Miten teidän muiden vanhempien hermot pitää jos joudutte vapaapäivienkin aamuna heräämään aikaisin lapsen/lasten takia??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap. Meillä 4v ja 2v nukkuu aina vähintään 8.30 asti ja se on kyllä luksusta. Pienemmällä oli hetken vaihe että heräsi 6.00 ja oli kamalaa tällaiselle iltavirkulle. Ja mikään ei oo niin ärsyttävää kun ihmiset neuvoo, että mene samaan aikaan nukkumaan kuin lapsi. Se on ihan tervettä että haluaa iltaisin aikaa itselleen ja parisuhteelleen.

No niinpä. Ihanaa että joku ymmärtäjä löytyi noiden supermutsimutsien vastapainoksi :D

Ap

Ei se ole supermutsiutta, jos sanoo ettei tämä ole asia, jota kauheasti kannattaa märehtiä. Lapset heräävät aikaisin, sen kanssa kannattaa vaan opetella elämään vaikka harmittaa. Toinen vaihtoehto tietysti yrittää opettaa lasten unirytmiä, muttei ihan helppoa sekään.

Se on vaan mentävä aikaisin maate, tai kärsittävä univelkoja. Meillä on kolme lasta iältään 2-11 ja onhan tässä tullut valvottua. Meillä mies on iltavirkku ja mä meen aikaisin nukkuun. Joskus jopa klo 20 menen yöunille, ja nukun myös päikkäreitä vapaapäivinä. Vuorotyö sekottaa rytmiä välillä, mutta siitä olen pitänyt kiinni että menen mahdollisimman ajoissa maate aina.

Ei oo lapsia, mutta kyllä viimestää 6 ylös ja koirien kanssa aamulenkille. Tykkään aamuista, illalla joutaa 9 aikoja nukkumaan.

Paljon rasittavampaa on se että vapaapäivinä ei voi tehdä kotona mitään kun teinit nukkuu pitkään.

Voimia Ap:lle. Aikaiset aamuheräämiset ja yövalvomiset olivat kyllä todella rasittavia silloin, kun lapset olivat pieniä. Osa aina vetoaa siihen, että itsepähän olet lapsesi hankkinut, koita kestää. Niin olen tehnyt. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta en ole unohtanut, minkäaista lapsiaika oli. Minulla ainakaan ei ollut ensimmäistä lasta odottaessani mitään kokemusta vauvoista ja lapsista eikä selkeää käsitystä siitä, mitä tulossa on. Neuvolassa ja naisenlehdissä kerrottiin tuohon aikaan vain kaunisteltuja tarinoita vauvoista. Kaikki negatiiviset asiat jätettiin kertomatta.

Niin, mistäköhän löytyisi opas, jossa kerrotaan kaikki kaikkiin elämäntilanteisiin liittyvät positiiviset ja negatiiviset asiat. Nimenomaan siihen tavalliseen elämään. Kuinka tynnyrissä kasvaneita voi olla???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmaa, jos on saanut yön nukkua. Mutta nykyisin en saa, vauva heräilee pitkin yötä syömään ja en useinkaan saa unta ensimmäisen herätyksen jälkeen enää ennen kuin joskus kello 6.30, mistä puolen tunnin päästä vauva herääkin jo pirteänä päivää viettämään. Joo, tulisi tarpeeksi unta jos vain nukkuisin, mutta kun kärsin unettomuudesta.

Viikonloppuisin yleensä sovitaan, että mies herää vauvan kanssa että saisin edes vähän univelkoja takaisin. Näinä aamuina usein tuntuu, että kamelin selkä katkeaa. On odottanut kuin kuuta nouseva, että vihdoin se väsymys vähän lievenisi. Sitten vauva herää ja alkaa äännellä, ja mies nukkuu kuin tukki, niin kuin hän nukkuu joka ikinen yö vähintään 8 tuntia. Kun kopistelee miehen varovasti hereille, hän kääntää kylkeä ja raskas hengitys jatkuu. Ravistelee ja puhuttelee häntä, mies huokaa raskaasti ja sanoo ”joo joo, ihan kohta”. Vauva heiluu ja kiekuu. Mies makaa vielä 5 minuuttia ennen kuin alkaa tehdä lähtöä ja etsiä kalsareitaan, ja tämän kaiken jälkeen itse on taas niin hereillä kuin vaan voi, ja tietää että edessä on taas yksi uusi päivä kuolemanväsyneenä. En jaksa.

Voistko mennä joku viikonloppu lapsettoman ystävän luokse yökylään? Tai sitten vaikka hotelliin? Se raha olisi sijoitus omaan hyvinvointiin.

Miksi???? Ei ole se lapsi ystävien vastuulla! Kun se vätysperse isä nyt ylös sieltä ja heti! Tai sitten hyödytön äijä takaisin äidilleen. Suututtaa taas että puoli maailmaa vastuutetaan lapsesta ennen kuin oma isä >:(

Meidän viikonloput pelasti vuoroaamut, iltavirkku lapsi ja muuvidvd:t (3v eteenpäin osasi laittaa ne itse pyörimään).

Vierailija kirjoitti:

Meidän viikonloput pelasti vuoroaamut, iltavirkku lapsi ja muuvidvd:t (3v eteenpäin osasi laittaa ne itse pyörimään).

Lisään listaan vielä yksinäiset viikonloput mökillä muutaman kerran vuodessa kummallekin vanhemmalle erikseen.

