Lue keskustelun säännöt.
Fiksut ja älykkäät ihmiset, miten jaksatte yksinkertaisia ihmisiä?
05.12.2019 |
Itseäni aina ottaa päähän ihmisten yksinkertaisuus, erityisesti silloin kun se on jotenkin uhkaavaa, painostavaa tai vaikuttaa siihen, että jokin homma ei tapahdu. Miten jaksatte, kun ympäröivät ihmiset tuntuu tosi yksinkertaisilta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enenevässä määrun alan väsyä, työelämän puolella. On uuvuttavaa nähdä itse kokonaiskuva, ja olla maalissa valovuosi ennen muita. Siinä sitten joutuu odottamaan kun muut taistelevat tiensä samoihin johtopäätöksiin.
Ei auta vaikka koittaisi selittää tai avata. Korkeintaan saa ikävän ihmisen leiman.
Läheisiä jaksan hyvin.
Oletko koskaan miettinyt, että se sinun johtopäätöksesi voi toki olla hyvä, mutta se ei välttämättä ole oikea? Itse esimiehenä näen paljon sitä, että on sinänsä älykkäitä yksilöitä, mutta se yhteistyö on vaikeaa, koska jokainen on kiinni siinä omassa ajatusmaailmassaan, eikä ole edes aitoa halua rakentaa dialogityyliin yhteistä oikeaa johtopäätöstä.
Toki, sekin on totta että jotkut vaan ovat nopeampia omaksumaan asiat, päätymään riittävän hyviin ratkaisuihin jne. Mutta monet ovat myös varsin lukkiutuneita siihen omaan kokemukseensa, eivätkä kykene käsittelemään asioita tiimissä muita kuullen.
En sano, että sinä olet tätä, kunhan vain herättelen keskustelua.
Jämähtäminen omiin kantoihinsa 😤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs mutta vammainen. Vammaisuuden vuoksi joudun olemaan tekemisissä monien yksinkertaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi avustajien. Olen heidän armoillaan.
Vastaus on, että en jaksa.
Alentavaa ajatella noin ihmisistä, jotka auttavat sinua.
Samaa mieltä. Minulla etenevä sairaus, josta olen tullut ”fiksun” ihmisen taholta kiusatuksi. Opetti aika hyvin laittamaan ihmisen arvon kohdalleen.
Jokainen auttava ele on pyhä.
Olen työssä, jossa ympärilläni on paljon fiksua väkeä ja yritän valita alaisiksi mahdollisimman teräviä tyyppejä, joten en onneksi joudu kaikkea sietämään. Mutta jokaisella ihmisellä on oma näkökulmansa ja aika hyvin siedän kaikennäköistä (paitsi niiltä alaisiltani). Älykkyyttä on myös tulla toimeen itseä hitaampien kanssa ja kommunikoida heidän ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Hei nörttipelle, kun ihmiset sanoo "kaikissa on vahvuuksia", niin sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin että se olisi joku luonnonlaki. Se ymmärretään keskimäärin varsin hyvin että mikään kosminen karma ei allokoi nallekarkkeja, reilusti tai muutenkaan.
Teillä on tämä lapsena tai teininä opittu kyky purkaa ajattelu alkeellisimmalle palikkatasolle, sinne ohjelmoinnin, ateismin ja propositiologiikan ihmemaailmaan. Siitä olette jostain syystä äärimmäisen ylpeitä. Loistatte kun olette kyenneet näyttämään miten ihmisten arkiymmärrys ja -kieli ovat "epäloogisia". Jostain syystä kukaan teistä ei huomaa sitä äärimmäisen ilmeistä seikkaa, että ihmisten arkiymmärrys ja -kieli operoivat huomattavasti korkeammalla logiikan tasolla kuin nämä teidän näpertelynne. Ja olette pitäneet omahyväisyydessänne palikka-ajattelustanne niin tiukasti kiinni, korkeampaa ajattelua pilkaten ja halveksuen, että teiltä on jäänyt täysin kehittymättä kaikki muut ajatuksen moodit. Se on aivan todella surullista.
Useimmat asiat mitä ihmiset sanovat tarkoittavat jotain täysin järjellistä, johdonmukaista, helposti tulkittavissa olevaa ja sisäisesti koherenttia, joka ei vielä monesti ole missään ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Mutta te ette millään suostu tulkitsemaan puhetta niillä säännöillä, joilla se on sanottu. Ja käsittämättömästi pidätte itseänne tässä sinä älykkäästi toimivana ja oikeassa olevana osapuolena.
