Lue keskustelun säännöt.
Te tietoisesti lapsettomat: kuka teidät hoitaa vanhana?
07.12.2019 |
Vai onko teillä perheessä ollut tapana, että te lapset ette pidä mitään yhteyttä vanhempiinne ja jätätte vain oman onnensa nojaan tms?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisilta (olen itsekin sellainen) haluaisin kysyä muutaman asian
- kuinka pitkä etäisyys kodistasi on vanhempiensi kotiin?
- jos vanhempasi soittaa sinulle klo 03 aamuyöllä kivuissaan, montako minuuttia sinulta menee vanhempasi luokse?- jos asut kauempana vanhemmistasi, millainen osaaminen sinulla on pelkästään puhelimessa juttelun perusteella arvioida, tarvitseeko vanhempasi nyt ambulanssin vai meneekö ohi kotikonstein tai käyttäen niitä lääkkeitä, joita vanhemmallesi on määrätty?
- millainen työ sinulla on? Voitko lähteä töistäsi välittömästi, kun vanhempasi tarvitsee pikaisesti apuasi? Esim kaaduttuaan kotona eikä pääse omin (tai edes puolisoinsa) avuin ylös?
- onko työpaikkasi ylipäätään niin joustava, että voit olla vanhempasi mukana niin lääkärikäynneillä kuin erilaisissa tutkimuksissakin?
- oletko todellakin aina valmis pomppaamaan kesken unien mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja lähtemään apuun?
- jos sinulla on puoliso, onko puolisosikin valmis tähän?
- oletko valmis ottamaan äitisi, isäsi, anoppisi tai appesi teille asumaan tai muuttamaan heidän luokseen? Mitä puolisosi sanoo asiasta?
- uskotko olevasi vanhempiesi loppuun asti siinä kunnossa, että pystyt auttamaan? Että et saa syöpää tai jotain muuta?
- onko sulla ketään, jolle voit purkaa omaa väsymistäsi?Kun omat vanhemmat ovat vielä reippaita ja hyväkuntoisia, on helppoa kuvitella olevansa aikanaan avuksi. Se on kaunis ajatus ja sellainen ajatus onkin usein vanhempiaan rakastavilla lapsilla. Todellisuus - sitten aikanaan - voikin osoittautua paljon vaikeammaksi. Mulla on sentään taustalla aiempi sairaanhoitajan koulutus, mutta just pari viikkoa sitten olin aivan lopussa. Äidistäni oli tehty sairaalassa DNR-päätös ja mun piti kertoa asista niin isälleni kuin kaikille muillekin läheisille. Ja ottaa vastaan ne tunteet, mitä tuo elvytyskielto muissa aiheutti. Olen ollut itsekin sairaana, mutta silti leikkauksen hälkeen kyynärsauvojen kanssa kulkien raahannut ruokaostoksia vanhemmilleni. Ei se mitään herkkua ole. Ei mitään suloista ja kaunista kyyneleet silmissä ja kovissa kivuissa kantaa painavia ostoksia.
Omat vanhempani ovat aina pitäneet itsestäänselvänä, että minä hoidan. Koska olen sairaanhoitaja. No en ole ollut enää moneen vuosikymmeneen, koska oma terveys esti hoitsunhommat. Olen pyrkinyt järjestämään kaiken siten, että voin kipittää (ja monet kerrat olen kipittänytkin) vanhempieni luokse arvioimaan tilanteen. Koska olen aina ollut suvun vahva, mulla ei ole ketään, jolle voisin edes mainita omasta väsymyksestäni. On vain kestettävä....joko siihen asti, että vanhempani kuolevat tai siihen asti, että kuolen itse. Rakastan vanhempiani ja mielelläni heitä autan, mutta ei tämä ole mitään kivamukavaa oman sädekehän kiillotusta vaan joskus uupumisrajoillekin vetävää rankkaa työtä.
Pitikö äitisi sinua nälässä? löikö välillä?
NO EI TIETENKÄÄN!!! Jos äitini olisi tehnyt noin, olisin asunut jo 10 vuotta Fuengirolassa Espanjassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fatima ja Mohamed hoitaa tietysti. Niin lapselliset kuin lapsettomat.
Saako Mohamed vaihtaa mummojen vaipat?
Kysyn vakavissani.
Ei just tuon nimistä hoitajaa ole kollegoissa mutta mieshoitajat pyörivät vaippashowssa kuten naishoitajatkin. Lopetan hommat sinä päivänä kun miehet vapautetaan tuosta.
Kun peset 20 kakkaista takapuolta päivässä niin se menee rutiinilla.
Kysymys liittyy enemmän uskonnon säätelemiin rajoihin.
Mohamed on m uslimioletettu, ja siinä uskonnossa sukupuolet on tarkasti eroteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun en kotona pysty yksin asumaan niin lähden marjaan ja ahmat hoitaa loput.
Et muista tuota kun dementoidut tai et pääse jos olet vuoteenomana.
Dementikotkin karkailevat tai ainakin yrittävät. Kaipuu ja halu vapauteen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan naurettava keskustelu.
Täysin totta.
Aloitus on provo.
Lapsettomat ovat kyllä tietoisia valintansa eri puolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että yhteiskunta tulee tässä asiassa muuttumaan. Meillä on jo nyt paljon vanhuksia, joista omaiset (vaikka heitä onkin) ei huolehdi. Tulee ehkä kokonaan uusi ammattiryhmä, eräänlaiset vanhusten edunvalvojat. Kansalainen voi tehdä tulevaisuudessa Omakannan kaltaisessa järjestelmässä jo hyväkuntoisena ilmoituksen edunvalvojan tarpeesta tulevaisuutta varten (aivan kuten voi jo nyt tehdä sinne oman hoitotahtonsa). Palvelu saattaa olla yksityinen tai sitten ihan julkisen sektorinkin tuottama (tai molempia). Tietokannasta ajetaan ilmoituksen tekijöistä säännöllisin väliajoin raportti ja edunvalvontafirma ottaa yhteyttä kansalaiseeqn selvittääkseen tämän tilanteen ja palveluiden tarpeen. Jos kansalainen pärjää vielä ihan itsekin, seuraava yhteydenotto tapahtuu tietyn ajan päästä. Tieto on myös terveydenhuollossa saatavilla, jos vaikka saakin yllättäen aivoinfarkitin jo viiskymppisenä. Edunvalvojafirma tekee viranomaistaholla sen väännön, mitä nykyisin omaiset joutuvat kunnallisten palveluiden vuoksi tekemään. Edunvalvontafirman työntekijöillä tulee olemaan huomattavasti enemmän osaamista ja tietoa näistä asioista kuin omaisilla. Nykyinen Huoli-ilmoitus tulee myös kansalaisten tietoisuuteen entistä paremmin ja naapurit, ystävät tai muut ihmiset tulevat tekemään Huoli-ilmoituksia ja ilmoituksen tekemisestä lähtee automattisesti tieto myös edunvalvojafirmalle. Vähävaraiset saattavat saada palvelun julkiselta sektorilta tai sitten maksusitoumuksen kunnalta yksityyiselle.
Ei tarvita mitään uutta ammattikuntaa. Kyllähän meillä on jo sosiaalipuolella ammettaja joissa tuohon on mahdollisuus. Enemmän kyse on siitä halutaako niin tehdä. Sen verran kyyninen itse ole että en oikein usko. Meillä on tällä hetkellä vanhuksia enemmän kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan tulevaisuudessa tulee olemaan. Miksi sitä tahtotilaa lähimmäisyyteen olisi tulevaisuudessa yhtään sen enempää.
Mä taas uskon, koska bisnes on bisnestä. Yhä useampi ihminen on nykyisin työterveyshuollon piirissä ja muutenkin käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Jo muutaman vuosikymmenen aikana on ollut ihan tavallista ottaa lapsille jo raskausaikana vakuutus, jotta voi käyttää lasta aina tarpeen tullen yksityislääkärillä. Vakuutusyhtiötkin saattavat kiinnostua tällaisen edunvalvontatoiminnan perustamisesta. Uusi edunvalvontavakuutus, jota tarjotaan vaikkapa yli 45-vuotiaille.
Tämän päivän vanhukset ovat eläneet erilaisessa maailmassa. He ovat nuorina luottaneet siihen, että koulutus takaa työpaikan, valtion leipä on pitkä mutta kapea, sosiaaliturva toimii jne. Tämän päivän kolmekymppiset elävät ihan erilaisessa maailmassa. Sen vuoksi tämän päivän kolmekymppisten vanhuuskin tulee olemaan erilainen. On keksittävä uusia tapoja ratkaista ongelmia.
