Selvisi että miehen ex-vaimon sormus maksanut 4 kertaa enemmän kuin minun

Ap riitelet miehen sukulaisen kanssa, miksi?

Juu, ilman muuta kannattaa suhdetta pistää yhden sormuksen varaan ja jonkun mitättömän sukulaisen mielipiteisiin. Lähe muija lätkiin, mies hyötyy siitä paljon enemmän. Voiko noin yksinkertaista ihmistä ollakkaan?

Onko oikeesti yleistä että mies valitsee ja maksaa sormukset? Itse aion kyllä aikanaan itse valita ja maksaa jotta saan mieleisen eikä tule mitään ylimääräistä draamaa asiasta. Mies tehkööt samalla tavalla.

N29

Osta itte omat sormukses äläkä natise.

Ihme vinkumista. Se sormus on symboli, jonka tarkoitus on nimenomaan symboloida avioliittoa. Toki rikkaat ovat pröystäillet läpi historian omassa luokassaan ostamalla aina vain kalliimpia sormuksia, mutta nykyinen ”sormuksen pitää maksaa kuukausipalkan verran” -tyyppinen perustelu on vain markkinavoimien tapa saada aina vain kalliimpia koruja myydyksi.

Se, että sormuksen pitäisi maksaa jotain, on vain ihmismielen luoma illuusio, koska on helppo mitata rahalla jonkin arvoa. Jollekin symbolinen arvo voi olla paljon suurempi. Toisaalta taas joku voi olla tykästynyt valkokultaan ja toinen hopeaan, ei tällaisten sormusten hintoja voi edes verrata keskenään.

Itse olen mies ja vihaan koruja. En itse asiassa edes tiedä missä mun sormukseni on. Vaimo halusi välttämättä käyttää vihkisormuksena äitinsä vanhaa sormusta, niin miksi olisin siinä opiskelijana käyttänyt rahaa vain siksi ”että pitää”?

Kyllä se arvostus tulee jostain ihan muualta kuin asioiden rahallisesta arvosta - varsinkin näin yltiöpäisen kulutuksen ja luonnonvarojen hupeamisen aikakautena. Toisaalta kyllä mä tykkään nähdä, että vaimoni on iloinen, joten olen ostanut sille kerran tonnin timanttisormuksen ihan huvikseen, kun halusin että toiselle tulee hyvä mieli.

Trollihan tämä varmasti oli, mutta jos ei, niin aika mitätön on henkinen elämä, jos pieni materia aiheuttaa av-psykoosin.

Vierailija kirjoitti:

Noh, sinä kun olet kakkosvaimo ja tulet aina olemaan.

joo, mä kyllä ymmärrän että toisella kierroksella sellaiset asiat kuin kalliit sormukset ja häihin tuhlaaminen ei enää kiinnosta. Enemmän olisin huolissani miehen suvusta ja väleistäsi suvun kanssa.

Jotku lehmät ne on niin ahneita että rahallinen arvo vain merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

No, mies erosta viisastuneena ymmärsi että rahan voi sijoittaa johonkin järkevämpään. Vai onko tämä nyt sitä että mitä enemmän sormus maksaa sitä parempi suhde on 😁

Mikä kullekin on järkevää. Jos menisin naimisiin, haluaisin kauniin sormuksen, muttei toki miehen tarttisi maksaa kokonaan sitä. Kaunis voi olla edullinenkin. Sen sijaan en välittäisi yhtään hääpuvusta, hääjuhlasta, yms.

Niin minunkin mieheni osti eksälleen kalliimman sormuksen.

Tiedän kuitenkin, että mieheni ei millään pystyisi samanlaista minulle hankkimaan. Ei, vaikka haluaisi.

Mieheni on tehnyt tässä välissä konkurssin.

Mun mieheni osti eksälleen 16 kalliimman sormuksen.

Pointti on siinä, mihin hänellä on tällä hetkellä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Sormukset on yksi asia, missä minun mielestäni näkyy hyvin miehen suhtautuminen kumppaniinsa. Kaikissa tietämissäni tapauksissa missä joko nainen on ostanut itse sormuksensa tai mies on pitkinhampain ostanut sen kaikkein halvimman vaihtoehdon, on lopulta joko ollut ylettömän p*skaa miehen käytöstä puolisoa kohtaan tai ero. Juttelin kerran asiasta hyvän ystäväni miehen kanssa (olivat juuri kihlautuneet), ja hän sanoi että sormus oli ollut hänen mittapuullaan hitusen liian kallis, mutta ei kadu yhtään sen ostoa kun oli nähnyt miten onnelliseksi se oli ystäväni tehnyt. Haluaa kuulemma, että hänen elämänsä rakkaus katselee koko loppuelämänsä sellaista sormusta, jonka on halunnut.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi tästä! Minä en aio mennä naimisiin ennen kuin mies on valmis satsaamaan sormukseeni enemmän kuin ekaan vaimoon. Suuria häitä en halua joten jos ei ole valmis ostamaan sellaista sormusta minkä haluan niin antaapi olla. Luuseri miehet pistää naisen itse maksamaan sormukset.

