Mies kahvitreffeillä: "Nyt kun miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia..... niin molemmat maksaa omansa"

Älkää treffailko, jos elämä on noin hankalaa. Itse olen käynyt elämässäni vain yksillä treffeillä ja olen sentään ollut kahdesti naimisissakin. Noilla treffeillä juotiin olutta ja maksettiin joka toinen kierros. Ei tullut toisia treffejä, koska päädyttiin sänkyyn ja hyvin nopeasti muuttamaan yhteen. Ei ihmiset ennenkään treffailleet. Oma käsitykseni on, että treffejä harrastavat tyypit, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan muutenkaan. Silloin voi tulla ongelmia inistä muutamasta eurosta.

Eipä tulisi toisia treffejä miehen kanssa, joka yrittää tehdä itsestäänselvyydestä näpäytyksen (miksi)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

Miksipä ei, reissussa. Mutta Suomessa - mielellään ei. Olut maksaa Lontoossa pubissa tyypillisesti n. £ 3 puolikkaasta pintistä ja iso tuoppi eli pintti n. 6 punnan tuntumassa. Siellä kierroksen tarjoaminen on osa kulttuuria. Suomessa on kalliimpaa ja porukka ei ole tottunut kierrosten tarjoamiseen. En koe pakkoa elvistellä kotikamaralla.

Junttia (ja huomiohakuisuutta) on mielestäni tuoda väkisin eri maiden kulttuuriin sidonnaisia tapoja niihin maihin, mihin ne eivät luonnollisesti kuulu. Suomessa on luonnollista sanoa hei pidetään saunailta, mennään yhdessä saunomaan. Ulkomailla voi tulla kiusallinen hiljaisuus jos ehdotat reteästi, että mennään yhdessä suihkuun tai kylpemään.

Olen Suomen kansalainen ja ihmettelen seuraavaa asiaa:

Miten Suomi voi rikkoa omaa perustuslakiaan, asettamalla naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan?

Suomen perustuslain mukaan

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Asevelvollisuutta voidaan tarkastella kansalaisen perusoikeuksiin kajoavana rajoituksena. Maanpuolustuksen järjestämistä pidetään yleisesti ottaen sellaisena painavana yhteiskunnallisena tarpeena, joka oikeuttaa tiettyjen perusoikeuksien rajoittamisen. Yleisenä periaatteena asevelvollisuuden täytäntöönpanoa koskien on se, että perusoikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin palvelusvelvollisuuden suorittaminen, sotilaallisen järjestyksen ylläpito sekä asevelvollisten ja muiden henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat.

Tämä koskee kuitenkin itse palveluksen suorittamista, eikä varsinaisesti liity perustuslain syrjintäkieltoon. Asevelvollisuuslaki sisältää itsessään palveluksen täytäntöönpanoa koskevan perustuslain mukaisen syrjintäkiellon.

Velvollisuuden asettamista, eli syrjintäperusteita koskien kelpoisuutta asepalvelukseen, rajoitetaan oikeusnormeilla sukupuolen, iän, terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Näitä pidetään siis hyväksyttävinä perusteina kajota perustuslain turvaamaan yhdenvertaisuuteen säädettäessä lailla painavaan yhteyskunnalliseen tarpeeseen perustuvaa velvollisuutta tietyille oikeussubjekteille (eli Suomen kansalaisille). Lisäksi oikeusnormeilla sallitaan myös uskontoon, vakaumukseen tai muihin syihin nojaavat subjektiiviset perusteet. Jehovan todistajien ja ahvenanmaalaisten kategorinen vapautus asepalveluksesta kuuluu mainittuihin rajoituksiin ja sen ongelmallisuudesta on jo aiemmin käytykin keskustelua. Vakaumuksellisista syistä kuitenkin valittavana on myös aseeton palvelus ja siviilipalvelus.

