Lue keskustelun säännöt.
Fiksut ja älykkäät ihmiset, miten jaksatte yksinkertaisia ihmisiä?
05.12.2019 |
Itseäni aina ottaa päähän ihmisten yksinkertaisuus, erityisesti silloin kun se on jotenkin uhkaavaa, painostavaa tai vaikuttaa siihen, että jokin homma ei tapahdu. Miten jaksatte, kun ympäröivät ihmiset tuntuu tosi yksinkertaisilta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs mutta vammainen. Vammaisuuden vuoksi joudun olemaan tekemisissä monien yksinkertaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi avustajien. Olen heidän armoillaan.
Vastaus on, että en jaksa.
Alentavaa ajatella noin ihmisistä, jotka auttavat sinua.
Miksi sinusta on alentavaa pitää yksinkertaisia ihmisiä yksinkertaisina? Pidätkö alentavana ketjun muitakin viestejä, joissa on kerrottu yksinkertaisista työkavereista ja alaisista? Jos et, miksi et?
Vai oletatko, että esimerkiksi opettajina voi työskennellä yksinkertaisia ihmisiä mutta avustajan tehtäviin heitä ei päädy?
En tiedä, ajattelen vain että suhtautuisin minua auttaviin ihmisiin vähän kunnioittavammin. Mutta olemme tosiaan kaikki erilaisia ja sinä saat ajatella sinua yksinkertaisimmista ihan juuri niinkuin haluat. Ja olen varmaan jotenkin viallinen ja se yksinkertainen, kun en osaa pitää ketään alempiarvoisena kuin itse olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannekohtaista, vuorovaikutus ei ole ihmisyksilöiden välillä älykkyyden mukaan määräytyvä vakio, sitäpaitsi jos onnistuu tavoittamaan toisen niin että viesti menee perille, se osoittaa vain, että lähetetty informaatio on ollut toisen vastaanotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaisia vahvuuksia. Miettikää maailmaa, jossa kaikki olisivat näitä superälykkäitä? Kuka sellaista jaksaisi? Suvaitsevaisuus kunniaan.
Totta kai fiksu ihminen ymmärtää ihmisten moninaisuuden ja suvaitsevaisuuden tärkeyden. Pointti tässä ketjussa lienee, että mitä sitten kun vaikka päivän aikana törmää 15. kerran siihen, että joku ihminen jankkaa yksinkertaisuuksia. Ihmisten keskellä arkielämässä se voi olla aika kuluttavaa. Toki näitä sietämisen, ymmärtämisen, ohittamisen ja muita sosiaalisia taitoja pystyy kehittämään.
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Millaisia asioita sinusta voitaisiin korjata sillä että älykkäät argumentoisivat aktiivisemmin? Ei valtaosalla älykkäistä ole retorisia taitoja eikä riittävää asiatietoa niistä aiheista, joista kuvaamallasi tavalla mölytään. Ne on ihan erikseen hankittava harrastuspohjalta, eikä monella älykkäällä ole ollenkaan lahjoja siihen vaan heidän älykkyytensä nimenomaan estää heitä kehittymästä tehokkaiksi viestijöiksi.
Mun mielestä sellaiset ihmiset ovat mielenkiintoisia enkä mitenkään välttele kenenkään seuraa tai pidä itseäni parempana. Oikeastaan ”yksinkertaiset” ihmiset ovat yleensä hauskempaa seuraa.
Yleensä tällaisilla ihmisillä on myös muita vahvuuksia esim. yllättäen ovatkin todella taitavia käsistään kun taas minä en ole ikinä onnistunut edes saamaan villasukkaa valmiiksi.
Itsensä ylentäminen on ärsyttävää oli syy mikä tahansa. Ja jos joku ei ymmärrä ja sisäistä teidän ohjeitanne vaikka työpaikalla heti niin ei se aina ole kyse älystä vaan toiset voivat esim. jännittää sosiaalisia tilanteita mikä estää asian sisäistämisen tai voi olla ihan vaan vaikeuksia keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Miksi älykkään pitäisi olla jotenkin erityisen kiinnostunut korjaamaan maailmaa? Yhä, älykkyys ei mitenkään korreloi luonteen tai arvojen kanssa. Mikään ei tee älykkäästä ihmiskunnan rakastajaa sen enempää kuin tyhmästäkään.
