Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Mun on vaikea ymmärtää tarvetta ostaa turhaa krääsää. Miksi pitää ostaa parillakympillä jotain täysin turhaa pikkukrääsää, kun sen saman voisi antaa rahana? Onko kivempi, että annettu lahja menee kirppikselle vai käyttöön?
Miten rahan antaminen olisi muka vähemmän lahja kuin joku kaukomaiden lasten tekemä turha pikkutavara, joka menee rikki parin käyttökerran jälkeen? Meidänkin lapselle mummi osti kiinalaisen takin, joka meni rikki jo ennen kuin se otettiin käyttöön. Mä annan teini-ikäisille kummilapsille aina rahaa tai lahjakortin, jos vain sitä toivovat. Ei tosiaan tarvitse antaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)
Isonvanhempien joulunlahjat teininikäisille on ylinpäätänsä kaatonpaikkatavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku kuullut, että joku mummo, anoppi, lapset tai mies, olisi ostanut jollekin naiselle mieluisan lahjan? Tuskin.
Joululahjoista valittaminen aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Tälläkin palstalla ensimmäinen valitusveisu oli jo syyskuun lopulla, oliko nyt mies tai anoppi aikoinut ostaa lahjan ja oli erehtynyt mainitsemaan lahjan sisällön.
Ja sitten kun kivasti päästään kevääseen, niin alkaa valitus vääristä äitienpäivälahjoista, kun lapset ja mies ostelee vääränlaisia lahjoja. Sitä kestää sopivasti maaliskuulta juhannukseen.
Väliin mahtuvat valitukset koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lahjat naisopettajille joulu- ja kevätjuhlissa, kun lapset tuovat töherryksiään, tuikkujaan ja krääsää opettajille, mutta onneksi roskis on ulko-oven luona, johon naisopettajat saavat kipata suoraan lahjansa roskikseen, ettei niitä onneksi tarvitse viedä kotiin ja täyttää komeroita.
Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.
Kyllä naisten osa on raskas ja työntäyteinen, kun suvun joulukorttien lähettämisen lisäksi joutuu vielä huolehtimaan ja kantamaan huolta ja vastuuta perheen kaikista lahjoista, jotta ne olisi mieluiset ja aiheuttaisi riemun kiljahduksia, muttei kuitenkaan veisi paljon säilytystilaa ja kodin sisustus säilyttäisi värimaailman, tyylitajun ja minimilismin.
Harva perheen isä tai mies pystyisi vastaavaan.
Mikäköhän yritys antaa lahjakortteja lahjaksi? Se kun lasketaan palkaksi ja siitä täytyy maksaa verot, joten en ole vielä sellaiseen firmaan törmännyt, joka tuohon lähtisi. (Lahjoja voi toki antaa verottomana, siis tavaraa ei lahjakortteja). Terveisin kirjanpitäjä. Omassa yrityksessä ollaan jo ajat sitten yhdessä sovittu, ettei firma anna joululahjoja (kun ei kukaan halua sitä turhaa tavaraa. Ennemmin vaikka kunnon pikkujoulut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.
Mikäköhän yritys antaa lahjakortteja lahjaksi? Se kun lasketaan palkaksi ja siitä täytyy maksaa verot, joten en ole vielä sellaiseen firmaan törmännyt, joka tuohon lähtisi. (Lahjoja voi toki antaa verottomana, siis tavaraa ei lahjakortteja). Terveisin kirjanpitäjä. Omassa yrityksessä ollaan jo ajat sitten yhdessä sovittu, ettei firma anna joululahjoja (kun ei kukaan halua sitä turhaa tavaraa. Ennemmin vaikka kunnon pikkujoulut.)
Jos luet lainaamasi viestin, niin yritys antanut aiemmi lahjakoreja, ei lahjakortteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)
Ja sinä kilpailet lapsellisesti vaimosi vanhempien suosiosta. Voi yhden kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)Ja sinä kilpailet lapsellisesti vaimosi vanhempien suosiosta. Voi yhden kerran.
Ei en minä - minä olen se toinen miniä. Katsoitko lukea koko tekstin?
Mutta sinällään, ymmärrän jollain tasolla, etteivät kummatkaan isovanhemmat halua osoittaa "vähemmän rakkautta".
Minä olen lasteni kaikkiin isovanhempiin "tyytyväinen" ja heidän joskus melko hutilahjoihin suhtaudumme teinien kanssa lähinnä naureskellen. Nyt niitä onneksi tulee vähemmän ja olemme ne yleensä keränneet muun kierrätettävää kanssa samaan hyllyyn ja aikanaan Pelastusarmeijan keräykseen (sori siitä ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)Ja sinä kilpailet lapsellisesti vaimosi vanhempien suosiosta. Voi yhden kerran.
Ei en minä - minä olen se toinen miniä. Katsoitko lukea koko tekstin?
Mutta sinällään, ymmärrän jollain tasolla, etteivät kummatkaan isovanhemmat halua osoittaa "vähemmän rakkautta".
Minä olen lasteni kaikkiin isovanhempiin "tyytyväinen" ja heidän joskus melko hutilahjoihin suhtaudumme teinien kanssa lähinnä naureskellen. Nyt niitä onneksi tulee vähemmän ja olemme ne yleensä keränneet muun kierrätettävää kanssa samaan hyllyyn ja aikanaan Pelastusarmeijan keräykseen (sori siitä ).
Kyllä minä luin. Kummallista toisen perheen haukkumista ja itsensä ylentämistä ja nuoleskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on äiti (jolla ei mitään omaa elämää) ja kaksi siskoa joilla ei lapsia. VIHAAN näitä lahjashowta, koska ne täyttää kaikkien elämän aina kuukausiksi.
Meillä on kolme lasta, yritys ja täysi elämä. En jaksa miettiä että käyttääkö kaikki kaikkea, kuka edes antoi jotain ja että saanko itse käyttää jotain pyyhettä/pussilakanaa, vai onko se varattu lapselle ja jos on niin kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mieluusti ostaisi viidellkympillä erilaista rihkamaa, millä ei ole käyttöä kuin ostaisi yhden viidenkympin tarpeellisen esineen. Ei raaski ostaa mitään niin kallista, vaikka kuluttaa sen saman rahan sitten useampaan roskikseen kelpaavaan juttuun. Ei voi ymmärtää, mutta määrä korvaa laadun.
Varmaan tässä taustalla joku tunne siitä, ettei aikanaan pystynyt omille lapsilleen ostamaan riittävästi ja enempi on myöskin enempi rakkautta.
Oman naisen perheen jouluJa seuranneena, saattaa olla, että siinä rakkauden tunteen ostamisessa ainakin joskus on kyse myös kilpavarustelusta. Miehen veljen lapset esim usein sanovat, että "lähdetään jo *toiseen mummolaan* kun pukki tuo sinne aina ne kivat lahjat" - "kiitos nyt näistäkin lahjoista, *mummo X* on luvannut ostaa mulle sen kivan tuotteen *" yms eli aina ne 'toivotuimmat' jutut tulee siellä toisessa mummolassa (ja eniten paketteja koska siellä on sinkku-eno joka saattaa ostaa noille lapsille kymmeniä leluja "koska mulla on varaa" ja hänelle vain hymähdellään että sellaisia ne peräkamarin pojat on)
Meidän puolen isovanhemmille tämä varmaan on ihan selkeää "ne on teitä rakkaampia" kommunikointia. (Ja meillä on täysi työ yrittää opettaa heitä, että kun vanhemmat ostaa ihan maltillisesti jonkun kirjan yms hyödykettä ja antaa rahaa vaikkapa uusiin hokkareihin, meidän lapsien kohdalla ei lahja-kilpavarustelu ole mitenkään toivottavaa!)Ja sinä kilpailet lapsellisesti vaimosi vanhempien suosiosta. Voi yhden kerran.
Ei en minä - minä olen se toinen miniä. Katsoitko lukea koko tekstin?
Mutta sinällään, ymmärrän jollain tasolla, etteivät kummatkaan isovanhemmat halua osoittaa "vähemmän rakkautta".
Minä olen lasteni kaikkiin isovanhempiin "tyytyväinen" ja heidän joskus melko hutilahjoihin suhtaudumme teinien kanssa lähinnä naureskellen. Nyt niitä onneksi tulee vähemmän ja olemme ne yleensä keränneet muun kierrätettävää kanssa samaan hyllyyn ja aikanaan Pelastusarmeijan keräykseen (sori siitä ).Kyllä minä luin. Kummallista toisen perheen haukkumista ja itsensä ylentämistä ja nuoleskelua.
OK.