No, missä vaiheessa asevelvollisuudesta tuli sitten yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen? Vastaus kuulostaa todella absurdilta; asevelvollisuudesta tuli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen 17. helmikuuta 1995, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta astui voimaan.

Hallituksen esitys

131/1994

Naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti.

Lain perusteellisissa esitöissä todetaan todella selkeästi ja monisyisesti, että asepalveluksen rajoittaminen sukupuoleen vedoten ei ole perusteltua. Yleisperustelusta seurannut johtopäätös siitä, että velvollisuuden säilyttäminen vain miehillä samoin perustein vain jäi kokonaan lausumatta eikä se muka rikkoisi mitenkään yhdenvartaisuutta vastaan. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on siis näennäisesti tasa-arvoistavaa lainsäädäntöä.

Ministeri Elisabeth Rehn teki ison työn viedessään läpi suomalaisen asevelvollisuuden merkittävän uudistuksen, mutta taipui samalla laajaan puoluerajat ylittäneeseen poliittiseen kompromissiin. Tämä kompromissi vahvisti asevelvollisuuden epäyhdenvertaisuuden, sillä lain esitöissä nimenomaisesti kiistetään näkemys siitä, että sukupuoli olisi hyväksyttävä syrjintäperuste asevelvollisuudesta säädettäessä.

Nykytilassaan suomalainen asevelvollisuus on sukupuolen perusteella syrjivä. Se asettaa miehet ja naiset eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta.

Kannattaisiko asiasta kysyä lisää tasa-arvovaltuutetulta? Mitä ajattelette itse miten tämä asia mahdollisesti vaikuttaa Suomen kansalaisten osalta lakien yleiseen kunnioittamiseen kun valtio itse näin rikkoo omaa perustuslakiaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen Suomen kansalainen ja ihmettelen seuraavaa asiaa:

Miten Suomi voi rikkoa omaa perustuslakiaan, asettamalla naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan?

Suomen perustuslain mukaan

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Asevelvollisuutta voidaan tarkastella kansalaisen perusoikeuksiin kajoavana rajoituksena. Maanpuolustuksen järjestämistä pidetään yleisesti ottaen sellaisena painavana yhteiskunnallisena tarpeena, joka oikeuttaa tiettyjen perusoikeuksien rajoittamisen. Yleisenä periaatteena asevelvollisuuden täytäntöönpanoa koskien on se, että perusoikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin palvelusvelvollisuuden suorittaminen, sotilaallisen järjestyksen ylläpito sekä asevelvollisten ja muiden henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat.

Tämä koskee kuitenkin itse palveluksen suorittamista, eikä varsinaisesti liity perustuslain syrjintäkieltoon. Asevelvollisuuslaki sisältää itsessään palveluksen täytäntöönpanoa koskevan perustuslain mukaisen syrjintäkiellon.

Velvollisuuden asettamista, eli syrjintäperusteita koskien kelpoisuutta asepalvelukseen, rajoitetaan oikeusnormeilla sukupuolen, iän, terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Näitä pidetään siis hyväksyttävinä perusteina kajota perustuslain turvaamaan yhdenvertaisuuteen säädettäessä lailla painavaan yhteyskunnalliseen tarpeeseen perustuvaa velvollisuutta tietyille oikeussubjekteille (eli Suomen kansalaisille). Lisäksi oikeusnormeilla sallitaan myös uskontoon, vakaumukseen tai muihin syihin nojaavat subjektiiviset perusteet. Jehovan todistajien ja ahvenanmaalaisten kategorinen vapautus asepalveluksesta kuuluu mainittuihin rajoituksiin ja sen ongelmallisuudesta on jo aiemmin käytykin keskustelua. Vakaumuksellisista syistä kuitenkin valittavana on myös aseeton palvelus ja siviilipalvelus.

No, missä vaiheessa asevelvollisuudesta tuli sitten yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen? Vastaus kuulostaa todella absurdilta; asevelvollisuudesta tuli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen 17. helmikuuta 1995, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta astui voimaan.