N. 90% ihmisistä on omasta mielestään fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Miksi älykkään pitäisi olla jotenkin erityisen kiinnostunut korjaamaan maailmaa? Yhä, älykkyys ei mitenkään korreloi luonteen tai arvojen kanssa. Mikään ei tee älykkäästä ihmiskunnan rakastajaa sen enempää kuin tyhmästäkään.
No siksi, että älykkäällä olettaisi olevan kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia ja ihan oman edunkin nimissä toivoa siitä, että asiat sujuisivat paremmin.
En tiedä kuinka fiksu olisin, jos äö-janalle laitettaisiin, mutta sanon kuitenkin, että nykyään siedän oikein hyvin myös yksinkertaisilta tuntuvia ihmisiä. Nuorempana minulla oli kova tarve päteä ja hermostuin nopeasti, jos vastapuoli ei tajua. Nykyään on helpompaa ymmärtää myös ihan päinvastaisia mielipiteitä mitä omani ovat. Ehkä lasten ja elämänkokemuksen myötä on tullut tietynlaista avarakatseisuutta ja ihan vaan hyväksyntää sille, että jokainen on erilainen ja silti arvokas, en minä tai minun mielipiteeni tai tapani ajatella ole sen arvokkaampi kuin jonkun toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Hei nörttipelle, kun ihmiset sanoo "kaikissa on vahvuuksia", niin sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin että se olisi joku luonnonlaki. Se ymmärretään keskimäärin varsin hyvin että mikään kosminen karma ei allokoi nallekarkkeja, reilusti tai muutenkaan.
Teillä on tämä lapsena tai teininä opittu kyky purkaa ajattelu alkeellisimmalle palikkatasolle, sinne ohjelmoinnin, ateismin ja propositiologiikan ihmemaailmaan. Siitä olette jostain syystä äärimmäisen ylpeitä. Loistatte kun olette kyenneet näyttämään miten ihmisten arkiymmärrys ja -kieli ovat "epäloogisia". Jostain syystä kukaan teistä ei huomaa sitä äärimmäisen ilmeistä seikkaa, että ihmisten arkiymmärrys ja -kieli operoivat huomattavasti korkeammalla logiikan tasolla kuin nämä teidän näpertelynne. Ja olette pitäneet omahyväisyydessänne palikka-ajattelustanne niin tiukasti kiinni, korkeampaa ajattelua pilkaten ja halveksuen, että teiltä on jäänyt täysin kehittymättä kaikki muut ajatuksen moodit. Se on aivan todella surullista.
Useimmat asiat mitä ihmiset sanovat tarkoittavat jotain täysin järjellistä, johdonmukaista, helposti tulkittavissa olevaa ja sisäisesti koherenttia, joka ei vielä monesti ole missään ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Mutta te ette millään suostu tulkitsemaan puhetta niillä säännöillä, joilla se on sanottu. Ja käsittämättömästi pidätte itseänne tässä sinä älykkäästi toimivana ja oikeassa olevana osapuolena.
Miksi noin hyökkäävä ja negatiivinen asenne? Vie vähän huomiota ja energiaa itse asialta, jota pyrit selittämään.
Miksi ei? Ei sovitteleva asenne ja posin kautta meneminen ole mitään itsestäänselviä universaaleja itseisarvoja. Jollekin niillä saattaa olla pelkästään se välinearvo, että mahdollistavat rakentavan ajatustenvaihdon. Joku saattaa heuristisesti todeta, että tiettyjä asenteita ilmentävän ihmisen kanssa tai tietyssä asiayhteydessä kuten vauvapalstalla rakentavan ajatustenvaihdon yrittäminen on ajanhukkaa. Sellaisellekin arviolle löytyy perusteita, että tehokkain tapa koittaa herätellä älylliseen ylemmyydentuntoon jumittuneita palikka-aivoja on puhua heille heidän omaa koppavuuden ja ylenkatseellisuuden kieltään ja näyttää heille kuinka he epäonnistuvat omilla typerillä mittareillaan.
Kai se riippuu lukijasta miten reagoi. Ainakin itselleni kyseinen tyylilaji aiheuttaa vain negatiivisen tunneryöpyn, kun olen tottunut siihen, että asioista puhutaan asiallisesti asioina eikä solvata osallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Miksi älykkään pitäisi olla jotenkin erityisen kiinnostunut korjaamaan maailmaa? Yhä, älykkyys ei mitenkään korreloi luonteen tai arvojen kanssa. Mikään ei tee älykkäästä ihmiskunnan rakastajaa sen enempää kuin tyhmästäkään.
Itse asiassa älykkyydellä on tiettyjä korrelaatioita esimerkiksi empaattisuuden kanssa. Ei kovin merkittävää, mutta korrelaatio on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ihmisten yleinen simppeliys on tullut ilmi, kun on lukenut tätä palstaa ja seurannut ihmisten peukutuksia. Se on ollut aika yllättävää huomata, miten hyvin älykkäille ja hyvin perustelluille kommenteille saatetaan antaa kymmeniä alapeukkuja ja vain muutama yläpeukku. Ihmiset ei juurikaan reagoi siihen, että joku kommentti on hyvin argumentoitu, vaan heille merkitsee vain se, että se toinen ajattelee eri tavalla kuin he ja "loukkaa" sillä kommentillaan. Ei olla valmiita muuttamaan omaa mieltä, vaikka se mielipide todistettaisiin vääräksi.
Olen itse poikkeustapaus, joka antaa yläpeukun myös eri mielisille kommenteille, jos ne ovat hyvin perusteltuja. Selkeästi tämä ei ole useiden muiden palstailijoiden toimintatapa. On huvittavaa, että ihmiset pitävät ajatuksesta "älykäs ihminen osaa ajatella laatikon ulkopuolelta", mutta kun älykäs oikeasti tekee niin, ei tämä saa ajatukselleen suurta suosiota.
Hämmentävä keskustelu. Puolet väestöstä on keskivertoa älykkäämpiä, puolet tyhmempiä. Mutta sellaisia oikeasti tosi fiksuja ja vastaavasti tosi tyhmiä on oikeasti aika vähän. Suurin osa on siinä keskiarvon molemmin puolin. Veikkaanpa, että aika moni, joka pitää itseään fiksuna ja muita tyhminä, on ihan keskiverto itsekin ja kommunikaation ongelmat saavat ne muut näyttämään hölmöiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Hei nörttipelle, kun ihmiset sanoo "kaikissa on vahvuuksia", niin sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin että se olisi joku luonnonlaki. Se ymmärretään keskimäärin varsin hyvin että mikään kosminen karma ei allokoi nallekarkkeja, reilusti tai muutenkaan.
Teillä on tämä lapsena tai teininä opittu kyky purkaa ajattelu alkeellisimmalle palikkatasolle, sinne ohjelmoinnin, ateismin ja propositiologiikan ihmemaailmaan. Siitä olette jostain syystä äärimmäisen ylpeitä. Loistatte kun olette kyenneet näyttämään miten ihmisten arkiymmärrys ja -kieli ovat "epäloogisia". Jostain syystä kukaan teistä ei huomaa sitä äärimmäisen ilmeistä seikkaa, että ihmisten arkiymmärrys ja -kieli operoivat huomattavasti korkeammalla logiikan tasolla kuin nämä teidän näpertelynne. Ja olette pitäneet omahyväisyydessänne palikka-ajattelustanne niin tiukasti kiinni, korkeampaa ajattelua pilkaten ja halveksuen, että teiltä on jäänyt täysin kehittymättä kaikki muut ajatuksen moodit. Se on aivan todella surullista.