On ihan selvää, että palvelut julkiselta sektorilta tulee vähenemään. Me, jotka pikkuhiljaa alamme lähestyä eläkeikää, olemme tiedostaneet asian pääsääntöisesti hyvin jo monta vuotta. Emme luota edes siihen, että eläkkeemme määrä tulisi olemaan se, jota nyt meille mainostetaan. Kymmenessä vuodessa ehditään vielä napsia meidänkin eläkkeitä pienemmäksi ja nostaa vielä eläkeikääkin. Pitää olla valmis maksamaan palveluista tai sitten jää ilman. Käänteinen asuntolaina on olemassa jo nyt ja silläkin rahalla voi ostaa palveluita.
Bisnes on nimenomaan bisnestä. Vakuutusyhtiöille kelpaa varmasti rahat mutta vaativatko he hoitoa kun rahoja olisi käytettävä.
Nykyiset kolmikymppiset hoitavat vanhuspolitiikkaa nyt eivät sitten kun ovat itse kahdeksankymppisiä. Asenteet toki on ne jota he periyttävät jälkipolville ihan riippumatta siitä onko heillä omia lapsia vai ei. Kolmikymppisten kohdalla on kyse siitä miten kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua syntyvät tätä maata ja vanhuspolitiikkaa hoitaa.Juuri näin. Tätä tarkoitinkin. Tämän päivän kolmekymppiset miettivät, hoidetaanko heidän vanhuutensa jotenkin toisin vai tekevätkö he lapsia siksi, että heidän lastensa elämäntehtävä on hoitaa vanhempansa. He tekevät päätöksen siitä, uskaltavatko heidän lapsensa tehdä aikanaan laåsia vai onko oletettavissa, että lasten sijasta pitääkin hoitaa vanhuksia. He päättävät, voivatko he tai heidän lapsensa muuttaa toiselle puolelle Suomea tai peräti lähteä hyvän työtarjouksen tai vaikka rakkauden perässä ulkomaille vai pitääkö heidän asua kenties vuosikymmeniä vanhempiensa lähellä, jotta voivat sitten auttaa omia vanhempiaan. He luovat yhteiskuntaa, jossa helsinkiläinen voi mennä naimisiin ivalolaisen kanssa ilman huolta siitä, kumman vanhemmat aikanaan hoidetaan ja kumman jätetään hoitamatta.
Ne 20 vuoden päästä syntyvät taas aikanaan itse päättävät. miten hoitavat omat vanhuksensa vai hoitavatko mitenkään.
En ikinä muuttaisi ulkomaille pysyvästi (esim naimisiin), koska silloin vanhemmillani ei olisi ketään katsomassa hoitonsa perään.
Lapsilla on tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että vanhemmat saavat asiaankuuluvaa hoitoa. Jollei vanhuksella ole ketään, hän on täysin heitteillä. Suuresta kaveripiiristä ei ole mitään apua, jos elää kovin vanhaksi.
Oletko kertonut myös lapsillesi, että heillä ei ole oikeutta päättää sen paremmin työpaikoistaan kuin rakastumisistaankaan?
