Pöyristyin Hope-joululahjapuusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me pyydettiin tänä vuonna apua hopelta.

Tai ei joululahjoja vaan kysyin löytyykö heiltä käytettynä villahaalaria ja jotain toppavaatetta. Ei oltu koskaan aiemmin kysytty mutta nyt tuli tiukka paikka ja kysyin. (Ei ollut sopivia kokoja eli ei saatu niitä)

Sitten tuli viesti että halutaanko hopelta joululahja ja jos halutaan niin laittakaa useampi toive per lapsi niin saa varmemmin jonkun toivomansa.

Pistin toiveiksi hygieniajuttuja, elokuvalippu, lahjakortti, baby bornille joku vaate, lapsille joku vaate, duploja, palapeli, luistimet.

Meillä 4 lasta ja ajattelin että nuo ovat kohtuullisia, kympin parin lahjoja paitsi luistimet jotka halvimmillaan noin 40 eurolla saa. Ajattelin että jos joku toteutuu niin hygieniatuotteita ja elokuvaliput. En uskonut että esim luistimia kukaan ostaa.

Tuli viesti että lahjat noudettavissa.

Olin ällikällä lyöty kun kassista löytyi 200 euron luistimet (luki lapussa että 200€)!! Iso paketti duploja, kaksi lahjakorttia yht 40 euroa, 4 leffalippua, palapeli, hygieniatarvikkeita sekä hiusjuttuja, baby bornille se vaate PLUS vielä baby bornin potta! Oli huppari yhdelle lapselle myös. Lisäksi vielä pidikkeet puhelimille. Olin aivan järkyttynyt ja todella kiitollinen. En malta odottaa lasten ilmeitä 😊 Itsekin vielä pystyin hankkimaan yhdet toiveet joka lapselle. Meidän joulu on pelastettu! En voi ymmärtää että joku voi ajatella vähävaraisten perheiden lapsia noin ihanilla lahjoilla! Saatiin todellakin enemmän kun toivottiin. Kaikki tulee käyttöön ja varsinkin ne luistimet! Ikinä olisi noin kalliita pystynyt itse ostamaan.

Kiitos ❤

Ensi vuonna pitäisi jo olla toinen tilanne ja silloin ostetaan itse joku lahja jollekin lapselle.

Aivan järkyttävää. Ei meidän perheessääkään lapset ole saaneet noin paljon lahjoja, vaikka on varakas perhe ja sullaki kuitenkin varaa ostaa lapsillesi lahjat.

Tämä on se syy miksen näihin lahjoita koskaan mitään, ei minkäänlaista kohtuutta ole näissä, osa jää ilman ja toiset taas saa yli oman tarpeen.

Aivan samaa ajattelin. Meillä kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja lasten lahjat perinteisesti: sukkia, alusvaatteita, karkkipussit ja suklaalevyt, hammasharjat ja tahna, deodorantti ja kampa. Näistä saa mukavan monta pakettia niin näyttää että on paljon lahjoja. Tämän lisäksi itsetehty lahjakortti -50€ shoppailurahaa. Eli joulun jälkeen Alennusmyynneistä ostetaan, mitä haluavat ja maksan esim. Vaatetta. Tänä vuonna olen lisäksi ostanut lapsille uudet peitot jotka annan lahjana. Eli mitään erikoista extraa ei anneta. Totta tietenkin on että pitkin vuotta ostetaan mitä tarvitaan mutta harvoin täydellä hinnalla eikä koskaan kalleinta. Hankinnat ennakoidaan ja vertaillaan. Kerran kesässä käydään huvipuistossa. Se on ainoa kesälomamatka, muuten ollaan sukulaisilla. Huvipuistoon mennään omien eväiden kanssa ja yöksi ajetaan kotiin. Mihinkään luksukseen ei ole varaa. Emme tietenkään tupakoi, käy kosmetologilla, (kerran vuodessa kampaajalla) eikä kioskeista ja kahviloista osteta mitään. Ravintolassa syödään harvoin, eriloistilaisuuksissa eikä silloinkaan A la cartessa. KaupaSta ruoan ostamalla saa paljon enemmän rahoilleen vastinetta. - tällaista on ihan oikeasti tavallisen työssäkäyvän elämä

Täällä meilläkin on tuo joulupuu keräys kaupassa jota käytämme. Siellä on vaan kuusessa lappuja joista selviää lapsen sukupuoli ja ikä. Sen mukaan saa ostaa lahjan. Ei niissä kyllä lue mitään toiveita.