Useimmat asiat mitä ihmiset sanovat tarkoittavat jotain täysin järjellistä, johdonmukaista, helposti tulkittavissa olevaa ja sisäisesti koherenttia, joka ei vielä monesti ole missään ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Mutta te ette millään suostu tulkitsemaan puhetta niillä säännöillä, joilla se on sanottu. Ja käsittämättömästi pidätte itseänne tässä sinä älykkäästi toimivana ja oikeassa olevana osapuolena.
Miksi noin hyökkäävä ja negatiivinen asenne? Vie vähän huomiota ja energiaa itse asialta, jota pyrit selittämään.
Miksi ei? Ei sovitteleva asenne ja posin kautta meneminen ole mitään itsestäänselviä universaaleja itseisarvoja. Jollekin niillä saattaa olla pelkästään se välinearvo, että mahdollistavat rakentavan ajatustenvaihdon. Joku saattaa heuristisesti todeta, että tiettyjä asenteita ilmentävän ihmisen kanssa tai tietyssä asiayhteydessä kuten vauvapalstalla rakentavan ajatustenvaihdon yrittäminen on ajanhukkaa. Sellaisellekin arviolle löytyy perusteita, että tehokkain tapa koittaa herätellä älylliseen ylemmyydentuntoon jumittuneita palikka-aivoja on puhua heille heidän omaa koppavuuden ja ylenkatseellisuuden kieltään ja näyttää heille kuinka he epäonnistuvat omilla typerillä mittareillaan.
Kai se riippuu lukijasta miten reagoi. Ainakin itselleni kyseinen tyylilaji aiheuttaa vain negatiivisen tunneryöpyn, kun olen tottunut siihen, että asioista puhutaan asiallisesti asioina eikä solvata osallisia.
Siis jos jäi jotenkin epäselväksi, niin se negatiivinen affekti on ihan tarkoituksellinen vaikutus jonka kautta viestin tulikin välittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Millaisia asioita sinusta voitaisiin korjata sillä että älykkäät argumentoisivat aktiivisemmin? Ei valtaosalla älykkäistä ole retorisia taitoja eikä riittävää asiatietoa niistä aiheista, joista kuvaamallasi tavalla mölytään. Ne on ihan erikseen hankittava harrastuspohjalta, eikä monella älykkäällä ole ollenkaan lahjoja siihen vaan heidän älykkyytensä nimenomaan estää heitä kehittymästä tehokkaiksi viestijöiksi.
Älykkyyttä on monenlaista, ei pelkästään esim. perinteisesti ajateltua matemaattista ja loogista, vaan myös esim. sosiaalista älykkyyttä. Mitä useampaa lajia samassa ihmisessä yhdistyy, niin tietysti parempi. Kun jossain sosiaalisessa tilanteessa kohtaa yksinkertaisuuksia latelevan ihmisen, niin sen sijaan, että vaihtaa heti puheenaihetta, ärtyy tai luistaa tilanteesta, niin voisi ihan rauhallisesti esittää sen fiksumman näkemyksen ja perustella asian selkokielellä. Hyvässä lykyssä useampikin läsnäolija voi saada uuden ajatuksen siemenen, joka lähtee joskus kasvamaan. Jos toimii kuten moni täällä vastauksissa on todennut eli väistää tilanteen, niin ei ole mitään toivoa muutoksesta parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu. Puolet väestöstä on keskivertoa älykkäämpiä, puolet tyhmempiä. Mutta sellaisia oikeasti tosi fiksuja ja vastaavasti tosi tyhmiä on oikeasti aika vähän. Suurin osa on siinä keskiarvon molemmin puolin. Veikkaanpa, että aika moni, joka pitää itseään fiksuna ja muita tyhminä, on ihan keskiverto itsekin ja kommunikaation ongelmat saavat ne muut näyttämään hölmöiltä.
Keskivertoälykkäällä ja sitä vähemmän älykkäällä on usein ns. ylivertaisuusvinouma, josta käytetään yleensä termiä Dunning-Kruger-vaikutus.
