Näkijä täällä, huomasin edellisissä ketjuissa tänään, että moni haluaisi apuani

ja pitkä suhteeni on ollut yhtä ylä-ja alamäkeä. Välillä kaikki hyvin, välistä taas tuntuu että tällä suhteella ei ole tulevaisuutta. Mies ei halua lisää lapsiakaan, itse haluaisin..Yksin jääminen vaan pelottaa jostain syystä niin paljon etten saa repäistyä itseäni tästä irti, vaikka monta kertaa mielessäni niin päätänkin.



Olen eläinrakas, kissat ja koirat ovat lähellä sydäntäni. " Harrastuksenani" on opiskelu, haluan kehittää itseäni aina eteenpäin. Olen myös aika liikunnallinen, melkein joka päivä jotain urheilua tulee harrastettua (pyöräily, salilla käynti, sauvakävely jne). Musiikissa on tällä hetkellä in kotimainen iskelmä, tykkään myös italialaisesta musiikista. Matkustelu on intohimoni, joka vuosi tulee käytyä jossain matkalla.



Mutta kysymykseni siis kuuluu: kannaattaako jäädä vai lähteä tästä suhteesta?? Löydänkö vielä " elämäni rakkauden" ja saanko lisää lapsia?



nimim. haaveilija

olen 23v 2 lapsen avoliitossa oleva äiti. Pidän kauhuelokuvista ja luen trillereitä. Olen luonteeltani ujo ja vieraassa seurassa hiljainen. Harrastan käsitöitä ja painonvartijoita ja haaveena on joskus alkaa harrastamaan golfia. Tykkään katsoa amerikkalaisia sitcom sarjoja.



Minua mietityttää kannattaako meidän mieheni kanssa erota? Meidän suhteessa ei ole enää hellyyttä eikä paljon muutakaan. Olen myös tällähetkellä työtön ja kiinnostaisi tietää saanko töitä lähiaikoina vai jatkuuko työttömyys pitkäänkin?



Kiittäen

Jenna

olen kahden pojan naimisissa oleva äiti, 26 v pian. käyn töissä vanhusten parissa, rakastan ihmisiä ja ihmisten kanssa olemista, hoivaamista ja auttamista. olen avoin, kateellinen luonne, rehellinen, aika pessimistinen ja hirmun puhelias. harrastan urheilua (vaikka laiska olenkin ;)



ongelmani on tämä vasta alkanut raskaus. en tiedä mietä ajattelen.. jaksanko kolmannen pojan (?), tulenko saamaan opinnot päätökseen? sujuuko suhde mieheeni yhtä hyvin kuin tähänkin asti? meneekö raskaus hyvin ja onnistuuko synnytys? pelkään sitä hirmuisesti? vai koenko sektion tällä kertaa?????



ehkä pieniä asioita, mutta mulle suuria...



lämmin sydän

HEI NÄKIJÄ!



Täällä 32v kotiäiti, hoitovapaalla sosiaalialan työstä. Onnellisesti naimisissa jo pitlään. Tyttö 2v on saatu aikaan rankoilla hoidoilla, näiden jälkeen ihmeellinen spontaaniraskaus mikä kuitenkin meni kesken.



Perusluonteeltani olen positiivinen ja sosiaalinen, välillä kyllä olo on...sanoisinko vaisu! Eläimistä pidän, niitä on ollutkin meillä aiemmin. Ystävät ovat tärkeitä, mutta tuntuu että he ovat liian kaukaisia nykyisin!



Telkkarista tulee katsottua erilaisia sarjoja ja dokkareita, elokuvista pidän erityisesti eurooppalaisista (Almodovar jne). Jenkki elokuvat ei uppoa meikäläiseen. Musiikista en erityisemmin välitä!!??!! Suomipoppia kuuntelen radiosta autossa.



Pidän sisustamisesta ja puutarhan hoidosta, liikunta on nykyisin jäänyt vähälle elämässäni. Se hiukan harmittaa...



Olisinkin kysynyt tulevaisuuden näkymistä lapsien suhtee. Vieläkö meille suodaan elämän ihme? Entäs äitini, kuinka hänen terveys jatkossa? Paraneeko?



BirGitta

En ehdi ihan vieläkään vastaamaan viesteihin. Luin ne kyllä jo ja joitain ajatuksia heräsi. Etsikää haku-toiminnolla tämä pino silloin tällöin, niin kyllä niitä vastauksiakin pikkuhilja ropisee..