Vierailija kirjoitti:

joku järkevä yläraja noihin kannattaisi laittaa, jo ihan sen takia että silloin se lapsi todennäköisemmin saa toivomansa lahjan (laskettelusetin pyytäjä tuskin saa). Lapset ja nuoret ei aina hahmota rahan arvoa kuten aikuiset joten voisi olla siinäkin mielessä hyvä ohjata vähän lahjatoiveiddn hintaluokkaa.

Niin ja koska ne lapset saattaa myös kuulla muilta lapsilta mitä nämä on toivoneet ja saaneet ja seuraavana vuonna niitä kalliiden lahjojen yrittäjiä on entistäkin enemmän, koska kuka nyt tyytyisiä paketilliseen puuvärejä, jos voi saada pleikkarin tai tabletin?

Mun mielestä vähän hölmöä ostaa ainakaan omalle lapselle mitään hammasharjaa ja tahnaa joululahjaksi. Ymmärrän jos muutama lahja on jotain oikeesti tarpeellista. Alusvaatteita tms. Mutta aika tylsää on jos ei mitään oikeasti kivaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä köyhyys on elämäntapojen hallitsemattomuus. Vihaan ihmisiä jotka huijaavat ja pummivat kun rahat ovat menneet vääriin tarkoituksiin niin sitten pitää muilta pummia. Ei täällä ole köyhiä jos ei vähiä rahoja vietäisi päihteisiin, kapakkaan, tupakkaan yms. humpuukiin. Lapsia tehdään sosiaalitukien takia yhä nykyään että niiden avulla saadaan itselleen elintasoa parempaa. Kulkee suvussa se perinne ja harva sitä pystyy katkaisemaan ja minä katkaisin. Sitten syyllistettiin ja vittuiltiin jota kuuntelin ihan tarpeeksi niin että katkaisin välit enkä ole katunut päivääkään. On ihmisryhmä jota en pysty vaan kunnioittamaan niin parempi katkaista välit koknaan. 

Minulla kokemusta sosiaalipuolelta. Jouduin lopettamaan kun huomasin katkeroituneeni ja eläväni kokoajan vihaisena. Vastaan tuli juurikin perheitä, joissa ei mitään elämänhallintaa. Vanhemmat kotona ja kaikesta valitettiin eikä itse otettu mistään vastuuta. Lapset oppivat samanlaisiksi. Suurin osa lapsista erityisluokissa ja päihteiden käyttöä viimeistään yläkoulussa. Näihin perheisiin satsattiin kaikki mahdollinen tuki. Koko perhe kerran vuodessa tuetulle lomalla, lapsille omat leirit kesällä ja mahdollisesti hiihtolomalla, vanhemmat parisuhdeleirille ja äiti terapiaan. Lapset etsivän nuorisotyön kautta konsertteihin ja harrastuksiin, joihin heidät haettiin kotoa ja vietiin kotiin tottakai. Lapsien pyynnöt toteutettiin miltei poikkeuksetta ( uudet puhelimet, pelikoneet, pelituolit, kaiuttimia ja kuulokkeita eri tarkoituksiin, merkkivaatteita). Vanhempien toiveista neuvoteltiin ja yritettiin neuvoa rahankäytössä. Pakko oli suostua jos perhe uhkasi kanteluilla. Usein vastaostetut tavarat katosivat (epäilimme myymistä) menivät rikki ja ihan oikeastikin kuluivat hurjaa vauhtia eli tavaraa piti ostaa kokoajan tilalle. Näiden tapausten elämä oli yhtä systeemin pyörittämistä ja hyväksikäyttöä. Katkeroiduin ja pakko oli jäädä työttömäksi enkä muuta tukea nosta kuin ansiosidonnaista.

Vierailija kirjoitti:

HOPE-yhdistyksenä on äärimmäisen vastenmielinen, esimerkiksi reppukeräys, vain uudet käy. Justiinsa joo. Käytetytkin kun oikeasti voivat olla tosi siistissä kunnossa.

