Pöyristyin Hope-joululahjapuusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HOPE-yhdistyksenä on äärimmäisen vastenmielinen, esimerkiksi reppukeräys, vain uudet käy. Justiinsa joo. Käytetytkin kun oikeasti voivat olla tosi siistissä kunnossa.

Noh, olet oikeassa, käytetty voi olla siisti. Vain uusia -rajoite on laitettu varmaan siksi, etteivät ihmiset raahaa sinne mitä tahansa raaskuja, ihan vaan kätevästi eroon päästäkseen tai ajatuksella ”kyllä pitäis köyhälle kelvata”. Ne rojut käävät sitten Hopen taakaksi kierrättää tai hävittää. Ja ei, en ole Hope-aktiivi ja -asiakas.

Käytetty voi tosiaan olla hyvin siis ti käyttökelpoinen. Vain uusia rajoitus on luultavasti laitettu juuri siksi että ihmiset vievät sinne suorastaan roskaa. Työkaverini vei hopen hygieniakeräykseen kertakäyttöhammasharjoja (joita oli ottanut matkoilla hotellista)

Ihmisillä on tosiaan hyvin toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mikä käytetty tavara on ”ihan siisti” ja mikä ei. Muistelen joskus kun pähkäilin pitkään, että kehtaanko lahjoittaa käytetyt sohvamme hyväntekeväisyysjärjestölle joka tulisi ne noutamaan. Heillä oli ohjeistus, että käytetyn tavaran on oltava ehjää ja hyväkuntoista, jollaiset sohvamme toki olivat, mutta kyllähän niissä lunnollisesti silti käytön jälkiä näkyi.

No, ajattelin, että kuljettajat varmaan sitten kertovat jos sohvien kunto ei riitä ja tilasin noudon. Kun näin auton kontissa millaisia huonekaluja muut olivat lahjoittaneet, niin oma epäröintini tuntui hieman hölmöltä. Sellaisia äärimmäisen rähjäisiä, likaisia, koinsyömiä ja löyhkääviä 80-luvun halpahuonekaluja, etten kehtaisi itse viedä niitä edes kaatopaikalle valoisan aikaan. ;D

Tämä. Samaan ilmiöön törmää myös kirpputoreilla. En enää osta nettikirpputoreilta mitään, koska käsite "siisti ja hyväkuntoinen takki" voi tarkoittaa ihan mitä tahansa uuden ja reikäisen välillä. 

Itse katselin lähikaupan puuta ihan sillä ajatuksella, että näkee mitä kaikkia mahdottomuuksia ihmiset kehtaa toivoa. No, sitten pisti silmään lappu, jossa 13v poika toivoi lahjaksi sukkia ja karkkia. Tää tuntu niin hellyyttävältä, että päätin kerrankin osallistua ja käytin aivan liikaa aikaa sopivien sukkien ja karkkien valkkaamiseen 😄 Toivottavasti meni tarpeeseen, viereisellä oksalla toivottiinkin sitten ps4:sta.

Sosiaalitoimesta tietämättömille: Olen perhetyössä sosiaalityöntekijänä ja kyllä siellä on harkinnan varaisia tukia. Suurin osa asiakkaista yrittää kiltistä pärjätä sillä mitä jaetaan mutta n. 10% on kriisitapauksia, joilla on kaikki maksusitoumukset ja kuljetustuet ylitetty ja silti joudutaan jostain tiskin alta kehittämään uusi harkinnanvarainen tuki, jolla voidaan kustantaa esim. klinikkajakso. Ei voida sanoa, että te ette enää saa yhteiskunnan tukea, koska olette tukenne jo tältä vuodelta käyttänyt. Vaikka lapsenne on nyt vielä loppuvuodesta itsemurha-altis! Pakkohan näille on maksaa sairaalakoulu ja kuljetukset, perheelle kriisiapua tukihenkilönä, vanhempien irtautumisviikonloppuna ja sisarusten kivana aktiviteettilomana.