Hallituksen esitys

131/1994

Naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti.

Lain perusteellisissa esitöissä todetaan todella selkeästi ja monisyisesti, että asepalveluksen rajoittaminen sukupuoleen vedoten ei ole perusteltua. Yleisperustelusta seurannut johtopäätös siitä, että velvollisuuden säilyttäminen vain miehillä samoin perustein vain jäi kokonaan lausumatta eikä se muka rikkoisi mitenkään yhdenvartaisuutta vastaan. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on siis näennäisesti tasa-arvoistavaa lainsäädäntöä.

Ministeri Elisabeth Rehn teki ison työn viedessään läpi suomalaisen asevelvollisuuden merkittävän uudistuksen, mutta taipui samalla laajaan puoluerajat ylittäneeseen poliittiseen kompromissiin. Tämä kompromissi vahvisti asevelvollisuuden epäyhdenvertaisuuden, sillä lain esitöissä nimenomaisesti kiistetään näkemys siitä, että sukupuoli olisi hyväksyttävä syrjintäperuste asevelvollisuudesta säädettäessä.

Nykytilassaan suomalainen asevelvollisuus on sukupuolen perusteella syrjivä. Se asettaa miehet ja naiset eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta.

Kannattaisiko asiasta kysyä lisää tasa-arvovaltuutetulta? Mitä ajattelette itse miten tämä asia mahdollisesti vaikuttaa Suomen kansalaisten osalta lakien yleiseen kunnioittamiseen kun valtio itse näin rikkoo omaa perustuslakiaan?

Kahvikupillisesta se alkoi, ja sitten lähti mopo käsistä... 😳

Ap on miespuoleinen trolli, joka haluaa aloittaa naisvihaisen vaahtoamisen.

Ketjua lukematta: haluan aina maksaa itse oman kahvini treffeillä. Muu tuntuisi kiusalliselta. N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille, jotka pitävät itseään tasa-arvoa kannattavina ja ovat sitä mieltä, että "kutsuja maksaa": kun pyydätte kaverin, sukulaisen tms. syömään, kahville, leffaan jne, maksatteko heidän kulut omienne lisäksi? Jos ette, miksi ette?

Kyllä. Maksan. Usein kyllä maksetaan kutakuinkin vuorotellen, sillä käymme toki ulkona useamminkin kuin kerran elämässä, ja ystäväni tai sukulaiseni eivät ole lokkeja.

Joten ihminen joka ottaa tarjoomiset vastaan ilman vastatarjoilua on lokki. Silloinhan kaikki nämä ketjun naiset, joiden mielestä mies maksaa treffeillä, ovat lokkeja. Eivätkä edes häpeä! Minä häpeän heidän/teidän puolesta. Kiva, kun kaikki naiset leimataan lokkinaisten vuoksi.

Sulla on jokin sanasokeus. Korjaan:

Kaikki nämä naiset, joiden mielestä KUTSUJA maksaa treffeillä.

KUTSUJA MAKSAA. Kutsuja maksaa. Kutsuja maksaa.

Ja koska kutsujan tulee olla mies,

MIES MAKSAA. Mies maksaa. Mies maksaa

No älä kutsu jos se niin nyppii. Ja kuten on tullut ilmi, normaalisti nainen sitten maksaa seuraavalla kerralla. Eli tasan se menee aikanaan.

Älä suostu treffeille jos oman sumpin maksaminen on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

Mitenhän nämä käytöstavattomat naiset pärjäisivät ulkomailla? Indonesiassa olisi turha kuvitella että he menisivät treffeille ravintolaan, tai edes puhuisivat vieraille miehille. Julkisesta hellyydenosoituksesta saa keppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

Mitenhän nämä käytöstavattomat naiset pärjäisivät ulkomailla? Indonesiassa olisi turha kuvitella että he menisivät treffeille ravintolaan, tai edes puhuisivat vieraille miehille. Julkisesta hellyydenosoituksesta saa keppiä.

