entiset mokuvaimot asialla?
ajattelinpa taas pitkästä aikaa pistäytyä tälläkin palstalla ja kysyy teiltä yhtä asiaa johon joskus olen törmännyt täällä Suomessa. Täällä on paljon näitä yh-naisia joilla on ulkomaalainen ex-mies ja jotka mielellään ottasivat kaikesta päätellen uuden mokumiehen tilalle. Minä olen mieheni kanssa törmännyt muutaman kerran naisiin jotka liikkuvat tummahipiäisten lasten kanssa ja ulkomaalaisen miehen nähdessään alkaa kuola lähes valuun suupielestä ja yritetään jos jollakin tekosyyllä aloittaa keskustelua yleensä minun taikka suoraan mennään mieheni juttusille, mikä ei siis yhtään minua eikä miestäni kiinnosta! Me emme ole näihin ihmisiin missään ravintoloissa törmätty (emme käy kapakoissa) vaan ihan muualla julkisilla paikoilla, esim. bussipysäkillä viimeksi sellanen pulska lyyli ei saanut silmiään irti meistä niin ettei ehtinyt katsomaan ylivilkkaan mokulapsesa perään joka meinas juosta suoraan bussin alle !!! Se että jollakin on ulkomaalainen mies, ei tarkoita että meillä kaikilla vaimoilla on jotain yhteistä ja meitä mieheni kanssa kiinnostais tutustua joihinkin kummallisiin ulkomaalaisten vaimoihin ja heidän huonosti käyttäytyviin kakaroihin. Tuolla aiemmassa ketjussa oli että monia ulkomaalaisperheitä tuijotetaan, me ollaan taas sitä mieltä että meitä tuijottaa eniten justiisa nämä mokuperheitten äidit!
Kommentit (128)
Siirille ihan ensimmäisenä vastaan: Miksi sinä aina kuohahdat ? Minun tarkoitukseni ei ole ärsyttää, sanon vain oman mielipiteeni, tai aina se ei ole edes mielipide vaan hetken mielijohde jostakin. Kyllä tiedän nämä vapaaehtoistyöt, ja varmasti jokainen tietää-Hienoa, että olet sellaisella ollut ja viihtynyt-Ja mitä työhösi tulee-Niin minua ei kiinnostata pätkääkään oletko tutkimustyössä, liukuhihnalla, lastentarhassa tmv-Ainut mikä kiinnostaa on ihmisen terävä luonne, jos se tulee jatkuvasti esille.
Ja minä todellakin uskon siihen, että lapset imevät jo äidinmaidossaan kulttuuriin-kuuluvia asioita, ja Suomessa lapsiin suhtaudutaan jotenkin todella eriskummallisesti. Eivät kaikki. Yhteiskunta joko puoltaa tai kieltää, ja tällä tarkoitan yhteiskunnan tapaa pitää huolta omista kansalaisistaan. Lapset sairastavat paljon erilaisia ahdistuneisuus-ylivilkkaus ym-häiriöitä, jostakin sen pitää johtua (?) Kuten olen aiemmin kertonut, olen asunut pohj-amerikassa, opiskelin siellä ja voin sanoa, että tämän suomalaisuuden aistii pitkälle, eli me olemme sellaisia masennukseen taipuvaisia, hiljaisia, epävarmoja jne-mutta toki joukossa on poikkeuksiakin. Suomalaisissa kouluissa, työpaikoila jne on paljon henkistä väkivaltaa, kiusaamista-ja tämäkin on aika erikoinen ilmiö ja kertoo jotakin yhteiskunnastamme.
Ja ihmisen persoonallisuudesta-on olemassa monenlaista psykopaattia, patologisia valehtelijoita, persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä ym- joten kaikki ei ole itsestään selvää. Joku saattaa alkoholisoitua vasta avioliiton aikana-jnejne- Mielisairaus saattaa puhjeta vaikkapa 10vuotta avioliiton solmisen jälkeen, joten ei todellakaan voi tietää millaisia ongelmia nyk. miehesi/vaimosi kanssa saattaa olla tulevaisuudessa.
Jos ihminen sanoo, että hänellä on ikää ja sen tuomaa kokemusta niin miksi nämä asiat ovat täysin tuntemattomia. Siiri-mikään ei ole varmaa-tai epävarmaa-aika sen näyttäköön.
