Lue keskustelun säännöt.
Erityislapset ja lastensuojelu.. onko muita kouluikäisten erityislapsien vanhempia kuulolla...?
Mystr
09.12.2019 |
Kaipaisin vertaistukea, mutta sitä on aivan järjettömän vaikea saada kun lapsella ei ole diagnosoitu mitään 3-vuoden tutkimuksista huolimatta. En siis osaa linkittyä mihinkään yhdistykseen tai järjestöön. Esikoulusta asti on lapsen sosiaaliset taidot olleet suurena haasteena. Meillä ei ole kotona mitään normaalista poikkeavaa ja hän ei ole ainoa lapsi. Haasteet koulussa ovat jo poikineet useita lastensuojeluilmoituksia siinä määrin että yksi lisää ei tunnu enää missään. Lapsella ei ole ongelmia oppimisessa lainkaan, päinvastoin. Lasu muutti jokin aika sitten sosiaalityön tuen viimeisen ilmoituksen perusteella lastensuojelun asiakkuudeksi. Perusteena että "lapsi tarvitsee lastensuojelun mukaisia palveluita ja tukitoimia".. Vuoden ovat olleet mukana ilman asiakkuutta ja mitään palvelua ei heillä ole meille ollut tarjota. Koulu painostaa lasta ulos koulusta, ensimmäisellä luokalla oli henk. Koht avustaja, toimintaterapia ja erityisluokka ja nyt toisella vuodella on kaikki tukitoimet riisuttu pois! Miten lasu asiakkuus voidaan tehdä tuolla perusteella jos eivät kerran tarjoa mitään palvelua? Kysyin toimintaterapian mahdollisuutta ja viikko myöhemmin ilmoittivat että eivät tue sitä. Että sellaiset tukitoimet sitten.
Kyllästyttää koko touhu, jokaiseen palaveriin saa valmistautua kuin oikeudenkäyntiin. Vuosi sitten ehdottivat että lapsi asuisi viikonloput sijaisperheessä, mutta eivät osanneet perustella ehdotustaan eikä sitä mitä se muuttaisi? Ja kuinka tämä vaikuttaisi koulunkäyntiin..
Koen että perheillä ei ole mitään juridista turvaa, koulu, lastensuojelu ym tahot tukevat toisiaan, mutta loppupelissä perheet jäävät keskelle heittopalloksi. Kaiken lisäksi lapsella on vaihtunut kaikki opettajat ja avustajat, aivan järjettömän vaikea yrittää rakentaa mitään pysyvää kun kokoajan joutuu aloittaa alusta uusien henkilöiden kanssa...
Kommentit (67)
Diagnoosipakko on olemassa. Joku diagnoosi sillä lapsella on oltava, muuten ei saa mitään mistään, eli nyt lapsi psyk osastolle tarkkailujaksolle, ja sieltä diagnoosi, sitten sillä etteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosipakko on olemassa. Joku diagnoosi sillä lapsella on oltava, muuten ei saa mitään mistään, eli nyt lapsi psyk osastolle tarkkailujaksolle, ja sieltä diagnoosi, sitten sillä etteenpäin.
Tarvitsee diagnoosin jotta saa avun ja erityistuen/kuntoutuksen.
Pyydä lausunto koulusta miten haasteet siellä näkyy ja vaaditte hoitotaholta tai siltä toimintaterapeutilta sen pohjalta todistuksen tarvittavista tukitoimista kouluun. Diagnoosi on vasta hakusessa, joten teillä ei sitä vielä ole, mutta se ei ole este tukiyoimien saamiselle sinne kouluun. Jos koulu hylkää tukitoimet, niin ottakaa yhteyttä Kumpuvuoreen, joka auttaa erityislapsia ilmaiseksi jos lapsella ei ole omaa varallisuutta. Kantelu myös aviin ja teette rikosilmoitukset aiheettomista lastensuojeluilmoituksista.
Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.
Tukiperheviikonloput ovat keino tarjota hengähdystaukoa vanhemmille, jos perhettä kuormittaa lapsen oireilu.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lausunto koulusta miten haasteet siellä näkyy ja vaaditte hoitotaholta tai siltä toimintaterapeutilta sen pohjalta todistuksen tarvittavista tukitoimista kouluun. Diagnoosi on vasta hakusessa, joten teillä ei sitä vielä ole, mutta se ei ole este tukiyoimien saamiselle sinne kouluun. Jos koulu hylkää tukitoimet, niin ottakaa yhteyttä Kumpuvuoreen, joka auttaa erityislapsia ilmaiseksi jos lapsella ei ole omaa varallisuutta. Kantelu myös aviin ja teette rikosilmoitukset aiheettomista lastensuojeluilmoituksista.
