Lue keskustelun säännöt.
Fiksut ja älykkäät ihmiset, miten jaksatte yksinkertaisia ihmisiä?
05.12.2019 |
Itseäni aina ottaa päähän ihmisten yksinkertaisuus, erityisesti silloin kun se on jotenkin uhkaavaa, painostavaa tai vaikuttaa siihen, että jokin homma ei tapahdu. Miten jaksatte, kun ympäröivät ihmiset tuntuu tosi yksinkertaisilta?
Kommentit (179)
En lähde kutsumaan itseäni älykkääksi, vaikka ihan nopea olen asioita tajuamaan ja sinänsä pidän monipuolisesta pohdiskelusta. En hermostu itseäni "hölmömmistä" juurikaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos asia ei ole olennaista vaikkapa jonkun työtehtävän hoitamiseen. Jos taas pitää töitä tehdä yhdessä, keskitytään olennaiseen ja johdatan keskustelun siten, että työ saadaan tehtyä.
Paljon vaikeampaa on saada asiat tehtyä kovin moniulotteisen ihmisen kanssa, jolla on tarve märehtiä ja vatvoa kaikki mahdolliset skenaariot eikä päästä asiaan. Tämä on enemmän älykkäiden ihmisten ongelma kuin hölmöjen. Voidaan olla älykkäitä ja on kykyä hahmottaa hyvinkin laajasti, mutta sitten se itse toimintaan ja johtopäätöksiin pääsy onkin joillain ihan mahdotonta. Ei siis kaikilla, tämä on vain yksi älykkäiden ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu. Hyväntahtoisten ja hyväntuulisten kanssa ei yleensä ongelmia, ilkeät ja kärttyisät hankalia (ja olisivat vaikka olisivat fiksumpiakin). Vietän harvoin paljon aikaa muiden kuin läheisten kanssa ja he ovat suurimmaksi osaksi fiksuja, mutta jos huomaan että porukassa joku/jotkut ovat reilusti tyhmempiä, pidän keskustelun heidän kanssaan kevyempänä. Sekin on mukavaa, en minäkään halua koko ajan pohtia jotain filosofisia pulmia tai viidennen ulottuvuuden ominaisuuksia. Öyhääjät, saarnaajat, kiihkoilijat yms yleensä jätän huomiotta riippumatta siitä kuinka älykkäitä ovat.
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä kuuntelija. Toisaalta me kaikki olemme ihmisiä. Jos minulla on älykkyyttä, toisella ihmisellä on joku muu lahja, hän voi olla käytännön asioissa taitava. Ja lopulta, kuoleman edessä, olemme kaikki samalla viivalla.
Sun logiikalla murh aajat ja pe do fiilit on myös hyvää seuraa, kun kuolee ne nekin. Tässä just "logiikka" mitä vain älytön voi päästää suustaan, ja joka saa kiskomaan hiukset päästä. Kunhan toistelee jotain hienolta kuulostavaa hokemaa, ilman että yhtään ymmärtää sitä.
Viettämällä aikani erossa ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, saa, mutta sekin on raskasta, että mikään ei tunnu sujuvan ilman että pitää selittää kaikki alusta alkaen. Joka päivä toistuvana tilanteena se käy aika raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Tähän kompensaatioon uskon minäkin, myös omalla kohdallani, ja se parantaa kommunikaation sujuvuutta tyhmempien ihmisten kanssa.
Opiskelen sellaista alaa, jolla ei tarvitse olla erityisen nokkela, täytyy vain olla taitava kirjoittaja. Olen opintojeni aikana hämmästynyt siitä, kuinka moni lahjakas kirjoittaja voikin olla niin tyhmä.
Asiaan: olen itse surkea esiintyjä. Ryhmätöitä on kursseilla paljon, ja joudun tekemisiin hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, ja heistä jotkut ovat auttamatta tyhmiä. Usein työt esitellään, ja se on minulle helvetin vaikeaa. Työskentelyvaiheessa muistan omat heikkouteni, mikä helpottaa huomattavasti, koska olen joutunut nöyrtymään.
Ylpeän älykön tai ylpeän typeryksen kanssa ei tule valmista, tai ainakin tie on tuskainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että matemaattisen tai kielellisen älyn puute varsinaisesti rasittaa ketään ja hyvin voi tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Empatian ja tilannetajun puute enemmän. Kiihkoilijat ja aggressiiviset ihmiset ovat lähestulkoon pelottavia ja karteltavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina jaksakaan. Yritän kuitenkin olla kohtelias ja antaa toisen säilyttää kasvonsa. Pari viikkoa sitten tapasin junamatkalla ikäiseni (nelikymppisen) miehen, ja ryhdyimme juttusille. Miehellä oli hyvin vahvat mielipiteet monista ajankohtaisaiheista, jotka kuitenkin perustuivat lähinnä somessa kiertäviin huhuihin, eivät tutkimustuloksiin tai uutisiin.
Keskustelussa käsittelimme osin myös sellaisia aiheita, jotka ovat minulle koulutukseni ja työni kautta tuttuja, ja ihmettelin, miten toinen kehtaa laukoa omia näkemyksiään totuuksina henkilölle, jolla aivan ilmeisesti on aiheesta enemmän tietoa. Keskustelu oli minun näkökulmastani kuin keskustelua lapsen kanssa.
Mies pyysi minua matkan päätteeksi treffeille määräpaikkakunnalla - hän oli kuulemma nauttinut kovasti keskustelustamme. Aidosti hämmästyin kutsusta, sillä meillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään yhteistä, ja vaikka pyrinkin olemaan peruskohtelias, luulin, että suhtautumiseni miehen juttuihin olisi näkynyt selvemmin. Tuntui oudolta, että keskustelu, joka minulle oli ollut aivan mitäänsanomaton, jopa kiusallinen, olikin toiselle ollut innostava. En lähtenyt treffeille.
No kyllähän lapsetkin usein tykkää aikuisista jotka jaksavat kuunnella heitä ja esittää kiinnostunutta. Ei lapsetkaan älyä ettei se keskustelu oikeasti aikuista inspiroi.
Hyvä pointti! Haastoin kyllä miestä ja toin esille, mitkä hänen näkemyksistään perustuivat yksinkertaisesti virheellisiin tietoihin. Esimerkiksi hän väitti, että Suomessa ei kansainvälisesti vertaillen toteudu sananvapaus, vaikka Suomihan on ollut sananvapauden suhteen kärkikolmikossa niin kauan, kun kansainvälisiä vertailuja on tehty. En tarkoita tällä, etteikö sananvapaudessa olisi lainkaan parannettavaa, mutta tuollaiset löysät, helposti kumottavat väitteet eivät innosta keskusteluun.
Voi olla, että miehen provosoiva tyyli on saanut monet joko luopumaan keskustelusta tai suuttumaan, ja kun minä säilytinkin malttini ja rauhallisesti perustelin omia kantojani, oli tämä miehelle tervetullutta vaihtelua. Siitä kyllä todella yllätyin, että mies ei ilmeisesti tajunnut lainkaan, miten epätasapainoinen keskustelu minun näkökulmastani oli. Itse jos keskustelen jonkun sellaisen kanssa, jonka huomaan tietävän aiheesta enemmän, annan toiselle tilaa enkä esitä omia kantojani totuuksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enenevässä määrun alan väsyä, työelämän puolella. On uuvuttavaa nähdä itse kokonaiskuva, ja olla maalissa valovuosi ennen muita. Siinä sitten joutuu odottamaan kun muut taistelevat tiensä samoihin johtopäätöksiin.
Ei auta vaikka koittaisi selittää tai avata. Korkeintaan saa ikävän ihmisen leiman.
Läheisiä jaksan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enenevässä määrun alan väsyä, työelämän puolella. On uuvuttavaa nähdä itse kokonaiskuva, ja olla maalissa valovuosi ennen muita. Siinä sitten joutuu odottamaan kun muut taistelevat tiensä samoihin johtopäätöksiin.