Väännän asian rautalangasta. Jos eivät heti tajua, niin jätän kelaamaan. Jos joku pitää saada aikaiseksi hetimiten, teen itse. Ajattele stoalaisesti ja kyllä se siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me olemme tyhmiä jossakin asiassa...
Moni tässä toikin jo esille sen, että ihmisillä on usein älykkyyttä vain tietyillä alueilla. Itseäni monesti harmittaa se, kun vaikkapa omalla alallaan älykäs ihminen on niin kapeasti siinä omassa kuplassaan, ettei kovin paljon ajattele ympäröivää todellisuutta ja tekemistensä suhdetta siihen. Tämä sitten realisoituu niin, että ei osaa selittää asioita niin, että joku muukin (kuitenkin alan ihminen) kuin hänen lähikollegansa ymmärtäisi jotain. Pahimmillaan voi mennä snobbailuksi tyyliin, että ei näitä voi selittää, jos ei ymmärrä asioita x, y ja z. Vaikka yleensä se on vain kiinni siitä hyvä olet pukemaan asiat sanoiksi.
Pyrin itse aina selittämään asiat niin, että kohderyhmä saa asiasta kiinni. Vaikka sitten yksinkertaistuksilla ja vertauskuvilla. Tieto on tarkoitettu jaettavaksi ja se voi hyödyttää monia ihmisiä. Ei niin, että minä hilloan kaiken osaamiseni, jotta voin tärkeillä sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juon viinaa tyhmistääkseni itseäni. Näin siedän paremmin muitakin. Ja maailmaa yleensä.
Alkoholisteja on Suomi täynnä, joten todella moni muukin uskoo olevansa älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Hei nörttipelle, kun ihmiset sanoo "kaikissa on vahvuuksia", niin sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin että se olisi joku luonnonlaki. Se ymmärretään keskimäärin varsin hyvin että mikään kosminen karma ei allokoi nallekarkkeja, reilusti tai muutenkaan.
Teillä on tämä lapsena tai teininä opittu kyky purkaa ajattelu alkeellisimmalle palikkatasolle, sinne ohjelmoinnin, ateismin ja propositiologiikan ihmemaailmaan. Siitä olette jostain syystä äärimmäisen ylpeitä. Loistatte kun olette kyenneet näyttämään miten ihmisten arkiymmärrys ja -kieli ovat "epäloogisia". Jostain syystä kukaan teistä ei huomaa sitä äärimmäisen ilmeistä seikkaa, että ihmisten arkiymmärrys ja -kieli operoivat huomattavasti korkeammalla logiikan tasolla kuin nämä teidän näpertelynne. Ja olette pitäneet omahyväisyydessänne palikka-ajattelustanne niin tiukasti kiinni, korkeampaa ajattelua pilkaten ja halveksuen, että teiltä on jäänyt täysin kehittymättä kaikki muut ajatuksen moodit. Se on aivan todella surullista.
Useimmat asiat mitä ihmiset sanovat tarkoittavat jotain täysin järjellistä, johdonmukaista, helposti tulkittavissa olevaa ja sisäisesti koherenttia, joka ei vielä monesti ole missään ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Mutta te ette millään suostu tulkitsemaan puhetta niillä säännöillä, joilla se on sanottu. Ja käsittämättömästi pidätte itseänne tässä sinä älykkäästi toimivana ja oikeassa olevana osapuolena.
Miksi noin hyökkäävä ja negatiivinen asenne? Vie vähän huomiota ja energiaa itse asialta, jota pyrit selittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan yksinkertaisia ihmisiä, mutta onneksi olen myös introvertti, joten asia ei juurikaan vaivaa minua.
Töissä ei haittaa esim. asiakkaan yksinkertaisuus, työssä on työrooli päällä ja edustan yritystä tavoilla joilla yritys on asiakaspalvelun määritellyt. Töissä siis käytän ammattitaitoa ja kun siellä tehdään ”vain” töitä, niin ei se paljoa haittaa, jos joutuu olemaan tyhmempien kanssa tekemisissä. Vaikka käytin tuossa tyhmyyskäsitettä, en sillä lailla kuitenkaan arvota tyhmyyttä huonommaksi kuin älyä. Olen monesti törmännyt tilanteisiin, joissa älykkyydestä on haittaa. Tyhmempänä ei aina huomaisi kaikkia epäloogisuuksia eikä osaisi niin helposti ymmärtää mitä ei tiedä tai missä ja miten tekee virheitä :P Toisaalta en vaihtaisi tätä mutta silti…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina jaksakaan. Yritän kuitenkin olla kohtelias ja antaa toisen säilyttää kasvonsa. Pari viikkoa sitten tapasin junamatkalla ikäiseni (nelikymppisen) miehen, ja ryhdyimme juttusille. Miehellä oli hyvin vahvat mielipiteet monista ajankohtaisaiheista, jotka kuitenkin perustuivat lähinnä somessa kiertäviin huhuihin, eivät tutkimustuloksiin tai uutisiin.
Keskustelussa käsittelimme osin myös sellaisia aiheita, jotka ovat minulle koulutukseni ja työni kautta tuttuja, ja ihmettelin, miten toinen kehtaa laukoa omia näkemyksiään totuuksina henkilölle, jolla aivan ilmeisesti on aiheesta enemmän tietoa. Keskustelu oli minun näkökulmastani kuin keskustelua lapsen kanssa.
Mies pyysi minua matkan päätteeksi treffeille määräpaikkakunnalla - hän oli kuulemma nauttinut kovasti keskustelustamme. Aidosti hämmästyin kutsusta, sillä meillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään yhteistä, ja vaikka pyrinkin olemaan peruskohtelias, luulin, että suhtautumiseni miehen juttuihin olisi näkynyt selvemmin. Tuntui oudolta, että keskustelu, joka minulle oli ollut aivan mitäänsanomaton, jopa kiusallinen, olikin toiselle ollut innostava. En lähtenyt treffeille.
No kyllähän lapsetkin usein tykkää aikuisista jotka jaksavat kuunnella heitä ja esittää kiinnostunutta. Ei lapsetkaan älyä ettei se keskustelu oikeasti aikuista inspiroi.
Hyvä pointti! Haastoin kyllä miestä ja toin esille, mitkä hänen näkemyksistään perustuivat yksinkertaisesti virheellisiin tietoihin. Esimerkiksi hän väitti, että Suomessa ei kansainvälisesti vertaillen toteudu sananvapaus, vaikka Suomihan on ollut sananvapauden suhteen kärkikolmikossa niin kauan, kun kansainvälisiä vertailuja on tehty. En tarkoita tällä, etteikö sananvapaudessa olisi lainkaan parannettavaa, mutta tuollaiset löysät, helposti kumottavat väitteet eivät innosta keskusteluun.
Voi olla, että miehen provosoiva tyyli on saanut monet joko luopumaan keskustelusta tai suuttumaan, ja kun minä säilytinkin malttini ja rauhallisesti perustelin omia kantojani, oli tämä miehelle tervetullutta vaihtelua. Siitä kyllä todella yllätyin, että mies ei ilmeisesti tajunnut lainkaan, miten epätasapainoinen keskustelu minun näkökulmastani oli. Itse jos keskustelen jonkun sellaisen kanssa, jonka huomaan tietävän aiheesta enemmän, annan toiselle tilaa enkä esitä omia kantojani totuuksina.
Yllätyit siis siitä, ettei hieman yksinkertainen tajua olevansa yksinkertainen. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Vierailija kirjoitti:
Uhkaava ja painostava yksinkertaisuus?
Vihervasemmistolaisten dunningkrugerilaisena mukaälykkyytenä ilmenevä yksinkertaisuus voi kyllä olla joskus uhkaavaa ja painostavaa, koska sen seurauksena voi syntyä mm. nykyisen kaltainen katastrofihallitus. :I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs mutta vammainen. Vammaisuuden vuoksi joudun olemaan tekemisissä monien yksinkertaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi avustajien. Olen heidän armoillaan.
Vastaus on, että en jaksa.
Alentavaa ajatella noin ihmisistä, jotka auttavat sinua.
Samaa mieltä. Minulla etenevä sairaus, josta olen tullut ”fiksun” ihmisen taholta kiusatuksi. Opetti aika hyvin laittamaan ihmisen arvon kohdalleen.
Jokainen auttava ele on pyhä.
Avustajat ovat töissä eli eleet yhtä pyhiä, kuin muissakin työpaikoissa... Ymmärrän ap:ta hyvin kyllä, avustajaa ei aina pysty edes itse valitsemaan. Voin kuvitella, että asetelma koettelee hermoja joskus.
Älykäs osaa etsiä itselleen mielekästä seuraa ja tarvittaessa suhteuttaa olemistaan muiden "tason" mukaan.