Anteeksi, huudan vähän:



TÄHÄN MENNESSÄ TULLEISIIN VIESTEIHIN VASTAAN, TÄSTÄ ETEENPÄIN EN ENÄÄ LUPAA MITÄÄN.



-eli vastaan järjestyksessä kaikille tähän mennessä kirjoittaneille, vaikka voi olla että kaikille ei löydy mitään vastattavaa, ts. en saa mitään sen kummempaa kontaktia. Tästä eteenpäin tulleet viestit luen ja vastaan ehkä joihinkin, jos tuntuu siltä että on jotain sanottavaa.

t. elisa

mutta yritän kuitenkin:



olen 41-vuotias nainen, avoliitossa ja meillä on 1 8-vuotias lapsi. Olen ollut tämän vuoden tammikuusta alkaen työuupumuksen takia ensin sairaslomalla ja nyt irtisanottuna muuten kotona. Työsuhteeni päättyy nyt kesäkuun lopussa ja sen jälkeen pitää etsiä itselle uusi työpaikka. Miten onnistun?

Terveyteni on hieman myös reistaillut masennuksen vuoksi. Se on menossa parempaan suuntaan lääkityksen ansiosta, mutta lapsuuden " kummitukset" alkavat nousta esiin...



Luonteeltani olen realisti, äkkipikainen skorpioni. Tämän hetkinen tilanne avoliitossa on seesteinen, mutta miehen kanssa on ollut alkoholista johtuvia ongelmia - hänen pitää päästä välillä nollaamaan aivot ja silloin ryyppääminen on sitä luokkaa, että yleensä reissu päättyy sairaalaan milloin minkäkin itsensä loukkaamisen takia, viimeksi meni nilkka.



Jos jotain tulevasta näkyy - vastaathan minullekin.



skorppari -64

Moi, olen nuori yhdenlapsen äiti jolla masennus ollut jo kauan ja " ihmispelkoa" ..myös alkoholin käyttö aina aikaajoin hallitsee elämääni..olen ristiriitainen..toisaalta haluaisin tasapainoista elämää mieheni kanssa(olemme olleet yhdessä 4 vuotta) toisaalta haluan heittää koko elämän mullinmallin ja matkustaa intiaan reppu selässä vapauteen yms..

Olen käynyt vain peruskoulun ja yrittänyt vuoia saada opintoni päätökseen..siinä onnistumatta..kun ei kiinnosta..uskoni jumalaan on alkanut hiipua..en ole onnellinen.

Perheeni(eli äitini yms.) pitävät minua jollain tavalla otteessaan..en osaa olla ilman heidän dominoivaa seuraansa..



quosimodo82

Olisin kiitollinen jos viitsisit vastat vielä minulle. Olen 34v kahden tytön äiti ja naimisissa olen ollut 9v. Minun menneisyyteni vaivaa minua, minun kaksi sisarusta ovat tehneet itsemurhan ja osittain surujen myötä minulle kehittyi todella paha päihdeongelma jonka seurauksesta lapseni huostaanotettiin. Olen käynyt pitkän päihdekuntoutuksen ja huostaanotto purettiin tänä keväänä. Nyt olen ollut raittiina parisen vuotta ja elämä on tasapainossa, kuitenkin olen huolissani jaksanko minä mennä eteenpäin kun viina teetti minulle aika paljon sairauksia ja opiskelemaankin olen hakenut. Luonteeltani olen äkkipikainen mutta lyhytvihainen, hyvä sydämmelliseksi on sanottu ja rakastan eläimiä yli kaiken, nytkin minulla on sakemanni, jonka kanssa harrastan kaikenlaista. Tietokone on tullut tärkeäksi, hirveästi en tv:tä katsele, jotain roskaromaaneja luen että uni tulee silmään. Kiitos jos vastaat.

T. Jousimies-71

vastaatko minulle, minulle ei ole vielä kukaan vastannut täällä.



Olen siis 27 vuotias pari vuotiaan lapsen yh äiti, Asun vuokralla.

Minä olen erittäin eläinrakas ja luonteeltani olen iloinen, hieman pidättäytyväinen vieraitten seurassa ja erittäin tempperamenttinen.

En ole musiikallinen, enkä juurikaan lahjakas missään, olen sosiaalialalla töissä.

Kerrotko minulle että löydänkö ikinä itselleni miestä ja lapselleni isäpuolta?



Nim. lonely

olen 29-vuotias kahden lapsen äiti. tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla mutta töihinmeno häämöttää reilun vuoden kuluttua. Elämäni pyörii lähinnä kodin ympärillä, mitä nyt joskus tulee ystäviä tavattua. Olen rauhallinen ja kiltti ihminen, ehkä vähän ujokin. Kärsivällisyyttä kaipaisin enempi noiden lasten kanssa.

