entiset mokuvaimot asialla?

Taisin tehdä virheen, kun tartuin toissa iltana tuohon Siirin kommenttiin: miksi sitten otit sen miehen? Mutta ainakin tuli keskustelua aiheesta, vaikkei nyt alkuperäiseen otsikkoon liitykkään. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka se toisesta tuntuisi pahalta. Jotenkin vai loukkasi minua, koska itse olen ollut " avioliittohelvetissä" , (näemmä omaa tyhmyyttäni sitten). On niin helppoa arvostella täällä ruudun takana toisten elämää ja valintoja, varmaan kaikki olemme siihen sortuneet. Koitetaanko jo jättää tämä keskustelu, koska tämä junnaa jo paikallaan, kuin rikkinäinen levy. Kesäpäiviä ja peace!

Jos saa kysyä että olko nämä luonnehäiriöiset suomalaisia vai ulkolaisia miehiä?

Ei tartte tietty vastata, ei se mulle kuulu mutta ihan mielenkiinnosta. Tiedän että molemmissa kyllä näitä löytyy...

siiri09:

No minä tiedän kyllä että näistä luonnehäiriöisistä voi olla vaikea päästä eroon. Mutta siltikään en ymmärrä kuinka joku voi sellasen ihmisen kanssa elää eikä osaa erota. Olen kuullut hirveitä juttuja joissa lastenkaan hätä ei ole saanut vaimoa jättämään miestään.

Tässä juuri tulevat kuvaan erilaisten olosuhteiden summa. Fyysinen ja henkinen riippuvuus, häpeä, epäonnistuminen, heikkouden näyttäminen, miehen vakuuttelut ja naisen usko parempaan. Mies uhkailee naista ja lapsia. Nainen ei uskalla lähteä. Tai tietysti osat voivat olla toisinkin päin ja mies se ahdingossa oleva. Syitä on monia, ja ihmiset, jotka tällaisessa ahdingossa ovat, tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen.

Mutta sitä en kyllä usko etteikö psykologi esim. tunnista luonnehäiriöistä jos on semmosen kanssa pitempään tekemisissä.

No siinäpä se vitsi onkin. Luonnehäiriöiset harvemmin hakeutuvat terapiaan päästäkseen häiriöstä eroon, sillä heissä ei heidän mielestään ole mitään vikaa. Vain muilla on ongelmia. Yleisesti ottaen nämä tunnistetut sosiopaatit ovat ihmisiä, jotka ovat vasten tahtoaan ammattilaisten tutkittavana eli siis vankeja. Maallikolla tuskin on kättä pidempää kumppaninsa persoonallisuushäiriön tunnistamiseen, sillä heidän huomiokykyään sekoittavat kaikki parisuhteeseen liittyvät tunteet ja olosuhteet. Kyllä minunkin olisi vaikea tunnistaa ja ennen kaikkea tunnustaa, että kumppanini, jonka minä olen elämääni ottanut, onkin megaluokan sekopää. Voin vain kuvitella, miten kamala se oivallus on ollut esimerkiksi mrs_O:n ja Awan kohdalla.

Jokainenhan on takuulla sellaisia tavannut, ja kyllä ne ennen pitkää tunnistaa. Luonnehäiriöinen voi teeskeennellä tervettä mutta kun hän ei sitä ole niin hän ei kykene pitemmän päälle sitä salaamaan, muutenhan hän ei mikään sairas yksilö oiskaan. Eikä hän kaikkia voi huijata, on ihmisiä jotka näkevät tälläsen teeskentelynkin taakse.

Yllättävää kyllä, jotkut ovat onnistuneet siinä koko elämänsä. Luonnehäiriöisen silmät eivät kiilu hullun lailla eikä hän vaikuta mitenkään epänormaalilta, koska hänelle on normaalia ja luontevaa se, mikä hän on. Jossain artikkelissa persoonallisuushäiriöisiä, varsinkin narsistisia persoonallisuuksia kuvattiin peileiksi: nämä heijastavat peilin tavoin kanssaihmistensä tunnetiloja ja näin heidän kumppaninsa ja lähipiirinsä (jos heillä sellaista on) kuvittelevat hänet empaattiseksi ja mukavaksi. Hän on kuitenkin kuin peili: pelkkä kuva, alla ei ole mitään tunnetta. Hän vain " matkii" muiden reaktioita ja näin sulautuu tilanteeseen täydellisesti.