Mä olen luopunut niin parisuhteesta kuin työpaikoistakin vanhempieni vuoksi. Olen ollut sinkku jo 25 vuotta. Mä haluan enemmän kuin mitään muuta, että lapseni rakastavat ja elävät elämänsä kuten itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että yhteiskunta tulee tässä asiassa muuttumaan. Meillä on jo nyt paljon vanhuksia, joista omaiset (vaikka heitä onkin) ei huolehdi. Tulee ehkä kokonaan uusi ammattiryhmä, eräänlaiset vanhusten edunvalvojat. Kansalainen voi tehdä tulevaisuudessa Omakannan kaltaisessa järjestelmässä jo hyväkuntoisena ilmoituksen edunvalvojan tarpeesta tulevaisuutta varten (aivan kuten voi jo nyt tehdä sinne oman hoitotahtonsa). Palvelu saattaa olla yksityinen tai sitten ihan julkisen sektorinkin tuottama (tai molempia). Tietokannasta ajetaan ilmoituksen tekijöistä säännöllisin väliajoin raportti ja edunvalvontafirma ottaa yhteyttä kansalaiseeqn selvittääkseen tämän tilanteen ja palveluiden tarpeen. Jos kansalainen pärjää vielä ihan itsekin, seuraava yhteydenotto tapahtuu tietyn ajan päästä. Tieto on myös terveydenhuollossa saatavilla, jos vaikka saakin yllättäen aivoinfarkitin jo viiskymppisenä. Edunvalvojafirma tekee viranomaistaholla sen väännön, mitä nykyisin omaiset joutuvat kunnallisten palveluiden vuoksi tekemään. Edunvalvontafirman työntekijöillä tulee olemaan huomattavasti enemmän osaamista ja tietoa näistä asioista kuin omaisilla. Nykyinen Huoli-ilmoitus tulee myös kansalaisten tietoisuuteen entistä paremmin ja naapurit, ystävät tai muut ihmiset tulevat tekemään Huoli-ilmoituksia ja ilmoituksen tekemisestä lähtee automattisesti tieto myös edunvalvojafirmalle. Vähävaraiset saattavat saada palvelun julkiselta sektorilta tai sitten maksusitoumuksen kunnalta yksityyiselle.
Ei tarvita mitään uutta ammattikuntaa. Kyllähän meillä on jo sosiaalipuolella ammettaja joissa tuohon on mahdollisuus. Enemmän kyse on siitä halutaako niin tehdä. Sen verran kyyninen itse ole että en oikein usko. Meillä on tällä hetkellä vanhuksia enemmän kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan tulevaisuudessa tulee olemaan. Miksi sitä tahtotilaa lähimmäisyyteen olisi tulevaisuudessa yhtään sen enempää.
Mä taas uskon, koska bisnes on bisnestä. Yhä useampi ihminen on nykyisin työterveyshuollon piirissä ja muutenkin käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Jo muutaman vuosikymmenen aikana on ollut ihan tavallista ottaa lapsille jo raskausaikana vakuutus, jotta voi käyttää lasta aina tarpeen tullen yksityislääkärillä. Vakuutusyhtiötkin saattavat kiinnostua tällaisen edunvalvontatoiminnan perustamisesta. Uusi edunvalvontavakuutus, jota tarjotaan vaikkapa yli 45-vuotiaille.
Tämän päivän vanhukset ovat eläneet erilaisessa maailmassa. He ovat nuorina luottaneet siihen, että koulutus takaa työpaikan, valtion leipä on pitkä mutta kapea, sosiaaliturva toimii jne. Tämän päivän kolmekymppiset elävät ihan erilaisessa maailmassa. Sen vuoksi tämän päivän kolmekymppisten vanhuuskin tulee olemaan erilainen. On keksittävä uusia tapoja ratkaista ongelmia.
On ihan selvää, että palvelut julkiselta sektorilta tulee vähenemään. Me, jotka pikkuhiljaa alamme lähestyä eläkeikää, olemme tiedostaneet asian pääsääntöisesti hyvin jo monta vuotta. Emme luota edes siihen, että eläkkeemme määrä tulisi olemaan se, jota nyt meille mainostetaan. Kymmenessä vuodessa ehditään vielä napsia meidänkin eläkkeitä pienemmäksi ja nostaa vielä eläkeikääkin. Pitää olla valmis maksamaan palveluista tai sitten jää ilman. Käänteinen asuntolaina on olemassa jo nyt ja silläkin rahalla voi ostaa palveluita.
Bisnes on nimenomaan bisnestä. Vakuutusyhtiöille kelpaa varmasti rahat mutta vaativatko he hoitoa kun rahoja olisi käytettävä.
