Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Erityislapset ja lastensuojelu.. onko muita kouluikäisten erityislapsien vanhempia kuulolla...?

Mystr
09.12.2019 |

Kaipaisin vertaistukea, mutta sitä on aivan järjettömän vaikea saada kun lapsella ei ole diagnosoitu mitään 3-vuoden tutkimuksista huolimatta. En siis osaa linkittyä mihinkään yhdistykseen tai järjestöön. Esikoulusta asti on lapsen sosiaaliset taidot olleet suurena haasteena. Meillä ei ole kotona mitään normaalista poikkeavaa ja hän ei ole ainoa lapsi. Haasteet koulussa ovat jo poikineet useita lastensuojeluilmoituksia siinä määrin että yksi lisää ei tunnu enää missään. Lapsella ei ole ongelmia oppimisessa lainkaan, päinvastoin. Lasu muutti jokin aika sitten sosiaalityön tuen viimeisen ilmoituksen perusteella lastensuojelun asiakkuudeksi. Perusteena että "lapsi tarvitsee lastensuojelun mukaisia palveluita ja tukitoimia".. Vuoden ovat olleet mukana ilman asiakkuutta ja mitään palvelua ei heillä ole meille ollut tarjota. Koulu painostaa lasta ulos koulusta, ensimmäisellä luokalla oli henk. Koht avustaja, toimintaterapia ja erityisluokka ja nyt toisella vuodella on kaikki tukitoimet riisuttu pois! Miten lasu asiakkuus voidaan tehdä tuolla perusteella jos eivät kerran tarjoa mitään palvelua? Kysyin toimintaterapian mahdollisuutta ja viikko myöhemmin ilmoittivat että eivät tue sitä. Että sellaiset tukitoimet sitten.
Kyllästyttää koko touhu, jokaiseen palaveriin saa valmistautua kuin oikeudenkäyntiin. Vuosi sitten ehdottivat että lapsi asuisi viikonloput sijaisperheessä, mutta eivät osanneet perustella ehdotustaan eikä sitä mitä se muuttaisi? Ja kuinka tämä vaikuttaisi koulunkäyntiin..

Koen että perheillä ei ole mitään juridista turvaa, koulu, lastensuojelu ym tahot tukevat toisiaan, mutta loppupelissä perheet jäävät keskelle heittopalloksi. Kaiken lisäksi lapsella on vaihtunut kaikki opettajat ja avustajat, aivan järjettömän vaikea yrittää rakentaa mitään pysyvää kun kokoajan joutuu aloittaa alusta uusien henkilöiden kanssa...

Kommentit (67)

Vierailija
21/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosipakko on olemassa. Joku diagnoosi sillä lapsella on oltava, muuten ei saa mitään mistään, eli nyt lapsi psyk osastolle tarkkailujaksolle, ja sieltä diagnoosi, sitten sillä etteenpäin.

Tarvitsee diagnoosin jotta saa avun ja erityistuen/kuntoutuksen.

Kuka ja missä lukee noin? On muuten laitonta. Tukitoimia saa kouluun tarpeen mukaan eikä diagnoosin mukaan. Diagnoosien saamiseen voi mennä vuosia, joten lapsen no pitäisi yrittää selviytyä ja kärsiä nämä vuodet koulussa ilman tarvittavaa tukea. Hölynpölyä. Moni koulu voi tehdä lainvastaisia päätöksiä, silti laittomia.

Vierailija
22/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli aikalailla sama tilanne kuin ap:llä. Lapsi oireili kouluympäristössä rajusti (aistiyliherkkyyksiä, ylivirittymistä, isot lapsiryhmät ja esim ruokala kaikuvine äänineen ajoi lapsen aivan sekopäiseksi), kotiympyröissä tai sukulaisten luona ei mitään ongelmia. Koulu teki useita lasuja, sos.työntekijät kävi meillä kotonakin, mutta koska heidän tarjoamansa apu on nimenomaan kotiin, eikä meillä ollut avun tarvetta kotona, asiakkuutta ei aloitettu. Tutkimukset lasten psykiatrian puolella kesti monta vuotta, mutta toimintaterapiaa lapsi sai ennen diagnoosia, ensin kunnan, sitten kelan kustantamana. Musiikkiterapiaa (josta on ollut suuri apu!) Kelan kustantamana vasta kun oli diagnoosinumero. Neuvona ap:lle sanoisin että vaadi toimintaterapiaa ja tukitoimia kouluun. Uhkaile ottavasi lapsi kotikouluun. Yleensä "ammattilaiset" pitää kotikoulua niin kamalana asiana, että sitä apua ja erityisen tuen päätöksiä alkaa kummasti tulla. Ja sen haluan vielä sanoa että toivoa on! Nykyisin meidän lapsi pärjää koulussa hyvin. (Oppimisvaikeuksia ei ole koskaan ollut.) Vaihto pienempään kouluun on auttanut, samoin terapiat. Vaikka aistiyliherkkyydet ei tietenkään ole mihinkään häipyneet, on lapsi oppinut ilmaisemaan omat rajansa muuten kuin huutamalla ja raivoamalla, ja myös sen, milloin täytyy vetäytyä rauhoittamaan aistinsa, joten ylivirittymistä ei pääse syntymään. Sen kyllä sanon että vaikeaa oli, varsinkin kun opettajat ja muut eivät aluksi uskoneet, ettei niitä vaikeuksia kotona ole. Nyt kun lapsi on oppinut rakentavia selviytymismenetelmiä kouluympäristöön, näkevät opettajatkin miten mahtava muksu lapsi on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.

No ap sanoi että ne ongelmat näkyy koulussa, ei kotona. Niin miten se perhetyöntekijä siellä kotona auttaa?

Vierailija
24/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?

Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.

Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja  kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.

Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.

BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.

Ymmärrätkö sinä, että se lapsi kärsii siellä koulussa ja tukitoimia sinne kouluun on yritetty hankkia, mutta koulu evää tukitoimet. Kun lapsi oireilee koulussa koulun tuen puutteen vuoksi, niin tehdään lasu. Siinä ei ole järkeä. Asia pitää viedä kantelu a eteenpäin, koska koulu ei hoida velvoitteitaan. Vanhemmat yrittävät saada lapsen tuen kouluun ja hoitavat osansa.

Ei päinvastoin. Aapeen kuvauksesta saa  nimenomaan sen kuvan, että vanhemmat EIVÄT hoida omaa osuuttaan, vaan päinvastoin turhaaravt aikaa ja energiaa siihen, että välttelevät yhteistyötä muiden asiaa hoitavien tahojen kanssa. Kuten sen lastensuojelun. Vanhempien tehtävä on kerätä kaikki apua kaikkialta mistä sitä voi saada. Myös lastiksesta. Jos he eivät tee sitä, he eivät hoida "omaa osuutaaan".

Vierailija
25/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?

Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.

Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja  kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.

Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.

BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.

Ymmärrätkö sinä, että se lapsi kärsii siellä koulussa ja tukitoimia sinne kouluun on yritetty hankkia, mutta koulu evää tukitoimet. Kun lapsi oireilee koulussa koulun tuen puutteen vuoksi, niin tehdään lasu. Siinä ei ole järkeä. Asia pitää viedä kantelu a eteenpäin, koska koulu ei hoida velvoitteitaan. Vanhemmat yrittävät saada lapsen tuen kouluun ja hoitavat osansa.

Ei päinvastoin. Aapeen kuvauksesta saa  nimenomaan sen kuvan, että vanhemmat EIVÄT hoida omaa osuuttaan, vaan päinvastoin turhaaravt aikaa ja energiaa siihen, että välttelevät yhteistyötä muiden asiaa hoitavien tahojen kanssa. Kuten sen lastensuojelun. Vanhempien tehtävä on kerätä kaikki apua kaikkialta mistä sitä voi saada. Myös lastiksesta. Jos he eivät tee sitä, he eivät hoida "omaa osuutaaan".

Aikamoista mutuiluun perustuvaa ylitulkintaa ap:n lyhyestä tekstistä.

Vierailija
26/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.

No ap sanoi että ne ongelmat näkyy koulussa, ei kotona. Niin miten se perhetyöntekijä siellä kotona auttaa?

Samoin nepsy-valmennus? Mitä hyötyä siitä on tässä tapauksessa? Eihän ne vanhemmat siellä koulussa ole. Mutta ap:n täytyy olla kovana ja vaatia sitä erityisen tuen päätöstä ja tukitoimia lapselle sinne kouluun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?

Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.

Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja  kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.

Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.

BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.

Ymmärrätkö sinä, että se lapsi kärsii siellä koulussa ja tukitoimia sinne kouluun on yritetty hankkia, mutta koulu evää tukitoimet. Kun lapsi oireilee koulussa koulun tuen puutteen vuoksi, niin tehdään lasu. Siinä ei ole järkeä. Asia pitää viedä kantelu a eteenpäin, koska koulu ei hoida velvoitteitaan. Vanhemmat yrittävät saada lapsen tuen kouluun ja hoitavat osansa.

Ei päinvastoin. Aapeen kuvauksesta saa  nimenomaan sen kuvan, että vanhemmat EIVÄT hoida omaa osuuttaan, vaan päinvastoin turhaaravt aikaa ja energiaa siihen, että välttelevät yhteistyötä muiden asiaa hoitavien tahojen kanssa. Kuten sen lastensuojelun. Vanhempien tehtävä on kerätä kaikki apua kaikkialta mistä sitä voi saada. Myös lastiksesta. Jos he eivät tee sitä, he eivät hoida "omaa osuutaaan".

Aikamoista mutuiluun perustuvaa ylitulkintaa ap:n lyhyestä tekstistä.

Mitä mutuilua? Aapeehän nimenomaan itse sanoo, ettei halua lastensuojelun kanssa yhteistoimintaa ja kyselee neuvoja sen välttämiseen.

Vierailija
28/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?

Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.

Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja  kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.

Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.

BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.

Ymmärrätkö sinä, että se lapsi kärsii siellä koulussa ja tukitoimia sinne kouluun on yritetty hankkia, mutta koulu evää tukitoimet. Kun lapsi oireilee koulussa koulun tuen puutteen vuoksi, niin tehdään lasu. Siinä ei ole järkeä. Asia pitää viedä kantelu a eteenpäin, koska koulu ei hoida velvoitteitaan. Vanhemmat yrittävät saada lapsen tuen kouluun ja hoitavat osansa.

Ei päinvastoin. Aapeen kuvauksesta saa  nimenomaan sen kuvan, että vanhemmat EIVÄT hoida omaa osuuttaan, vaan päinvastoin turhaaravt aikaa ja energiaa siihen, että välttelevät yhteistyötä muiden asiaa hoitavien tahojen kanssa. Kuten sen lastensuojelun. Vanhempien tehtävä on kerätä kaikki apua kaikkialta mistä sitä voi saada. Myös lastiksesta. Jos he eivät tee sitä, he eivät hoida "omaa osuutaaan".

Aikamoista mutuiluun perustuvaa ylitulkintaa ap:n lyhyestä tekstistä.

Mitä mutuilua? Aapeehän nimenomaan itse sanoo, ettei halua lastensuojelun kanssa yhteistoimintaa ja kyselee neuvoja sen välttämiseen.

Kukaan normaali ihminen ei halua sen asiakkuutta, etenkin jos se ei auta tilannetta mitenkään. Haluatko sinä pakollisen kontaktin exit-ohjelmiin, vaikutat vihaiselta, voisit hyötyä niistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko lasta tutkittu neuropsykiatrisella puolella? Harkitkaa vakavasti seuraavia:

-Asianajaja (millä perusteella koulu on muuten tehnyt lastensuojeluilmoutukset?)

-Tutustukaa alueen yksityisiin kouluihin, esim. Steiner

-Kotikoulu joksikin aikaa (ehdottomasti asianajaja jos tämä, kotikouluun siirtyminen on jokaisen suomalaisen oikeus, eikä se missään nimessä ole sellainen asia mistä koulu tai lastensuojelu voi alkaa uhkailemaan teitä. Olen lukenut että joitain erityislasten vanhempia on uhkailtu lastensuojeluilmoituksella kun ovat päättäneet siirtyä kotikouluun).

Vierailija
30/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sitä ap:n kertomuksessa ihmettelen kovasti, että eka vuonna on ollut toimintaterapiaa, erityisluokka ja jopa henk. koht. avustaja (!), mitkä kaikki on sitten riisuttu pois seuraavana lukuvuonna?? Missä päin Suomea voidaan tehdä noin? Kyllähän nuo tukitoimet perustuu johonkin tarpeeseen, jos ne tarpeet ei ole muuttuneet, miten ne tukitoimet muka voidaan ottaa pois noin vain? Ei voi olla laillista toimintaa. Varsinkin tuo henk. koht. avustajan myöntäminen kertoo, että ongelmat on isoja, avustajaa ei myönnetä ihan heppoisin perustein. Ja se kiinnostaisi kans, että kuka ei tukenut toimintaterapian jatkumista? Mikä taho siis? Tutkimukset voi kestää vuosia, mutta silti lapsella, jolle on myönnetty henk. koht. avustaja, täytyy olla hoidosta vastaava taho jossain. Oli se sitten kunnalla tai sairaanhoitopiirillä, niin joka tapauksessa ei se voi olla tukematta toimintaterapian tarvetta, jos ongelmat on noin isoja. Jokin tässä jutussa ei nyt täsmää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki se juristi. Tuossa voi olla kyseessä myös virkavirhe.

Vierailija
32/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos ottaisit kunnan psykologiin yhteyttä?