Kyllä sinne Hopelle voi viedä myös niitä käytettyjä reppuja ja vaatteita jos ovat oikeasti ehjiä ja hyvässä kunnossa. Olen vienyt itsekkin. Miten katkera ja kateellinen pitää olla jos vähävaraiselle pari kertaa vuodessa pyydetään jotain uutta ja käyttämätöntä? Minusta on jo törkeää tarjota joululahjaksi vanhoja ja käytettyjä tavaroita sillä mentaliteetilla, että kyllä sulle pitäis tämä minun ylijäämä kelvata jos ei ole itse varaa ostaa uutta. 

Laskettelusetinkin voi viedä Hopelle vaikkei juuri joulupuun kautta. Minusta on ihan kiva ajatus että aina ei tarvitse ottaa vastaan toisen vanhaa vaan saa jotain uutta. Ja tosiaan, se keräys on kohta ohi, niin onhan siellä enää jäljellä vain ne kohtuuttomat pyynöt, joita muuten on ihan joka järjestön puussa.

Kyllä tänne mahtuu myös joku taho, josta on matala kynnys pyytää apua. Jokainen voi itse valita, mitä kautta auttaa ja miten sen tekee. Hopelta sitä saa vaikka ei vielä toimeentulotuen saaja ja sosiaalitoimiston asiakas olisikaan ja se on minusta hyvä. Olen itse ollut sekä lahjoittajan, että avun tarvitsijan roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimesta tietämättömille: Olen perhetyössä sosiaalityöntekijänä ja kyllä siellä on harkinnan varaisia tukia. Suurin osa asiakkaista yrittää kiltistä pärjätä sillä mitä jaetaan mutta n. 10% on kriisitapauksia, joilla on kaikki maksusitoumukset ja kuljetustuet ylitetty ja silti joudutaan jostain tiskin alta kehittämään uusi harkinnanvarainen tuki, jolla voidaan kustantaa esim. klinikkajakso. Ei voida sanoa, että te ette enää saa yhteiskunnan tukea, koska olette tukenne jo tältä vuodelta käyttänyt. Vaikka lapsenne on nyt vielä loppuvuodesta itsemurha-altis! Pakkohan näille on maksaa sairaalakoulu ja kuljetukset, perheelle kriisiapua tukihenkilönä, vanhempien irtautumisviikonloppuna ja sisarusten kivana aktiviteettilomana.

Teet arvokasta ja raskasta työtä, kiitos. Hyvää joulua :)

Uskomatonta että ihmiset rakastavat shoppailua niin paljon, että niiden lahjojen lisäksi, joita antavat läheisilleen, ovat valmiita vielä hankkimaan hyväntekeväisyyslahjoja tuntemattomille.

Niin ja olen vain pienituloinen ja realisti. Lahjoissa ei rassaa edes hinta, mutta se miettiminen ja kaupoissa kiertely. Ei jaksa.

Minusta on hassua kritisoida tylsäksi tarpeellisia hammasharja- ja kampa-lahjoja. Jos lapsella ei ole erityisiä toiveita niin miksi pitäisi väkisin ostaa jotain muuta krääsää tai kallistakin tavaraa? Jos toivoo jotain "hienoa" niin mikäs siinä mutta muistan itsekin jonain teinijouluna toivoneeni kirjoja ja suklaakonvehteja. Oikein yritin miettiä voisiko listalle keksiä muutakin mutta en keksinyt, ja joulu oli ihana, lueskelin ja söin konvehteja. En siis nyt kritisoi lapsia ja nuoria jotka haluavat kalliita lahjoja, vaan aikuisia jotka kokevat tarvetta ostaa lapsilleen jotain vain siksi koska jouluna kuuluu kuluttaa.

Kyllä Hopen keräyksessä on toiveitten hinta taso mennyt yli.En lahjoita mitään Hopen kautta kun on muitakin tahoja.Lahjoitin niile tavaraa jaettavaksi niin olikin ylläri sitten kirpparilla nähdä lahjoitukset myynnissä.Härskiä oli sekin kun uppo outo akka kaupungilla pikku lasten kanssa tunki ruikuttamaan miten oli taaperolle pyytänyt iphonea mutta ei saanut.Olisi saanut hyvät rahat myymisestä.Oli kuullut jostain että Hopelle antanut tavaraa niin tunki rahaa vaatimaan.En antanut.Neuvoin kirkolta hakemaan apua ja loppu lahjoitukset siihen.