Samaa mieltä. Teette heti rikosilmoitukset aiheettomista lastensuojeluilmoituksista. Kukaan ihminen ei hyväksyisi että hänestä tehtäisiin esim. aiheeton huumekauppa tai prostituutioepäily-ilmoitus poliisille, vaan varmasti nostaisi rikosilmoituksen. Aiheeton lasu on ihan samaa kaliiberia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko se lapsi erityislapsi vai eikö hänellä ollut mitään diagnoosia? Vähän ristiriitaista nyt. Jos mitään diagnoosia ei ole niin se olisi ensimmäinen asia saada kuntoon.
Asiakkuuden muuttuminen lasun puolelle on lähinnä muodollisuus että voidaan antaa kalliimpia, tehokkaampia palveluita jotka on lastensuojelulain mukaisia. Kyllä teillä on sosiaalihuoltolain alainen kevyemmän tuen asiakkuus ollut aiemminkin jos lasu on kerran ollut vuosia hommassa mukana.
Keneltä kysyit toimintaterapiaa ja millä perusteella se evättiin? Jos lasusta niin mitkä ovat ne keinot sitten joilla lasta on tarkoitus tukea nyt uuden lasu-asiakkuuden myötä, nehän pitäisi nyt kartoittaa kun asiakkuus on alkanut?
(Ja mitäköhän ne aiemmat toimintaterapiat ja tukiperheen tarjoamiset on olleet, jos ei tarjottuja palveluita? Nuusnuus, mä haistan tässä taas yhden lasuprovon...)
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se lapsi erityislapsi vai eikö hänellä ollut mitään diagnoosia? Vähän ristiriitaista nyt. Jos mitään diagnoosia ei ole niin se olisi ensimmäinen asia saada kuntoon.
Asiakkuuden muuttuminen lasun puolelle on lähinnä muodollisuus että voidaan antaa kalliimpia, tehokkaampia palveluita jotka on lastensuojelulain mukaisia. Kyllä teillä on sosiaalihuoltolain alainen kevyemmän tuen asiakkuus ollut aiemminkin jos lasu on kerran ollut vuosia hommassa mukana.
Keneltä kysyit toimintaterapiaa ja millä perusteella se evättiin? Jos lasusta niin mitkä ovat ne keinot sitten joilla lasta on tarkoitus tukea nyt uuden lasu-asiakkuuden myötä, nehän pitäisi nyt kartoittaa kun asiakkuus on alkanut?
(Ja mitäköhän ne aiemmat toimintaterapiat ja tukiperheen tarjoamiset on olleet, jos ei tarjottuja palveluita? Nuusnuus, mä haistan tässä taas yhden lasuprovon...)
Ap ota tällaisia kommentteja lukiessasi aina huomioon, että lasuasiakkuus on aina juridisesti sinun oikeusturvasi heikentämistä. Ei mikään positiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Toimittajaan yhteyttä. Yle on tehnyt hyviä juttuja tuon alueen mielivaltaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse olla suoranaisesti perätön, se voi olla myös tarkoitushakuinen ja silloin se alkaa täyttää rikoksen tunnusmerkkejä. Tarkistettu juristilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse olla suoranaisesti perätön, se voi olla myös tarkoitushakuinen ja silloin se alkaa täyttää rikoksen tunnusmerkkejä. Tarkistettu juristilta.
No voihan se olla, mutta se ei ole tässä tärkeää, vaan pointti on että AAPEEN PITÄISI MIETTIÄ SITÄ LASTAAN JA SEN TARPEITA EIKÄ ITSEÄÄN. Aapeen ei siis pitäisi tuhlata aikaa täysin turhaan tappeluun lastensuojelun kanssa, vaan yrittää käyttää tämäkin keino lapsensa hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.
Tukiperheviikonloput ovat keino tarjota hengähdystaukoa vanhemmille, jos perhettä kuormittaa lapsen oireilu.
Niinpä. Lisäksi ne ovat keino tarjota lapselle kokemuksia normaalien ihmisten viikonlopuista jos vaikka kotona ei olekaan ihan kaikki kunnossa, vaan vanhemmilla on stressiä, väsymystä tai jotain pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se lapsi erityislapsi vai eikö hänellä ollut mitään diagnoosia? Vähän ristiriitaista nyt. Jos mitään diagnoosia ei ole niin se olisi ensimmäinen asia saada kuntoon.