Palstaulin umelma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

eli 30 hengen porukassa minun pitää juoda 30 tuoppia?

Jätän menemättä, kiitoksia. Ehkä tuo sopii teille si.iderivalaille.

Nyt tiedät jatkossa, kun jonkun toisen kanssa, kun lähdet syömään sanoa, "minä maksan oman osuuteni!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

Mitenhän nämä käytöstavattomat naiset pärjäisivät ulkomailla? Indonesiassa olisi turha kuvitella että he menisivät treffeille ravintolaan, tai edes puhuisivat vieraille miehille. Julkisesta hellyydenosoituksesta saa keppiä.

Palstaulin umelma! <3

Itseasiassa vihreät ja vassarit tuota väkeä tänne haalivat

Indonesialaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

eli 30 hengen porukassa minun pitää juoda 30 tuoppia?

Jätän menemättä, kiitoksia. Ehkä tuo sopii teille si.iderivalaille.

Palstapojat parveilevat 30 hyypiön porukoissa? Luoja naisia varjelkoon siltä näyltä!

Naisen euro on 84 senttiä. Miehen 20 senttiä on 13 senttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

Mitenhän nämä käytöstavattomat naiset pärjäisivät ulkomailla? Indonesiassa olisi turha kuvitella että he menisivät treffeille ravintolaan, tai edes puhuisivat vieraille miehille. Julkisesta hellyydenosoituksesta saa keppiä.

Palstaulin umelma! <3

Itseasiassa vihreät ja vassarit tuota väkeä tänne haalivat

Indonesialaisia?

Uskonto vahvasti kuvioissa... saat päätellä mikä niistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

eli 30 hengen porukassa minun pitää juoda 30 tuoppia?

Jätän menemättä, kiitoksia. Ehkä tuo sopii teille si.iderivalaille.

Palstapojat parveilevat 30 hyypiön porukoissa? Luoja naisia varjelkoon siltä näyltä!

Työporukalla (miehiä ja naisia) kun mennään niin on helposti 30. Kansainvälisissä töissä ollut on ehkä pienemmissä paikoissa? 

Te muut taas ette ole töissä ollenkaan? Kun kerran pitää kahvitkin kustantaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys naisille, jotka pitävät itseään tasa-arvoa kannattavina ja ovat sitä mieltä, että "kutsuja maksaa": kun pyydätte kaverin, sukulaisen tms. syömään, kahville, leffaan jne, maksatteko heidän kulut omienne lisäksi? Jos ette, miksi ette?

Kyllä. Maksan. Usein kyllä maksetaan kutakuinkin vuorotellen, sillä käymme toki ulkona useamminkin kuin kerran elämässä, ja ystäväni tai sukulaiseni eivät ole lokkeja.

Joten ihminen joka ottaa tarjoomiset vastaan ilman vastatarjoilua on lokki. Silloinhan kaikki nämä ketjun naiset, joiden mielestä mies maksaa treffeillä, ovat lokkeja. Eivätkä edes häpeä! Minä häpeän heidän/teidän puolesta. Kiva, kun kaikki naiset leimataan lokkinaisten vuoksi.

Sulla on jokin sanasokeus. Korjaan:

Kaikki nämä naiset, joiden mielestä KUTSUJA maksaa treffeillä.

KUTSUJA MAKSAA. Kutsuja maksaa. Kutsuja maksaa.

Ja koska kutsujan tulee olla mies,

MIES MAKSAA. Mies maksaa. Mies maksaa

No älä kutsu jos se niin nyppii. Ja kuten on tullut ilmi, normaalisti nainen sitten maksaa seuraavalla kerralla. Eli tasan se menee aikanaan.

Älä suostu treffeille jos oman sumpin maksaminen on liikaa.