No meitä on täällä moneksi, ja sinulla saa toki olla oma tulkintasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 16-v on ohjeistanut minut sanomaan kaikille että EI mitään turhaa tavaraa. Tämä koskee niin synttäri-, rippi, kuin joululahjojakin. Nykynuoret ovat monesti fiksuja kuluttajia, eivätkä halua kaappeihinsa mitään, mitä eivät käytä. Oma teini-ikäinen tyttäreni ei todellakaan käyttäisi pörrösukkia, koska ne ovat inhottavan tuntuiset ja hiostavat. Ei myöskään halua lahjakortteja tai leffalippuja, koska ehtivät mennä yleensä vanhaksi ennen kuin ehtii käyttää ne (lukio + 20 h viikossa vievä vaativa harrastus -yhdistelmä ei paljoa vapaa-aikaa jätä). Mieluiten haluaisi rahaa, jolla sitten itse ostaa jotain isompaa kun saa säästettyä tarpeeksi. Yleensä miettii kuitenkin pari-kolme kohtuuhintaista toivetta juuri mummoja ajatellen, mutta on ohjeistanut minut sanomaan mummoille, että ei todellakaan mitään muuta. Mielestäni tämä ei ole kiittämättömyyttä vaan vastuullista kuluttamista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku kuullut, että joku mummo, anoppi, lapset tai mies, olisi ostanut jollekin naiselle mieluisan lahjan? Tuskin.
Joululahjoista valittaminen aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Tälläkin palstalla ensimmäinen valitusveisu oli jo syyskuun lopulla, oliko nyt mies tai anoppi aikoinut ostaa lahjan ja oli erehtynyt mainitsemaan lahjan sisällön.
Ja sitten kun kivasti päästään kevääseen, niin alkaa valitus vääristä äitienpäivälahjoista, kun lapset ja mies ostelee vääränlaisia lahjoja. Sitä kestää sopivasti maaliskuulta juhannukseen.
Väliin mahtuvat valitukset koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lahjat naisopettajille joulu- ja kevätjuhlissa, kun lapset tuovat töherryksiään, tuikkujaan ja krääsää opettajille, mutta onneksi roskis on ulko-oven luona, johon naisopettajat saavat kipata suoraan lahjansa roskikseen, ettei niitä onneksi tarvitse viedä kotiin ja täyttää komeroita.
Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.
Kyllä naisten osa on raskas ja työntäyteinen, kun suvun joulukorttien lähettämisen lisäksi joutuu vielä huolehtimaan ja kantamaan huolta ja vastuuta perheen kaikista lahjoista, jotta ne olisi mieluiset ja aiheuttaisi riemun kiljahduksia, muttei kuitenkaan veisi paljon säilytystilaa ja kodin sisustus säilyttäisi värimaailman, tyylitajun ja minimilismin.
Harva perheen isä tai mies pystyisi vastaavaan.Mikäköhän yritys antaa lahjakortteja lahjaksi? Se kun lasketaan palkaksi ja siitä täytyy maksaa verot, joten en ole vielä sellaiseen firmaan törmännyt, joka tuohon lähtisi. (Lahjoja voi toki antaa verottomana, siis tavaraa ei lahjakortteja). Terveisin kirjanpitäjä. Omassa yrityksessä ollaan jo ajat sitten yhdessä sovittu, ettei firma anna joululahjoja (kun ei kukaan halua sitä turhaa tavaraa. Ennemmin vaikka kunnon pikkujoulut.)
Ei lahjakoreista mitään veroja makseta, jos annetaan lahjaksi työntekijälle, jos työntekijä ei voi vaikuttaa sen sisältöön.
Veroa maksetaan lahjakorteista ja rahasta.