Minä en tietääkseni ole tavannut yhtään persoonallisuushäiriöistä. Ystävän ex-aviomies oli sellainen, mutta häntäkään en ehtinyt tavata.

Jos luonnehäiriä pystyy koko ikänsä salaamaan kaikilta että on luonnevikanen, niin silloinhan kaikki on ok. Ongelmaa ei ole, siis vaikka ois kuinka sairas niin terveestä menee...Siis kuinka joku onnistuu salamaan ja keltä luonnevikansa koko ikänsä?!?



Jos yksi ihminen väittää esim. että sinä olet psykopaatti ja muut ovat eri mieltä, niin voiko tämä yksi ihminen olla sitten väärässä vai onko mahdollista että hän on ainoana oikessa?

Senverran minäkin tästä sairaudesta tiedän että jokainen on tavannut luonnehäiriöisiä ihmisiä.

Jopa psykopaattejakin jokainen ihminen on joskus tavannut, sitä ei vaan tiedä aina kun sellaisen tapaa... Sinun pomosi voi olla pyskopaatti esimerkiksi, ne kaikki eivät ole rikollisia.

Kyllä se yksi ihminen (aviopuoliso) voi olla ainoana oikeassa. Muuten, minun vanhemmistani nimenomaan äitini on luonnehäiriöinen. Ei ole vielä kukaan ystäväni tai äitini ystävä käsittänyt minkälainen hän on oikeasti.

Eivätkä ne muutamat terapeutitkaan. Kulissien ylläpito on tärkeä asia näille ihmisille. Luonnehäiriöinen pyrkii olemaan mahdollisimman normaali ja onnistuu tässä hyvin. Mutta jos sellaisen kanssa asuu niin ei se esitys suju 24 tuntia vuorokaudessa eikä muuten ole tarkoituskaan. Luonnehäiriöinenhän nimenomaan saatuaan jonkun koukkuunsa alkaa manipuloimaan tätä ihmistä. Silloin kyllä ainakin jo alkavasta, nimettömästä ahdistuksesta, tajuta millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.



Narsistienuhrientuki.info sivuilla on kuvattu asiaa hyvin. Luonnehäiriöinen on ruusujen seassa kuin se vaharuusu, se virheetön, joka näyttää elävältä, mutta on aivan kaikkea muuta.



Niin, vielä siirille: jos et ole ollut tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä niin ei tämä asia helposti voi aueta. Eikä tätä ole helppo selittääkään.

Vielä kommentoin tuota zkelvinin sanomaa, että luonnehäiriöiset eivät hakeudu itse terapiaan. Kyllä he voivat sinne mennä toisen aloitteesta tai esim. parisuhdeterapiaan, mutteivät koskaan oma-alotteisesti. Luonnehäiriöisellä parantumisen estää se ettei heillä ole sairauden tuntoa, ts. he eivät koe olevansa mitenkään häiriintyneitä. Yleensä vikaa on kylläkin kaikissa muissa.

jonkun tyhmyyteen tai ilkeyteen, sitähän ei voi tietää aivan kuten Mrs_0 hieman epäilikin kirjoituksessaan.



Siiri-etkö sinä todellakaan ymmärrä, että on olemassa ' luonnehäiriöisiä' ja ' luonnehäiriöisiä' Nämä a) ovat niitä tyypillisiä hörhöjä esim: työpaikoilla, ravintoloissa, sukulaisissa jne .. Mutta sitten ryhmä b) he joilla on diagnoosina jokin luonnehäiriö niin hän ei todellakaan ole tunnistettavissa *heti kättelyssä* jo sairauden diagnosoiminen on erittäin hankalaa.



(Jos on vaivautunut avaamaan vaikka vain psykologian alkeet -lukion

oppikirjasta niin jotakkin pitäisi tietää.)



Ja sinä kun heittäydyt oikein ilkeäksi näille ihmisille joilla on kokemusta avioliitosta luonnehäiriöisen kanssa niin haluan minäkin tietää jotakin. Sinähän olet eronnut, sanoit että liittonne kesti vain 4kk, miksi ihmeessä niin pian? Huomasitko 4kk:den jälkeen, että hän ei ollut tyyppiäsi ? Minäkin olen ollut nuori ja rakastunut, mutta aina järki päässä- No onko tällä kertaa 4kk:tta mennyt umpeen ? Toivottavasti nyt paremmalla onnella, muuten olisi ihme, jos sama nainen menee naimisiin ja eroaa aina ' onkohan vakaviakin ongelmia ' Kun olet morkkkaan lähtenyt ihmisiä joita et edes tunne niin saa kait sinuakin sitten morkata ?



Onko sinulla muuten lapsia ? Missä olet tavannut miehesi ? Ja kauanko olette tunteneet toisenne, ja kauanko olitte tunteneet ennen papin aamenta ? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn-



Olet sinä aika epänaisellinen ' minun mielestäni' jos olisin miehesi niin alkaisin jo miettimään radikaalia muutosta, jos kohtelet häntä samalla tavalla kuin tuntemattomia ihmisiä täällä palstalla. t. emmi

Onko tämä palsta sittenkin jokin luonnehäiröisten ja heidän uhrien varjopalsta tms?



Etköhän sinä ota jotenkin liian vakavasti nämä jutut täällä? Sinähän on ihan kiehut siellä. Mitä minä olen TAAS sanonut sellasta mikä nimenomaan sinua loukkaa noin verisesti??? Miten sinulla menee?



Kyllä minäkin tiedän naisia joilla on ollut luonnehäiriöinen kumppani en sitten tiedä tarkkaan oliko kyseessä A vai B tyypin luonnehäiriö. Voisin kertoa esimerkkejä vaikka kuinka. Minusta heissä itsessäänkin on vikaa, enkä ala muuta väittään täälläkään pelkästään sen takia että sinusta ja muista tuntuis kivalta.

Jokanainen ei sentäs ota alkoholistia miehekseen esimerkiksi.



Minähän rakastan puhua itsestäni, niinkuin jo totesit tuolla. Se on totta, mutta jätänpä nyt tälläkertaa vastaamisen minun persoonaani askarruttaviin kysymyksiisi sikseen.





Tai kerro sinä ekana missä ja milloin tapasit miehesi ja oletko eka kertaa naimissa? Lapsia sinulle on, ihan varmasti. Olitko kauankin tämän luonnehäiriöisen kumppanisi kanssa?



Mutta myönnän sen että hullu minä pikkusen olen kyllä, niin minun rakas miehenikin aina sanoo. Alkaa nyt jankkaan teidän kovia kokeneiden raukkojen kanssa yhdentekevistä asioista,varsinkin kun vaikuttaa enempi koko ajan ettei teillä itsellännekään ole kaikki kotona. Mutta oikeestihan tämä on kivaa...

" Onko tämä palsta sittenkin jokin luonnehäiröisten ja heidän uhrien varjopalsta tms? "



hehehe ;) kai se sitten on kun säkin siiri tänne kirjoittelet ;) et jaksais enää vääntää hei!

Niin eikä totta että näissä " piireissä" liikkuu näköjään paljon näitä luonnehäiriöisten uhreja sun muita, se on outoa ja kylläkin aika mielenkiintoista...

Siiri: Tiedoksi minä seison aina sen haukutun ja nauretun puolella :-D Ja pahemmin ei ole kiehunut ' ainakaan ' sinun nettipersoonan kirjoutuksien takia, olen ainoastaan tuntenut sympatiaa näitä henkilöitä kohtaan joilla on kokemusta persoonallisuushäiriöisestä kumppanista. Joten se siitä kiehunnasta-



Minun mielestä omia näkemyksiään saa puollustaa niin pitkälle kun on kanttia, mutta, jos kyse on niin sanotusta vttuilusta niin silloin se alkaa olemaan mautonta.



Minäkin olen siiri toisella avio-kierroksella :-D Edellisen mieheni tapasin 18v, ja se suhde kesti yli 10v. Nykyisen mieheni olen tuntenut vuodesta 2000, pian 7 vuotta, ja toivon, että hän olisi se ' elämänimies '

Tähän saakka kaikki on mennyt hyvin-välillä toki kinastellaan -sehän on normaalia -



Minäkin esitin sinulle kysymyksiä-Mutta huomasitko eron, vaikka omasta mielestäni kysymykseni olivat loukkaavia, niin sinun kysymykset olivat kuitenkin paljon loukkaavampia. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska minä elän aivan kohtuulisen hyvää elämää.



Niin ja minulla ei ole lapsia-ikävä kyllä- yritys on aloitettu ja keskenmenoja koettu, mutta vielä ei ole onnistanut. Vauva-onnea myöskin kaikille, jotka omaa vauvaa ovat yrittämässä !!!



t.emmi

Alkaa pikku-hiljaa tuntua siltä- Saatko todellakin nautintoa tästä kinastelusta ? Minusta alkaa pikku-hiljaa tuntumaan että siiri onkin ' oikeasti' Seppo ja haluaakin morkata kaikkia meitä monikulttuuriset parisuhteessa eläviä naisia. Koska hyvin mielellään hän saa aikaiseksi riidan-kinan-eripuran-



Oletko aina ollut hankala luonteeltasi ? Tiedätkö mitä sinulle tehdään, jos olet tuollainen esim: työyhteisössä ? Mieti sitä. Minä ymmärrän erilaiset näkemykset ja mielipide-erot, mutta silkkaa pahansuopuutta en ymmärrä.



Minun mielestä sinun kirjoituksesi on kaikista ala-arvoisempia tällä palstalla-ja kaikista epätoivoisemmin kirjoitettuja- Ihmisillä, kun sattuu olemaan kaikenlaisia elämänkohtaloita ja kokemuksia-hyviä ja huonoja. Tällä palstalla on aivan normaaleja ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia. Mutta sinähän aloitit oikein morkkauksen-kun kirjoitus siirtyi persoonallisuushäiriöihin-



Olisi mielenkiintoista tavata sinut ja nähdä millainen oikeasti olet-

t.emmi

veit sanat suustani:



" Minusta alkaa pikku-hiljaa tuntumaan että siiri onkin ' oikeasti' Seppo ja haluaakin morkata kaikkia meitä monikulttuuriset parisuhteessa eläviä naisia. Koska hyvin mielellään hän saa aikaiseksi riidan-kinan-eripuran- "



Muuten en jaksakaan ottaa kantaa. Ja pliis, siiri, älä nyt ala sitten kirjoittaa mitään vainoharhaisuudesta =))))))))))

heh heh... minullakin on omat arviot teidän henkisestä tasapainoisuudestanne, mutta annanpa olla, en viitsi sortua tollasiin mauttomuuksiin vaan annan tekstinne puhua puolestanne...



saa nähdä mitkä haukut taas tulee niskaan tästäkin sinänsä kesystä kommentista verrattuna teidän hengen tuotteisiinne..

joskus kaupungilla, että jotkut suomalaisnaiset ihan selvästi katsovat miestäni silmiin ja hymyilevät flirtaten. En tiedä kuinka yleistä tämä on, jos mies on täältäpäin kotoisin. Monesti (kuulemma) mieheni ei tätä huomaa, enkä minäkään haukkamaisesti tätä tarkkaille, mutta yleensä huomaan kyllä, kun joku katsoo jo kaukaa miestäni, hymyilee valloittavasti kohdalla, ikään kuin saisi sitten " palkinnon" siitä, jos mieheni katsoo takaisin, että kuka tuo on... En ole mustasukkaista tyyppiä, mutta kyllä on joskus mietittänyt, että mikä kumma tuo käytös on, saahan sitä miehiä katsella, kukapa ei niin edes joskus tekisi, mutta flirttaava tuijoittelu on jotenkin kiusallista, varsinkin, jos olen mukana :) No, tämä nyt ei ole niin iso asia, että olisi varsinaista haittaa tästä ollut, mutta huvittavaa ihmetystä se on minussa herättänyt :)

Naistet oikein testaa että tehoaako charmi. Se on jotenkin rasistista, he tuskin tekevät niin suomalaisille miehille!

Ulkomaalaisista miehistä ajatellaan että he ovat ns.helppoja ja he ovat vähän jokaisen mukaan lähdössä, se ottaa päähän!

