Pöyristyin Hope-joululahjapuusta

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimesta tietämättömille: Olen perhetyössä sosiaalityöntekijänä ja kyllä siellä on harkinnan varaisia tukia. Suurin osa asiakkaista yrittää kiltistä pärjätä sillä mitä jaetaan mutta n. 10% on kriisitapauksia, joilla on kaikki maksusitoumukset ja kuljetustuet ylitetty ja silti joudutaan jostain tiskin alta kehittämään uusi harkinnanvarainen tuki, jolla voidaan kustantaa esim. klinikkajakso. Ei voida sanoa, että te ette enää saa yhteiskunnan tukea, koska olette tukenne jo tältä vuodelta käyttänyt. Vaikka lapsenne on nyt vielä loppuvuodesta itsemurha-altis! Pakkohan näille on maksaa sairaalakoulu ja kuljetukset, perheelle kriisiapua tukihenkilönä, vanhempien irtautumisviikonloppuna ja sisarusten kivana aktiviteettilomana.

Eikö tällaisille asiakkaille olis järkevämpää antaa talousopetusta, neuvottais kädestä pitäen mitä mihinkin on varaa käyttää ja mitä on varaa syödä ja tehdä? Kyllähän tuollaiset hassaa rahaa aina vaan kiihtyvämpään tahtiin kun huomaavat että sitä saa jatkuvasti lisää kun jaksaa vain itkeä. Rajojen asettaminen aikuisille olis tarpeellista usein. Itsemurhalla on helppo uhkailla, siinä heikompi avaa sen lompakkonsa ennemmin kuin ottaa riskin että ruumiita tulee. Eksäkin tätä kokeili minuun eron jälkeen. Viimein kyllästyin ja sanoin että anna mennä, meidän elämä helpottuu jos päästään sinusta eroon. Elää edelleen (piru vie) 20v myöhemmin.

En käsitä mitä kalliita lahjoja vieraille, tuntemattomille teineille täytyy ostaa. Jokainen antakoot omilleen mitä tahtoo. 

Eikö teinit tee enää tänä päivänä työtä ollenkaan`? Esim. omassa nuoruudessa kaikki kesät tehtiin töitä ja säästettiin kovasti. Itse ostettiin Levikset ja meikit.

Itse olen pienituloisesta, vähävaraisesta perheestä. Se auttoi sisukkaaksi ja sinnikkääksi, kun mitään ei saanut, jos ei tehnyt itse kovasti työtä asioiden eteen. Toki näin mitä kaverit saivat, mutta vanhemmat kertoivat rehellisesti ja avoimesti, ettei rahaa ole. Ymmärsin sen. En voinut olla heille vihainen siitä. Päinvastoin, opetti nöyräksi ja ahkeraksi. Vieläkään en ole rikas, mutta pärjään. Nykyään lapsille valehdellaan eikä kerrota totuutta ja koetetaan täyttää lasten kalliit toiveet. Se ei ole väärin, jos ne on varaa toteuttaa itse. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon niissä on mukana ollut myös todella vaatimattomia toiveita, se, että ap löysi vain överikalliita ei kerro mistään. 

Sitten pari asiaa toiveista, ei ole niin että köyhän lapsi saa toivoa vain vaatimattomia lahjoja. Eikä niin että perhe pitää itseään köyhänä koska ei ole varaa ostaa lasketteluvarusteita. Vaan köyhän perheen lapsi haluaisi lasketella ja toivoo siksi niitä, monessa paikassa on edelleen ns kymppitiistai jolloin pääsee muutamalla eurolla laskemaan kun on omat varusteet. Ne ovat toiveita, kenenkään ei ole niitä pakko toteuttaa mutta niitä on turha haukkua liian kalliiksi ja vaativiksi, antakaa lasten ja nuorten toivoa. 

Huoh!...nyt on siis kyse JOULULAHJOISTA joita oletettavasti lapset ja nuoret toivoo sieltä kuusenalta löytävänsä. Eli realistisia ja kohtuullisia lahjatoiveita voi oikeasti odottaa tapahtuvaksi. