Lue keskustelun säännöt.
Erityislapset ja lastensuojelu.. onko muita kouluikäisten erityislapsien vanhempia kuulolla...?
Mystr
09.12.2019 |
Kaipaisin vertaistukea, mutta sitä on aivan järjettömän vaikea saada kun lapsella ei ole diagnosoitu mitään 3-vuoden tutkimuksista huolimatta. En siis osaa linkittyä mihinkään yhdistykseen tai järjestöön. Esikoulusta asti on lapsen sosiaaliset taidot olleet suurena haasteena. Meillä ei ole kotona mitään normaalista poikkeavaa ja hän ei ole ainoa lapsi. Haasteet koulussa ovat jo poikineet useita lastensuojeluilmoituksia siinä määrin että yksi lisää ei tunnu enää missään. Lapsella ei ole ongelmia oppimisessa lainkaan, päinvastoin. Lasu muutti jokin aika sitten sosiaalityön tuen viimeisen ilmoituksen perusteella lastensuojelun asiakkuudeksi. Perusteena että "lapsi tarvitsee lastensuojelun mukaisia palveluita ja tukitoimia".. Vuoden ovat olleet mukana ilman asiakkuutta ja mitään palvelua ei heillä ole meille ollut tarjota. Koulu painostaa lasta ulos koulusta, ensimmäisellä luokalla oli henk. Koht avustaja, toimintaterapia ja erityisluokka ja nyt toisella vuodella on kaikki tukitoimet riisuttu pois! Miten lasu asiakkuus voidaan tehdä tuolla perusteella jos eivät kerran tarjoa mitään palvelua? Kysyin toimintaterapian mahdollisuutta ja viikko myöhemmin ilmoittivat että eivät tue sitä. Että sellaiset tukitoimet sitten.
Kyllästyttää koko touhu, jokaiseen palaveriin saa valmistautua kuin oikeudenkäyntiin. Vuosi sitten ehdottivat että lapsi asuisi viikonloput sijaisperheessä, mutta eivät osanneet perustella ehdotustaan eikä sitä mitä se muuttaisi? Ja kuinka tämä vaikuttaisi koulunkäyntiin..
Koen että perheillä ei ole mitään juridista turvaa, koulu, lastensuojelu ym tahot tukevat toisiaan, mutta loppupelissä perheet jäävät keskelle heittopalloksi. Kaiken lisäksi lapsella on vaihtunut kaikki opettajat ja avustajat, aivan järjettömän vaikea yrittää rakentaa mitään pysyvää kun kokoajan joutuu aloittaa alusta uusien henkilöiden kanssa...
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MISSÄ sitä lasta on 3 vuotta tutkittu? MITÄ on tutkittu?
Jos tutkimukset on tehty jossain oikeassa lastenpsykiatrian tai lastenneuropsykiatrian klinikassa, eikä mitään ole löytynyt, niin ehkä tämä lapsi ei ole erityislapsi, vaan ohjelma on jossain muualla. Silloin lastensuojelu on aivan oikea auttajataho.
Mitäänlääketieteellistä tai psykologista kuntoutusta tai hoitoa ei tietenkään voi saada, jollei tiedetä, mitä kuntoutetaan tai hoidetaan. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, siinä vain hoidettaisiin oiretta muttei sen syytä. Ja kenties hoidettaisiin väärää oirettakin. Siksi se diagnoosi on tarpeen psykologisen tai neurpsykologisen avun saamiseksi. Lastensuojelu sen sijaan voi tarjota juuri esim tukiperhettä tai vastaavaa hengähdyshetkeä (lapselle JA vanhemmille) ilman lääketieteellistä diagnoosiakin, sosiaalisin perustein.
Omalla kohdalla kun lapsella oli se diagnoosi, ei kukaan koskaan tehnyt mitään lasuja. Sosiaalityö (eli koulukuraattori ja lastensuojelu) oli joskus joissain monialaisissa palavereissa mukana, mutta koska oli se dg, tarjosivat vain sitä, mitä heillä oli terveyspuolen tueksi tarjota.
BTW. Lastensuojeluilmoitus ei ole perätön eikä aiheeton, jos ja kun teidän lapsi kerran kärsii. Sama se, mistä kärsimys johtuu, se on väärin ja se pitää saada loppumaan. Lastensuojelu voi auttaa tässä, jos annat niiden auttaa. Erityislapsen tulevaisuudella on äärimmäisen tärkeää, että vanhempi ottaa oman egonsa, käärii sen hellästi pumpuliin ja panee talteen johonkin piironginlaatikkoon voidakseen keskittyä lapsen tarpeisiin. Kaikki keskustelut siitä, onko sun vanhemmuudessa jotain muuttamisen arvoista, OVAT HYÖDYKSI LAPSELLE. Niin kauan kuin lapsi kärsii, sinä voit tehdä jotain paremmin. Vanhempana sun tehtävä on ottaa selville, mitä se tällä kertaa olisi.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse olla suoranaisesti perätön, se voi olla myös tarkoitushakuinen ja silloin se alkaa täyttää rikoksen tunnusmerkkejä. Tarkistettu juristilta.
No voihan se olla, mutta se ei ole tässä tärkeää, vaan pointti on että AAPEEN PITÄISI MIETTIÄ SITÄ LASTAAN JA SEN TARPEITA EIKÄ ITSEÄÄN. Aapeen ei siis pitäisi tuhlata aikaa täysin turhaan tappeluun lastensuojelun kanssa, vaan yrittää käyttää tämäkin keino lapsensa hyväksi.
Lastensuojeluasiakkuus ei ole perheen etu jos perhe on normaali. Perheen etu se ei siis ole itseasiassa ikinä, koska sen kohteeksi joutuvat ovat oikeusturvaltaan heikennetyssä asemassa.
Ei ole ei, kuinka moni erityislapsi on riistetty kotoa...ei lasusta ole apua
Meillä lasu on ollut se auttava taho, neuvolan mukaan kun lapsi oli täysin terve, mutta päiväkoti ja lastensuojelu laittoivat rattaat pyörimään ja saatiin neurologian poliklinikka jakso jossa sitten hupsista vaan huomattiin että lapsi on autistinen...
"Ensin tutkin aspartaattia, joka ei ole aspartaamia.
Aspartaami on kahden aminohapon yhdiste, aspartaatin ja fenylalaniinin.
Olin osoittanut, että aspartaattikomponenetti tuhoaa aivosoluja samalla tavoin kuin monosodiumglutamat
(eli natriumglutamaatti E621).
Pyysin Searlea lähettämään minulle näytteen aspartaamista, minkä he tekivätkin, syötin sitä hiirenpoikasille ja se aiheutti samanlaisia aivovaurioita, kuin aspartaatti ja glutamaatti".
Marie-Monique Robinin ohjelmassa John Olney
Ykkösdokumentissa, Terveys lautasella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet saanut pitää lapsen kotona. Huostaanotto on aina huono asia.
Kotiin pitäisi saada apua.
Kun lapsi otetaan huostaan on melko varmaa ettei mitään apua tule.
Olen ollut useissa vertaistukiryhmissä ja palaute on samaa.
Kiinnipitoja todella paljon joka aiheuttaa traumoja ja pahentaa lapsen tilannetta entisestään.
Sairastuttaa koko perheen kun ette saa lasta kotiin ja näette taantumisen.
Kansalaialoite.fi on aloite lasun toimintaan liittyen. Käykää lukemassa ja laittakaa nimenne adressiin.
Tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä se asiakkuus hyväksi, pyydä lastensuojelusta vaikka perhetyöntekijä, heillä on myös nepsyvalmennusta, jos ne ongelmat eivät näy koulussa, mutta kotona näkyy, niin näissä tilanteessa on hankalaa saada apua (kokemusta on). Se perhetyöntekijä voi seurata tilannetta ja auttaa sen avun pariin, meillä on osallistunut mm. lapsen palavereihin. Sairaala jaksolle lähete ja sieltä diagnoosi.
Tukiperheviikonloput ovat keino tarjota hengähdystaukoa vanhemmille, jos perhettä kuormittaa lapsen oireilu.
Tässä puhuttiin sijoituksesta. Sijaisperhe, ei tukiperhe.
Tollanen kuormittaa ihan vtusti. Peli poikki.
Muutatte vaikka pois.
Espoo?
Meillä on erityislapsi. Hänen asiansa on hoidettu sairaalan kautta. En tiedä yhtään syytä miksi lasua olisi tarvittu. Ei ole kukaan edes vihjannut moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lastenhoitajana useamman vuoden päiväkodissa töitä, ja mielestäni tässä on samanlainen ero sosionomi tutkinnon ja varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnon suorittaneen varhaiskasvatuksen opettajan välillä. Kyllä sosionomit herkemmin etsivät asioihin kasvatuksesta syytä, vaikka lapsi olisi päässyt jo tutkimusjonoon. Varhaiskasvatuksen kandidaatit herkemmin etsivät tietoa aiheesta ja kuuntelevat vanhempia ja varhaiserityisopettajaa herkällä korvalla. Kyllä se koulutus jotenkin vaikuttaa siihen pohja-asenteeseen ja moneen muuhunkin työpaikalla. Toisaalta sosionomeilla tuntuu olevan hyvä ymmärrys siitä, kuinka eri lähtökohdista varhaiskasvatukseen tullaan perhetaustan suhteen ja yliopiston käynyt saattaa olla huuli pyöreänä kun tulee oikeasti haastavat vanhemmat vastaan.
Omassa työssäni olisi hyötyä tietää enemmän nepsyongelmista, kun ihan samalla tavalla sitä itse joutuu ohjaamaan ja hoitamaan niitä tilanteita kuin opettajakin, vaikka se oma näkökulma ei niin pedagoginen olisikaan. Minun sukulaislapsella on asperger+ADHD ja kyllä se tapa katsoa ja kokea maailma vaan on tosi erilainen tällaisella lapsella, eikä normaalit rajat+rakkaus enää riitä. Olen nyt vanhempainvapaalla, ja kyllä välillä hiipii mieleen että toivottavasti ei tule lisähaasteita vanhemmuuteen, kun ihan normaalinkin vauvan kanssa on jo raskasta ajoittain.