voihan olla, että isovanhemmat ovat avanneet esim. rahaston, jonne laittavat rahaa tai ostaneet lahjakortin tai antavat rahakirjekuoren.
Jotenkin kuulostaa pahansuopaisuudelta ja isovanhempien aliarvostamiselta vaahdota täällä jostakin krääsästä tai lämpösukista, kun isovanhemmat eivät edes vielä ole antaneet joululahjaa ja joulukin on vielä edessäpäin tai ainakaan ap. ei ole maininnut, että lahja olisi jo annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä ymmärretään kimppalahja? Kun minusta se on juuri sitä, että yksi taho hoitaa ostamisen ja muut osallistuvat joko sovitulla tai haluamallaan summalla. Ja kaikki saavat sanoa olleensa mukana tätä antamassa. Sen arvo ei vähene siksi, että jollakin olisi varaa antaa se yksinäänkin, eikä kenenkään osallistujan tarvitse jäädä nimettömäksi. Näin on toimittu häälahjojen, opettajien lahjojen, tasakymppilahjojen, työkaverin lapsen ylioppilaslahjojen ynnä muun suhteen vaikka kuinka pitkään. En ymmärrä miksei isovanhemmat voi osallistua tietokoneen/kielikurssin/matkan/minkä tahansa arvokkaan lahjan hankintaan, vaikka vanhemmilla olisi se mahdollisuus se maksaa ilman heitäkin. Tietenkin yhteislahjassa se raha laitetaan jonkun toisen tilille, sehän on selvä! Ei se ole pois siltä lahjan saajalta, eihän hän edes tiedä mitä on saamassa. Eikö se olisi ahnetta, että lahjan saaja nyrpistelisi kimppalahjalle, koska olisi pitänyt saada se kallis juttu sekä joku muu lahja niiltä toisilta osallistujilta? Eikö ole ihan perussettiä olla kiitollinen arvokkaasta lahjasta, vaikka siihen olisi osallistunut koko kunta?
Tässä kyseisessä tapauksessa toiveet ainakin oli esitetty ja vanhemmat myös antoivat ehdotuksen osallistua lahjan antamiseen niin, ettei kellekään jää maksettavaksi yksin isoa summaa. Lapsi siis saisi haluamansa lahjan, ja sekä vanhemmat että isovanhemmat pääsisivät sen lahjan antamaan. Jos jotakuta oikeasti harmittaa laittaa rahaa niiden vanhempien tilille, niin varmaan voi aika hyvällä omatunnolla sanoa, että nekin rahat kulkeutuvat niiden teinien eduksi joka tapauksessa. Sen sijaan ne mainitut pörrösukat ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa, jos niitä ei haluta käyttää. Miten sellainen voi tuntua kenestäkään järkevältä lahjalta? (Kyllä, se on hyvä lahja, jos tykkää käyttää pörrötukkainen. Mutta se on oikeasti todella huono lahja, jos niille ei tule käyttöä.)
Eikö kimppalahjat suunnitella ja sovita etukäteen?
Ap. tapauksessa hän oli yksin tehnyt päätöksen ja ostanut lahjan ja vasta jälkikäteen kinusi isovanhemmilta rahaa vanhempien tilille.
Minusta hyviin tapoihin kuuluu kysyä etukäteen haluaako olla mukana kimppalahjassa.
Ja voihan olla, että isovanhemmilla oli jo lahjat ostettuna, eikä ap. tai me muutkaan tiedä, mitä isovanhemmat ovat ostaneet, onko siellä lahjakortti vai tuhat lappunen rahaa vai se hammasharja tai pyyhe.
Mutta silti isovanhemmat täällä on haukuttu ja syyllistetty, vaikka ei edes tiedetä mitä lahjaksi on tulossa. Ihan hyvin se voi olla rahakirjekuori, joka on tarkoitettu lapselle, eikä ap.lle.
Tuskin on rahakuori, jos kyse on pikkupaketeista :D
Kimppalahjaakin jonkun täytyy ehdottaa, usein se idea syntyy nimenomaan niistä lahjan saajan toiveista. Niinhän se tässäkin olisi ollut. Ja on tietenkin ihan ok, jos ei halua osallistua yhteislahjaan. Silti ei ole ok tuoda lahjaksi kassillista jotakin, mitä ei ole toivottu. Jos isovanhemmat olivat tyytymättömiä vanhempien kautta kulkeneeseen toivelistan, olisi voinut olla fiksua ottaa yhteyttä suoraan nuoriin. Siinä toki olisi ollut se riski, että edelleen olisi pyydetty ne samat asiat ja ehkäpä jopa sanottu, ettei mitään tarvitse tuoda. Silloin pörrösukkakassillisen antaminen tuntuisi ehkä isovanhemmistakin vähän tyhmältä. Nyt sen kuitenkin voi tehdä, ja bonuksena saa näpäyttää (?) vanhempia, nähdä ilon (?) lastenlapsien kasvoilla, ja tehdä niin kuin itse haluaa, vaikka siitä tulisi muille lähinnä harmia. Tietenkään lahjat ei aina osu nappiin, mutta varsinkaan sellaisen riskin äärellä ei ainakaan kannata tuoda useita mahdollisia epäonnistuneita lahjoja. On ihan eri juttu antaa yhdet pörrösukat, joille ei tule käyttöä, kuin pakettitolkulla sitä pientä kivaa.
Ai, ei voi olla rahakirjekuori, jos pikkupaketti.
Tein juuri eilen illalla kummitytölleni joululahjan/pikkupaketin, joka sisälsi lapaset, leffalipuja ja 50€.
Vierailija kirjoitti:
"ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille"
Minä en luottaisi tuollaisiin vanhempiin, suuri riski että rahat menee johkin muuhun. Lahjakortin voisin ostaa, vaikka johkin Giganttiin tai H&M:ään, varmasti kelpaisi teineille. Tietää myös ettei ne rahat mene tyyliin kaljaan tai vanhempien omaan käyttöön.
Siksi lahjakortti paras idea tuollaiseen tapaukseen. Tosin joku 20e lahjakortti aika turha, vähintään 50e melkein pitää olla teineille.
Tässähän sitä riskiä ei olisi, koska toivottu lahja oli jo hankittu, ja tarjottiin mahdollisuutta osallistua juuri siihen. Valitettavasti asiaa ei ole mitä ilmeisimmin kuitattu lahjakorteillakaan, kun on kerran annettu kassillinen pikkunyssäköitä.
No jos ne lahjat on joka tapauksessa hankittu, niin niihin osallistuminenhan olisi ollut lahja teille, ei lapsille. Kyllä minä ymmärrän, miksi isovanhemmat eivät innostuneet ajatuksesta. He kysyivät lahjaa lapsenlapsille, ei sitä haluavatko työssäkäyvät keski-ikäiset (?) aikuiset tililleen pari sataa lisää rahaa.