Älä pyydä treffeille jos treffikumppanin sumpin maksaminen on liikaa.

Itkekää naiset minkä tahdotte. Arvonne häviää pian kuin pieru Saharaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen Suomen kansalainen ja ihmettelen seuraavaa asiaa:

Miten Suomi voi rikkoa omaa perustuslakiaan, asettamalla naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan?

Suomen perustuslain mukaan

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Asevelvollisuutta voidaan tarkastella kansalaisen perusoikeuksiin kajoavana rajoituksena. Maanpuolustuksen järjestämistä pidetään yleisesti ottaen sellaisena painavana yhteiskunnallisena tarpeena, joka oikeuttaa tiettyjen perusoikeuksien rajoittamisen. Yleisenä periaatteena asevelvollisuuden täytäntöönpanoa koskien on se, että perusoikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin palvelusvelvollisuuden suorittaminen, sotilaallisen järjestyksen ylläpito sekä asevelvollisten ja muiden henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat.

Tämä koskee kuitenkin itse palveluksen suorittamista, eikä varsinaisesti liity perustuslain syrjintäkieltoon. Asevelvollisuuslaki sisältää itsessään palveluksen täytäntöönpanoa koskevan perustuslain mukaisen syrjintäkiellon.

Velvollisuuden asettamista, eli syrjintäperusteita koskien kelpoisuutta asepalvelukseen, rajoitetaan oikeusnormeilla sukupuolen, iän, terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Näitä pidetään siis hyväksyttävinä perusteina kajota perustuslain turvaamaan yhdenvertaisuuteen säädettäessä lailla painavaan yhteyskunnalliseen tarpeeseen perustuvaa velvollisuutta tietyille oikeussubjekteille (eli Suomen kansalaisille). Lisäksi oikeusnormeilla sallitaan myös uskontoon, vakaumukseen tai muihin syihin nojaavat subjektiiviset perusteet. Jehovan todistajien ja ahvenanmaalaisten kategorinen vapautus asepalveluksesta kuuluu mainittuihin rajoituksiin ja sen ongelmallisuudesta on jo aiemmin käytykin keskustelua. Vakaumuksellisista syistä kuitenkin valittavana on myös aseeton palvelus ja siviilipalvelus.

No, missä vaiheessa asevelvollisuudesta tuli sitten yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen? Vastaus kuulostaa todella absurdilta; asevelvollisuudesta tuli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen 17. helmikuuta 1995, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta astui voimaan.

Hallituksen esitys

131/1994

Naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti.

Lain perusteellisissa esitöissä todetaan todella selkeästi ja monisyisesti, että asepalveluksen rajoittaminen sukupuoleen vedoten ei ole perusteltua. Yleisperustelusta seurannut johtopäätös siitä, että velvollisuuden säilyttäminen vain miehillä samoin perustein vain jäi kokonaan lausumatta eikä se muka rikkoisi mitenkään yhdenvartaisuutta vastaan. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on siis näennäisesti tasa-arvoistavaa lainsäädäntöä.

Ministeri Elisabeth Rehn teki ison työn viedessään läpi suomalaisen asevelvollisuuden merkittävän uudistuksen, mutta taipui samalla laajaan puoluerajat ylittäneeseen poliittiseen kompromissiin. Tämä kompromissi vahvisti asevelvollisuuden epäyhdenvertaisuuden, sillä lain esitöissä nimenomaisesti kiistetään näkemys siitä, että sukupuoli olisi hyväksyttävä syrjintäperuste asevelvollisuudesta säädettäessä.

Nykytilassaan suomalainen asevelvollisuus on sukupuolen perusteella syrjivä. Se asettaa miehet ja naiset eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta.

Kannattaisiko asiasta kysyä lisää tasa-arvovaltuutetulta? Mitä ajattelette itse miten tämä asia mahdollisesti vaikuttaa Suomen kansalaisten osalta lakien yleiseen kunnioittamiseen kun valtio itse näin rikkoo omaa perustuslakiaan?

