Näkijä täällä, huomasin edellisissä ketjuissa tänään, että moni haluaisi apuani

jatkathan urakkaasi vielä :) Odotan vielä omaa ennustustani...

Pakko kysyä täälläkin, kuten jo aikaisemmissakin ketjuissa: suostuuko mieheni vielä toiseen lapseen?



Olen 21-vuotias, yhden tytön äiti. Rakastan kirjoja, kirjallisuutta ja kirjoitan itsekin paljon kaikenlaista - jollain tasolla olen lahjakas siinä kaiketi. Näetkö meidän suhteen kestävän?

No, onhan saatana olemassa ja nuo " näkijät" ovat juuri tuon paholaisen kätyreitä.

.Elisa.:

Sanoit että miehesi siittöissä ei ollut vikaa. Sain tunteen, että niiden määrä olisi kuitenkin pienempi verrattuna normaaliin vertailuryhmään. Tosin yksihän riittää :)

-tunteesi meni melkein oikein. Määrä on kuusinkertainen vertailuryhmään nähden, mutta vain 11% niistä on ok (vertailuryhmässä 25%).

Aloita syömään b-vitamiinia, jossa on foolihappoa ja juo kuukautisten alkamispäivästa alkaen joka aamu ja ilta iso lasillinen greippimehua.

Sain myös tunteen, että vauvaa ette ole vielä kuitenkaan yrittäneet tehdä kuin n. vähän yli 1-vuotta. (toisaalta tämä ei voi olla totta, jos kerran olette jo käyneet tutkimuksissa). Kuitenkin tunnen vahvasti että olisit liian kärsimätön vauvauutisen kanssa? Anteeksi jos menee päin mäntyä. Olen siis erehtynyt ennenkin ja kirjoitan tähän nyt kuitenkin mitä tunnen.

- olet Elisa oikeassa, emme ole yrittäneet " kauan" . Myönnän olevani kärsimätön, koska nyt olisi sopiva hetki. Olen herkästi lykännyt vauvantekoa aiemmin juuri työuran vuoksi. Tiedän, että stressi ei auta.

Lisäksi en näe työttömyyttä, vaikka ihan selvästi sanoit olevasi työtön ja tehneesi hakemuksia.. (mulla taitaa olla huono päivä.. :) Ehkä olet jäänyt ihan juuri työttömäksi tai olet tehnyt joitain osa-aikahommia kuitenkin? No, en kuitenkaan näe tulevaisuudessa työttömyyttä. Taidat päästä siis töihin aika pian, jos en edes näe sinua työttömänä nyt. Opinnäytetyöstäsi et saa rahaa erikseen :(

-Olen ollut 2kk työtön, mutta tehnyt hommia sinne sun tänne, tänä aikana 4-5 päivänä. Hommia teen tottakai kotona, niitä rästiinjääneitä.

Harmi, etten näe työtäsi, mutta näen paljon ihmisiä siellä. (ei siis ainakaan mitään yksinäistä toimistotyötä) vaan tapaat joka päivä paljon ihmisiä.

Elisa

Kiitos Elisa, todellakin näit aika hyvin. Minusta on ymmärrettävää, että aistit esim. koetuloskset noin, koska minä itse pidän niitä huonoina, vaikka arvosanan 8 saikin. Tiedän olevani perfektionistisuuteen pyrkivä...

Pyrin välttämään stressiä, mutta kuormitan usein liikaa itseäni ja tiedän ettei se ole vauvaprojektissakaan hyvä juttu.

Pienokaisesta haaveileva

.Elisa.:

Työstäsi ja urastasi sen verran, että tiesitkö myös että sinulla on lahjoja esim. oman yrityksen pyörittämiseen tarvittavalla kaupallisella puolella. Suurin ongelmasi ja esteesi on se, että innostut ihan hirveän nopeasti hyvinkin erityyppisistä asioista ja saat hetkessä paljon aikaan, mutta jos asia ei valmistu heti, huomaat että oletkin jo uuden projektin pauloissa (siis ajatuksesi siirtyvät jo tekemään ja luomaan uutta). Olet hyvin luova, ja vieläpä sellaisella positiivisella tavalla, jota voisi hyödyntää yrityselämässä esimiestehtävissä. Olet siis hyvä aloittamaan, ideoimaan ja innostamaan projektin alussa. Näen menestystä sinulle, mutta pysähdy ja mieti asiat vähän nurin kurin. Lahjojasi voi käyttää myös alalla, jossa et ehkä ole kuvitellut vaikuttavasi.