Noh, olet oikeassa, käytetty voi olla siisti. Vain uusia -rajoite on laitettu varmaan siksi, etteivät ihmiset raahaa sinne mitä tahansa raaskuja, ihan vaan kätevästi eroon päästäkseen tai ajatuksella ”kyllä pitäis köyhälle kelvata”. Ne rojut käävät sitten Hopen taakaksi kierrättää tai hävittää. Ja ei, en ole Hope-aktiivi ja -asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HOPE-yhdistyksenä on äärimmäisen vastenmielinen, esimerkiksi reppukeräys, vain uudet käy. Justiinsa joo. Käytetytkin kun oikeasti voivat olla tosi siistissä kunnossa.

Noh, olet oikeassa, käytetty voi olla siisti. Vain uusia -rajoite on laitettu varmaan siksi, etteivät ihmiset raahaa sinne mitä tahansa raaskuja, ihan vaan kätevästi eroon päästäkseen tai ajatuksella ”kyllä pitäis köyhälle kelvata”. Ne rojut käävät sitten Hopen taakaksi kierrättää tai hävittää. Ja ei, en ole Hope-aktiivi ja -asiakas.

Käytetty voi tosiaan olla hyvin siis ti käyttökelpoinen. Vain uusia rajoitus on luultavasti laitettu juuri siksi että ihmiset vievät sinne suorastaan roskaa. Työkaverini vei hopen hygieniakeräykseen kertakäyttöhammasharjoja (joita oli ottanut matkoilla hotellista)

Suomessa on vähävaraisia, ei köyhiä. Sosiaaliturva pitää siitä huolen. Vähävaraisissa on niitä, jotka valittavat, ja niitä jotka eivät valita.

Valittajat elävät siivellä ja imevät yhteiskunnan hyvinvoinnin itselleen tekemättä mitään. Siksi näihin hyväntekeväisyys joululahjoihin on turha antaa mitään. Ne menevät laiskoille valittajille. Ahkerat puurtajat ja elämän koettelevat ovat hiljaa eivätkä saa kuitenkaan mitään. Ei heille kukaan tule lahjoja jakelemaan. He tyytyvät vähempään ja purevat hammasta yhteen.

Meidän kaupan Hope-kuusesta katsoin nopeasti: Kånken 12 v:lle ja polkupyörä 6 v:lle.

No noista kalliista toiveista paistaa se elämänhallinnan puute perheessä.Fiksua olisu järjestöjen laittaa toiveisiin katto esim.50e.Näin ei myöskään tule isoja pettymyksiä kun noita toiveita voidaan toteuttaa.

Minusta 50 e arvoinen lahja on ihan liian paljon jo sekin. 

En kyllä alkaisi tuntemattomille sellaisia ostella. 

Vierailija kirjoitti:

" juuri nämä ostelevat mitä kalleimpia merkkivaatteita lapsilleen. En voi millään ymmärtää!! Olen itse ihan hyvätuloinen ja lapseni vaatteet ovat lähes kaikki käytettyinä ostettuja."

Pihit hyvätuloiset ovat älyttömin ihmislaji mitä olla voi. Ja ehdottomasti ra-sit-ta-vin. Lempiaihe ; säästäminen ja pihistäminen. 

Säästetään ja säästetään ja säästetään kaikesta mistä voi vaikka varaa olisi.

Omat lapsetkin pakotetaan kulkemaan  kirppareista haalituista käytetyissä ja vanhanaikaissa rytkyissä ja samaan aikaan taivastellaan suureen ääneen niitä köyhiä jotka säästävät omista menoistaan että saavat lapselleen asiallisen talvitakin ja saappaat. Mitä tuhlausta ostaa uusi takki lapselleen ! 

Nämä pihit aikanaan suureksi hämmästyksekseen huomaavat ettei käärinliinoissa olekaan taskuja. 

Olen hyvätuloinen pihi ja tiedän hyvin ettei täältä mitään mukaansa saa. Haluan kuitenkin elää ekologisesti kulutusta vähentäen sekä jättää jälkeläiselleni mahdollisimman hyvän pesämunan. Lapseeni satsaan tälläkin hetkellä, itseeni en niinkään.