Kahvikupillisesta se alkoi, ja sitten lähti mopo käsistä... 😳

Niin, kahvia ei ole lain mukaan pakko maksaa kummankaan sukupuolen, laki ei pakota ketään avaamaan ovea kenellekään, laki ei pakota kumpaakaan sukupuolta tekemään yhtään mitään muuta kuin sen että jos synnytyslaitoksella todetaan sukupuolesi olevan poika niin sinulle napsahtaa asevelvollisuus, ja HUOM! Tässä ei kukaan kysy koetko olevasi poika vai tyttö. Sukuelimet, kromosomit määräävät sukupuolen ja Suomessa on lain mukaan kaksi sukupuolta, jonka mukaan sinulle annetaan henkilötunnus ja sinut kirjataan asevalvolliseksi tai ei. Suomessa ei ole kuin yksi laki, joka määrää eri velvollisuuden sukupuolen mukaan. Jos satut syntymään Suomen kansalaiseksi ja poikana napsahta sinulle velvollisuus rauhan aikana asepalvelukseen ja olet asevelvollinen, velvollinen oman henkesi uhalla tappamaan ihmisiä poikkeusoloissa!

Ja naiset itkevät jos mies ei maksa kahvia...

itse olen ylpeä Suomen kansalainen ja mies ja ylpeä siitä että puolustan kotimaata, äitiä, isää, tytärtäni, kotiani, vaimoani ja sitä että minulla on poikkeusoloissa oikeus tappaa ja tuhota. Asia ilmaistaan armeijassa niin että tuhoan vihollisen elävää ja materiaalista voimaa. Tuntui se hurjalle silti alkaa opetella peruskoulutuksessa käyttämään rynnäkkökivääriä, laitetta, joka on tarkoitettu ihmisten tappamiseen. Sen perään kevyttä konekivääriä, kevyttä kertasinkoa, raskasta sinkoa, kranaatinheitintä, kenttätykkiäkin jopa myöhemmin upseerina jatkokoulutuksessa, laitetta jonka kahvasta vetämällä kun se on ladattu käyttövalmiiksi voin tappaa jopa satoja ihmisiä kerralla kansainvälisen lain ja oikeuden mukaan! Pistoolilla minut on opetettu tappamaan ihmisiä valtion toimesta. Olen vakinaisesta palveluksesta eronnut Suomen Armeijan upseeri, kapteeni, olen reservissä oleva mies, joka on koulutettu ammattitappajaksi tietyssä mielessä ja olen asevelvollinen sen vuoden loppuun saakka kun täytän 60 vuotta eli yli 21 vuotta vielä.

Asevelvollisuuslaki koskee vain miehiä, muistakaa tämä. Ylpeänä olen häissäni laulanut ammattisotilaana yliluutnanttina Sillanpään Marssilaulun, jonka teksti perustuu Sillanpään syksyllä 1939 kirjoittamaan runoon. Tämä melodialtaan ja sanoiltaan erittäin kaunis, iskevä ja voimakkaita isänmaallisia tuntoja henkivä sotilasmarssi on tänäkin päivänä yksi kaikkein suosituimmista ja rakastetuimmista sotilasmarsseista.

”Tapa tuttu jo taattojen

nyt on hoidossa poikasten:

Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,

kotiaskaret jäädä saa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,

toki kallehin on vapaus.

Tääll' on suorana seistä ja kaatua

joka MIEHELLÄ oikeus.

Siis te lapset ja vanhukset,

ja te äidit ja morsiamet,

niin kauan teillä on suojattu lies

kun on pystyssä yksikin MIES."