Tässä meni kyllä aika nappiin. Minulla onkin esimies- koulutus omalla alallani, mutta ensin pitäisi saada työkokemusta myös työntekijätasolta. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää mikä tuo uusi alavaltaus voisi olla :) Ehkäpä se siitä minulle miettimällä selviää...

Näen lapsia, mutten tiedä lukumäärää (valitettavasti). Mutta onko sinulla jo poika? Jos ei, niin ilmeisesti sellainen tulee vielä. Näen pienen pojan n. 4-v, joka on selvästi kuin sinä monella tapaa.

Minulla on jo poika ja varmasti olet nähnyt hänet. Hän on nyt vajaat 3 vuotta. Luonteeltaan uskomattoman paljon samanlainen kuin minä. Ehkä sen takia suhteemme on muodostunut ihmeellisen symbioosimaiseksi.

Olet lahjakas muuten aika monessa asiassa, ja se on siinä mielessä ongelma, ettet oikein löydä paikkaasi. (tavallaan liian monta ovea on ollut avoinna jo silloin 10-vuotta sitten, ja siksi et ole osannut oikein päättää mitä tekisit elämälläsi). Mietipä tätä ja sitä mitä oikeasti haluaisit tehdä ja onko siitä ammatiksi. Toisaalta ammatin ja harrastusten ei tarvitse olla samalta alalta.

Aika jännä, että otat esille juuri tuon 10 vuotta. Kirjoitin nimittäin ylioppilaaksi 10 vuotta sitten. Silloin oli tosiaan moni ovi auki ja nyt olen miettinyt, että ehkä olisi pitänyt lähteä kulkemaan jotain toistakin polkua. Tähän nykyiseen koulutukseeni tavallaan ajauduin, mutta en ollenkaan tiedä onko se sitä mitä isona haluan tehdä. No, ainakin se ohjaa minua asiakaspalvelualalle, jossa olen hyvä. :)

Taloudellinen tilanteenne paranee huomattavasti syksyllä, vaikka en kyllä näe että se olisi huono nytkään (meniköhän tämä raha-asia ihan metsään? Mutta näin siis koen).

T. Elisa

Rahatilanne on nyt juuri ja juuri siedettävä :P Toivottavasti tuo paraneminen kertoo siitä, että pääsen töihin!

Jos ehdit niin olisi mukava, jos kertoisit vielä millaisessa paikassa näet minut työssä lähitulevaisuudessa. Entäpä avioliittoni: millaisena se näyttäytyy?

Kiitoksin, Lavinia

toivottavasti jaksat vastata minullekin.



olen 34v vaaleanruskeatukkainen pieni nainen. kaksi lasta, kolmatta odotan. mieskin siis on ja hyvä sellainen. asun omassa kerrostaloasunnossa ja pidän tanssista ja musiikista. vapaa-aikani vietän perheeni kanssa joka on minulle todella tärkeä. olen luonteeltani iloinen ja positiivinen. en voisi kuvitella koskaan ottavani kotieläintä vaikka pidänkin eläimistä. pidän myös lukemisesta mutta siihen ei nykyisin ole paljon aikaa.



osaatko kertoa onko odottamallani lapsella kaikki ok? olen oireillut niin että epäilen keskenmenoa. raskaus vasta ensimmäisellä kolmanneksella.

vieläkö mieheni ex vaikuttaa pitkään mieheni ja minun elämässä? kaksijakoinen persoona joka ei tunnu tietävän mitä haluaa. pitää miestäni sylkykuppina, jonka miehenin säälistä tuntuu hyväksyvän.



nimim. Saippuakupla

haluais kanssa kuulla ajatuksesi, elisa.



hieman tarkennusta jos kaipaat? olen vaalea, 160cm ja tällä hetkellä pienoisesti vauvamasuinen.

musiikkimakuni on laaja, ihan kaikkea kuuntelen. telkkarista katson dokumentteja enimmäkseen ja elokuvia.



