Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)
Olipa sekava kirjoitus. Kommentoija on alkuun selvästi mies "Oman naisen perheen....." Sitten hetken päästä lukee "Miehen veljen lapset"..... Kenen miehen veljen?
Muuten kirjoituksessa saattaa olla vinha perä tuon kilpavarustelun kohdalla. Jos lapset todellakin toisessa mummolassa puhuu, että lähdetään sinne toiseen mummolaan, kun siellä saa paremmat lahjat.
Tuo tilanne voi olla silloin, kun mummolat on niin lähekkäin, että molemmissa aattona käydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
känkkäränkkä kirjoitti:
Jättäkää tänä jouluna joululahjat kokonan pois. Lapset oppivat arvostamaan pieniäkin paketteja, kun ymmärtävät olla kiitollisia ja oppivat arvostamaan muiden ihmisten huomaavaisuutta. Lahjat eivät saa olla itsestäänselvyys!
Lahjatoiveet eivät ole tilauslista.
Sori, ei jätetä lahjoja pois muutaman itsepäisen vanhuksen takia. Usko pois, lapset osaavat arvostaa niitä paria toivomaansa lahjaa. Tiedän, että pikkupaketteja enemmän he arvostaisivat isovanhempien mukana oloa toivotuissa lahjoissa.
ap
Eli teiniksi arvostavat, jos toimitaan heidän toiveiden mukaan. Kallis yhteislahja saa arvostuksen, muu ei. Todellisia kermape*sitä tosiaan. En nyt sinuna väittäisi, että kasvatus ja teillesi arvomaailma on mennyt ihan nappiin.
P.S. turhia pikkulahjoja ei tulisi, jos olisit vinkannut isovanhemmilke muunkn vaihtoehdon kun kalliin yhteislahjan. Et vain itse tunnu ymmärtävän tätä.
Ap:n kermaperseille kelpaa vain luxus. Siksi ei voinut vinkata mitään edullista lahjaa, kun ei sellaista ole.
Omat isovanhempani antoivat kaikille lapsenlapsilleen (9 kpl) ns. saman lahjan. Kaikille villasukat, kaikille Fazerin kinuskitankopaketin, kaikille korut/kalvosinnapit (tässä jako tytöt ja pojat).
Minulle on jäänyt hyvät muistoto sekä sukista, että karkeista ja järjestely oli varmaan isovanhemmille kätevä.
Tosi kolkolta kuulostaa, että isovanhemmat laittaisivat rajaa ap:n tilille, joka ostaisi ja antaisi sitten lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
känkkäränkkä kirjoitti:
Jättäkää tänä jouluna joululahjat kokonan pois. Lapset oppivat arvostamaan pieniäkin paketteja, kun ymmärtävät olla kiitollisia ja oppivat arvostamaan muiden ihmisten huomaavaisuutta. Lahjat eivät saa olla itsestäänselvyys!
Lahjatoiveet eivät ole tilauslista.
Sori, ei jätetä lahjoja pois muutaman itsepäisen vanhuksen takia. Usko pois, lapset osaavat arvostaa niitä paria toivomaansa lahjaa. Tiedän, että pikkupaketteja enemmän he arvostaisivat isovanhempien mukana oloa toivotuissa lahjoissa.
ap
Eli teiniksi arvostavat, jos toimitaan heidän toiveiden mukaan. Kallis yhteislahja saa arvostuksen, muu ei. Todellisia kermape*sitä tosiaan. En nyt sinuna väittäisi, että kasvatus ja teillesi arvomaailma on mennyt ihan nappiin.
P.S. turhia pikkulahjoja ei tulisi, jos olisit vinkannut isovanhemmilke muunkn vaihtoehdon kun kalliin yhteislahjan. Et vain itse tunnu ymmärtävän tätä.
Ap:n kermaperseille kelpaa vain luxus. Siksi ei voinut vinkata mitään edullista lahjaa, kun ei sellaista ole.
Onko jalompaa toivoa montaa "pikkulahjaa" joita ei tarvitse, vain sen takia, että jollakin on sitten varaa sellainen hankkia? Vai toivoa vain se yks,i isompi ja kalliimpi, jota ainoastaan tarvitsee ja toivoo ja siihen voi jokainen lahjan antaja osallistua?
Ap nuoret ei sen takia toivoneet mitään "pientä", kun eivät sellaista tarvitse. Onko pakko toivoa vain sen takia, että jonkun mielestä on pakko toivoa pientäkin?
Teinille voi vallan hyvin antaa 10-20 euroa lahjaksi.
Mikään ei ole parempi lahja aikuistuvalle teinille kuin järkevän rahankäytön ja kuluttamisen vaaliminen ja tukeminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani antoivat kaikille lapsenlapsilleen (9 kpl) ns. saman lahjan. Kaikille villasukat, kaikille Fazerin kinuskitankopaketin, kaikille korut/kalvosinnapit (tässä jako tytöt ja pojat).