Ja tuijotuksesta: Ei katse ketään tapa-antakaa niiden ihmisten katsoa, kunhan eivät koske. Kyllä minuakin joskus harmittaa, jos mieheni joutuu tuijotuksen kohteeksi, mutta sille kun ei yksinkertaisesti voi mitään !!!
Hyvää päivää kaikille ! t.emmi
siiri09:
Minulla on senverran jo elämänkokemusta että uskallan sanoa että kuka tahansa fiksu ihminen ei muutu hirviöksi...kyllä merkit ovat aina olemassa, kyse on siitä osaako niitä lukea.
Janican viimeinen kertoo kattavasti kaiken, siihen ei lisättävää.
Siirille: kuka tahansa näennäisesti fiksu ihminen voi muuttua hirviöksi. Siinähän se psykopaatin, narsistin tms. fiksuus juuri piileekin. Uhri otetaan ensin omaan valtaan ja kidutus aloitetaan vasta myöhemmin.
Minulla oli myös suunnaton määrä elämänkokemusta ja varsinkin sitä ihmistuntemusta exäni tavatessani (ja nykyisin tietty vielä enemmän;) ), mutta niin vain pääsi kusaisemaan linssiin. Narsisteilta se onnistuu. Sitä voit kysäistä ihan alan asiantuntijoiltakin Siiri-hyvä :)
Toivon (ja tietty uskonkin), että oma miehesi on juuri sitä miltä näyttääkin. Tilastollinen tosiasia on kuitenkin sekin, että moni liitto ei kestä loppuikää. Toivotaan, että sinulta se onnistuu :) Tai hei... etkös sinäkin Siiri ole myös jo toisella aviokierroksella? Niinkuin muutama meistä muistakin palstalaisista. Eli onnea meille kaikille toista kierrosta rundaaville!!! :)
Mitä sitten tulee siihen aiempaan asiaan arabien vaimojen " paheksunnasta" ... Tuumasit joskus itsekin, että jokaisella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä, omat kokemuksensa. Mielipiteet saattavat erota toisten omista aivan täydellisesti, samoin kokemukset. Mielipiteistä voi väitellä ja esittää vahvana oman kantansa. Mutta toisten kokemuksia ei voi muuttaa, vaihtaa, eikä vääräksi väittää :) Jokainen nimittäin elää ihan sitä omaa yksilöllistä elämäänsä. Tuumasit myös, että kaikki arabit eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Aivan! Joten kaikkien arabien puolesta et voi sinäkään Siiri sitten vannoa asioiden oikeaa laitaa. Sellaista kun ei ole, koska kaikki tällä pallolla tallaajat olemme kuitenkin yksilöitä.
Eli minulla ja muutamalla muulla ex-vaimolla on tuollaisia hassuja kokemuksia, mutta kukaan meistä ei ole keksinyt, mistä ne juontavat juurensa. Ovatko nuo vaimot vain yli-uskollisia jollekin arabiaatteelle tai sitten miehelleen? Vai onko ukko kieltänyt tekemisissä olon meidän kanssamme pelosta, että oma vaimokin huomaa eroamisen etuudet? Vai onko pelko se, että kerran arabin makuun päässeet ovat uhka heidän omille liitoilleen, eli että eronneet yrittäisivät napata heidän miehensä? Vaiko katkeruus siitä, että me olemme päättäneet perhehelvettimme, heillä se jatkuu? Arvailuja voisi jatkaa loputtomiin, mutta silti kukaan meistä ex-vaimoista ei pystyisi osoittamaan sitä ongelman ydintä. Mutta pöllämystyneitä ollaan välillä oltu :)
Mutta mukavaa sinun kanssasi Siiri on vängätä ja väitellä, niin kauan, kun homma pysyy asiatasolla :) Ajankuluksi välillä ihan mainiota aivojumppaa ;)
Nauttikaahan kaikki kesäkeleistä :)
* Minä näin sielläkin muuten paljon lapsia jotka elivät kurjissa oloissa mutta jotka käyttäytyivät hyvin*
Niin .. tätähän minäkin juuri tarkoitin, että jossakin se vika täytyy olla, eli yhteiskunnassa, mikä muokkaa nämä meidän lastenkasvatus-ohjeet ja tavat !!! Yhteiskunta on se missä me elämme, ja se yleensä vaikuttaa joko puolesta tai vastaan ihmisten elämissä.
t.emmi
Aivan, ja piste i:n päälle. -emmi-
Suomalaisten suhtautuminen lapsiin on hieman sellaista, että lapset saavat olla, kunhan eivät näy tai kuulu.
- olen koukussa pk-seudun ilmaislehden 100 tekstiviestipalstaan, jossa kuumia aiheita ovat vaunujen kanssa matkaavat. Tämä ei saisi olla ilmaista, koska katkeroittaa osaa porukkaa. Toinen aihe on lasten käyttäytyminen, eivät saisi huutaa, olla sylissä/vaunuissa, pitäisi lohduttaa, etteivät itke mutta ei saa kuitenkaan julkisesti imettää. Ja sitten ei saisi viedä lasta julkisiin ainakaan ruuhka-aikaan, etteivät väsyneet työstä saapujat häiriintyisi, vaan saisivat levätä matkan ajan.
Kerran meidän vauva uskalsi huutaa metrossa yhden aseman välin (2 min max!), niin eikös joku tule opastamaan siellä, miten vauvan saa hiljaiseksi. Usein kyllä on parempia kokemuksia, kun lapsille jutellaan ja hymyillään jne. siis normaali suhtautuminen... Mutta varmaan monilla on hieman vieraantunut suhde lapsiin ja kun ja jos oman lapsen saa, niin ei osata olla niiden kanssa ns. normaalisti. Ja jos muiden lapsia näkee, niin ärsyttää, että ne eivät ole hiljaa.
Tulipa vielä tuosta aloituksesta mieleen, että minulla on välillä tapana unohtua tuijottamaan. Kuten aikaisemmin joku mainitsikin, niin erilaisuus, komeus, kummallisuus - mikä tahansa huomiota herättävä - saa ihmiset tuijottelemaan. Minä olen aika usein ajatuksissani, mistä seuraa kaksi asiaa: joko en huomaa tuttaviani, vaikka nämä astuisivat varpailleni, tai sitten jotain erikoista nähdessäni unohdun tuijottamaan sitä (vaikken varsinaisesti mitään näkisikään). Täytyy vaan toivoa, ettei kuola valu suupielestä... ;) Sen lisäksi olen useimmiten hyvällä tuulella ja hymy suupielessä, joten senpä takia minua pidetään näillä leveysasteilla ihan omituisena. Saatan jopa hymyillen tervehtiä tuikituntemattomia ihmisiä.
Minulla on mielestäni varsin hyvin käyttäytyvä, vilkas ja ulospäinsuuntautunut kaksivuotias. Siitä huolimatta välillä saa karjua kuin kersantti, että tyttö muistaa, mitä on sovittu. Karjuminen johtuu tietysti siitä, että välimatkan takia normaali puheääni tuskin kuuluisi. Kun sana tavoittaa, tyttö kyllä taas palaa paikalleen.
Samoalaiset ovat polynesian äänekkäin kansa. Siellä ihmiset puhuvat kovalla äänellä ja pienellä saarella ei välttämättä edes tarvita puhelinta. Maailmaan mahtuu ääntä, eikä ääni sinänsä vahingoita ketään - korkeintaan ne sanat ja ajatukset, joita se ääni mukanaan kantaa. En hirveästi ymmärrä tätä nykyään vallalla olevaa käsitystä, että lapselle ei saa korottaa ääntä ja pitäisi aina puhua rauhoittavalla äänellä. No, sillekin on paikkansa, mutta kyllä kunnon komentodesibeleillekin on paikkansa. Ja yllättävää kylla, lapseni ei ole millään tavalla traumatisoitunut kovaäänisen äitinsä takia. :) Ja ihmiset tuijottavat...pitäisiköhän ottaa itseensä?
Ensinnäkin Emmi69, tarkoitin juuri sitä että sinä vedät nämä minun ammattijutut siten että siitä saa käsityksen että minä olen mukamas väittänyt että ekana olen opettaja ja sitten mukamas joku tutkijakin vielä. Minä vaan selvensin sinulle se asian ettei tähän tartte toiste törmätä ja siihen kait minulla on oikeus?!
Minä olen todellakin tavannut useitakin henkisesti sairaita ihmisiä elämäni aikana, heh ja nämä narsismi ja psykopatia juontuvat lapsuudesta, eikä niitä täysin voi ainakaan aikuselta ihmiseltä peittää. Ihmisellä pitää olla elämänarvot kunnossa, niitä ei voi teeskennellä.
Ihminen ilman periaatteita voi loppujen lopuksi olla mitä vaan.
Tietysti kun ihminen on nuori ja kokematon, huijatuksi tulemisen vaara on suurempi.
Minä olin totta, aviossa nuorempana alle 20v. peräti 4 kk. Mutta kumpikaan meistä ei muuttunut hirviöksi, ja syytä että se ei sitten tuon kaumpaa kestänyt oli kyllä molemmissa. Sattaapa olla, kuka tietää tulevaa, että nykysestäkin tulee joskus ero, mutta en todellakaan usko että meistä kummastakaan tulee katkerasti toista vihaavaa sun muuta. Kaikista ihmisistä ei sellasia tule ikinä vaikka mitä elämässä sattuis.
Sitten lastenkasvatuksesta jokainen vanhempi itse vastaa. Siinä tarvitaan vahvuutta ja viisautta, eikä siinä voi syyttää muita ihmisiä eikä yhteiskunnan lapsikielteisyyttä. Kysessä on oma valintainen asia. Eikä siinä sillon kaikenmaailman neuvonantajista ja nipottajista voi välittää.
Minusta vilkkaissa lapsissa ei ole mitään vikaa, mutta häirikkökäyttäytyminen on ihan eri asia...
Ehkäpä sinun oikeasti kannattaisi nyt jättää tämä aihe sikseen, niinkuin ties kuinka monta viestiä sitten kirjoitit. Mitä enemmän selittelet ja vakuuttelet omaa ymmärrystäsi, elämänkokemustasi ja sitä mitä olet ja mitä et, niin heikommaksi menee. Jutuissasi ei ole enää mitään muuta päätä ja häntää kuin tuo " minäminäminäminä" .
Viisas ymmärtää vaieta.
Tätä juri tarkoitin tällä nurkkakuntaisuudella, että " jos olet eri mieltä älä kirjoittele tänne."
Mikäs se sinä sitten olet antamaan minulle neuvoja mitä minun tulee tehdä???...aika törkee toi sun kommetti.
Kunhan nyt kommentoin tässä sitä, että tätä keskustelua ei millään tapaa vie eteenpäin se, että sinä esittelet ansioluetteloasi täällä palstalla. Valitettavasti me olemme täällä jokainen kasvottomina keskustelijoina, mies ja ääni -periaatteella, eikä siinä kenenkään todelliset tai kuvitellut ammatit, nimikkeet, osaamiset ja ymmärrykset merkitse mitään. Vain se merkitsee, mitä palstalle kirjoitat, ja rehellinen mielipiteeni on, että tätä keskustelua ei avita millään tavalla se, että vakuuttelet jokikisessa postissasi, kuinka paljon sinulla mitäkin kokemusta on. Voisin jopa väittää, että halusi nousta muiden yläpuolelle vaikuttaa aivan päinvastoin.
Ymmärrän, että vedät herneet nenään, mutta huokaa syvään ja rauhoitu. Opikseen kannattaa aina ottaa, eikö vaan?
En missään vaiheessa sanonut, että sinun ei pitäisi tänne kirjoitella, tai että olisin eri mieltä kanssasi. On vaikeaa olla mitään mieltä kanssasi, koska suurin osa viesteistäsi keskittyy sinuun itseesi ja koska en tunne sinua, en voi olla samaa tai eri mieltä.
Eli kirjoittele toki, kun sinulla on sanottavaa aiheesta.
ai mitenkä minä oeln kokemuksellani täällä pröystäillyt niin sanoakseni. Jos mitä olen kokenut, saan kait se sanoa ilman että minun pitää pelätä muitten kateutta. Eikö?
En ole edes omasta mielestäni niin hirveen kokenut. Jos olet ollut aviossa 4 kk. niin ei kait se tee minua ylivertaisen kokeneeksi muihin nähden taikka asunut ulkomailla, niinhän täällä on moni muukin.
siiri09:
ai mitenkä minä oeln kokemuksellani täällä pröystäillyt niin sanoakseni. Jos mitä olen kokenut, saan kait se sanoa ilman että minun pitää pelätä muitten kateutta. Eikö?