Keskituloinen yh-äiti, kaksi lasta. Lapset saavat toivoa kumpikin itse itselleen joululahjoja noin 100€ arvosta. Näiden toivelahjojen lisäksi ovat saamassa yövaatteita, karkkia ja merinovillasukkia. Mulla ei ole rahaa rajattomasti, joten nämä toivelahjat siksi että lahjat olisivat todella jotain sellaista mitä lapset  haluavat. 

Olen tämän lisäksi laittamassa kummilapselleni noin 50€ hintaisen lahjan. Joskus olen osallistunut näihin joulupuu- jne keräyskiin ja laittanut mm. leffalippuja mutta kovin kallista ei ole mahdollista muillekaan ostaa jos ei omillenikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä köyhyys on elämäntapojen hallitsemattomuus. Vihaan ihmisiä jotka huijaavat ja pummivat kun rahat ovat menneet vääriin tarkoituksiin niin sitten pitää muilta pummia. Ei täällä ole köyhiä jos ei vähiä rahoja vietäisi päihteisiin, kapakkaan, tupakkaan yms. humpuukiin. Lapsia tehdään sosiaalitukien takia yhä nykyään että niiden avulla saadaan itselleen elintasoa parempaa. Kulkee suvussa se perinne ja harva sitä pystyy katkaisemaan ja minä katkaisin. Sitten syyllistettiin ja vittuiltiin jota kuuntelin ihan tarpeeksi niin että katkaisin välit enkä ole katunut päivääkään. On ihmisryhmä jota en pysty vaan kunnioittamaan niin parempi katkaista välit koknaan. 

Minulla kokemusta sosiaalipuolelta. Jouduin lopettamaan kun huomasin katkeroituneeni ja eläväni kokoajan vihaisena. Vastaan tuli juurikin perheitä, joissa ei mitään elämänhallintaa. Vanhemmat kotona ja kaikesta valitettiin eikä itse otettu mistään vastuuta. Lapset oppivat samanlaisiksi. Suurin osa lapsista erityisluokissa ja päihteiden käyttöä viimeistään yläkoulussa. Näihin perheisiin satsattiin kaikki mahdollinen tuki. Koko perhe kerran vuodessa tuetulle lomalla, lapsille omat leirit kesällä ja mahdollisesti hiihtolomalla, vanhemmat parisuhdeleirille ja äiti terapiaan. Lapset etsivän nuorisotyön kautta konsertteihin ja harrastuksiin, joihin heidät haettiin kotoa ja vietiin kotiin tottakai. Lapsien pyynnöt toteutettiin miltei poikkeuksetta ( uudet puhelimet, pelikoneet, pelituolit, kaiuttimia ja kuulokkeita eri tarkoituksiin, merkkivaatteita). Vanhempien toiveista neuvoteltiin ja yritettiin neuvoa rahankäytössä. Pakko oli suostua jos perhe uhkasi kanteluilla. Usein vastaostetut tavarat katosivat (epäilimme myymistä) menivät rikki ja ihan oikeastikin kuluivat hurjaa vauhtia eli tavaraa piti ostaa kokoajan tilalle. Näiden tapausten elämä oli yhtä systeemin pyörittämistä ja hyväksikäyttöä. Katkeroiduin ja pakko oli jäädä työttömäksi enkä muuta tukea nosta kuin ansiosidonnaista.

Höpsistä. Tuetun loman voi saada max joka toinen vuosi. Lopetin tän satutarinan lukemisen heti tuohon ensimmäiseen asiavirheeseen. Sossusta ei todellakaan anneta rahaa rajattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä köyhyys on elämäntapojen hallitsemattomuus. Vihaan ihmisiä jotka huijaavat ja pummivat kun rahat ovat menneet vääriin tarkoituksiin niin sitten pitää muilta pummia. Ei täällä ole köyhiä jos ei vähiä rahoja vietäisi päihteisiin, kapakkaan, tupakkaan yms. humpuukiin. Lapsia tehdään sosiaalitukien takia yhä nykyään että niiden avulla saadaan itselleen elintasoa parempaa. Kulkee suvussa se perinne ja harva sitä pystyy katkaisemaan ja minä katkaisin. Sitten syyllistettiin ja vittuiltiin jota kuuntelin ihan tarpeeksi niin että katkaisin välit enkä ole katunut päivääkään. On ihmisryhmä jota en pysty vaan kunnioittamaan niin parempi katkaista välit koknaan. 