Asiakkuuden muuttuminen lasun puolelle on lähinnä muodollisuus että voidaan antaa kalliimpia, tehokkaampia palveluita jotka on lastensuojelulain mukaisia. Kyllä teillä on sosiaalihuoltolain alainen kevyemmän tuen asiakkuus ollut aiemminkin jos lasu on kerran ollut vuosia hommassa mukana.
Keneltä kysyit toimintaterapiaa ja millä perusteella se evättiin? Jos lasusta niin mitkä ovat ne keinot sitten joilla lasta on tarkoitus tukea nyt uuden lasu-asiakkuuden myötä, nehän pitäisi nyt kartoittaa kun asiakkuus on alkanut?
(Ja mitäköhän ne aiemmat toimintaterapiat ja tukiperheen tarjoamiset on olleet, jos ei tarjottuja palveluita? Nuusnuus, mä haistan tässä taas yhden lasuprovon...)
Ei ole mahdollisuus eikä lasu ole keino saada niitä tukitoimia kouluun! Ei ole mitenkään tavatota, että diagnoosien taekentumiseen tai saamiseen menee aikaa jopa 3 vuotta tai kauemmin. Meilläkin on ollut kohta kontrolli erikoissairaanhoidon piirissä 6 vuotta ja yksi diagnoosi kerrallaan tullut, tarkentunut, muuttunut jne, mutta vielä se päädiagnoosi puuttuu. Diagnoosin puute ei ole kuitenkaan syy sille, että kouluun ei saisi tukitoimia.
Perättömistä lasuilmoituksista kannattaa tehdä rikosilmoitus, koska se ei mitenkään aja teidän perheen tai lapsen etua siinä, että saisi ne tukitoimet kouluun. Koulu yrittää pestä kätensä ja luistaa velvoitteista. Kantelu myös Aviin. Ota Kumpuvuoreen yhteyttä ja kysy miten pitää toimia, mutta älä hyväksy perusteettomia lastesuojeluilmoituksia. Niistä on vain haittaa jos sille ei ole tarvetta. Vai onko ok, että lastensuojelu ilmoitukset tehdään kaikille Suomen lapsille jos se on ok, että se tehdään erityislapsille. Ei se ole ok, se on syrjintää ja laitonta. Vähentää teidän oikeusturva aja tuo turhaa painolastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse olla suoranaisesti perätön, se voi olla myös tarkoitushakuinen ja silloin se alkaa täyttää rikoksen tunnusmerkkejä. Tarkistettu juristilta.
No voihan se olla, mutta se ei ole tässä tärkeää, vaan pointti on että AAPEEN PITÄISI MIETTIÄ SITÄ LASTAAN JA SEN TARPEITA EIKÄ ITSEÄÄN. Aapeen ei siis pitäisi tuhlata aikaa täysin turhaan tappeluun lastensuojelun kanssa, vaan yrittää käyttää tämäkin keino lapsensa hyväksi.
Lastensuojeluasiakkuus ei ole perheen etu jos perhe on normaali. Perheen etu se ei siis ole itseasiassa ikinä, koska sen kohteeksi joutuvat ovat oikeusturvaltaan heikennetyssä asemassa.
Vierailija kirjoitti:
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Ymmärrätkö sinä, että se lapsi kärsii siellä koulussa ja tukitoimia sinne kouluun on yritetty hankkia, mutta koulu evää tukitoimet. Kun lapsi oireilee koulussa koulun tuen puutteen vuoksi, niin tehdään lasu. Siinä ei ole järkeä. Asia pitää viedä kantelu a eteenpäin, koska koulu ei hoida velvoitteitaan. Vanhemmat yrittävät saada lapsen tuen kouluun ja hoitavat osansa.
Vierailija kirjoitti:
Lakimies.
Googlaa Kumpuvuori. Ota yhteyttä, niin auttaa ja neuvoo teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.
Tukiperheviikonloput ovat keino tarjota hengähdystaukoa vanhemmille, jos perhettä kuormittaa lapsen oireilu.
Niinpä. Lisäksi ne ovat keino tarjota lapselle kokemuksia normaalien ihmisten viikonlopuista jos vaikka kotona ei olekaan ihan kaikki kunnossa, vaan vanhemmilla on stressiä, väsymystä tai jotain pahempaa.
Ongelma on, että lapsi tarvitsee tukea Kouluun, jota koulu ei järjestä vaan odottaa, että hommat räjähtää käsin ja tekee lasun, vaikka ongelma on koulussa eikä kotona. Tervettä lasta ei tutkita vuositolkulla, mutta diagnoosien saamiseen voi mennä useita vuosia.
Lakimies.