Ei auta vaikka koittaisi selittää tai avata. Korkeintaan saa ikävän ihmisen leiman.
Läheisiä jaksan hyvin.
Oletko koskaan miettinyt, että se sinun johtopäätöksesi voi toki olla hyvä, mutta se ei välttämättä ole oikea? Itse esimiehenä näen paljon sitä, että on sinänsä älykkäitä yksilöitä, mutta se yhteistyö on vaikeaa, koska jokainen on kiinni siinä omassa ajatusmaailmassaan, eikä ole edes aitoa halua rakentaa dialogityyliin yhteistä oikeaa johtopäätöstä.
Toki, sekin on totta että jotkut vaan ovat nopeampia omaksumaan asiat, päätymään riittävän hyviin ratkaisuihin jne. Mutta monet ovat myös varsin lukkiutuneita siihen omaan kokemukseensa, eivätkä kykene käsittelemään asioita tiimissä muita kuullen.
En sano, että sinä olet tätä, kunhan vain herättelen keskustelua.
Olen älykäs mutta vammainen. Vammaisuuden vuoksi joudun olemaan tekemisissä monien yksinkertaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi avustajien. Olen heidän armoillaan.
Vastaus on, että en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa, itse koen olevani ainakin suhteellisen fiksu mutta olen myös empaattinen ihminen. Vaikeinta on sietää fiksuja mutta näköalattomia ja/tai ilkeitä ihmisiä. On vaikeaa ymmärtää, ettei joku halua käyttää älykkyyttään rakentavasti vaan haluaa ilkeillä, hajottaa ja aiheuttaa hämmennystä.
Eikä tietenkään tyhmempi ihminen välttämättä ole kiltti ja rakentava. Mutta heitä on jotenkin helpompi sietää ja ohjailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enenevässä määrun alan väsyä, työelämän puolella. On uuvuttavaa nähdä itse kokonaiskuva, ja olla maalissa valovuosi ennen muita. Siinä sitten joutuu odottamaan kun muut taistelevat tiensä samoihin johtopäätöksiin.
Ei auta vaikka koittaisi selittää tai avata. Korkeintaan saa ikävän ihmisen leiman.
Läheisiä jaksan hyvin.
Oletko koskaan miettinyt, että se sinun johtopäätöksesi voi toki olla hyvä, mutta se ei välttämättä ole oikea? Itse esimiehenä näen paljon sitä, että on sinänsä älykkäitä yksilöitä, mutta se yhteistyö on vaikeaa, koska jokainen on kiinni siinä omassa ajatusmaailmassaan, eikä ole edes aitoa halua rakentaa dialogityyliin yhteistä oikeaa johtopäätöstä.
Toki, sekin on totta että jotkut vaan ovat nopeampia omaksumaan asiat, päätymään riittävän hyviin ratkaisuihin jne. Mutta monet ovat myös varsin lukkiutuneita siihen omaan kokemukseensa, eivätkä kykene käsittelemään asioita tiimissä muita kuullen.
En sano, että sinä olet tätä, kunhan vain herättelen keskustelua.
Tähän mennessä olemme lopulta ratkaisseet kaikki kokonaisratkaisuun johdattavat osaongelmat lopulta esittämälläni tavalla, koska mikä tahansa muu estäisi kokonaisratkaisuun pääsemisen.
Ymmärrän, että on hyvä herättää keskustelua, ja antaa jokaisen loistaa, ja kuulla kaikkien ehdotukset. Mutta kuten sanoin, se on uuvuttavaa, kun sen tietää olevan vain välivaihe tavoitteen kannalta.
En väittänyt olevani parempi kuin muut, vaan kerroin vaan miltä tuntuu, kun näkee kokonaiskuvan paremmin kuin muut ja muistaa yksityiskohdat tarkasti, ja pääsee päättelyssä maaliin nopeammin. Se on turhauttavaa ja uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet yleensä perustellut sen, että olet fiksumpi ja älykkäämpi kuin tilanteen muut ihmiset?