Paljon niissä on mukana ollut myös todella vaatimattomia toiveita, se, että ap löysi vain överikalliita ei kerro mistään. 

Sitten pari asiaa toiveista, ei ole niin että köyhän lapsi saa toivoa vain vaatimattomia lahjoja. Eikä niin että perhe pitää itseään köyhänä koska ei ole varaa ostaa lasketteluvarusteita. Vaan köyhän perheen lapsi haluaisi lasketella ja toivoo siksi niitä, monessa paikassa on edelleen ns kymppitiistai jolloin pääsee muutamalla eurolla laskemaan kun on omat varusteet. Ne ovat toiveita, kenenkään ei ole niitä pakko toteuttaa mutta niitä on turha haukkua liian kalliiksi ja vaativiksi, antakaa lasten ja nuorten toivoa. 

Viime jouluna listassa oli jonkun heppatytön toive, ratsastuskypärä. Tallilla lainakypärät kuulemma tolkuttoman huonossa kunnossa ja olipa ne päässä selässäkin lennelty useampia kertoja, eli ei enää turvallisia. Entisena heppatyttönä halusin panostaa lahjaan, että saa sitten kerralla kunnollisen kypärän. Laitoin kypärään 150€ rahaa. Eiköhän se kypärä ollut tammikuussa tori.fi:ssä myynnissä ja myyjä ei ollut edes vaivautunut tekemään feikkiprofiilia vaan myi omalla nimellään sitä. (tiesin kun tyttö lähetti minulle kiitoskortin, terveisin "Mira ja Sanna Korhonen" Täytyy sanoa, että jälkeenpäin v*tutti aika huolella kun oma rahatilanne sairauden vuoksi huonontunut paljon. Eikä se toki sen lapsen vika ollut, ei saanut tyttö raasu lahjaa todennäköisesti kertaakaan käyttää kun kuvassa laput vielä kiinni (harva ostaa käytettynä juuri turvallisuusriskin takia) 

Ei se lastensuojelu köyhyydestä kerro. Tuttavaperheen tyttö lintsasi koulusta, kiskoi sidukkaa ja näpisteli kaupasta. Koulu teki lasun ja asiakkuus syntyi. Kyseinen neito sai ison kasan lahjoja vanhemmiltaan, kummeilta ja sukulaisiltaan. Ja sitten joulun jälkeen sossulta 50 e lahjakortin ja suklaarasian, joista postasi someen väheksyvän kommentin. Toivottavasti tuli edes hyvä joulumieli senkin lahjan antajalle...

Vierailija kirjoitti:

Viime jouluna listassa oli jonkun heppatytön toive, ratsastuskypärä. Tallilla lainakypärät kuulemma tolkuttoman huonossa kunnossa ja olipa ne päässä selässäkin lennelty useampia kertoja, eli ei enää turvallisia. Entisena heppatyttönä halusin panostaa lahjaan, että saa sitten kerralla kunnollisen kypärän. Laitoin kypärään 150€ rahaa. Eiköhän se kypärä ollut tammikuussa tori.fi:ssä myynnissä ja myyjä ei ollut edes vaivautunut tekemään feikkiprofiilia vaan myi omalla nimellään sitä. (tiesin kun tyttö lähetti minulle kiitoskortin, terveisin "Mira ja Sanna Korhonen" Täytyy sanoa, että jälkeenpäin v*tutti aika huolella kun oma rahatilanne sairauden vuoksi huonontunut paljon. Eikä se toki sen lapsen vika ollut, ei saanut tyttö raasu lahjaa todennäköisesti kertaakaan käyttää kun kuvassa laput vielä kiinni (harva ostaa käytettynä juuri turvallisuusriskin takia) 

Jospa kypärä ei sopinut tytölle? 

Älytöntä ostaa kypärä sovittamatta pelkän kokonumeron perusteella. Saman numeroisissa on isojakin eroja siinä, miten ne istuvat päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta että ihmiset rakastavat shoppailua niin paljon, että niiden lahjojen lisäksi, joita antavat läheisilleen, ovat valmiita vielä hankkimaan hyväntekeväisyyslahjoja tuntemattomille.