Minulle on jäänyt hyvät muistoto sekä sukista, että karkeista ja järjestely oli varmaan isovanhemmille kätevä.
Tosi kolkolta kuulostaa, että isovanhemmat laittaisivat rajaa ap:n tilille, joka ostaisi ja antaisi sitten lahjat.
Toistuiko nämä samat lahjat joka vuosi? Sinänsä villasukat ja karkit ok, mutta korut ja kalvosinnapit vuodesta toiseen (ja jo lapselle annettuna) ovat mielestäni aika turhat. Mitä kukaan tekee 20 parilla kalvosinnappeja?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset ehtivät vielä hankkia itselleenkin antamisen iloa. Esimerkiksi imurin pölypussit (mallilla ei väliä) tai tekokukat saavat varmasti isovanhemmat muistamaan lapsenlapsia suurella lämmöllä.
Juuri noita kaipaisin. Meillä on vain tekokukkia sisällä ja ulkona terassilla, olisi ihanaa saada lapsen itse valitsemia kukkia. Aina muistaisin heitä, kun tuuli niitä riepottelee terassilla. Ja imuroidessa rakkaudella ajattelisin pussien ostajia. Nuo olisivat unelmalahjoa! Mummo 63v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani antoivat kaikille lapsenlapsilleen (9 kpl) ns. saman lahjan. Kaikille villasukat, kaikille Fazerin kinuskitankopaketin, kaikille korut/kalvosinnapit (tässä jako tytöt ja pojat).
Minulle on jäänyt hyvät muistoto sekä sukista, että karkeista ja järjestely oli varmaan isovanhemmille kätevä.
Tosi kolkolta kuulostaa, että isovanhemmat laittaisivat rajaa ap:n tilille, joka ostaisi ja antaisi sitten lahjat.
Toistuiko nämä samat lahjat joka vuosi? Sinänsä villasukat ja karkit ok, mutta korut ja kalvosinnapit vuodesta toiseen (ja jo lapselle annettuna) ovat mielestäni aika turhat. Mitä kukaan tekee 20 parilla kalvosinnappeja?
Eivät toistuneet, vaan joka joulu eri lahja. Oli elokuvalippua, ässäarpaa. ja kermakarkkipussia. Isovanhemmat myös lopettivat lahjojen antamisen ennen rippikouluikää. Menimme silloin Tapaninpäivänä kaikki sinne kylään, jossa oli jouluateria ja herkkuja. Tämä oli heidän panoksensa joulunviettoon.
Isovanhemmista aika on jättänyt, mutta nämä lahjat ovat vieläkin meitä serkuksia yhdistävä asia. Sukukokouksessa pidimme niitä koruja ja monta kertaa ollaan kyläillessä ollaan katsottu, että teilläkin on nuo joulusukat (lahjasukka) tallella, jotka isoäiti teki.
Ymmärrystä isovanhemmille. Tuommoinen tilille rahan siirto saattaisi olla sellainen että vastapuoli (sinä ap perheinesi) vähättelisi summan pienuutta. Tai että lapsille yhteislahjan antaessa ette kertoisi lapsille että isovanhemmat olleet kustantamassa sitä. Isovanhemmat haluavat ilahduttaa lapsenlapsia ja lapsenlasten tietävän että isovanhemmat muistaneet heitä joka tosiaan tilisiirtotapauksessa saattaisi jäädä tietämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama, olen jo 20 ja muuttanut pois kotoa, ja selkeästi ilmaissut, että haluan lahjaksi mieluummin rahaa tai en mitään, silti vaan aina sieltä paketista paljastuu räikeät villasukat, tuikkukuppi tai joku kopio-mariskooli joltain sukulaiselta. 20 euroa olisi jo iso raha opiskelijalle, sillä saisi hemmoteltua itseä vaikka ravintolassa. Edes sitä toivetta ei voi kunnioittaa, että villasukat voisivat olla vaikka harmaat, jolloin niitä voisi kehdata käyttääkin. Olen tullut siihen tulokseen, että isovanhemmille tärkeämpää on päästä antamaan se lahja kuin minun mielipiteeni siitä, ja hyväksynyt, että näin se tulee aina olemaan, joten kohteliaasti kiitän heitä siitä ja kuskaan kirpputorille joulun jälkeen. Toki harmittaa turhan tavaran ostaminen, kun planeetta kärsii aivan turhaan, mutta minkäs teet.
Mä tiedän paljon vanhempia ihmisiä, jotka eivät periaatteesta halua antaa rahaa. Mä olen sitten lahjatoiveita kysellessä udellut summittaista budjettia, yleensä ollut 20-40 euroa ja jotain sopivan hintaista olen aina onnistunut keksimään.