Jossain sanottu että kihlasormus on 1x miehen kk ansiot ja vihkisormus x3. Mielestäni hyvä laskukaava.

Nuo "hintakaavat" on perua niiltä ajoilta, kun miehet toivat leivän pöytään. Sormuksen oli hyvä olla kallis, koska jos mies menehtyi sai vaimo sormuksen myytyään pari kuukautta lisäaikaa saada asiat kuntoon. Nykyään naiset tienaavat yhtä paljon kuin miehet (+ sosiaaliturva on parempi) joten sormuksen myynnillä ei ole  enää tarvetta ja siten sormuksen hinnallakaan ei ole enää merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jossain sanottu että kihlasormus on 1x miehen kk ansiot ja vihkisormus x3. Mielestäni hyvä laskukaava.

Pitääkin näin yrittäjänä ostaa sormus sit siinä kuussa, kun palkkaa ei juurikaan pysty nostamaan 😁

No ei vais, mutta mihinkähän tämäkin laskukaava perustuu? Miksi se on mielestäsi hyvä? Siksi kun niin on aina tehty ja menneessä on kiva elää?

Vierailija kirjoitti:

Minunkin ex miehen ex kihlatun sormus, siis kihlasormus, ei vihkisormus, oli 3 kertaa kalliimpi kuin minun vihkisormus. Meissä oli se ero, että tämä kalliimman valkokullatun timanttisormuksen saaja oli miehelleni kuulemma sielunkumppani ja hänen elämänsä suurin rakkaus. Minä olin se hölmö joka meni vihille asti ja  joka maksoi oman sormuksensa ja siksi en kalliimpaa ottanut. Kihlasormukseni sentään mies sillon maksoi, se maksoi 10 kertaa vähemmän kuin tämän sielunkumppanin kihlasormus. Minua kohdeltiin koko suhteen ajan muutenkin kuin olisin täysin arvoton ja se myös sanottiin minulle. Että kyllä se sormus jotain kertoo minkä hintaiseksi itselleen mies sinut näkee.

Se kertoo vaan naisen ahneudesta. Piste!

Eksäni oli juuri tuollainen itsensä ulos hinnoittelija. Mikään sormus ei tuntunut olevan tarpeeksi kallis, mutta työntekoa karttoi itse viimeiseen asti. Halveksin tuollaisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin ex miehen ex kihlatun sormus, siis kihlasormus, ei vihkisormus, oli 3 kertaa kalliimpi kuin minun vihkisormus. Meissä oli se ero, että tämä kalliimman valkokullatun timanttisormuksen saaja oli miehelleni kuulemma sielunkumppani ja hänen elämänsä suurin rakkaus. Minä olin se hölmö joka meni vihille asti ja  joka maksoi oman sormuksensa ja siksi en kalliimpaa ottanut. Kihlasormukseni sentään mies sillon maksoi, se maksoi 10 kertaa vähemmän kuin tämän sielunkumppanin kihlasormus. Minua kohdeltiin koko suhteen ajan muutenkin kuin olisin täysin arvoton ja se myös sanottiin minulle. Että kyllä se sormus jotain kertoo minkä hintaiseksi itselleen mies sinut näkee.

Se kertoo vaan naisen ahneudesta. Piste!

Eksäni oli juuri tuollainen itsensä ulos hinnoittelija. Mikään sormus ei tuntunut olevan tarpeeksi kallis, mutta työntekoa karttoi itse viimeiseen asti. Halveksin tuollaisia naisia.

No itke nyt sitä jos yksi sormuksen maksaminen kaataa sun elämän. Mua hävettäis miehenä jos mun vaimolla olisi joku pili pali krääsä sormus, kertoo miehen pihiydestä ja on epäkunnioittavaa jos mies ei voi yhteen sormukseen satsata.

Ex-vaimolla oli timanttisormus, minulla 7 euron terässormus. Oman arvomaailmani mukaan.

Niin mutta minun elämänrakkaus palasi exänsä luo. Olikin selkärangaton nahjus. Sormuksesta tietoakaan. Repikää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni osti eksälleen 16 kalliimman sormuksen.

Pointti on siinä, mihin hänellä on tällä hetkellä rahaa.

Nuorena tällä miehellä ollut varaa mutta ei enää, miksi? Yleensähän keski iässä ihmisillä on talous vakaa poislukien alko ym ongelmaiset. Ei varaa edes nättiin sormukseen jollain nelikymppisellä? En ole rahan perään mutta naisena miettisin kaksi kertaa kannattaako sitoutua moiseen mieheen - Edelyttäen siis että naisella on talous ok.

Vaikea jakaa elämänsä tyhjätaskun kanssa ja v###ttaisi maksaa naisena aivan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, tuon takia en ota exällisiä miehiä.

Seukkaatko sä vaan peräkammarin poikien kanssa? Heidän äitisuhde on varmasti teidän suhteelle suurempi taakka kun yksikään exä olis.

Sehän on just hyvä jos mies on perhekeskeinen ja äitisuhde kuin että itkee salaa jonkun exän perään.