Miten teidän muiden vanhempien hermot pitää jos joudutte vapaapäivienkin aamuna heräämään aikaisin lapsen/lasten takia??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kestää. Normaali aika herätä. Onko pakko nousta silloin? Otat lapsen/lapset sänkyysi viereen vielä lepäilemään. Luette kirjaa tai katsotte jotain ohjelmaa vaikka tabletilta tai vaan juttelette tai lepäilette vaan.

Ja jos pystyt kuitenkin nukkumaan päiväunet, niin mikä on ongelma? Ei läheskään kaikki pysty päikkäreitä nukkumaan

Ei lapsi nuku vieressä vaan liikkuu koko ajan niin että alkaa ärsyttää vain lisää. Tabletilla olisi viihtynyt itsekseen ja voinut nousta jotta olisin saanut nukuttua vähän lisää, mutta sitten kissa aloitti mourun ja olin niin ärsyyntynyt jo että ajatus nukkumisesta vaihtui siihen että litra kahvia naamaan ja hommiin sitten.

Ongelma on se, etten haluaisi jatkuvasti joutua heräämään aiemmin kuin haluan siis tinkimään omasta levosta ja unesta - muiden takia!

Ap

Sitten sinun ei olisi pitänyt lapsia tehdä ollenkaan, jos et heidän takiaan ole valmis heräämään. Mene ajoissa illalla nukkumaan niin aamulla jaksat herätä.

Join tässä pannullisen kahvia niin kohta alkaa jaksaa! Uskomattoman tosikkomaisia, tärkeileviä ja epävarmoja äitejä täällä tänään itsenäisyyspäivän aamuna linjoilla. Sarkasmin taju nolla. Hajotkaa tylsyyteenne tms. Ap

Ymmärrän sua ap. Meillä 4v ja 2v nukkuu aina vähintään 8.30 asti ja se on kyllä luksusta. Pienemmällä oli hetken vaihe että heräsi 6.00 ja oli kamalaa tällaiselle iltavirkulle. Ja mikään ei oo niin ärsyttävää kun ihmiset neuvoo, että mene samaan aikaan nukkumaan kuin lapsi. Se on ihan tervettä että haluaa iltaisin aikaa itselleen ja parisuhteelleen.

Tsemppiä ap! Väsyneenä kaikki harmittaa. Oletko kokeillut korvatulppia aamuisin? Tai sovitte perheen kesken, että makuuhuoneeseen ei tulla, ovi kiinni ja lapset ja kissa ovat isin kanssa. Mitä isä muuten tekee?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap. Meillä 4v ja 2v nukkuu aina vähintään 8.30 asti ja se on kyllä luksusta. Pienemmällä oli hetken vaihe että heräsi 6.00 ja oli kamalaa tällaiselle iltavirkulle. Ja mikään ei oo niin ärsyttävää kun ihmiset neuvoo, että mene samaan aikaan nukkumaan kuin lapsi. Se on ihan tervettä että haluaa iltaisin aikaa itselleen ja parisuhteelleen.

No niinpä. Ihanaa että joku ymmärtäjä löytyi noiden supermutsimutsien vastapainoksi :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Väsyneenä kaikki harmittaa. Oletko kokeillut korvatulppia aamuisin? Tai sovitte perheen kesken, että makuuhuoneeseen ei tulla, ovi kiinni ja lapset ja kissa ovat isin kanssa. Mitä isä muuten tekee?

Nukun aina korvatulpissa. Isä nukkuu, valvoi töissä yöllä. Huomenna tabletti lapsen huoneeseen jo valmiiksi niin saan nukkua. Ap

Me herätään vuoroaamuina miehen kanssa. Joka toinen aamu saa siis nukkua rauhassa. Näin toimii lähipiirissä kaikki lapsiperheet. Paitsi yksi jossa mies sai aina nukkua. Mutta ne erosikin.

Minä herään joka aamu 7 aikaan ja lapset (joista nuorempi 5 kk ikäinen) 8 aikoihin. Eikä mulla päivä koskaan ole pilalla aikaisen herätyksen takia, enkä päiväunia tarvitse.

Omat lapset jo teinejä ja todellakaan ei ole enäätuota ongelmaa. Nukkuvat edelleen.

Mutta muistan kyllä kuinka se ärsytti. Meillä oli sama käytäntö kuin monella muulla, vuorot miehen kanssa. Olen itse aamuvirkumpi joten miehelle se oli raskaampaa nousta aikaisemmin, mutta hoiti kyllä osansa. Ja toisaalta ne varhaiset aamuhetket taaperon kanssa olivat, ainakin välillä, kivojakin, pötköteltiin sohvalla ja katseltiin lastenohjelmia. Jos oli kaunis ilma, lähdettiin usein ulos.

Huomattavasti rasittavampaa oli koiran kanssa silloin kun vielä koira oli. Kelillä kun kelillä ulos, eikä mitään vaihtoehtoja.

Ei ole ongelmaa, jos on saanut yön nukkua. Mutta nykyisin en saa, vauva heräilee pitkin yötä syömään ja en useinkaan saa unta ensimmäisen herätyksen jälkeen enää ennen kuin joskus kello 6.30, mistä puolen tunnin päästä vauva herääkin jo pirteänä päivää viettämään. Joo, tulisi tarpeeksi unta jos vain nukkuisin, mutta kun kärsin unettomuudesta.