Mun mielestä on todella ikävää vonkua vanhoilta ihmisiltä rahaa ja vieläpä vanhempien tilille suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on melki op, mutta kuitenkin: Missä on määrätty että hyviin tapoihin kuuluu ottaa vastaan mitä vain inhottavaa krääsää toinen keksii hankkia, ja sitten siitä pitäisi vielä olla kovin kiitollinen ja nöyrä? Etenkin jos on nuori ihminen, niin mitään ei soisi kehdata itse toivoa. Tulee mieleen jokin elokuvien alkuasukasheimo, jonka tarjoama ötökkä on pakko syödä tai muuten loukkaa koko kulttuuria.
Itse muuten olen mielestäni onnistunut ihan kohteliaasti olemaan vastaanottamatta anopin lahjoja. Sanoo vain että kiitos ajatuksesta mutten tarvitse/halua. Joululahjaan tämä ei varsinaisesti toimi, mutta kun olen esim. sanonut etten halua mitään (paitsi ehkä villasukat :)), niin sitten en ole saanutkaan ja toiveeni on täyttynyt. Lapsille molemmat isovanhemmat antavat rahaa tai jotain yhdessä sovittua. Tuntuu enemmän joltain kummalliselta valtaleikiltä jos tyrkytetään rojua vastoin toiveita ja odotetaan siitä nöyrää kiitosta.
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain anopilta rumaa ruskeaa taidelasia, ruman astiaston ja savonia-aterimia.
Inhoan kaikkia ja joka kerta ne nähdessäni muistan miten anoppi ei kuunnellut eikä kunnioittanut.
Hassua että Savoniatkin aiheuttaa jossakussa inhonväristyksiä anoppia kohtaan. Nehän on niin neutraaleja, monissa ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissakin näkee niitä. Pystytkö syömään sellaisessa ravintoloissa?
Tekisi mieli antaa lapsille ja lastenlapsille ,kullekkin esim. 500e. Mutta tiedän ,ettei se mitään hyödytä, koska muistavat sen tasan kolme päivää ja se on siinä. Kokemusta on.
Minkä noin helpolla saa ,sitä ei ihminen osaa arvostaa.
Ei he mitään rkkaita ole, mutta ei ole kyllä mistään pulaakaan.
Villasukat ja muut itse tehdyt lahjat ovat herttaisia, mutta niitä kaupasta ostettuja heikkolaatuisia, pesua kestämättömiä pörrösukkia en ymmärrä! Nykyisillä 60-70-vuotiailla tuntuu olevan jokin ihme fiksaatio niihin. Ovatko ne olleet sitten heidän nuoruudessaan luksusesine, jotain "hienompaa" kuin perinteiset maalaisvillasukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain anopilta rumaa ruskeaa taidelasia, ruman astiaston ja savonia-aterimia.
Inhoan kaikkia ja joka kerta ne nähdessäni muistan miten anoppi ei kuunnellut eikä kunnioittanut.
Hassua että Savoniatkin aiheuttaa jossakussa inhonväristyksiä anoppia kohtaan. Nehän on niin neutraaleja, monissa ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissakin näkee niitä. Pystytkö syömään sellaisessa ravintoloissa?
Niin. Ne on tylsät, tylsät, tylsät ja erittäin yleiset.
Vierailija kirjoitti:
Villasukat ja muut itse tehdyt lahjat ovat herttaisia, mutta niitä kaupasta ostettuja heikkolaatuisia, pesua kestämättömiä pörrösukkia en ymmärrä! Nykyisillä 60-70-vuotiailla tuntuu olevan jokin ihme fiksaatio niihin. Ovatko ne olleet sitten heidän nuoruudessaan luksusesine, jotain "hienompaa" kuin perinteiset maalaisvillasukat.
Ne tuli 70-luvun alussa ja niitä tosiaan sai kaikki sitten lahjoiksi. Mun lapsuudenkoti on vanha puutalo ja siellä ne oli tosi kätevät. Villasukat kutitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
MIKSEI SITÄ VOI TEHDÄ JÄRKEVÄSTI? Niin että kaikki on tyytyväisiä. MIKSI EI? Miksi antamisen iloa on vain lahjoista joita kukaan ei toivo???
Jumalaton homma näitä sitten siivoilla ja hinnoitella kirpparille ja lajitella jne.
Mikä ihmeen jumalaton homma? Jos kotonani ylimääräistä kertyy, heitän ne auton takakonttiin. Siitä matkaavat joko Ämmässuolle tai hyväntekeväisyyteen kirpparille. En minä koskaan hinnoittele lahjojani. Ei minun tarvitse niistä saada mitään rahallista hyötyä. Jos luovun niistä, se olkoon toisen onni ja minulta kädenojennus sitä tarvitsevalle. Se jos mikä, hyväntekeväisyys antaa iloa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin.