Lue keskustelun säännöt.
Fiksut ja älykkäät ihmiset, miten jaksatte yksinkertaisia ihmisiä?
05.12.2019 |
Itseäni aina ottaa päähän ihmisten yksinkertaisuus, erityisesti silloin kun se on jotenkin uhkaavaa, painostavaa tai vaikuttaa siihen, että jokin homma ei tapahdu. Miten jaksatte, kun ympäröivät ihmiset tuntuu tosi yksinkertaisilta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Ihmiset eivät kestä sitä. saa kuulla sitten, että "se on olevinaan" "sen pitää aina päästä pätemään" ja muita kommentteja. Tosiasia on myös se, että jos ihminen on tyhmä, niin ei hän siitä fiksuksi muutu vaikka viisi fiksua yrittäisi opettaa.
Yritysmaailmassa taas monikaan pomo ei ole halukas kuulemaan itseään fiksummalta työntekijältä miten asiat olisi parempi hoitaa, jotta tulos paranisi. tai että miten työvuorot kannattaisi jakaa standardimallin sijaan juuri tässä työtehtävässä tai tässä työpaikassa. Työhaastatteluissa on pakko esittää tyhmempää mitä oikeasti onkaan, koska työtä ei edes tarjota, jos huomataan, että työntekijä on tavallista fiksumpi. Uusia ideoita ei innostuta ottamaan käyttöön, koska suuriyrityksillä on tässä maailmassa valta ja heidän täytyy ensin onnistua myymään varastonsa loppuun. Esimerkiksi nyt on jo saatavilla hyvinkin tehokkaita aurinkopaneeleita, mutta niitä ei oteta markkinoille, koska pitää ensin myydä vanhat alta pois. jos tavallista fiksumpi ihminen lähtee itse sitten tuomaan jotain uutta teknologiaa markkinoille, sitä vastaan nosteaan suuryritysten tahoilta lokakampanja, jo aiemmin mainitsemistani syistä.
maailmassa on yhteiskuntia, joissa fiksut pääsevät paremmin esille ja käyttämään lahjojaan, mutta se yhteiskunta ei ole suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kertoo äänestävänsä Vihreitä, niin tiedän, että nyt ei henkilön äly riitä tasolleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Miksi älykkään pitäisi olla jotenkin erityisen kiinnostunut korjaamaan maailmaa? Yhä, älykkyys ei mitenkään korreloi luonteen tai arvojen kanssa. Mikään ei tee älykkäästä ihmiskunnan rakastajaa sen enempää kuin tyhmästäkään.
No siksi, että älykkäällä olettaisi olevan kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia ja ihan oman edunkin nimissä toivoa siitä, että asiat sujuisivat paremmin.
Oman edun nimissä on huomattavasti helpompaa toimia niin että oma elämä paranee, kuin yrittää parantaa muiden(kin) elämää. Jos älykäs siis ei arvojensa puolesta koe intoa parantaa maailmaa, on oman edun tavoittelu huomattavasti loogisempi ja älykkäämpi valinta kuin yrittää parantaa koko maailmaa (joka vie huomattavasti enemmän vaivaa, epätodennäkoisemmällä lopputuloksella).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa vastauksissa on tullut ilmi, että fiksu ja älykäs mieluiten väistyy ja luovii tilanteiden ohi. Helppo ja nopea ratkaisu yksittäiseen tilanteeseen. Mutta on tämä pitkällä tähtäimellä hyvä näin? Eikö fiksun ja älykkään pitäisi pyrkiä kehittämään ja korjaamaan maailmaa ja kohtaamiaan ongelmia. Mietin tätä lähinnä oman käytökseni kautta, kun tuppaan olemaan luontaisesti vähän itsepäinen enkä saa ohitettua tilanteita helpoimman kautta. :)
Nykyään varsinkin tuntuu siltä, että enenevissä määrin koviten ja nokkelimmin huutava saa huomion, vaikka ei pahemmin älyä olisikaan. Uutisten mukaan eduskunnassakin välihuudoista on siirrytty jatkuvan päällehuutamisen ilmiöön.
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Millaisia asioita sinusta voitaisiin korjata sillä että älykkäät argumentoisivat aktiivisemmin? Ei valtaosalla älykkäistä ole retorisia taitoja eikä riittävää asiatietoa niistä aiheista, joista kuvaamallasi tavalla mölytään. Ne on ihan erikseen hankittava harrastuspohjalta, eikä monella älykkäällä ole ollenkaan lahjoja siihen vaan heidän älykkyytensä nimenomaan estää heitä kehittymästä tehokkaiksi viestijöiksi.
Älykkyyttä on monenlaista, ei pelkästään esim. perinteisesti ajateltua matemaattista ja loogista, vaan myös esim. sosiaalista älykkyyttä. Mitä useampaa lajia samassa ihmisessä yhdistyy, niin tietysti parempi. Kun jossain sosiaalisessa tilanteessa kohtaa yksinkertaisuuksia latelevan ihmisen, niin sen sijaan, että vaihtaa heti puheenaihetta, ärtyy tai luistaa tilanteesta, niin voisi ihan rauhallisesti esittää sen fiksumman näkemyksen ja perustella asian selkokielellä. Hyvässä lykyssä useampikin läsnäolija voi saada uuden ajatuksen siemenen, joka lähtee joskus kasvamaan. Jos toimii kuten moni täällä vastauksissa on todennut eli väistää tilanteen, niin ei ole mitään toivoa muutoksesta parempaan.
En mitenkään väheksy sosiaalista älykkyyttä, mutta jos puhutaan älykkyydestä joka auttaa ymmärtämään fakta-asioita nyansoidummin ja pragmaattisemmin niin että ne näkemykset on millään lailla tasokkaampia kuin keskivertopertin, niin silloin ei ole kyse sosiaalisesta älykkyydestä. Sosiaalinen älykkyys voi olla hyvä työkalu maailman ymmärtämisessä sosiaalisten ilmiöiden osalta ja toisilta oppimisen kautta, mutta se ei pysty kumpaankaan näistä ilman analyyttistä ajattelukykyä. Mun kokemuksen mukaan sosiaalisesti älykkäät ei ole yleensä ne joilla on parhaat edellytykset seuloa totuus esiin maailman kohinasta, tai toisin päin.
Veikkaan että aika monilla on kokemukseen ja havaintoon perustuva korkea subjektiivinen varmuus siitä, että ei se fiksumpien näkemysten esittäminen retorisesti etevää paskanpuhujaa vastaan hyödytä mitään. Sellainen ihmiskäsitys, että olisimme vakuutettavissa pelkillä selkeästi ilmaistuilla fiksummilla näkemyksillä on naiivi (teknisessä, ei vttuilumerkityksessä) ja ihan empiirisesti epätosi. Jos olet itse hirveän tehokas viestijä, sosiaalisesti etevä ja faktalukutaitoinen, sulle on ehkä näkymätöntä että osaat automaattisesti valita hyvän kulman argumentoinnille, ymmärrät yleisösi oletukset ja arvot intuitiivisesti, analysoit ihan huomaamattasi toisen argumentin heikot kohdat ja valitset niille yleisöösi vetoavat vastineet, sulla on päässä valmiina iso varasto relevanttia paikkansapitävää oikein ymmärrettyä tietoa, ja osaat lennossa pelkistää valitsemasi lähestymiskulman tehokkaasti olennaiseen ja ilmaista sen selkeästi ja vakuuttavasti. Silloin voi tuntua siltä että sen pitäisi olla helppoa kelle tahansa fiksulle. Voin kertoa että mulle on täysin mahdotonta ilmaista ajatukseni selkokielellä, ja haastavaa jo se että ottaisin ylipäätään minkään kovin yksioikoisen kannan johonkin faktakysymykseen, erottaisin sen maailmankuvani kokonaisuudesta ja asettaisin sivuun tietoni rajoitteet ja reunaehdot.
Kun kuuntelee jotain halliksia tai benshapiroja, niin kyllä mulle tulee ainakin sellainen hyvin lannistava vaikutelma, että nimenomaan se epä-älyllisyys ja valheellisuus edesauttaa valtavasti uskottavuutta. Toivon että tämä ei ole totta ja että on olemassa helppo tapa puhua totta joka voittaa valheet. Mutta jos on en ole koskaan kohdannut tai ainakaan tunnistanut sitä. Näyttää siltä että vaan ne vanhanaikaiset ja vaikeat keinot on käytettävissä.
Victorix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Parhaillaan kipuilen työkaverin kanssa jonka ainoa mielipide tämän viikon poliittisiin tapahtumiin oli ihmetellä miksi jotkut ovat kiinnostuneita kyseisistä uutisista. Aloitti vieläpä itse keskustelun tällä repliikillä ruokatauolla! Muu pöytäseurue sai antoisan keskustelun aiheesta mutta tämän yhden kommentit ilmaisivat taas jälleen kerran sen ettei oikein mikään muu kiinnosta kuin Seiskalehden juorupalsta.
Nyt kuulostaa siltä, että Seiskalehden ystävä on teistä älykkäin.
Et sanoisi noin jos tuntisit hänet ja kuuntelisit hänen juttujaan päivät pitkät.
Älykkäitä on tavallisesti vain pieni osa - noin 2% väestöstä - todennäköisemmin yksi pöytäseurueesta sattuu olemaan älykäs kuin että kaikki paitsi ovat,.
Muut eivät heidälykkäiden än juttuja ymmärrä tai ainakaan eivät jaksa ymmärtää. Todennäköissti pitävät tätä yhtä tyhmänä, kun eivät itse ymmärrä.
Älykkyyden yhtensä tunnusmerkkinä on kyky problematisoida eli ihmetellä asioita, jotka muista tuntuvat itsestäänselvinä. Älykäs saattaa ihmetellä esimerkiksi, miksi Itämeri on Itämeri vaikka se on lännessä ja pitäisi siten olla Länsimeri - niin kuin on esimerkiksi viroksi.
Kyseenalaistaminen voi kertoa myös tiedon puutteesta. Kuten palstan yleinen kielipähkinä "miksi sanotaan "harrastaa seksiä"?". Kerran tuohon vastasi äidinkielen ammattilainen, mutta vastaus ei kelvannut kysyjälle. Eikä tarvitse olla ammattilainen, jotta ymmärtää kielen rakennetta, kunhan on lukenut. Siksi varmaan älykkäät eivät jaksa yrittää yksin "parantaa mailmaa", vetämällä kivirekeä perässään joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tyhmistä on onneksi sillä tavalla tyhmiä, etteivät aiheuta mitään hankaluuksia. Heistä vaan huomaa, että ovat vähän yksinkertaisia, jutut ovat vähän hönttejä, ulosanti on kehnoa - mutta ihminen itse on mukava ja huoleton tyyppi. Ja se on ihan ok!
No mitä sitten mikä ilmiö se sitte on että tapaa sievän ja mukavan naisen ja vaikka se sössii tai ajatus on yksipuolinen eikä hahmota kokonaisuutta niin menee auttamaan tai nätisti opastaa?silti se nainen vaikuttaa tosi fiksulta.onko se paradoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen huomannut, että osa älykkäistä tyypeistä on käytännön asioissa melko tumpeloita.
Kannattaisi muistaa että jos joku tekee joskus tyhmästi, ei välttämättä ole oikeasti tyhmä. Joskus vaa tulee ns.aivolageja, tai saattaa jännittää tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen olen huomannut, että osa älykkäistä tyypeistä on käytännön asioissa melko tumpeloita.
Tämän olen myös huomannut
Oma ulosantini on joskus kömpelöä, oikeasti olen tosi analyyttinen ihminen ja loistan aineessani, olen filosofian maisteri. En siis laittaisi liikaa painoarvoa siihen miltä joku VAIKUTTAA. Joku hyvät puheenlahjat omaava osaa esiintyä vakuuttavasti, mutta osaamista ei välttämättä oikeasti olekaan niin paljon. Ihan vaan pitäkää mielessä tuo kun arvioitte ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö fiksujen ja älykkäiden pitäisi olla juuri rohkeasti esillä argumentoimassa ja korjaamassa asioita, eikä vain väistyä helpointa tietä. Energiaa se toki vaatii, mutta eikö jonkin asian ”korjaaminen” ole ihan hyvä motivaattori?