Nykyiset kolmikymppiset hoitavat vanhuspolitiikkaa nyt eivät sitten kun ovat itse kahdeksankymppisiä. Asenteet toki on ne jota he periyttävät jälkipolville ihan riippumatta siitä onko heillä omia lapsia vai ei. Kolmikymppisten kohdalla on kyse siitä miten kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua syntyvät tätä maata ja vanhuspolitiikkaa hoitaa.Juuri näin. Tätä tarkoitinkin. Tämän päivän kolmekymppiset miettivät, hoidetaanko heidän vanhuutensa jotenkin toisin vai tekevätkö he lapsia siksi, että heidän lastensa elämäntehtävä on hoitaa vanhempansa. He tekevät päätöksen siitä, uskaltavatko heidän lapsensa tehdä aikanaan laåsia vai onko oletettavissa, että lasten sijasta pitääkin hoitaa vanhuksia. He päättävät, voivatko he tai heidän lapsensa muuttaa toiselle puolelle Suomea tai peräti lähteä hyvän työtarjouksen tai vaikka rakkauden perässä ulkomaille vai pitääkö heidän asua kenties vuosikymmeniä vanhempiensa lähellä, jotta voivat sitten auttaa omia vanhempiaan. He luovat yhteiskuntaa, jossa helsinkiläinen voi mennä naimisiin ivalolaisen kanssa ilman huolta siitä, kumman vanhemmat aikanaan hoidetaan ja kumman jätetään hoitamatta.
Ne 20 vuoden päästä syntyvät taas aikanaan itse päättävät. miten hoitavat omat vanhuksensa vai hoitavatko mitenkään.
En ikinä muuttaisi ulkomaille pysyvästi (esim naimisiin), koska silloin vanhemmillani ei olisi ketään katsomassa hoitonsa perään.
Lapsilla on tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että vanhemmat saavat asiaankuuluvaa hoitoa. Jollei vanhuksella ole ketään, hän on täysin heitteillä. Suuresta kaveripiiristä ei ole mitään apua, jos elää kovin vanhaksi.
Oletko kertonut myös lapsillesi, että heillä ei ole oikeutta päättää sen paremmin työpaikoistaan kuin rakastumisistaankaan?
Mä olen luopunut niin parisuhteesta kuin työpaikoistakin vanhempieni vuoksi. Olen ollut sinkku jo 25 vuotta. Mä haluan enemmän kuin mitään muuta, että lapseni rakastavat ja elävät elämänsä kuten itse haluavat.
Ja olen lapsilleni sanonutkin, että eläkää te se elämä, joka mulla jäi elämättä velvollisuuksien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajat, sairaanhoitajat,hoiva-avustajat - palvelukodissa hoidetaan kaikki oli lapsia tai ei kunhan on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että yhteiskunta tulee tässä asiassa muuttumaan. Meillä on jo nyt paljon vanhuksia, joista omaiset (vaikka heitä onkin) ei huolehdi. Tulee ehkä kokonaan uusi ammattiryhmä, eräänlaiset vanhusten edunvalvojat. Kansalainen voi tehdä tulevaisuudessa Omakannan kaltaisessa järjestelmässä jo hyväkuntoisena ilmoituksen edunvalvojan tarpeesta tulevaisuutta varten (aivan kuten voi jo nyt tehdä sinne oman hoitotahtonsa). Palvelu saattaa olla yksityinen tai sitten ihan julkisen sektorinkin tuottama (tai molempia). Tietokannasta ajetaan ilmoituksen tekijöistä säännöllisin väliajoin raportti ja edunvalvontafirma ottaa yhteyttä kansalaiseeqn selvittääkseen tämän tilanteen ja palveluiden tarpeen. Jos kansalainen pärjää vielä ihan itsekin, seuraava yhteydenotto tapahtuu tietyn ajan päästä. Tieto on myös terveydenhuollossa saatavilla, jos vaikka saakin yllättäen aivoinfarkitin jo viiskymppisenä. Edunvalvojafirma tekee viranomaistaholla sen väännön, mitä nykyisin omaiset joutuvat kunnallisten palveluiden vuoksi tekemään. Edunvalvontafirman työntekijöillä tulee olemaan huomattavasti enemmän osaamista ja tietoa näistä asioista kuin omaisilla. Nykyinen Huoli-ilmoitus tulee myös kansalaisten tietoisuuteen entistä paremmin ja naapurit, ystävät tai muut ihmiset tulevat tekemään Huoli-ilmoituksia ja ilmoituksen tekemisestä lähtee automattisesti tieto myös edunvalvojafirmalle. Vähävaraiset saattavat saada palvelun julkiselta sektorilta tai sitten maksusitoumuksen kunnalta yksityyiselle.
