"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhainkodissa oli yökkövihko, johon yökkö kirjoitti yön tapahtumat ja kertoi aamuraportilla. Joskus vihossa oli tasi hauskoja juttuja mitä oli tapahtunut tai joku mummo sanonut

Kyllä on käytössä ihan vieläkin sosiaalialalla. Eikä pelkästään yön, vaan ihan koko päivän tapahtumista tehdään raportit. Monissa toimipisteissä katsottu, että helpompi pitää vihkomuodossa, koska sen saa napattua pöydältä mukaan esim kokoukseen, eikä tarvitse olla aina tietokonetta hollilla. Kesällä saatetaan kokoustaa esim. sisäpihalla. Ja väliin voi laittaa jotain lappuja tyyliin "aamuvuoro, antakaa tämä asiakkaalle X" jota ei voi thedä sähköisessä muodossa.

Toi on laitonta

Coca-Cola -kamerani on vieläkin tallessa.

Siwaasta haettiin Pandan suklaata, joka muistaakseni oli tosiasiassa leipomiseen tarkoitettu. Oli sellaisessa läpinäkyvässä paperissa. Otettiin suklaat mukaan ja mentiin kirjastoon istumaan sohvilla ja lukemaan sarjakuvia.

Kyllikkitäti piirtää. Aina jaksoin ihmetellä miten joku pystyi piirtämään lonkalta niin hyvin. Oma ala-asteen opettajakin oli loistava piirtämään, vanha piika. En ymmärrä miksi sillä ei ollut perhettä, kun se oli niin nätti ja näpsäkkäkin. Päästiin kerran käymään sen kotonakin. Saatiin siellä jotain mehua kai. En muista. Se asui kunnan kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Auton ikkunan auki veivaaminen

Irtokarkkien ostaminen "per karkki" -hintaan

Ja tietysti moni sananlasku ei välttämättä aukene, esim. variksia langalla tai toimii kuin junan vessa.

Meillä on vaimon 2015 autossa veivattavat takaikkunat. Lapsille siis tuttu juttu.

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

poliisi tv ja Raija tai Reija Pellikka vai mikä se nyt olikaan... klassikko ja Karpolla on asiaa!

Villi Pohjola, Teho-osasto :) Ihania tv sarjoja ja sitten oli Twin Peaks. Ihanaa aikaa. Beverly Hilssiä mikä 2550 tai jotain en katsonut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllikkitäti piirtää. Aina jaksoin ihmetellä miten joku pystyi piirtämään lonkalta niin hyvin. Oma ala-asteen opettajakin oli loistava piirtämään, vanha piika. En ymmärrä miksi sillä ei ollut perhettä, kun se oli niin nätti ja näpsäkkäkin. Päästiin kerran käymään sen kotonakin. Saatiin siellä jotain mehua kai. En muista. Se asui kunnan kerrostalossa.

Kylli-täti. Luulisi, että olisit nimen muistanut oikein, jos olet oikein tavannutkin kyseisen henkilön.

Kivoja vaatteita ei saanut mistään. Ehkä korkeintaan H&M:stä mutta siinäpä se. Muistan kun aloitin matkustelun 2000 vuoden jälkeen ja näin ulkomailla ihania vaateliikkeitä ja ostin kivoja vaatteita itseni kipeäksi. Oli niin jännää, kun matkusti vaikka USA:ssa ja siellä ihmiset näytti melkein kuin tv sarjoista vedetyiltä kauniilta, tyylikkäiltä ja komeilta. Lukuun ottamatta tosin niitä pulleita punaniskoja :D

Nykyisin ihmiset näyttää melko samalta ympäri maailmaa ja samat muoti-ilmiöt on Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton ikkunan auki veivaaminen

Irtokarkkien ostaminen "per karkki" -hintaan

Ja tietysti moni sananlasku ei välttämättä aukene, esim. variksia langalla tai toimii kuin junan vessa.

Meillä on vaimon 2015 autossa veivattavat takaikkunat. Lapsille siis tuttu juttu.

Viimeinen auto, missä mulla oli veivilasit (takana) oli vuosimallia 1999.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..

Paitsi että normaaleissa laskunsa maksaneissa perheissä ei ole koskaan tuollaista sanottu. En ole ikinä kuullut. Koska eihän ne tarkastajat käyneet ikinä niissä talouksissa, missä lupa oli maksettu.

Ainakin maaseudulla lupatarkastajat kulkivat ovelta ovelle, ei siihen aikaan mitään listoja ollut.

 

v. 88 KÄVI MINULLA LUPATARKASTAJA VIIMMEKSI.

Meillä kävi vuonna 1989. Tunkeutui puoliväkisin eteiseen ja oli voitonriemuisena, kun olohuoneessa olikin televisio. Ilme muuttui aivan kuin vähän pettyneeksi, kun meillä olikin lupa voimassa. Olimme muuttaneet vastikään tähän asuntoon ja lupatarkastajalla oli ilmeisesti vanhentunutta tietoa, että osoitteessa ei ole televisiolupaa.

Vierailija kirjoitti:

Stockan silinterihattuiset hissipojat ( tosin vanhoja ukkoja), valintatalon fuksian värinen muovikassi, apulehdestä leikatut Lintsin vapaaliput, suksien tervaus ja ihana tuoksu koulun suksivarastossa josta sai sukset lainaan jollei ollut omia.

Mä muistan kyllä valintatalon kassin olleen turkoosinvihreä, vai vapaavalintako se oli?

Laskujen maksaminen näppäinpuhelimella, näpyttelemällä summat ja viitenumerot painonäppäimillä.

Jamekset, lökärit, ressut.

Mentiin Arkkuun ja alakerran automaatista sata markkaa. Sieltä pystyi toki hakemaan lisää jos tarvitsi, usein ei. Joskus sai jostain vippilippuja Kynälle jolla pääsi sisään ilmaiseksi ja ennenkaikkea purjehti JONON OHI. Se Kouroksen ja Tabacin tiivistämä pilvi jonka läpi kuljettiin.

Puolukoiden kerääminen syksyllä kouluun. Jokaisen piti viedä ainakin kaksi litraa. Pitkin talvea saatiin sitten puolukkapuuroa.

Meillä oli 80-lätkän polttajaiset. Sitä ennen oltiin leikattu se kahtia ja teipillä saranoitu niin, että meni lompakkoon mukana kulkien....kun näet usein ajoi millä lie laina-autolla ja lätkä piti toki olla mukana (seurauksena sakot tarkistettaessa). No, kuka muistaa edes ns. Lentävät.

SYP Solo-palvelulla sain joskus brassailtua töissä maksavani paperisia laskuja puhelimitse! Myöhemmin ajoin autollani laskumaksuautomaatille, luksusta oli tehdä sitä yöaikaan!

Jostain syystä ajauduttiin parin työkaverin kanssa puhumaan Christina Aguileran Genie in a Bottle -biisistä. Parikymppinen työkaveri ei yhtään tiennyt, mistä on kyse. Ihan justhan se oli sen luokan hitti, ettei siltä kukaan pystynyt välttymään, vaikka olisi halunnutkin...