Viikonloppuisin yleensä sovitaan, että mies herää vauvan kanssa että saisin edes vähän univelkoja takaisin. Näinä aamuina usein tuntuu, että kamelin selkä katkeaa. On odottanut kuin kuuta nouseva, että vihdoin se väsymys vähän lievenisi. Sitten vauva herää ja alkaa äännellä, ja mies nukkuu kuin tukki, niin kuin hän nukkuu joka ikinen yö vähintään 8 tuntia. Kun kopistelee miehen varovasti hereille, hän kääntää kylkeä ja raskas hengitys jatkuu. Ravistelee ja puhuttelee häntä, mies huokaa raskaasti ja sanoo ”joo joo, ihan kohta”. Vauva heiluu ja kiekuu. Mies makaa vielä 5 minuuttia ennen kuin alkaa tehdä lähtöä ja etsiä kalsareitaan, ja tämän kaiken jälkeen itse on taas niin hereillä kuin vaan voi, ja tietää että edessä on taas yksi uusi päivä kuolemanväsyneenä. En jaksa.

Opetin kaikki neljä nukkumaan myöhään.

Lapsissa on se hyvä puoli, että he kasvavat, aamuvirkut koirat ovatkin toinen juttu😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap lapsen kanssa yhdessä samaan aikaan nukkumaan. Problem solved.

En muuten varmasti ikinä mene ja voin kertoa että on yhden käden sormissa kun olen mennyt, äiti olen ollut 12 vuotta. Tarvitsen aikuisten aikaa joka päivä. Ap

Tuosta lauseesta, anteeksi vaan, kuultaa läpi ajatus, että et ole vielä kasvanut aikuiseksi.

Ja älä nyt helv... ala käyttämään sitä tablettikikkaa. Tässä maassa on aivan liikaa jo lapsia, joiden

lapsenvahtina on ollut videonauhuri, kännykkä tai tabletti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmaa, jos on saanut yön nukkua. Mutta nykyisin en saa, vauva heräilee pitkin yötä syömään ja en useinkaan saa unta ensimmäisen herätyksen jälkeen enää ennen kuin joskus kello 6.30, mistä puolen tunnin päästä vauva herääkin jo pirteänä päivää viettämään. Joo, tulisi tarpeeksi unta jos vain nukkuisin, mutta kun kärsin unettomuudesta.

Viikonloppuisin yleensä sovitaan, että mies herää vauvan kanssa että saisin edes vähän univelkoja takaisin. Näinä aamuina usein tuntuu, että kamelin selkä katkeaa. On odottanut kuin kuuta nouseva, että vihdoin se väsymys vähän lievenisi. Sitten vauva herää ja alkaa äännellä, ja mies nukkuu kuin tukki, niin kuin hän nukkuu joka ikinen yö vähintään 8 tuntia. Kun kopistelee miehen varovasti hereille, hän kääntää kylkeä ja raskas hengitys jatkuu. Ravistelee ja puhuttelee häntä, mies huokaa raskaasti ja sanoo ”joo joo, ihan kohta”. Vauva heiluu ja kiekuu. Mies makaa vielä 5 minuuttia ennen kuin alkaa tehdä lähtöä ja etsiä kalsareitaan, ja tämän kaiken jälkeen itse on taas niin hereillä kuin vaan voi, ja tietää että edessä on taas yksi uusi päivä kuolemanväsyneenä. En jaksa.

Voistko mennä joku viikonloppu lapsettoman ystävän luokse yökylään? Tai sitten vaikka hotelliin? Se raha olisi sijoitus omaan hyvinvointiin.

Tässä yksi syy miksi en halua lapsia. Nukkuminen pitkään on vain liian ihanaa.

Hyi hitto, onneksi olen lapseton. Menin 12 jälkeen nukkumaan ja heräsin hieman 11 jälkeen, kohta voisi mennä miehen kanssa aamupalalle.

Lasten teko on valinta.

Ei ole ongelmaa, olen itse aamuvirkku ja herännyt koko ikäni viideltä.

Nojaa tyby meni nukkunu 20.30 ite valvoin kahteen yöllä . Tyby heräs ja meni kattoon piirettyi telkasta ite nukuin kymmeneen tein aamupalan tytölle. Tyttö kyllä jo kuus v ni osaa olla omatoiminen. Myönnän et pienempänä kun oli niin annoin kännyn käteen ja se siinä mun viekussa kätteli ja mä nukuin vielä . Ihan vauvana kub oli heräs 5-8 kertaa yössä ja sitä kesti vuoden sillon oli pakko herätä

Vierailija kirjoitti:

Koita kestää. Ei tuokaan montaa vuotta kestä. Itse heräsin tänään klo 06.47 ja tässä mietin, koska viitsin alkaa leipomaan. En haluaisi herätää koko taloa. Toisaalta: tässähän olis oiva takaisinmaksun aika :D

Ah, tän takia mun äiti aina repi mut ylös sängystä kukonlaulun aikaan kun olin teini 😂, nyt ymmärrän.

Ap:lle sanon, että toivoisin tätä provoksi. Ottaahan se päähän välillä, tānäänkin kun mussukat herāsi jo ennen kuutta. Minkäs teet. Menen ajoissa nukkumaan ja odotan aikaa jolloin lapset pärjäāvät hetken yksikseen aamusellakin.

Ah. Minun pienet lapseni heräävät ennen minua, kuulen kuinka supiseevat ettei herätetä äitiä vaan leikitään. Antaavat minun vielä torkkua ja touhuaavat huoneessaan hissukseen. Sitten kun nälkä iskee niin tuleevat pyytämään aamupalan laittoon. Ihania ovat. Lapset pitävät näistä hitaista aamuista kiireisen päiväkotiarjen keskellä.