Ei tarvita mitään uutta ammattikuntaa. Kyllähän meillä on jo sosiaalipuolella ammettaja joissa tuohon on mahdollisuus. Enemmän kyse on siitä halutaako niin tehdä. Sen verran kyyninen itse ole että en oikein usko. Meillä on tällä hetkellä vanhuksia enemmän kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan tulevaisuudessa tulee olemaan. Miksi sitä tahtotilaa lähimmäisyyteen olisi tulevaisuudessa yhtään sen enempää.
Mä taas uskon, koska bisnes on bisnestä. Yhä useampi ihminen on nykyisin työterveyshuollon piirissä ja muutenkin käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Jo muutaman vuosikymmenen aikana on ollut ihan tavallista ottaa lapsille jo raskausaikana vakuutus, jotta voi käyttää lasta aina tarpeen tullen yksityislääkärillä. Vakuutusyhtiötkin saattavat kiinnostua tällaisen edunvalvontatoiminnan perustamisesta. Uusi edunvalvontavakuutus, jota tarjotaan vaikkapa yli 45-vuotiaille.
Tämän päivän vanhukset ovat eläneet erilaisessa maailmassa. He ovat nuorina luottaneet siihen, että koulutus takaa työpaikan, valtion leipä on pitkä mutta kapea, sosiaaliturva toimii jne. Tämän päivän kolmekymppiset elävät ihan erilaisessa maailmassa. Sen vuoksi tämän päivän kolmekymppisten vanhuuskin tulee olemaan erilainen. On keksittävä uusia tapoja ratkaista ongelmia.
On ihan selvää, että palvelut julkiselta sektorilta tulee vähenemään. Me, jotka pikkuhiljaa alamme lähestyä eläkeikää, olemme tiedostaneet asian pääsääntöisesti hyvin jo monta vuotta. Emme luota edes siihen, että eläkkeemme määrä tulisi olemaan se, jota nyt meille mainostetaan. Kymmenessä vuodessa ehditään vielä napsia meidänkin eläkkeitä pienemmäksi ja nostaa vielä eläkeikääkin. Pitää olla valmis maksamaan palveluista tai sitten jää ilman. Käänteinen asuntolaina on olemassa jo nyt ja silläkin rahalla voi ostaa palveluita.
Bisnes on nimenomaan bisnestä. Vakuutusyhtiöille kelpaa varmasti rahat mutta vaativatko he hoitoa kun rahoja olisi käytettävä.
Nykyiset kolmikymppiset hoitavat vanhuspolitiikkaa nyt eivät sitten kun ovat itse kahdeksankymppisiä. Asenteet toki on ne jota he periyttävät jälkipolville ihan riippumatta siitä onko heillä omia lapsia vai ei. Kolmikymppisten kohdalla on kyse siitä miten kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua syntyvät tätä maata ja vanhuspolitiikkaa hoitaa.Juuri näin. Tätä tarkoitinkin. Tämän päivän kolmekymppiset miettivät, hoidetaanko heidän vanhuutensa jotenkin toisin vai tekevätkö he lapsia siksi, että heidän lastensa elämäntehtävä on hoitaa vanhempansa. He tekevät päätöksen siitä, uskaltavatko heidän lapsensa tehdä aikanaan laåsia vai onko oletettavissa, että lasten sijasta pitääkin hoitaa vanhuksia. He päättävät, voivatko he tai heidän lapsensa muuttaa toiselle puolelle Suomea tai peräti lähteä hyvän työtarjouksen tai vaikka rakkauden perässä ulkomaille vai pitääkö heidän asua kenties vuosikymmeniä vanhempiensa lähellä, jotta voivat sitten auttaa omia vanhempiaan. He luovat yhteiskuntaa, jossa helsinkiläinen voi mennä naimisiin ivalolaisen kanssa ilman huolta siitä, kumman vanhemmat aikanaan hoidetaan ja kumman jätetään hoitamatta.
Ne 20 vuoden päästä syntyvät taas aikanaan itse päättävät. miten hoitavat omat vanhuksensa vai hoitavatko mitenkään.