Älykkyys ja fiksuus on varsin implisiittistä, ei sitä tarvitse kenellekään perustella, muuten alkaa mennä turhaksi pätemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enenevässä määrun alan väsyä, työelämän puolella. On uuvuttavaa nähdä itse kokonaiskuva, ja olla maalissa valovuosi ennen muita. Siinä sitten joutuu odottamaan kun muut taistelevat tiensä samoihin johtopäätöksiin.
Ei auta vaikka koittaisi selittää tai avata. Korkeintaan saa ikävän ihmisen leiman.
Läheisiä jaksan hyvin.
Oletko koskaan miettinyt, että se sinun johtopäätöksesi voi toki olla hyvä, mutta se ei välttämättä ole oikea? Itse esimiehenä näen paljon sitä, että on sinänsä älykkäitä yksilöitä, mutta se yhteistyö on vaikeaa, koska jokainen on kiinni siinä omassa ajatusmaailmassaan, eikä ole edes aitoa halua rakentaa dialogityyliin yhteistä oikeaa johtopäätöstä.
Toki, sekin on totta että jotkut vaan ovat nopeampia omaksumaan asiat, päätymään riittävän hyviin ratkaisuihin jne. Mutta monet ovat myös varsin lukkiutuneita siihen omaan kokemukseensa, eivätkä kykene käsittelemään asioita tiimissä muita kuullen.
En sano, että sinä olet tätä, kunhan vain herättelen keskustelua.
Tämä on totta, itselläni on alaisena huomattavan älykäs nainen, jolla on nopeasti hyviä ajatuksia moneen ongelmaan. Mutta se kokonaistilanteen hahmottaminen ja yhteisön ehdoilla toimimisen taito taas puuttuu. Tämä on raskas tilanne kaikille. Hän itse turhautuu, kun muut ovat "hitaita". Ja muut turhautuvat, koska tämä älykkäämpi tekee omat ratkaisunsa, eikä huomioi muita.
Ne vähän tavallisemmat, jotka sitten vaikka vatvovatkin jonkin aikaa toimivat paremmin yhteen ja saavat enemmän aikaan. Jossain toisenlaisessa yhteisössä taas enemmän olisi hyötyä huomattavan älykkäistä yksilöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on tyhmä, ei tarkoita, että hänellä olisi jokin muu hyvä ominaisuus kompensoimaan sitä. Tyhmä ei saata olla myöskään empaattinen, lämminsydäminen, palvelualtis, huumorintajuinen, lojaali tai edes hyvännäköinen.
Joistain ihmisistä on vaikea löytää hyvää millä perustella yhdesdäolo tai viihtyminen.
Kaikissa on vahvuuksia. Ei välttämättä juuri empatiaa tms mutta jotain hyviä ominaisuuksia on kaikissa. Se että oppii esim työyhteisössä hyödyntämään näitä vahvuuksia vaatiikin jo kohtuullisen älykkään ja tilannetajuisen esimiehen ja työkaverit.
Ei, kaikissa ei ole vahvuuksia. Ei universumi ole sillä lailla (tai millään lailla) oikeudenmukainen paikka, että ihmisten vahvuuksien summa olisi aina vakio. Se on vaan jotain mitä hoetaan ettei kellekään tulisi paha mieli. Joku voi olla kaunis, älykäs ja mukava, toinen vain ruma, tyhmä ja ilkeä, ilman mitään hyviä ominaisuuksia. Naiivia ja lapsellista uskoa jotain mitä esikoulun ope sanoi kun yritti lohduttaa sitä lasta joka ei osannut piirtää yhtä hyvin kuin kaveri.
Kaikissa on vahvuuksia ja muun väittäminen on yksinkertaisesti tyhmää. Ja kaikissa on myös heikkouksia.
Mullla oli yksi sellainen lapsuuudenkaveri jonka molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Vähän sellainen toni wirtanen tyyppien kaiffari silti jätkä suoritti ammattikorkeakoulun insinöööri tutkinnon ja menestyy nyt hyvin.