Minulla kokemusta sosiaalipuolelta. Jouduin lopettamaan kun huomasin katkeroituneeni ja eläväni kokoajan vihaisena. Vastaan tuli juurikin perheitä, joissa ei mitään elämänhallintaa. Vanhemmat kotona ja kaikesta valitettiin eikä itse otettu mistään vastuuta. Lapset oppivat samanlaisiksi. Suurin osa lapsista erityisluokissa ja päihteiden käyttöä viimeistään yläkoulussa. Näihin perheisiin satsattiin kaikki mahdollinen tuki. Koko perhe kerran vuodessa tuetulle lomalla, lapsille omat leirit kesällä ja mahdollisesti hiihtolomalla, vanhemmat parisuhdeleirille ja äiti terapiaan. Lapset etsivän nuorisotyön kautta konsertteihin ja harrastuksiin, joihin heidät haettiin kotoa ja vietiin kotiin tottakai. Lapsien pyynnöt toteutettiin miltei poikkeuksetta ( uudet puhelimet, pelikoneet, pelituolit, kaiuttimia ja kuulokkeita eri tarkoituksiin, merkkivaatteita). Vanhempien toiveista neuvoteltiin ja yritettiin neuvoa rahankäytössä. Pakko oli suostua jos perhe uhkasi kanteluilla. Usein vastaostetut tavarat katosivat (epäilimme myymistä) menivät rikki ja ihan oikeastikin kuluivat hurjaa vauhtia eli tavaraa piti ostaa kokoajan tilalle. Näiden tapausten elämä oli yhtä systeemin pyörittämistä ja hyväksikäyttöä. Katkeroiduin ja pakko oli jäädä työttömäksi enkä muuta tukea nosta kuin ansiosidonnaista.

Tavalliset apua tarvitsevat saavat tuetun loman kerran ja jos kerrot jo kerran käyneesi, et pääse toiste. Erikseen ovat nämä ”voimakkaan tuen tarpeessa olevat” tapaukset, jotka menevät kriisistatuksella kaiken ohi. Et selvästi okei löytyy tekemisissä ammattimaisten kuppaajien kanssa, jos sinulla on noin suuri luotto sosiaalitoimen oikeudenmukaisuuteen ja toimivuuteen. Toki on tarkennettava että kriisiperheiden joukossa on toki oikeita erityisperheitä, joilta jaksaminen loppunut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia, joilla on jokin todellisuuden taju maailmasta ja ovat joutuneet vaikeaan elämäntilanteeseen. Ammattikuppaajat valehtelevat, heittäytyvät eivätkä yritäkään parantaa tilannettaan, eivät hallitse elämäntaitoja ym. Ihan täysin ei voi noiden lokkien kasvatusvastuuta ottaa.

Höpsistä. Tuetun loman voi saada max joka toinen vuosi. Lopetin tän satutarinan lukemisen heti tuohon ensimmäiseen asiavirheeseen. Sossusta ei todellakaan anneta rahaa rajattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

"

Nämä pihit aikanaan suureksi hämmästyksekseen huomaavat ettei käärinliinoissa olekaan taskuja. 

20 vuotta myöhemmin ne pihiliinit ovat tarjonneet lapsilleen ajokortin, valmennuskurssin yliopistoon ja ikioman asunnon. Voin uskoa, että sitten he vasta mielestäsi todella rasittavia ovat ja kaikki on yhä enemmän epistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Hope ole aika avokätinen muutenkin? Jos nämä lapset ovat tottuneet saamaan mitä pyytävät?

Meillä paikallisen seurakunnasta sai toivoa max. 40 euron arvoista lahjaa, oli mielestäni hyvä summa, sillä saa jo kivan lahjan ja nuo hurjimmat toiveet karsiutuvat pois.

On avokätinen. Kävin eron jälkeen Hopella ja hämmästyin, kun sieltä sai ottaa mitä halusi. Vielä enemmän hämmästyin, kun paikalle tuli suurperhe vauvan kanssa ja esittivät tarpeitaan niin kuin puutelistalta konsanaan. Stiga, sukset, sitä sun tätä. Ja etenkin joulun aikaan on tarjolla pukkia, kortteja lasketteluun, uimaan, joulukuusi, lahjoja jne. Minusta Hope on älyttömän hyvä, matalan kynnyksen paikka, mutta valitettavasti se suo myös mahdollisuuden aika suureenkin hyväksikäyttöön. Tosin en tiedä, että kuinka paljon tarkkailevat/ rajoittavat, ettei yksi perhe saa kaikkea.