Ihan samalla tavalla ne kahdeksan kymppiset ovat ajatelleet ja ajattelevat yhä. Eivät he halua olla taakaksi lapsille yhteiskunnalle. Osin sen vuoksi on tietysti luotu myös sosiaaliturva. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ihmisillä olisi tarve läheisiin ihmisiin sillä hetkellä kun he ovat avuttomimmillaan. Aina siihen ei tarvita vanhuutta että ihminen on täysin muiden avun varassa. On hyvä että on terveydenhuoltoa tai sosiaaliturvaa, julkista tai yksityistä mutta ei se korvaa sitä että joskus ihminen tarvitsee sitä että joku huolehtii hänestä lähimmäisenä. Sitä ei koskaan tulla saavuttamaan ammattihenkilöiden hoitamana. Jotenkin tämän ymmärtäminen on kadonnut yhteiskunnassamme kokonaan.
Tosin ei se lähimmäisyys vaadi vanhemp lapsi suhdetta vaan läheinen voi olla kuka tahansa henkilön tuntema toinen henkilö. Jos elät tarpeeksi vanhaksi nämä henkilöt on lähes väistämättä sinua nuorempaa sukupolvea omia lapsia, sisarusten lapsia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan kukaan hoida mutten silti pilaa elämääni lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kukaan hoida mutten silti pilaa elämääni lapsilla.
Sama juttu, ja halvemmalla ja pienemmällä palkalla sen hoitajan saa palkattua kuin jos lähtisi itse vauvasta asti ruokkimaan ja kasvattamaan. Ja varmemmin se hoitaja suostuu hoitamaan kuin se lapsi, josta voi tulla mitä tahansa ellei sitten kuole ennen kuin tarvitsen apua. Todella epävarmaa tuollainen oman hoitajan kasvatus, onko edes moraalisesti oikein sellaista kasvattaa ja ihmiseltä sitten vaatia palveluksia ilman palkkaa? Aika orjatyöltä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisilta (olen itsekin sellainen) haluaisin kysyä muutaman asian
- kuinka pitkä etäisyys kodistasi on vanhempiensi kotiin?
- jos vanhempasi soittaa sinulle klo 03 aamuyöllä kivuissaan, montako minuuttia sinulta menee vanhempasi luokse?- jos asut kauempana vanhemmistasi, millainen osaaminen sinulla on pelkästään puhelimessa juttelun perusteella arvioida, tarvitseeko vanhempasi nyt ambulanssin vai meneekö ohi kotikonstein tai käyttäen niitä lääkkeitä, joita vanhemmallesi on määrätty?
- millainen työ sinulla on? Voitko lähteä töistäsi välittömästi, kun vanhempasi tarvitsee pikaisesti apuasi? Esim kaaduttuaan kotona eikä pääse omin (tai edes puolisoinsa) avuin ylös?
- onko työpaikkasi ylipäätään niin joustava, että voit olla vanhempasi mukana niin lääkärikäynneillä kuin erilaisissa tutkimuksissakin?
- oletko todellakin aina valmis pomppaamaan kesken unien mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja lähtemään apuun?
- jos sinulla on puoliso, onko puolisosikin valmis tähän?
- oletko valmis ottamaan äitisi, isäsi, anoppisi tai appesi teille asumaan tai muuttamaan heidän luokseen? Mitä puolisosi sanoo asiasta?
- uskotko olevasi vanhempiesi loppuun asti siinä kunnossa, että pystyt auttamaan? Että et saa syöpää tai jotain muuta?
- onko sulla ketään, jolle voit purkaa omaa väsymistäsi?Kun omat vanhemmat ovat vielä reippaita ja hyväkuntoisia, on helppoa kuvitella olevansa aikanaan avuksi. Se on kaunis ajatus ja sellainen ajatus onkin usein vanhempiaan rakastavilla lapsilla. Todellisuus - sitten aikanaan - voikin osoittautua paljon vaikeammaksi. Mulla on sentään taustalla aiempi sairaanhoitajan koulutus, mutta just pari viikkoa sitten olin aivan lopussa. Äidistäni oli tehty sairaalassa DNR-päätös ja mun piti kertoa asista niin isälleni kuin kaikille muillekin läheisille. Ja ottaa vastaan ne tunteet, mitä tuo elvytyskielto muissa aiheutti. Olen ollut itsekin sairaana, mutta silti leikkauksen hälkeen kyynärsauvojen kanssa kulkien raahannut ruokaostoksia vanhemmilleni. Ei se mitään herkkua ole. Ei mitään suloista ja kaunista kyyneleet silmissä ja kovissa kivuissa kantaa painavia ostoksia.