On hyvä että olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaisia vahvuuksia. Miettikää maailmaa, jossa kaikki olisivat näitä superälykkäitä? Kuka sellaista jaksaisi? Suvaitsevaisuus kunniaan.
Tyhmät ei ärsytä yleensä, mutta kasvattamatta jätetyt tyhmät ärsyttää. Niin jo lapsena ja siksi en ehkä hanki lapsia, koska joku toinen voi joutua kokemaan samalla tavalla vuosikausia. Jonkin ajan päästä vain huomatakseen, että monet aikuiset jäävät lapsen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs mutta vammainen. Vammaisuuden vuoksi joudun olemaan tekemisissä monien yksinkertaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi avustajien. Olen heidän armoillaan.
Vastaus on, että en jaksa.
Alentavaa ajatella noin ihmisistä, jotka auttavat sinua.
Miksi sinusta on alentavaa pitää yksinkertaisia ihmisiä yksinkertaisina? Pidätkö alentavana ketjun muitakin viestejä, joissa on kerrottu yksinkertaisista työkavereista ja alaisista? Jos et, miksi et?
Vai oletatko, että esimerkiksi opettajina voi työskennellä yksinkertaisia ihmisiä mutta avustajan tehtäviin heitä ei päädy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina jaksakaan. Yritän kuitenkin olla kohtelias ja antaa toisen säilyttää kasvonsa. Pari viikkoa sitten tapasin junamatkalla ikäiseni (nelikymppisen) miehen, ja ryhdyimme juttusille. Miehellä oli hyvin vahvat mielipiteet monista ajankohtaisaiheista, jotka kuitenkin perustuivat lähinnä somessa kiertäviin huhuihin, eivät tutkimustuloksiin tai uutisiin.
Keskustelussa käsittelimme osin myös sellaisia aiheita, jotka ovat minulle koulutukseni ja työni kautta tuttuja, ja ihmettelin, miten toinen kehtaa laukoa omia näkemyksiään totuuksina henkilölle, jolla aivan ilmeisesti on aiheesta enemmän tietoa. Keskustelu oli minun näkökulmastani kuin keskustelua lapsen kanssa.
Mies pyysi minua matkan päätteeksi treffeille määräpaikkakunnalla - hän oli kuulemma nauttinut kovasti keskustelustamme. Aidosti hämmästyin kutsusta, sillä meillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään yhteistä, ja vaikka pyrinkin olemaan peruskohtelias, luulin, että suhtautumiseni miehen juttuihin olisi näkynyt selvemmin. Tuntui oudolta, että keskustelu, joka minulle oli ollut aivan mitäänsanomaton, jopa kiusallinen, olikin toiselle ollut innostava. En lähtenyt treffeille.
No kyllähän lapsetkin usein tykkää aikuisista jotka jaksavat kuunnella heitä ja esittää kiinnostunutta. Ei lapsetkaan älyä ettei se keskustelu oikeasti aikuista inspiroi.
Hyvä pointti! Haastoin kyllä miestä ja toin esille, mitkä hänen näkemyksistään perustuivat yksinkertaisesti virheellisiin tietoihin. Esimerkiksi hän väitti, että Suomessa ei kansainvälisesti vertaillen toteudu sananvapaus, vaikka Suomihan on ollut sananvapauden suhteen kärkikolmikossa niin kauan, kun kansainvälisiä vertailuja on tehty. En tarkoita tällä, etteikö sananvapaudessa olisi lainkaan parannettavaa, mutta tuollaiset löysät, helposti kumottavat väitteet eivät innosta keskusteluun.
Voi olla, että miehen provosoiva tyyli on saanut monet joko luopumaan keskustelusta tai suuttumaan, ja kun minä säilytinkin malttini ja rauhallisesti perustelin omia kantojani, oli tämä miehelle tervetullutta vaihtelua. Siitä kyllä todella yllätyin, että mies ei ilmeisesti tajunnut lainkaan, miten epätasapainoinen keskustelu minun näkökulmastani oli. Itse jos keskustelen jonkun sellaisen kanssa, jonka huomaan tietävän aiheesta enemmän, annan toiselle tilaa enkä esitä omia kantojani totuuksina.
Tunnistan tapaamasi ihmistyypin. Olen usein itsekin kärsivällinen kuuntelemaan ja juttelemaan vastaavissa tilanteissa. Yleensä olen kiinnostunut juttelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska niistä keskusteluista voi itsekin oppia jotain uutta.
Alentavaa ajatella noin ihmisistä, jotka auttavat sinua.