Tietyissä Suomen armeijan yksiköissä on pidetty edelleen nykyisinkin välttämättömänä sitä, että joukot ovat hyvin osanneet laulaa marssiessaan Sillanpään marssilaulun. Etenkin RUK:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 25 kirjoitti:

Kutsuin avovaimoni ensimmäisille treffeille ja maksoin kahvit, koska olin hänet treffeille pyytänyt.

Seuraavia treffejä ehdotin teatteriin ja maksoin liput, koska olin teatteria ehdottanut. Tämä nainen innostui toisista treffeistä ja lupasi tarjota juomat teatterin jälkeen ja eväät väliajalla. Näytöksen jälkeen kävimme lasillisella ja kävelyllä. Kävelyn aikana naiseni astui korkokengillään johonki koloon ja taittoi nilkkansa, joku toinen olisi voinut suuttia, kun kaappasin hänet syliin ja kannoin puiston penkille lepuuttamaan jalkaa. Ilmeisesti hän kuitenkin vaikuttui, koska pyysi minua luokseen syömäään seuraavana päivänä. Koska sain kutsun häneltä oletin hänen maksavan ruoan ja viinin, jonka hän tekikin.

Eli mielestäni kutsun esittäjä maksaa. Ystävyyssuhteessa, jossa sovitaan kahvittelusta lasku jaetaan.

Klassinen "ostin naiselta aikaa"

Mutta maksullinen hän ei ole.

Etkö koskaan ikinä milloinkaan tarjoa mitään kavereillekaan? Jos tarjoat, ostatko silloin heiltä aikaa? Ovatko ostokavereita? Maksullisia?

Tarjoan toki, mutta se ei ole ehtona sille näenkö heitä jatkossakin.

Miksi ihmeessä tarjoat? Eikö olisi tasa-arvoista, että kaikki aina maksavat itse?

Ei minua moinen kiinnosta. Saahan mies tarjota naiselle jos haluaa, sitä kukaan voi kieltää.

Hämmästelisin jos kaverit odottaisivat että tarjoan illan kun kysyn lähteekö joku baariin

Syystäkin hämmästelisit. Kyllähän koko illan ollessa kyseessä astuu voimaan tuo ”vuorotellen tarjotaan”. ”Kutsuja tarjoaa” koskee yksittäistä tarjottavaa (kahvi, leffalippu, olut, joskus jopa ateria).

Ihanko oikeesti tämä on joillekin näin vaikeaa? Eikö oma pää sano mitään, jos on käytöstavat kotona jääneet oppimatta?

Mitenhän nämä käytöstavattomat pärjäisivät ulkomailla? Todellakin jos pyydät brittikaverit baariin, niin sinä tarjoat, kaikille. Sitten joku toinen ottaa aloitteen, ja kysyy, mitä muut ottaisivat.

Itse kansainvälisissä töissä olleena en osaa kuvitella kansallisuutta (miestä tai naista) joka hakisi juoman vain itselleen. Se olisi vain superjunttia.

eli 30 hengen porukassa minun pitää juoda 30 tuoppia?

Jätän menemättä, kiitoksia. Ehkä tuo sopii teille si.iderivalaille.

Palstapojat parveilevat 30 hyypiön porukoissa? Luoja naisia varjelkoon siltä näyltä!

Työporukalla (miehiä ja naisia) kun mennään niin on helposti 30. Kansainvälisissä töissä ollut on ehkä pienemmissä paikoissa? 

Te muut taas ette ole töissä ollenkaan? Kun kerran pitää kahvitkin kustantaa...

Nuo kaikki 30 on sun kavereita, joiden kanssa käyt baareissa? Okei. Ehkä tuollaisissa isoissa porukoissa muotoutuu jokin tasapuolisempi tapa tarjota. Me emme koskaan lähde ulos koko talon henkilöstön kanssa, vaan vain niiden, joiden kanssa olen enemmän tekemissä ja joista on tullut muutenkin kavereita. Pikkujoulut erikseen, mutta siellä työnantaja tarjoaa.