Ihmiset eivät kestä sitä. saa kuulla sitten, että "se on olevinaan" "sen pitää aina päästä pätemään" ja muita kommentteja. Tosiasia on myös se, että jos ihminen on tyhmä, niin ei hän siitä fiksuksi muutu vaikka viisi fiksua yrittäisi opettaa.
Yritysmaailmassa taas monikaan pomo ei ole halukas kuulemaan itseään fiksummalta työntekijältä miten asiat olisi parempi hoitaa, jotta tulos paranisi. tai että miten työvuorot kannattaisi jakaa standardimallin sijaan juuri tässä työtehtävässä tai tässä työpaikassa. Työhaastatteluissa on pakko esittää tyhmempää mitä oikeasti onkaan, koska työtä ei edes tarjota, jos huomataan, että työntekijä on tavallista fiksumpi. Uusia ideoita ei innostuta ottamaan käyttöön, koska suuriyrityksillä on tässä maailmassa valta ja heidän täytyy ensin onnistua myymään varastonsa loppuun. Esimerkiksi nyt on jo saatavilla hyvinkin tehokkaita aurinkopaneeleita, mutta niitä ei oteta markkinoille, koska pitää ensin myydä vanhat alta pois. jos tavallista fiksumpi ihminen lähtee itse sitten tuomaan jotain uutta teknologiaa markkinoille, sitä vastaan nosteaan suuryritysten tahoilta lokakampanja, jo aiemmin mainitsemistani syistä.
maailmassa on yhteiskuntia, joissa fiksut pääsevät paremmin esille ja käyttämään lahjojaan, mutta se yhteiskunta ei ole suomi.
Hyviä pointteja, mutta en kuitenkaan maalaisi ihan noin mustaa kuvaa kovin laajalla pensselillä. Eri toimialoilla ja teollisuudenaloilla on varsin erilaiset markkinat ja kuviot. Kyllä fiksu ja älykäs ihminen voi hyvin käyttää älyään ja kehittää uusia läpimurtojuttuja jonkin yrityksen palveluksessa tai oman oman startupin kautta. Onhan meillä Suomessakin monenlaisia menestystarinoita ja huipputeknologiaa tekeviä yksilöitä ja yrityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Sen olen huomannut, että osa älykkäistä tyypeistä on käytännön asioissa melko tumpeloita.
Ja yhtälailla tumpeloita on osa normaaliälyisistä ja yksinkertaisistakin. En olisi lainkaan varma siitä onko tässä mitään korrelaatiota. Enemmänkin ehkä joku outo odotusarvo sen suhteen, että älykkäs ei voisi olla käytännön asioissa tumpelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selitän asiat tyhmien kielellä ja rikastan päivää. Jos ei osaa selittää asioita tyhmälle selkeästi, koska jokainen asia lopultakin on siten selitettävissä, niin ei ehkä itsekään ole niin fiksu kuin kuvittelee.
Olet varmasti sitten ihan super hyper mega yyber fiksu. Itse en kyllä mitenkään osaa selittää kaikkia asioita ihmisille (0-80 äo) joilla ei ole vaadittavia pohjatietoja, sivistystä ja tietopohjaa.
En minä osaa muutamassa minuutissa opettaa heikkolahjaiselle koko peruskoulun oppimäärää ja siihen päälle vielä lukion ja yliopiston opintoja.
Mutta jos sinä olet noin äärimmäisen viisas, niin on se kumma kun et ole jo Nobelin palkintoa saanut.
Kyllä minun mielestäni sinulle kuuluisi 100 000 000 euroa rauhanpalkinnon muodossa.
Voisit tuolla kyvylläsi ratkaista kaikki maailman ongelmat.
E=mc2 kirjoitti:
No mitä sitten mikä ilmiö se sitte on että tapaa sievän ja mukavan naisen ja vaikka se sössii tai ajatus on yksipuolinen eikä hahmota kokonaisuutta niin menee auttamaan tai nätisti opastaa?silti se nainen vaikuttaa tosi fiksulta.onko se paradoksi?
Olen testatusti keskivertoa älykkäämpi, mutten kyllä saa selvää mitä tässä yritetään sanoa.
Omat vanhempani ovat suoraan sanoen aika yksinkertaisia. Varsinkin isäni ja hänen kanssaan ollut jo nuorena raskasta, koska ei kuuntele toisen puhetta lainkaan ja kaikki pitäisi tehdä niinkuin hän sanoo, vaikka ei tietäisikään mitään koko jutusta. Puhuu kokoajan ja vaihtaa aihetta nopeasti niin ei hänen kanssaan jaksa pitkään. Kokoajan tavallaan myös haastaa hänen kanssaan puhujaa ja toisen täytyy "perustella" itseään ja silti isä on aina yleensä eri mieltä, eikä arvosta toista yhtään.
Väsyin siihen kaikkeen ja nuorena niin paljon. Opettelin jo silloin sen, että minun pitää "säästää" itseäni ja paras tapa siihen on myönnellä ja välttää riitoja hänen kanssaan. Toisaalta tämä tapa on myös sellainen, että joskus siinä alistuu liikaa toisen käskyihin ja samalla ärsyttää se, kun tietää itse paljon enemmän ja toinen ei silti kuuntele mitään. Nyt kun olen aikuinen niin yleensä kestän hänen seuraansa aina vähän aikaa ja otan ne puheet niin, että pyrin unohtamaan nopeasti. Välillä tämäkään ei silti auta ja jotkut hänen sanansa pyörivät pitkään mielessä ja toivoisi aina, että hän ymmärtäisi minunkin elämääni enemmän. Isällä siis paljon vaikeuttaa kaikkea vielä, että on aika voimakastahtoinen ja ilkeäkin ihminen ja ei siis todellakaan ikinä mieti miltä toisesta tuntuu. Tekee myös asiat aina niinkuin itse tahtoo.
Äitini on puolestaan vähän viisaampi ihminen, mutta samalla myös sellainen joka ei mieti toisen tunteita ja he ovatkin isäni kanssa aikamoinen parivaljakko, kun äitini sitten aina ärsyttää isääni vielä enemmän. Itse kun pyrin "säilyttämään rauhan" ja jo nuorena yritin tätä taktiikkaa niin äitini valittaa isälle aina jokaisesta pikkujutusta ja näin tilanne pahenee täysin. Minusta tämäkin on tyhmää ja kun vihaan riitoja ja minusta typerää riidellä "turhaan" ja kun tietää isäni luonteen. Jo kun olin lapsi niin oikeasti rasitti tämä huono tilanne kotona ja ikävä ilmapiiri. Äitini on myös todellakin sellainen ihminen joka ei mieti asioita toisen näkökulmasta sekä on sellainen ihminen, joka monesti loukkaa toista sekä rasittaa itse paljon omilla jutuillaan, mutta ei kuuntele toista yhtään.
Jatkuu
Jatkoa
Tähänkin on oikeasti ikävää kirjoittaa tätä viestiä, mutta minulla oli jo nuorena sellainen tunne etten kuulu tähän perheeseen ja vanhemmat eivät ymmärrä minua. Olin sellainen haaveileva sekä todella rauhallinen lapsi ja heidän mielestään jotenkin "vääränlainen", kun olisi pitänyt olla vilkas ja rohkea. Sen vuoksi yrittivät väärällä tavalla "tehdä" minusta sellaista ja sitten ärsyyntyivät kun en pystynyt olemaan sellainen. Jättivät aikoinaan myös ihan yksin asioiden kanssa ja kun miettii niin tavallaan minulle ei ole opetettu elämästä mitään eikä käsitelty tunteita tai muuta hyödyllistä. Olen tavallaan saanut itse oppia näitä juttuja enkä ole saanut opetusta niihin. Ainoastaan huonon esimerkin moneen asiaan. Se on ollut välillä aika pelottaa ja olen jäänyt yksin sekä kukaan ei ole kysynyt mitä minulle kuuluu.
Vanhemmat eivät myös itse tajua näitä juttuja yhtään ja esimerkiksi sitä, että esim huono itsetunto johtaa monesti siihen, että muut lapset huomaavat tämän ja saattaa joutua kiusatuksi. Tässä tapauksessa he ihmettelet mistä minulle nyt olisi huono itsetunto tullut eivätkä ymmärrä omaa vaikutustaan siihen ( haukkuivat sekä arvostelivat minua usein) sekä sitä että olen jo valmiiksi ollut aika ujo ihminen. Tällainen itsestäänselvyys sekä tilanne on minusta sellainen, että viisas tajuaa näitä juttuja. Tosin he eivät nyt ikinä myönnä virheitään muutenkaan. Välillä tämä kaikki on aika raskasta ja miellä ei ole oikein puhuttavaa tai yhteisiä juttuja ja itse olen surullinen, kun eivät tiedä minusta mitään ja ymmärrä minua muutenkaan ja itse yleensä kuuntelen heitä nini paljon, että en koe saavani mitään takaisin. Ihmettelen myös miksi olen tällainen näin erilainen ihminen heihin verrattuna.
Victorix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Parhaillaan kipuilen työkaverin kanssa jonka ainoa mielipide tämän viikon poliittisiin tapahtumiin oli ihmetellä miksi jotkut ovat kiinnostuneita kyseisistä uutisista. Aloitti vieläpä itse keskustelun tällä repliikillä ruokatauolla! Muu pöytäseurue sai antoisan keskustelun aiheesta mutta tämän yhden kommentit ilmaisivat taas jälleen kerran sen ettei oikein mikään muu kiinnosta kuin Seiskalehden juorupalsta.
Nyt kuulostaa siltä, että Seiskalehden ystävä on teistä älykkäin.
Et sanoisi noin jos tuntisit hänet ja kuuntelisit hänen juttujaan päivät pitkät.
Älykkäitä on tavallisesti vain pieni osa - noin 2% väestöstä - todennäköisemmin yksi pöytäseurueesta sattuu olemaan älykäs kuin että kaikki paitsi ovat,.
Muut eivät heidälykkäiden än juttuja ymmärrä tai ainakaan eivät jaksa ymmärtää. Todennäköissti pitävät tätä yhtä tyhmänä, kun eivät itse ymmärrä.
Älykkyyden yhtensä tunnusmerkkinä on kyky problematisoida eli ihmetellä asioita, jotka muista tuntuvat itsestäänselvinä. Älykäs saattaa ihmetellä esimerkiksi, miksi Itämeri on Itämeri vaikka se on lännessä ja pitäisi siten olla Länsimeri - niin kuin on esimerkiksi viroksi.
Vähän haiskahtaa nyt siltä että sun määritelmä älykkyydelle on mensan jäseneksi kelpaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Selitän asiat tyhmien kielellä ja rikastan päivää. Jos ei osaa selittää asioita tyhmälle selkeästi, koska jokainen asia lopultakin on siten selitettävissä, niin ei ehkä itsekään ole niin fiksu kuin kuvittelee.
Selitä sitten minulle tyhmälle, miksi tässä maailmassa on niin paljon tyhmiä ihmisiä ja kaikenlaista ymmärtämättömyyteen pohjautuvaa kärsimystä?
Jos Gaussin käyrää on uskominen niin jokaista heikkolahjaista kohden on yksi yliälykäs. Sinäkin varmaan niin hirvittävän lahjakkaana ihmisenä ehtisit parantaa viikossa sellaiset 100-1000 heikkolahjaista.
Jos se on niin helppo kerran muuttaa tyhmä ihminen fiksuksi ihan vain selittämällä asiat, niin miksi et jo toimi?
Älykkäitä on tavallisesti vain pieni osa - noin 2% väestöstä - todennäköisemmin yksi pöytäseurueesta sattuu olemaan älykäs kuin että kaikki paitsi ovat,.
Muut eivät heidälykkäiden än juttuja ymmärrä tai ainakaan eivät jaksa ymmärtää. Todennäköissti pitävät tätä yhtä tyhmänä, kun eivät itse ymmärrä.
Älykkyyden yhtensä tunnusmerkkinä on kyky problematisoida eli ihmetellä asioita, jotka muista tuntuvat itsestäänselvinä. Älykäs saattaa ihmetellä esimerkiksi, miksi Itämeri on Itämeri vaikka se on lännessä ja pitäisi siten olla Länsimeri - niin kuin on esimerkiksi viroksi.