"Ylivertaisuusvinouma on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö yliarvioi itsensä jossakin suhteessa kuten vaikkapa jonkin taidon hallinnassa. Lisäksi tyypillisesti mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Tämän voi katsoa johtuvan siitä, että kun yksilö ei hallitse taidon suorittamista, ei hän osaa myöskään arvioida osaamistasoa. Kyse on siis metakognitiivisesta vajavuudesta eli kyvyttömyydestä arvioida oikein omaa taitotasoaan. Aihetta tutkineen David Dunningin mukaan palautteen puute on eräs merkittävimmistä vääriin luuloihin johtavista tekijöistä.
Erityisesti tiedollisia taitoja koskeva ylivertaisuusvinouma tunnetaan myös nimellä Dunning-Kruger-vaikutus sitä tutkineiden psykologien David Dunningin ja Justin Krugerin mukaan. Dunning ja Kruger testasivat ihmisten käsitystä omasta huumorintajustaan, kielioppiosaamisestaan ja loogisesta päättelykyvystään. Tästä havainnosta Cornellin yliopiston David Dunningille ja Justin Krugerille myönnettiin vuonna 2000 psykologian Ig Nobel -palkinto."
Mä harjoittelen yksin kotona. Mielikuva harjoituksia.esim.onko ihan pakko mennä vessaan jos on hätä vai saako päästää housuun.mitä jos olenkin menossa vessaan ja unohdan mitä olin tekemässä tai en muista minne katsoa tai mennä.entä jos menenkin väärään suuntaan ja lukitsee itseni vahingossa ulkopuolelle koska avaimet on takin taskussa?pitääkö vessaan mennä varalta takki päällä jos eksyykin pihalle niin pääsee takasin sisälle mutta onko asia jo housuissa silloin ja jos on niin tuleeko vaihtaa vaan housut koska jos tulee pissa niin sukat kin kastuu.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu. Puolet väestöstä on keskivertoa älykkäämpiä, puolet tyhmempiä. Mutta sellaisia oikeasti tosi fiksuja ja vastaavasti tosi tyhmiä on oikeasti aika vähän. Suurin osa on siinä keskiarvon molemmin puolin. Veikkaanpa, että aika moni, joka pitää itseään fiksuna ja muita tyhminä, on ihan keskiverto itsekin ja kommunikaation ongelmat saavat ne muut näyttämään hölmöiltä.
Juuri näin. Oikeanlaisella ja oikea-aikaisella ja riittävällä viestinnällä valtaosa näistä "tuo ei tajua"-tapauksista ratkeaa ihan itsekseen. Sitä voi sitten miettiä jokainen tykönään, jos kovin usein ihmiset eivät tajua, mitä yrität sanoa, että olisiko siinä omassa ulosannissa parantamisen varaa.
Tietenkään jokainen ei ole penaalin terävin kynä, mutta suurin osa on ihan riittävän teräviä kyllä kaikkeen ns normaaliin yhteistyöhön. Tai joku muu ominaisuus, kuten ilkeys ja päsmäröinti, voivat yhteistyötä haitata, mutta älykkyys lopulta aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Juon viinaa tyhmistääkseni itseäni. Näin siedän paremmin muitakin. Ja maailmaa yleensä.
Joo tätä minäkin tein mut siihen menee rahaa
Miksi ei? Ei sovitteleva asenne ja posin kautta meneminen ole mitään itsestäänselviä universaaleja itseisarvoja. Jollekin niillä saattaa olla pelkästään se välinearvo, että mahdollistavat rakentavan ajatustenvaihdon. Joku saattaa heuristisesti todeta, että tiettyjä asenteita ilmentävän ihmisen kanssa tai tietyssä asiayhteydessä kuten vauvapalstalla rakentavan ajatustenvaihdon yrittäminen on ajanhukkaa. Sellaisellekin arviolle löytyy perusteita, että tehokkain tapa koittaa herätellä älylliseen ylemmyydentuntoon jumittuneita palikka-aivoja on puhua heille heidän omaa koppavuuden ja ylenkatseellisuuden kieltään ja näyttää heille kuinka he epäonnistuvat omilla typerillä mittareillaan.