Tottakai saat pröystäillä, se on sinun oikeutesi. Kateus vie kalatkin vedestä, enkä usko, että kovin moni on abstraktille nettipersoonalle kateellinen. Eikä tässä nyt kateudesta ole kyse.
Ongelmana on se, että sinun viesteistäsi on hirveän vaikea löytää sitä aiheeseen liittyvää punaista lankaa tai niitä perusteluja, koska se ansioluettelo jyrähtää päälle niin äkkiä. Olisi hyvä esittää muitakin perusteluja kuin vain se, että kyllä minä tiedän paremmin kuin te muut, koska minulla ihmistuntemusta ja kokemusta. Erityisen ärsyttävää on vastata toisille keskustelijoille tyyliin " jos sinä tietäisit edes jotain asiasta x, niin..." . Se ei ole perustelu, vaan kanssakeskustelijan aliarviointia.
Eli pyytäisin, että keskittyisit asiaan ja hyviin perusteluihin. Se on paras tapa vakuuttaa ihmistuntemuksestasi ja kokemuksestasi. Jos siis niin haluat tehdä.
Sinä olet täysin väärässä näiden eri sairauksien kanssa, vaikka narsismi saattaa kehittyä lapsuudessa niin sen puhkeaminen ja toteaminen on aikaa vievää ja saattaa jopa vaatia laajempaa psykiatrista hoitoa ja tutkimusta. On olemassa erilaisia luonnehäiriöitä, vakavia mielisaitauksia-ja todellakin sitten on vielä nämä psykopaatit ym. Ajattele vaikkapa sarjamurhaajia-millaisia ihmisiä he ovat ja miksi me emme tunnista sarjamurhaajaa, vaikka hän istuisi samassa kahvipöydässä. Ihmisen luonne ja mieli eivät kulje käsikädessä-! Eli miehesi voi olla täydellinen, mutta jos sairastaa persoonallisuushäiriöta saattaa se kehittyä pikku-hiljaa ja alkaa aivan pienistä asioista, et siis vielä siinäkään vaiheessa ymmärrä mistä on kyse, vasta kun mies alistaa sinut mennen-tullen, niin ymmärrät että kyseessä ei ole tavallinen väkivalta vaan sairaus. Eihän ketään halua naida psykopaattia tai narsistia/juoppoa/ym, mutta kuitenkin teemme niin, miksi-koska nämä sairaudet eivät ole aina havaittavissa-
Minä en tiedä sinun ikääsi, en edes halua tietää, mutta luulen olevani vanhempi ja kokeneempi kuin sinä. Mistä näin päättelen, aivan samoista syistä kuin sinäkin päättelet olevasi vanhempi ja viisaampi
:-D
Mieheni on muuten sanonnut juuri tämän seikan minulle, että suomessa ei saa hymyillä ventovieraille, ei saa katsoa, ei saa nauraa ääneen jne-ja hän on ollut täällä alle vuoden (?) kännissä lauletaan -olen suomalainen-ja ollaan kaikkien kavereita siihen saakka, kunnes alkaa laskuhumala ja vtutus .. Sitten pitää päästä potkimaan ihmisiä, ikkunoita, tmv
Eräs ystäväni oli aamulla n.klo 7 ollut koiransa kanssa kävelyllä ja häntä vastaan oli tullut nuori nainen, ja tämä oli sanonnut-HYVÄÄ HUOMENTA- ja ystäväni oli ' järkyttynyt' miten joku ' tuntematon' sanoo-hyvää huomenta hänelle- sanoi lopuksi-taisi olla joku ' hullu' -heh Muualla maailmassa on luontevaa katsoa ihmisiä silmiin, hymyillä ja sanoakin ehkä jotakin, mutta meillä murjotetaan jos joku sattuu vilkasemaan bussipysäkillä .. haukutaan kakaratkin kaupanpäälle-huoh-
Nyt kokaamaan t.emmi
Ei siis kokaamaan-vaan kokkaamaan :-D
Olet niin jyrkkä mielipiteissäsi, että loukkaat tahattomasti/tahallisesti muita kirjoittajia. ' Suurella kokemuksella' , jota nyt ei sitten olekaan niin paljon(?) niin kuin itse sanot, kerrot totuuksia elämästä ja ihmisistä. Syytät muita siitä, että he eivät hyväksy mielipiteitäsi, mutta itsehän juuri myös teet tätä. Oma totuutesi tuntuu olevan se ainoa oikea. Mielestäni kannattaisi lukea toisten kirjoitukset huolellisesti ja miettiä, josko niissä olisi jotain annettavaa/ajateltavaa myös itselle.