Omat vanhempani ovat aina pitäneet itsestäänselvänä, että minä hoidan. Koska olen sairaanhoitaja. No en ole ollut enää moneen vuosikymmeneen, koska oma terveys esti hoitsunhommat. Olen pyrkinyt järjestämään kaiken siten, että voin kipittää (ja monet kerrat olen kipittänytkin) vanhempieni luokse arvioimaan tilanteen. Koska olen aina ollut suvun vahva, mulla ei ole ketään, jolle voisin edes mainita omasta väsymyksestäni. On vain kestettävä....joko siihen asti, että vanhempani kuolevat tai siihen asti, että kuolen itse. Rakastan vanhempiani ja mielelläni heitä autan, mutta ei tämä ole mitään kivamukavaa oman sädekehän kiillotusta vaan joskus uupumisrajoillekin vetävää rankkaa työtä.
Asun hyvin lähellä vanhempiani ja olen tietyissä tilanteissa paikalla nopeastikin. Kovin vähän siitä nopeasta paikalle pääsystä olisi mitään hyötyä. Jos tilanne on se että vanhemmat ovat hälyttäneet minut apuun he ovat lähinnä tarvinneet tukea siihen että paikalle on hälytetty apua. Töissä hoitajana en pääse tai pääsisi aina näihin hälytyksiin vastaamaan mutta tarvittaessa saisin myös sieltä soitettua heille apua paikalle. Jos he eivät pääsisi kauppaan enkä minä heitä terveyteni takia pystyisi auttamaan kyllä he joutuvat hankkimaan palvelun muualta. Minun tetävä silloin olisi lähinnä tukea heitä tarvittavien päätösten ja muutosten tekemisessä.
Sitä minun ei kannata edes miettiä olisinko valmis ottamaan vanhempani tai puolison vanhempia meille asumaan. Ei kukaan heistä haluaisi tänne muuttaa he haluavat pärjätä omillaan, ei sitä että heitä holhotaan, vaikka ehkä tarvitsevat jossain vaiheessa tukeani joissakin järjestelyissä.
Hoitokodin henkilökunta kuten kaikki muutkin.
T.Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että voisin tehdä jonkun vakavan rikoksen ja pääsisin vankilaan. Japanissa tuota kuulemma jo harrastetaan.
Ja ei, en todellakaan hoida vanhaa äitiäni, joka asuu toisella puolen maata.
Hyvä idea. Voisi vaikka listiä pedareita tai vastaavanlaisia tapauksia, jotka ovat saaneet olemattomia tuomioita rikoksiinsa nähden.
Äitini sanoo aina, että ei pidä olla lasten tehtävä hoitaa vanhoja vanhempiaan, vaan elää omaa elämäänsä.
Ei kukaan. En aio elää vanhaksi kehäraakiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen ja varakas vela. Ehdin vielä ennen eläkeikää kartuttaa omaisuutani lisää. Minulla on myös osakesalkku ja pari sijoitusasuntoa. Enköhän pysty rahalla ostamaan tarvitsemani palvelut sitten aikanaan.
Ongelmana on vain se, että kun ikäluokat pienenee, niin ammattitaitoista henkilökuntaa niihin esperipespereihin on tulossa yhä vähemmän ja vähemmän. Ja kun kukaan sukulainen ei ole perään katsomassa millaista hoitoa sillä osakesalkulla saa, niin se hoito ei ole kovin hääppöistä.
Tosiasia on, että parhaiten hoidetaan ne, joilla on aktiivisia läheisiä, jotka käyvät katsomassa usein ja vaativat, että mummo/pappa on hoidettava hyvin tai menee aviin valitus.
Hoitokoti. Eikä hoitaminen ole lasten velvollisuus.
Erittäin tyhmä kysymys. Ei lasten tehtävä ole vanhempiaan hoitaa sitten, kun heistä ei itse siihen ole. Sitä varten on hoitokodit, hoitajat ja lääkärit, edunvalvojat ym. Minä en onneksi niin vanhaksi edes elä, että joutuisin vanhainkotiin. Ei ole minun ongelmani.
...YRITTÄMÄLLÄ olla...
Traumat siirtyvät tehokkaasti vaiettuna tietona.
Tsemppiä kaikille.