" lämmin sydän"



KIITOS KAUNIS!

voisitko mitenkään katsoa minulle? minuun on hankala saada yhteys, mutta jos edes yrittäisit?



olen alle 30 tumma nainen, loppujen lopuksi onnellinen mutta nämä maalliset huolet painavat. asuntoasiat murehduttavat, samoin rakkaus.



mitä näet asuntoasioissa?



rakkausasiat on ihan solmussa. sydämen päällä kolmekin miestä, mutta tuleeko yhdenkään kanssa sen enempää?? tuo ensimmäinen, ihastukseni, ihana.. mutta asiat jumii. miten tässä käy? toinen, nuorempi, mutta mutkia matkassa. mitä hän minusta haluaa? kolmas, vanhempi, tumma, ihana, henkisesti samalla tasolla, kai? onko kukaan heistä Se Oikea? jos ei, niin koska saapuu elämääni? olen jo enemmän kuin valmis..

Aloitan vähän tylsästi, että taas on hiukan vaikea saada yhteyttä jostain syystä. Pelkäätkö vähän " ennustamista" ?



Muillekin tiedoksi; En ole mikään sellainen " ennustaja" , luulen että samanlainen vaistonvarainen lahja on kaikilla, jos sen vain toivottaa tervetulleeksi. En näe mitään pahoja asioita, koska en niitä halua nähdä, ne eivät ole tervetulleita eikä niitä tule edes vahingossa. Sitä ei siis ainakaan tarvitse pelätä. Nämä aavistukset ja tunteet, joita kerron tulevat varmasti hyvästä. Olen uskossa - vähän enemmän kuin keskiverto suomalainen ehkä (käyn kirkossa muulloinkin kuin jouluna), mutta olen myös hyvin tavallinen, pienen tyttövauvan äiti, 31-vuotias.



Paragon; Kerroit musiikkimaustasi. Ehkä tykkäät muutenkin 50-60-l tyylistä.. - Onkohan miehesikin kiinnostunut fiftari-meiningistä? Kun ajattelen Sinua, näen paljon värejä ja kaikki on kuin 50-luvulta tms. rockabillytyylistä. Jos miehesi ei ole näistä kiinnostunut, niin joku mies on (siis joka on tai tulee olemaan sinulle merkityksellinen). Vähän vaikea selittää.. näen sinut iloisena rockabillyhenkisen miehen kanssa siis. (tiedän, tämä kuulostaa kyllä aika kaukaa haetulta, mutta näin siis koen :)

Tähän kuvaan ei liity lapsia.



Onkohan tuossa opiskelussa joku ongelma.. En tiedä valmistutko. Jos olisi selvää että olet alallasi ja haluaisit valmistua/valmistuisit siitä ammattiin, luulisin että näkisin sen selvästi. Ehkä olet tienhaarassa ja sinun pitää tehdä jokin valinta. Jotkut asiat eivät ole minulle yhtä selvästi vaistottavissa useimmiten siksi, että jokin henkilökohtainen ratkaisu on vielä tekemättä, eikä asian lopullinen lopputulos ole vielä tiedettävissä. Ehkä kannattaisi " ottaa itseään niskasta kiinni" ja tehdä päätös siitä että nyt panostan opiskeluun ja otan ne paperit.



Olet hyvin herkkä ihminen. Myös kaikille vaikutuksille altis. Tärkein kysymys joka sinun pitäisi itseltäsi kysyä on, - kukan minä olen? Kuka haluaisin olla? Luulen, että työelämään paluu tapahtuu tätä kautta enemmän kuin tämänhetkisten opintojen - tähän voit kuitenkin itse vaikuttaa, ja jos haluat niin nykyiset opintosi ovat kyllä sinulle hyödyksi. Etkö tiedä mitä oikeasti haluat tehdä? Tutkiskele itseäsi, keskity hieman itseesi. Tämä on lyhyt prosessi, syksyllä olet jo paljon viisaampi. Onnea ja menestystä Sinulle! Onnelliseksi tuletkin pian.