Niin ja olen vain pienituloinen ja realisti. Lahjoissa ei rassaa edes hinta, mutta se miettiminen ja kaupoissa kiertely. Ei jaksa.

Täällä päin Kuusi seisoi Prisman oviaukolla ja samalla kun menin ohi, otin kaksi lappua. toiveet oli selkeitä eikä vienyt aikaa siellä Prismassa sen kauempaa kuin muutenkaan. Lahjat tiputin Prisman infoon kun menin ulos. Ei tarvinnut kierrellä missään. Nopeaa ja helppoa. Olen joskus ollut samassa tilanteessa kuin nuo perheet nyt. Miksi en auttaisi,kun siihen pystyn.

Me ollaan viety aina joulupuu-keräykseen, missä muistaakseni ilmoitetaan vain ikä, sukupuoli ja minkätyyppiset lahjat saattaisivat kiinnostaa, ei siis suoria toiveita.

On ostettu omasta taloustilanteesta riippuen esim. taidevälineitä, legoja, ryhmä hau -pehmoja jne, joka joulu kaksi lahjaa.

Mä olen varmaan sitten poikkeuksellisen pihi ja itsekäs ihminen, kun en ole ikinä edes ajatellut osallistuvani tällaisiin lahjanostoihin tuntemattomille. Ihan keskituloinen olen, samoin mieheni, eikä tee mitenkään tiukkaa ostaa lahjoja perheelle, suvulle, kummilapsille sekä pikkumuistamisia lasteni opettajille, työkavereille, naapureille yms. Mutta jollekin tuntemattomalle monen kympin lelu jostain Prisman joulupuusta? En kyllä tunne ketään joka näitä ostelisi, ihan tältä palstalta olen oppinut että ihmiset nykyään yleisesti tällaista harrastavat.

Ps. Voin kyllä lahjoittaa nälkäpäiväkeräykseen, unicefille tms. Enkä myy netissä tai kirppiksillä lasten pieniä vaatteita, fillareilta, luistimia tai mitään muutakaan vaan lahjoitan suoraan johonkin keräykseen.

Leluista toivotaan Baby Born nukkea tai legoja... ei ihan halvimpia lahjoja nekään.

Vierailija kirjoitti:

Leluista toivotaan Baby Born nukkea tai legoja... ei ihan halvimpia lahjoja nekään.

Halvimmat legopaketit on alle kympin. Tosin vähän isomman ostaisin. Ja noilla leikitään paljon ja pitkään.

Mina tahtoa uus merssu, joko sina maksa tai kela maksa. Mina ajela uus merssu sina bussi tai metrro mina hymyila.

Minua hävettää olla suomalainen, mukamas hyvinvointivaltio. Miksi meidän hyvinvointivaltiossamme on leipäjonot, ja nälkää näkeviä lapsiperheitä?😢

Talousnero kirjoitti:

Täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Jo pitkään olen pitänyt Hope toimintaa vastuuttomana, koska koulureppujen ja joululahjojen keräyksessä vähävaraiset lapset opetetaan siihen, että kaikki saadaan ilmaiseksi. Olisi parempi opettaa, miten näitä asioita voi itse saada etenkin kalliimpien hankintojen kohdalla. Kehitysyhteistyössäkään ei jaeta enää leipää köyhille, vaan on menty syvemmälle juurisyihin. Nykyisin panostetaan investointeihin, jotka tarjoavat köyhille elinkeinon. Tätä ajattelua voisivat käyttää vaikka köyhien perheiden vanhemmat ohjatessaan jälkikasvunsa lahjatoiveita tai sit oikeasti lahjatoiveilla tulisi olla joku yläraja vaikka 30 e, jolloin kyseessä olisi hyvän mielen lahjoitus, eikä hyväntekeväisyyden nimissä harjoitettava hyväuskoisten ryöstö. Omalle lapsellenikaan en osta lahjoja, kuin vasta alesta. Saa oppia jo pienenä, ettei raha puussa kasva.

Tässä olisi ideaa - nuorille mahdollisuus ansaita palkkansa/lahjakorttinsa auttamalla Hope yhdistyksessä esim. tavaran lajittelussa. Tähän lahjoittaisin mieluummin rahaa kuin vastikkeettomiin lahjoihin.