Muutimme puoli vuotta sitten uuteen kaupunkiin enkä oikein tunne kuuluvani tänne.

Miehen töiden vuoksi saattaakin tulla muutto, jopa ulkomaillle asti.

Miltähän lähitulevaisuutemme näyttää? Entä isoveljeni avioliitto, en pidä hänen vaimonsa tyylistä kohdella veljeäni ja hänen tytärtään ed. liitosta...?

Erosimme mieheni kanssa huhtikuussa ja asumme nyt erillään . Meillä on yhteisiä lapsia 2 ja aikaisemmasta suhteesta minulla on poika .

Olemme olleet erittäin tiiviivsti yhdessä ja ikävä on kova molemmilla ja eromme on ollut virhe .

Palaammeko me vielä yhteen ja menemmekö naimisiin, ollaan puhuttu avioitumisesta kokoajan .

Saanko työpaikan ja pärjääkö tyttäremme elämässä .

Olen 34 v vuotias ja alani on hoitoalaa sivuava.

Olen musikaalinen ja lapsi ja eläin rakas .

Telkkarista tulee katsottua CSI:t ja muutamia muita sarjoja.

Lapset on poika 14 v, tyttö 6 ja poika 2 ja risat

Kerro elämäntarinasi niin minä kerron sinulle millainen olet. Hienoa todellakin hyvä NÄKIJÄ! :)



Oikea näkijä ei tarvitse mitään tietoa ihmisestä. Tämä jos joku on feikki näkijä. Ja mitäköhän tai ketä tämä ap näkijä oikein tarkoittaa sillä että täällä olisi ollut feikkejä? En ole yhteenkään törmännyt.

lukisi kerralla oikein



Aurore

Eli olen 22 vuotias ja kohta 11kk pojan äiti. Olen todella ahdistunut nykyiseen elämän tilanteeseeni. Mieheni kanssa on parhaillaan ero tulossa joka minua nyt niin pelottaa. Että onko tämä lopullista Jos nyt eroamme, vai uskallanko vielä haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. toisinaan toivon itsekin eroa mutta vahvemmin onnellista perhettä mutta miten onneni käy? Rakastan kyllä miestäni entä hän minua?



Tykkään kyllä eläimistä tosi paljo, mutta joutuin juuri koirastani luopumaan, juuri tämän eron takia. Olen mielestäni ihan hauska ja sosiaalinen ihminen. Tunnen tulevani paljon paremmin miesten kanssa toimeen kuin naisten, siis ihan ystävä pohjalla. En juuri harrasta mitään ulkoilen poikani kanssa, ja saatanpa käydä lenkillä parin ystäväni kanssa jos innostun. Vanhemmistani on nyt tullut paljon läheisempiä kuin ennen, joka on minulle tärkeää. Olen oppinut ilmaisemaan tunteeni paremmin tämän pitkävaiheisen eroprosessin myötä.



Mitä muuta??Jospa siinä oisi jo tarpeeksi jos ei voin kertoa lisää..

Jos et kerkiä heti vastailemaan olen valmis odottamaan vaikka pidemmänkin aikaa. Tilanteeni on niin ahdistava että mikä tahansa apu auttaa minua. Kiitos!



Nimim. -onko parempi yksin-

Kuka vaan voi noista teidän johdatteluista kertoa millaisia olette ja mitä tulee tapahtumaan.



Järki käteen ystävät hyvät. Luottakaan niihin näkijöihin jotka eivät kysy teiltä mitään muuta kun kysymykset ja korkeintaan silmien ja hiustenvärin.

Mikään vaan ei toimi, sairaus estää työnteon ja parisuhteessa mättää, toista kuukautta pelkkää riitaa; muuttuuko tämä koskaan paremmaksi...? Ja jos, niin millä ehdoilla...?

Tälle Näkijälle ei tarvinut koko elämäntarinaa kertoa ja vastas kuitenki musta ihan hyvin, aika näyttää toteutuuko (toivottavasti!)

Haluisinkin nähdä osaako tämä näkijä kertoa vaikka minusta ja minun elämäntilanteestani ilman että hänelle kerron itsestäni mitään. Tuskimpa.



Minä voisin " ennustaa" jokaiselle noista edellisistä niin hyvin kertoivat itsestään. :)

ei pääsekään enää vanhaan malliin sotkemaan vastauksillaan....