Ja tuosta ihmisten hulluudesta ym. kun sitä ei päällepäin näe. Ainakaan jos on rakastunut niihin ihmisen muihin ominaisuuksiin. Näitä virhearvioita sattuu varmaan jokaiselle. Minusta se on anteeksiannettavaa, niin toisille kuin itsellekin. Jos joku kertoo tällaisen tehneen, niin minusta ei ole korrektia hyökätä päälle ja irvailla, että kyllä minä ne hullut tunnistan, miksi sinä et?
Kun eräs ystäväni seurusteli miehen kanssa, johon sitten haki suhteen päättyessä lähestymiskieltoa, niin luuletko, että asiaa olisi jotenkin auttanut se, että olisin ilkkunut hänelle, että ' kyllä sun olis pitänyt huomata heti sen hymystä kun sen tapasit, että se on psykopaatti! Oletko vähän tyhmä kun et tajunnut?!'
Tuosta ammattikeskustelujutusta olen ihan ulkona, varmaan mielenkiintoinen vääntö sekin.
Haluan purnata tuosta ' suomalaisudesta' aina, sillä Suomenkin sisällä on valtavia eroja. Itse itä-suomalaisena olen tottunut siihen, että bussipysäkillä jutellaan, liikennevaloissa pysähtyessä päivitellään sään kuumuutta/kylmyyttä tms., kassajonossa menee oma aikansa, kun omia/suvun/naapurin/kylän/maailman kuulumisia vaihdellaan kassan kanssa. Asuessani jonkin aikaa länsi-rannikolla koin oloni lähestulkoon aina ahdistuneeksi, kun vähäinenkin kommunikointi/hymyily tms. ei tuottanut vastakaikua. Kerran moikkasin bussikuskia, joka kaksi kertaa kysyi ' mitä?' tajuamatta kontekstista, mitä mahdollisesti olisin voinut sanoa!
Pk-seutu, jossa nyt asun, on mielestäni kiva sulatusuuni, jossa molemmat puolet kohtaavat. Toivottavasti kukaan lännestä tuleva ei nyt suutu tästä kommentistani, sillä se on erittäin stereotyypittelevä puolitotuus ja vielä ihan kokonaan ketjun alkuperäisen aiheen vierestä.
ahaa..enkö ole sitten perustellut sanomisiani? ja mikä ihmeen ansiolista?
Minä teen työtä tässä jonka haluan saada valmiiksi ennen lomia tässä samaan aikaan kun näitä kirjoitan, eikä minulla ole aikaa kovin syvällisiin anlyyttisiin kirjoituksiin täällä.
Aika moni täällä mainostaa sitä " ansiolistaa" , eikä siinä ole mitään pahaa. Suomalaiset vaan ovat nyt niin vaatimattomia ja hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä pidetään moukkina, jotka sais hävetä itseään.
Mutta voin kyllä selventää jotain asiaa joka sinua erityisesti vaivaa kirjoituksissani jos niin haluat.
Mitenkä nämä sinun sitten kommnentit sitten liittyy alkuperäiseen?
Minua ei oikeesti edes kiinnosta pätkääkään mitkään mielisairaudet, enkä todellakaan ala pelkäämään että minun mies tai minä itse sairastuttas johonkin tautiin! Haloo!
On muutkin mietittävää elämässä, todellakin! nyt kun aletaan vääntää tästä kättä että kuka täällä vanhin on, heh heh..niin kyllä minä sinua vanhempi takuulla olen Emmi.
Minulla on senverran jo elämänkokemusta että uskallan sanoa että kuka tahansa fiksu ihminen ei muutu hirviöksi...kyllä merkit ovat aina olemassa, kyse on siitä osaako niitä lukea.