t. toinen kirjanpitäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 16-v on ohjeistanut minut sanomaan kaikille että EI mitään turhaa tavaraa. Tämä koskee niin synttäri-, rippi, kuin joululahjojakin. Nykynuoret ovat monesti fiksuja kuluttajia, eivätkä halua kaappeihinsa mitään, mitä eivät käytä. Oma teini-ikäinen tyttäreni ei todellakaan käyttäisi pörrösukkia, koska ne ovat inhottavan tuntuiset ja hiostavat. Ei myöskään halua lahjakortteja tai leffalippuja, koska ehtivät mennä yleensä vanhaksi ennen kuin ehtii käyttää ne (lukio + 20 h viikossa vievä vaativa harrastus -yhdistelmä ei paljoa vapaa-aikaa jätä). Mieluiten haluaisi rahaa, jolla sitten itse ostaa jotain isompaa kun saa säästettyä tarpeeksi. Yleensä miettii kuitenkin pari-kolme kohtuuhintaista toivetta juuri mummoja ajatellen, mutta on ohjeistanut minut sanomaan mummoille, että ei todellakaan mitään muuta. Mielestäni tämä ei ole kiittämättömyyttä vaan vastuullista kuluttamista
Mummoille voi aivan mainiosti antaa toiveeksi vaikkapa sen Biologia 3 -kirjan :) lukiokirjat on yleensä kaikki aika sopivan hintaisia sukulaisten lahjoiksi :)
Siis jos eivät "halua" Antaa rahaa. Meillä on annettu niitä kirjojen ISBN-numeroita toivelistalle niin tulee se oikea kirja (ja minä olen sitten antanut lapselle sen rahan siihen omaan todelliseen toiveeseen mihin hän säästää ja kerää)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kolme lasta. Jo vuosia äitini on laittanut noin kuukausi ennen joulua 1000 € tilille (eli noin 330 €/hlö) ja pyytänyt ostamaan mitä he tarvitsevat. Nyt kun lapsista kaksi jo aikuisia, niin sama jatkuu. Raha käytetään esim. lahjakortteihin, niin varmasti saavat ostaa koteihinsa mitä tarvitsevat ja teinin osuus tänä jouluna käytetään soittovälineen ostoon.
Minusta lahjakortin ja rahan vaihtaminen on typerää ja täyttä hulluutta.
Äitini on juuri ap. kaltainen, ettei mikään tavaralahja ole koskaan kelvannut ja muistan lapsuudesta joka ikinen joulu sai kilarit ja heittäytyi marttyyriksi. Ei kelvannut meidän lasten lahjat, eikä isän ostamat lahjat. Nykyään isä ei anna edes lahjaa, kuin meille lapsille.
Jotenkin huvittavaa, kun äiti antaa satasen lahjakortin Sokokselle ja minä veljeni kanssa vastaavan kortin äidille. Isälle neulon aina villasukat, joista hän jaksaa olla aina kiitollinen ja hyvillä mielin.
Joulu pitäisi kokonaan lakkauttaa, niin paljon se aiheuttaa ahdistusta ja pahaa mieltä ja monen perheen lapset saavat kuunnella viikko kaupalla äitien huutamista ja valitusta lahjoista. Lapsena se oli kauheaa kuultavaa, jos mummo sattui äidin mielestä antamaan väärän lahjan, jota se aina oli, vaikka lapselle se olisi ollutkin mieleinen. Nyt onneksi huuto ja narina on vähentynyt, kun isovanhemmat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 16-v on ohjeistanut minut sanomaan kaikille että EI mitään turhaa tavaraa. Tämä koskee niin synttäri-, rippi, kuin joululahjojakin. Nykynuoret ovat monesti fiksuja kuluttajia, eivätkä halua kaappeihinsa mitään, mitä eivät käytä. Oma teini-ikäinen tyttäreni ei todellakaan käyttäisi pörrösukkia, koska ne ovat inhottavan tuntuiset ja hiostavat. Ei myöskään halua lahjakortteja tai leffalippuja, koska ehtivät mennä yleensä vanhaksi ennen kuin ehtii käyttää ne (lukio + 20 h viikossa vievä vaativa harrastus -yhdistelmä ei paljoa vapaa-aikaa jätä). Mieluiten haluaisi rahaa, jolla sitten itse ostaa jotain isompaa kun saa säästettyä tarpeeksi. Yleensä miettii kuitenkin pari-kolme kohtuuhintaista toivetta juuri mummoja ajatellen, mutta on ohjeistanut minut sanomaan mummoille, että ei todellakaan mitään muuta. Mielestäni tämä ei ole kiittämättömyyttä vaan vastuullista kuluttamista
Mummoille voi aivan mainiosti antaa toiveeksi vaikkapa sen Biologia 3 -kirjan :) lukiokirjat on yleensä kaikki aika sopivan hintaisia sukulaisten lahjoiksi :)
Siis jos eivät "halua" Antaa rahaa. Meillä on annettu niitä kirjojen ISBN-numeroita toivelistalle niin tulee se oikea kirja (ja minä olen sitten antanut lapselle sen rahan siihen omaan todelliseen toiveeseen mihin hän säästää ja kerää)
Ei niitä kirjoja täyteen hintaan kannata ostaa!