Elisa

Varmaan olet ihan oikeassa siinä, että rapsakka niskaote ei tekis pahaa... yritän ryhdistäytyä. Täytyy kyllä sanoa että tuo fiftarimies tosiaa kuulostaa aika kaukaa haetulta : )))



-Paragon

Elisa (en ehdi nyt kirjautua.. :)

vastauksia :)

näkeeköhän jotain minullekkin

olen 20vuotias yhden lapsen äiti... olen luonteeltani aika rauhallinen mutta välillä olen aika vaikea... asun ja kasvatan lastani yksin...erosin lapseni isästä noin puol vuotta sitten.. haluasin tietää että pysyykö tilanteeni kauan tälläisenä.. eli taloudellinen tilanteeni niukilla ja elän lapseni kanssa vaan kahdestaan... entä millaisena näet lapsen ja isän suhteen? rakastaako lapseni isä minua todellakin vielä... toivottavasti pystyt vastaamaan minulle..kiitos jo etukäteen





pajakoto

Poikaasi liittyvä kiista päättyy tavalla jonka hyväksyt lopulta, sillä en näe mitään katkeruutta. Noin parin vuoden päästä tulee toinen erilainen (ei varsinainen kiista siis) konflikti tämän vanhemman pojan elämässä. Ei mitään negatiivista! Älä säikähdä - mutta jotain sellaista, että sinua vähän koetellaan äitinä (tiikeriäitinä) ja olet tosi kovasti puolustuskannalla, Huomaat sitten että tämä vanhempi poika on jo kasvanut ja tullut aika fiksuksikin ja olet hyvin ylpeä. Poika on silloin ehkä n. 10 v mielestäni, eli onkohan hän sitten jo nytkin jo (lähes) kouluikäinen.. No en tiedä, tälläinen mielikuva vaan tulee.



Löydät työpaikan aika helposti vaikka sielläpäin on jotenkin " pienet markkinat" . (Asutkohan ihan pienessä kaupungissa.. metsässä melkein. :). Tai sitten lähistöllä on isompi kaupunki ja saat paikan sieltä! Saat määräaikaisen työn varmaankin, koska näkisin että saat myös toisen työn. En kyllä ymmärrä, mutta näyttäisi siltä, että olet kahdessa työssä yhtäaikaa, vaikka se voi olla virheellistä tietoa, kun sinulla on kuitenkin lapsetkin, etkä tietenkään voi olla töissä koko aikaa.. (kylläpä taas tulee sekavia mielikuvia päähän :)



On tunne, että teillä on hyvin onnellinen elämä.



Elisa

olin tuossa sivulla 3..nimin quasimodo

Minulla oli tuo nimimerkki c' est la vie.

Kiitos

On vähän vaikea hahmottaa Sinua henkilönä. Tämä on siis näitä minun omituisuuksiani, kun pitäisi tietää jotain henkilökohtaisia mieltymyksiä ym. jotta tietäisin kenen asioita katson. Mutta ainakin tiedän mistä et pidä, eli anopistasi! :)



Minäkään en pidä hänestä tavallaan. Hän ei yhtään luota sinuun äitinä ja pitää sinua aivan lapsena muutenkin. Jos haluat, tulette lopulta toimeen, mutta sinun täytyy todellakin antaa paljon anteeksi ja unohtaa ja sietää monenlaista epäluottamusta. Jos haluat, myöhemmin välinne muuttuvat paremmiksi, kun hän kasvaa siihen, että sinä olet mukana kuvioissa joka tapauksessa. Mutta tähän menee vielä paljon aikaa. Eihän sinun tietysti pakko ole häntä sietää, mutta kyllä se pitkällä tähtäimellä on järkevää eli koita jaksaa vaan. Ajattele niin päin, että hänen oma elämänsä on surkeaa, ja hän on hyvin itsekeskeinen - Sinä voit asettua sen yläpuolelle. Ainakaan ei kannata kinata hänen kanssaan, jos haluat että välit ovat joskus paremmat, hän on todella pitkävihainen.



En näe että tyttäresi olisi atoopikko, mutta en myöskään saa mitään varmaa tunnetta että hän ei olisi. Valitan tätä epäselvyyttä.



Hyvää jatkoa sinulle ja pienelle perheellesi! Ja onnea vielä ihanasta tyttövauvasta! t. Elisa

Vähän vitsillä kyselin, mutta kumma juttu, asiat osui kohdalleen!!! Tämä meneillään oleva kiista tosiaan täyttää kaikki ajatukseni juuri nyt, oli helpottavaa kuulla ettei katkeruutta jäisi. Pojan iän näit oikein! Ja asuipaikkakin kolahti ihan täysin!



Magic..... :)

olen ihan melkein seuraavana vuorossa.. voi kun ei nyt -elisa- jättäisi vastaamatta....

jaksaispa Elisa vielä vastailla...