Lahjoitin ennen Hopen kautta, mutta sitten tuli tietooni tämä, että eivät tarkista perheen taustoja. Lopetin Hopen tukimisen. Nykyään lahjoitan oman seurakunnan diakoniatyön kautta, he avustavat oman kunnan lapsiperheitä, joissa vaikea elämäntilanne (rahavaikeuksia, lapsen/vanhemman vakava sairastuminen tms). Tarkistavat avustettavan perheen taustat sekä taloudellisen tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HOPE-yhdistyksenä on äärimmäisen vastenmielinen, esimerkiksi reppukeräys, vain uudet käy. Justiinsa joo. Käytetytkin kun oikeasti voivat olla tosi siistissä kunnossa.

Noh, olet oikeassa, käytetty voi olla siisti. Vain uusia -rajoite on laitettu varmaan siksi, etteivät ihmiset raahaa sinne mitä tahansa raaskuja, ihan vaan kätevästi eroon päästäkseen tai ajatuksella ”kyllä pitäis köyhälle kelvata”. Ne rojut käävät sitten Hopen taakaksi kierrättää tai hävittää. Ja ei, en ole Hope-aktiivi ja -asiakas.

Käytetty voi tosiaan olla hyvin siis ti käyttökelpoinen. Vain uusia rajoitus on luultavasti laitettu juuri siksi että ihmiset vievät sinne suorastaan roskaa. Työkaverini vei hopen hygieniakeräykseen kertakäyttöhammasharjoja (joita oli ottanut matkoilla hotellista)

Ihmisillä on tosiaan hyvin toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mikä käytetty tavara on ”ihan siisti” ja mikä ei. Muistelen joskus kun pähkäilin pitkään, että kehtaanko lahjoittaa käytetyt sohvamme hyväntekeväisyysjärjestölle joka tulisi ne noutamaan. Heillä oli ohjeistus, että käytetyn tavaran on oltava ehjää ja hyväkuntoista, jollaiset sohvamme toki olivat, mutta kyllähän niissä lunnollisesti silti käytön jälkiä näkyi.

No, ajattelin, että kuljettajat varmaan sitten kertovat jos sohvien kunto ei riitä ja tilasin noudon. Kun näin auton kontissa millaisia huonekaluja muut olivat lahjoittaneet, niin oma epäröintini tuntui hieman hölmöltä. Sellaisia äärimmäisen rähjäisiä, likaisia, koinsyömiä ja löyhkääviä 80-luvun halpahuonekaluja, etten kehtaisi itse viedä niitä edes kaatopaikalle valoisan aikaan. ;D

Minulla on lahjapuiden osalta periaate, etten osta tuntemattomille kalliimpia lahjoja kuin esimerkiksi omille kummilapsilleni (samanhintaisia toki kyllä). Joten lasketteluvarusteet yms. jäävät ainakin minulta saamatta.

Täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Jo pitkään olen pitänyt Hope toimintaa vastuuttomana, koska koulureppujen ja joululahjojen keräyksessä vähävaraiset lapset opetetaan siihen, että kaikki saadaan ilmaiseksi. Olisi parempi opettaa, miten näitä asioita voi itse saada etenkin kalliimpien hankintojen kohdalla. Kehitysyhteistyössäkään ei jaeta enää leipää köyhille, vaan on menty syvemmälle juurisyihin. Nykyisin panostetaan investointeihin, jotka tarjoavat köyhille elinkeinon. Tätä ajattelua voisivat käyttää vaikka köyhien perheiden vanhemmat ohjatessaan jälkikasvunsa lahjatoiveita tai sit oikeasti lahjatoiveilla tulisi olla joku yläraja vaikka 30 e, jolloin kyseessä olisi hyvän mielen lahjoitus, eikä hyväntekeväisyyden nimissä harjoitettava hyväuskoisten ryöstö. Omalle lapsellenikaan en osta lahjoja, kuin vasta alesta. Saa oppia jo pienenä, ettei raha puussa kasva.