Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla ei ole korkeakoulututkintoa.
05.12.2019 |
Mitenkäs elämässä niin kävi? Hyvinkö menee silti?
Kommentit (87)
Insinööri. kirjoitti:
Kiitos kysymästä, luulen opistoinsinöörinä ansaitsevani paljon paremmpin kuin moni pätkätyömaiseri.
Minä olen työtön opistoinsinööri, mutta osaan silti kirjoittaa sanan maisteri oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on amistutkinto alalta, jolla en ole päivääkään palkkatöitä tehnyt. Tämän lisäksi kävin lukion loppuun ja suoritin yo-tutkinnon tarkoituksena jatkaa korkeakouluun.
No, työelämä imaisi ja samalla kyllä hain yliopistoon ja amk:iin mutta en päässyt haluamilleni linjoille.
Etenin työssäni, ja pääsin vihdoin kouluunkin, mutta en ottanut paikkaa vastaan kun olin juuri aloittamassa uudessa työssä. Olen tehnyt välillä vähän hölmöjä ratkaisuja elämässä.
Tällä hetkellä ylempi toimihenkilö, asiantuntijatyö, palkka 3000€/kk. Tienasin aiemmassa hommassa enemmän mutta vaihdoin muuten mielekkäämpään työhön.
Mieheni on myös käynyt vain lukion, jättänyt yliopiston ja amk:in kesken, tällä hetkellä asiantuntijatyössä, palkka 5500€/kk. Työttöminä emme onneksi ole olleet vielä päivääkään, mutta en lapselleni tätä polkua suosittelisi.
Olemme alle nelikymppisiä, silti tässä vaiheessa hankala lähteä enää kokopäiväisesti jatko-opiskelemaan, vaan jos haluaa edetä uralla jatkossa, pitää kouluttautua työn ohessa tai todistaa osaaminen muuten.
Vierailija kirjoitti:
Insinööri. kirjoitti:
Kiitos kysymästä, luulen opistoinsinöörinä ansaitsevani paljon paremmpin kuin moni pätkätyömaiseri.
Minä olen työtön opistoinsinööri, mutta osaan silti kirjoittaa sanan maisteri oikein.
Ei se ole sinua paljon auttanut.
Työssä pärjää, vaikka kirjoitusvirheitä tuleekin.
Työtön voi keskittyä kirjoitusvirheisiin!
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt, vaikka ei korkeakoulututkintoa olekaan. Esimiehenä alallani työskentelen. Toisaalta alan olla urani huipulla, tästä eteenpäin sen tutkinnon jo tarvitsisin. Olenkin harkinnut avoimen yliopiston opintoja, josko niistä olis hyötyä. Työelämää on vielä parikymmentå vuotta edessä ja intoa tehdä myös.
Sama. Olen omassa työpaikassani ainoa esimies/päällikkö, jolla ei ole korkeakoulututkintoa ja omissa alaisissa on useita maistereita. Kiinnostaisi opiskella vaikka AMK-tutkinto, mutta olen niin surkea kielissä (myös suomenkielen kieliopissa), että se jarruttaa.
Ihan hyvin menee. Olen opiskellut huvikseni avoimessa yliopistossa. On mies, vauva, okt, koira, hevonen. Pystyn keskittymään kilpailemiseen koska mies tuo leivän pöytään.
T:kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käynyt. Pienipalkkainen työ likaiben raskas fyysinentyö, 28 000€ omistusasunto muuttotappioalueella, ei naista, parin tonnin käytetty auto, ei tässä nyt hirveästi ole elämästä irtisaanut Siinä mielessä on hyvin etten ole pahasti velkaantunut ja olen terve. Mutta se maailma a kulutustaso mihin korkeakoulutetut tutut ovat tottuneet on jotain mitä en osaa enää edes kuvitella itselleni. Kai tähän on niin tottunut pakostakin ettei enää edes haa eile paremmasta. Tai jos saisi 500€ enemmän käteen kuussa saisin maksettua velan pois aika nopeasti ja voisin joskus käydä etelässäkin.
Kuka täällä väittää tienaavansa miljoonaa? Onko oikeasti noin vaikea käsittää että joillakin elämässä menee hyvin vaikka jättikin yliopiston väliin? Tai että duunari voi olla elämäänsä tyytväinen?