Meillä "erityislapsi" , ja varasin ajan kunnan psykologille, neuvolasta neuvottiin näin. Psykologi teki oman arvionsa muutaman käynnin perusteella, ja sitä kautta saatiin lähetteet lääkäreille, mistä sitten saatiin lopulta diagnoosi, ja sen myötä tarvittavia tukitoimia mm. päiväkotiin. Lasu ei ole millään muotoa mukana meillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin ensin että täytyy olla provo, sillä aloituksessa kerrottu tukitoimien lopettaminen ei vastaa omaa kokemusta siitä, miten näissä asioissa yleensä toimitaan, + ap ei vastaa. Sitten hoksasin että aloitus on tehty 9.12, niin todennäköisesti ei ole ap vastailemassa. Joka tapauksessa aihe kiinnostaa, ja erityisesti kiinnostaisi miten ovat purkaneet erityisen tuen päätöksen ap:n lapselta (ja millä perusteilla). Koska on täytynyt olla tämä päätös että on saanut oman avustajan ja päässyt erityisluokalle, niin ei sen purkaminen ihan yksinkertaista ole. 

Vierailija
34/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosittelen vahvasti rikosilmoitusta. Lasussa otetaan mielellään noita aiheettomia ilmoituksia vastaan mutta suhtautumistapa muuttuu heti kun asiaa käsittelee eri taho eli oikeuslaitos ja poliisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän itsekin tapauksen, jossa lapsi siirrettiin säästösyistä erityisluokalta normaaliin opetusryhmään ja ihmeteltiin sitten koulussa että miksi on yhtäkkiä paljon ongelmia. Tällä lapsella oli vieläpä nepsydiagnoosi. 

Vierailija
36/67 |
19.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän itsekin tapauksen, jossa lapsi siirrettiin säästösyistä erityisluokalta normaaliin opetusryhmään ja ihmeteltiin sitten koulussa että miksi on yhtäkkiä paljon ongelmia. Tällä lapsella oli vieläpä nepsydiagnoosi. 

Tästähän on ollut viime aikoina paljon puhetta, että kunnissa säästetään tällä tavoin ja kutsutaan sitä inkluusioksi. Mutta edelleen ihmettelen että miten se hallinnollisesti onnistuu, koska erityisen tuen päätös on hallinnollinen päätös. Vanhempien pitää olla tosi tarkkana, että jos erityislapsi laitetaan isoon normiryhmään, niin tuen menetelmät kirjataan ylös. Ja tietysti täytyy seurata että se toteutuu myös käytännössä. Kaikessa täytyy olla skarppina, eikä milloinkaan saa olettaa että ihmiset kyllä virkavastuulla hoitaa asiat, kun ei se välttämättä mene niin. Voimia vaan kaikille erityislasten vanhemmille. 

Vierailija
37/67 |
19.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lakimies.

👍👍👍

Vierailija
38/67 |
20.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiireellisestä sijoituksesta on tullut sosiaalityöntekijän työväline, jolla perhe pakotetaan lastensuojelun asiakkuuteen ja ottamaan vastaan sosiaalityöntekijän yksipuolisesti määrittämiä avohuollon tukitoimia. Näin lain mukaan vapaaehtoisista tukitoimista saattaa muodostua rasite ja pakko perheelle, jos perheen tarpeet ovat täysin muualla (esimerkiksi koulun tukitoimissa, terveydenhuollon palveluissa tms.). kadotetutlapset. fi

Vierailija
39/67 |
20.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiireellisestä sijoituksesta on tullut sosiaalityöntekijän työväline, jolla perhe pakotetaan lastensuojelun asiakkuuteen ja ottamaan vastaan sosiaalityöntekijän yksipuolisesti määrittämiä avohuollon tukitoimia. Näin lain mukaan vapaaehtoisista tukitoimista saattaa muodostua rasite ja pakko perheelle, jos perheen tarpeet ovat täysin muualla (esimerkiksi koulun tukitoimissa, terveydenhuollon palveluissa tms.). kadotetutlapset. fi

Ne koulut, jotka ovat haluttomia järjestämään oppilaalle perusopetuslain mukaisesti tukitoimia, käyttävät lastensuojelua apunaan. Kun sosiaalityön- tekijä osallistuu kouluneuvotteluihin, vanhemmat eivät useinkaan uskalla enää vaatia lapselleen tukitoimia pelätessään lastensuojelun puuttumista. Tällä toimenpiteellä koulu varmistaa sen, ettei sen tarvitse ryhtyä mihinkään toimiin tukea tarvitsevan oppilaan asiassa. Opetuksellisten järjestelyjen sijaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ryhtyvät syyttämään vanhempia lapsensa oppimisen ongelmista. Lastensuojelu ja koulu edellyttävät usein, että perhe ottaa vastaan perhetyötä, vaikka tosiasiallisesti toimenpiteet tulisi kohdistaa opettajaan antamalla hänelle ohjausta ja tukea kuinka toimia oppilaiden kanssa

Vierailija
40/67 |
20.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna lapsi adoptioon. Et selvästi pärjää. Miksi ette harjoitelleet vuorovaikutustaitoja jo vauvasta asti?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kaksi