En sinänsä ole mustasukkainen mutta luulen myös että monella näistä naisista on kokemusta ulkomaalaista miehistä ennestään, jotenkin tulee sellanen fiilis. Anteeksi nyt vaan mutta niin se on, enkä halua alkoittaa mitään kamalaa riitelyä alusta kunhan vaan totean näin.

Mieskin sanoo että monet suomalaiset naiset luulee että mustat on jotenkin ns.helppoja ja hyviä sängyssä.

zatar:

ajattelinpa taas pitkästä aikaa pistäytyä tälläkin palstalla ja kysyy teiltä yhtä asiaa johon joskus olen törmännyt täällä Suomessa. Täällä on paljon näitä yh-naisia joilla on ulkomaalainen ex-mies ja jotka mielellään ottasivat kaikesta päätellen uuden mokumiehen tilalle. Minä olen mieheni kanssa törmännyt muutaman kerran naisiin jotka liikkuvat tummahipiäisten lasten kanssa ja ulkomaalaisen miehen nähdessään alkaa kuola lähes valuun suupielestä ja yritetään jos jollakin tekosyyllä aloittaa keskustelua yleensä minun taikka suoraan mennään mieheni juttusille, mikä ei siis yhtään minua eikä miestäni kiinnosta! Me emme ole näihin ihmisiin missään ravintoloissa törmätty (emme käy kapakoissa) vaan ihan muualla julkisilla paikoilla, esim. bussipysäkillä viimeksi sellanen pulska lyyli ei saanut silmiään irti meistä niin ettei ehtinyt katsomaan ylivilkkaan mokulapsesa perään joka meinas juosta suoraan bussin alle !!! Se että jollakin on ulkomaalainen mies, ei tarkoita että meillä kaikilla vaimoilla on jotain yhteistä ja meitä mieheni kanssa kiinnostais tutustua joihinkin kummallisiin ulkomaalaisten vaimoihin ja heidän huonosti käyttäytyviin kakaroihin. Tuolla aiemmassa ketjussa oli että monia ulkomaalaisperheitä tuijotetaan, me ollaan taas sitä mieltä että meitä tuijottaa eniten justiisa nämä mokuperheitten äidit!

jonkin aikaa palstaa seuranneena ajattelin myös osallistua keskusteluun eikä oikein näytä onnistuvan... katsotaan miten käy tämän viestin kanssa...



" Täällä on paljon näitä yh-naisia joilla on ulkomaalainen ex-mies ja jotka mielellään ottasivat kaikesta päätellen uuden mokumiehen tilalle."



... olen moku-lapsen yh mutta mitään erityistä hinkua ei ole uudelle mokumiehelle... katson kyllä pidempään jos nään hyvännäköisen miehen, oli sitten kyseessä ulkomaalainen tai suomalainen mies, en kuitenkaan ala tuijottamaan... varsinkaan jos kyseinen mies on liikkeellä vaimonsa/lastensa kanssa.



Vastaavasti olen huomannut että kun olen lapseni (moku) kanssa liikkeellä niin monet ulkomaalaiset miehet katselevat pidempään sekä yrittävät iskeä... mistähän tuo ilmiö sitten johtuu... ajattelevatko kyseiset mokumiehet minun olevan helppo tai peräti varma tapaus kun todistettavasti olen ennenkin antanut mokumiehelle?

...vai onko vaan helpompi lähestyä kun mitä ilmeisemmin en ole rasisti... mietityttää kun näitä lähestymisiä on nyt viime aikoina ollut useampia...

etta olisiko nama hymyilevat ja flirttaavat naiset jotenkin miehen tuttuja (siis hoitoja). Siis naiset eivat tietenkaan voi moikata vaimon ollessa paikalla, koska eivat halua miehelle ongelmia. Joten tyytyvat siis hymyilemaan, koska jollain tavalla on kiva viestittaa miehelle, kuinka kivaa viime kerralla oli. Mies tietysti kuittaa vaimolleen, etta ei huomannut ko. naista tai etta ko. nainen on joku hullu miehenkipea akka.



Muuten en kylla usko etta ventovieraat naiset muka ihan yrittavat iskea vaimon ollessa paikalla. Itse en ole koskaan vastaavaan tormannyt.