En tiedä ap miksi oletit pystyväsi nukkumaan miten haluat ennen kuin lapsia puskit maailmaan. Meillä 2v nukkuu yöt läpeen heräilemättä ja nousee ylös seitsemältä. Sitten tämä 7kk menee 22 nukkumaan ja herää yöllä tunnin välein itkemään niin eipä siinä paljon nukuta 🤷 mutta enpä ajatellutkaan, että paljon saisi nukkua kun on lapsia.

En jaksa käydä läpi koko ketjua. Tuo aikaisin herääminen on yksi ajanjakso lapsiperheessä. Se menee ohi ennen kun huomaatkaan. Nyt voin nukkua ihan miten pitkään tahansa, kunhan laitan illalla korvatulpat niin, että alakerran huutajat eivät onnistu herättämään minua klo 6-7 (siis naapurit). Lapseni ovat jo teinejä ja nukkuvat miten haluavat.

Pikkulapsi- ja vauva-aikoina meillä oli puolison kanssa heräämisvuorot. Viikonloppuna toinen sai nukkua pitkään lauantaina ja toinen sunnuntaina. Päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset sitten tuijottivat aamun lastenohjelmia, jolloin aikuiset jatkoivat pötköttelyä.

Kyllä väsyttää ja sen lisäksi ollut yölläkin 2 herätystä...

Vierailija kirjoitti:

Paljon rasittavampaa on se että vapaapäivinä ei voi tehdä kotona mitään kun teinit nukkuu pitkään.

Mulla on periaate, että klo 10 asti en tee mitään äänekästä, mutta sen jälkeen elän ihan normaalisti. Kenenkään ei ole pakko nukkua sen pidempään, jos ei pysty. Mun lapset on 15 ja 17. Toisen huone on kylppärin vieressä ja pesukone on lähes sänkynsä kohdalla seinän toisella puolella. Käynnistän pesukoneen vasta klo 10. Menee vielä aikaa ennen kun kone ehtii linkousvaiheeseen. Hyvin pystyy nukkumaan esim. Klo 11 asti.

Ap vaikuttaa kärttyisältä äidiltä. Vuorotelkaa isän kanssa aamuheräämisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttavaa, että äiti viettää aikaa lapsen kanssa.

(Naama ruudulla)

Ahahahaa hah enpäs syyllisty tippaakaan tästä. Vietän lapsen kanssa todella paljon aikaa, samoin tekee lapsen isä. Aivokapasiteettini riittää huomioimaan tässä lapsenkin aivan sujuvasti tässä, mutta ehkä olemmekin keskivertoa älykkäämpiä. Lapsi ainakin on super lahjakas monessa asiassa. Ap

Tottakai pystyt. Älykkäästi suollat tuubaa palstalla ja samalla huomioit lapsen. Kaikki tykkää siitä, että keskustelukumppani räplää kännykkää ja keskittyy muuhun. Se on älykkyyden merkki.

Ihan yliarvostettua toivoa katsekontaktia tai keskittymistä.

Mikä saa SINUT olemaan noin epävarma itsestäsi ja äitiydestäsi? Ap

Osaatko lukea?

Tuplamaisterina taidan olla osoittanut vedenpitävästi että osaan. Ap

*olen tainnut osoittaa, tarkoitit varmaan.

Meillä kumpikin vanhemmista tekee työkseen vuorotyötä.

Kotonakin teemme yleensä eräänlaista vuorotyötä (toki työvuorojen puitteissa), kun nuorin lapsista on tooodella aamuvirkku.

Toiselle meistä sopii luontaisesti herätä aikaisin, toiselle taas valvoa illalla isompien lasten ollessa hereillä.

Siis sun lapsi on 12 ja sinä koet velvollisuudeksesi herätä hänen kanssaan? Tuon ikäinenhän pärjää itsekseen tuntikausia, kun nukut ja osaa itsekin huolehtia kissasta

Vierailija kirjoitti:

Niin, mistäköhän löytyisi opas, jossa kerrotaan kaikki kaikkiin elämäntilanteisiin liittyvät positiiviset ja negatiiviset asiat. Nimenomaan siihen tavalliseen elämään. Kuinka tynnyrissä kasvaneita voi olla???

Olet nolo.

Ap, ei täällä kannata avautua äitiyden ikävistä puolista ja siitä, että välillä pienetkin asiat vi.tuttaa, oli ne oma valinta, tai toisen. Äitiys, kun on nykyään etenkin Pohjoismaissa suorittamista ja kilpailua ja negatiiviset tunteet omaa lasta, tai äitiyttä kohtaan ovat täysi tabu vielä täällä. 

Oikeasti moni tähänkin ketjuun tuomitsevasti vastannut on välillä lapsellisesti ajatellut, että miksei tuo kakara nyt tajua, mitä äiti haluaa, mutta ääneen sellaista ei saa sanoa, tai olet huono äiti. Äidin on oltava aina uhrautumassa lapsia varten, eikä lapsi voi koskaan aiheuttaa mitään sellaista, joka ärsyttää, tai kyllästyttää äitiä.

 Pikkulapsiaika on pyhä elämänjakso, siitä on kaikkine vaikeuksineen ja veetutuksineen nautittava täysin rinnoin ja sitä on muisteltava haikeudella. Omaa aikaa haluava pikkulasten äiti on hullu, sillä kuka sydämetön muka on mieluummin yksin, kuin taaperoiden kanssa?!

Ja sitten, kun hermosi ja fyysinen ja henkinen kapasiteettisi riittävät tekemään kaikki äiti-asiat täydellisesti, niin ei mene, kuin hetki, kun joku jo löytääkin vikaa lapsesi kantoliinasta. Superäitiys on tavoite, jonka saavuttamattomuudesta ei puhuta.

Eikö lapsen isä voi auttaa tässä asiassa vai oletko yh?