Täälläkin ongelma teinien lahjojen kanssa: on jo tarpeeksi suihkugeeliä ja käsivoidetta, kirjaa, korvista,koristelamppua ja yöpaitaa. Vaatteet oman maun mukaan, niitä ei mekään osata ostaa.Me vanhemmat ostamme kalliimpaa elektroniikkaa tarkan toiveen mukaan.
Rahan toivomisessa on yksi ongelma: sitä ei kehtaa antaa sitä 10- 15e millä saisi sen krääsälahjan alelaarilöytöinä. Kummipojalle toivotaan vain rahaa, välillä ostan jotain kun en jaksa aina syytää niitä seteleitä tai haluan päästä halvemmalla. Rahan pyytäminen on järkevää, ei krääsää kenellekään ilmastosyistäkään! Mutta se on myös vähän epähienoa kun on pakko antaa kunnon summa.
Joulu pitäisi poistaa kalenterista, sillä naiset tulevat aivan mielipuoleksi ja hysteeriseksi.
Viikko tolkulla hysteerisenä ja pää punaisena huudetaan muille perheenjäsenille siivouksesta ja äidit päättävät mitä kukin saa syödä, mihin aikaan käydään hautausmaalla ja sitten se helvetillinen huuto ja mekastus vääristä joululahjoista ja joulukorttien lähettämisestä.
Ja kukaan ei tee mitään oikein tai ole mieluinen, teki muut miten tahansa tai kuinka yrittäisi.
Ja sitten kun se jouluaatto on vihdoin saapunut, sitten itketään, kun ollaan lopen uupuneita ja kun joutuu tekemään yksin, kun kukaan muut ei osaa tehdä oikein ja tämäkin palsta täytyy kommenteista, kuinka vähillä yöunilla on pärjännyt ja kuinka paljon on YKSIN raatanut joulun eteen. Ja sitten ne väärät joululahjat mitä lapset, mies ja isovanhemmat ovat ostaneet. Kaikki krääsää ja väärän merkkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 16-v on ohjeistanut minut sanomaan kaikille että EI mitään turhaa tavaraa. Tämä koskee niin synttäri-, rippi, kuin joululahjojakin. Nykynuoret ovat monesti fiksuja kuluttajia, eivätkä halua kaappeihinsa mitään, mitä eivät käytä. Oma teini-ikäinen tyttäreni ei todellakaan käyttäisi pörrösukkia, koska ne ovat inhottavan tuntuiset ja hiostavat. Ei myöskään halua lahjakortteja tai leffalippuja, koska ehtivät mennä yleensä vanhaksi ennen kuin ehtii käyttää ne (lukio + 20 h viikossa vievä vaativa harrastus -yhdistelmä ei paljoa vapaa-aikaa jätä). Mieluiten haluaisi rahaa, jolla sitten itse ostaa jotain isompaa kun saa säästettyä tarpeeksi. Yleensä miettii kuitenkin pari-kolme kohtuuhintaista toivetta juuri mummoja ajatellen, mutta on ohjeistanut minut sanomaan mummoille, että ei todellakaan mitään muuta. Mielestäni tämä ei ole kiittämättömyyttä vaan vastuullista kuluttamista
Mummoille voi aivan mainiosti antaa toiveeksi vaikkapa sen Biologia 3 -kirjan :) lukiokirjat on yleensä kaikki aika sopivan hintaisia sukulaisten lahjoiksi :)
Siis jos eivät "halua" Antaa rahaa. Meillä on annettu niitä kirjojen ISBN-numeroita toivelistalle niin tulee se oikea kirja (ja minä olen sitten antanut lapselle sen rahan siihen omaan todelliseen toiveeseen mihin hän säästää ja kerää)Ei niitä kirjoja täyteen hintaan kannata ostaa!
Ei eikä mitään muutakaan.siksi nuo lahjakortit/rahalahjat on meidän suosiossa. Sillä satasella saa ennen joulua paidan - joulun jälkeen saman paidan ja housut.
Alue: Aihe vapaa
Itsellä on kolme lasta. Jo vuosia äitini on laittanut noin kuukausi ennen joulua 1000 € tilille (eli noin 330 €/hlö) ja pyytänyt ostamaan mitä he tarvitsevat. Nyt kun lapsista kaksi jo aikuisia, niin sama jatkuu. Raha käytetään esim. lahjakortteihin, niin varmasti saavat ostaa koteihinsa mitä tarvitsevat ja teinin osuus tänä jouluna käytetään soittovälineen ostoon.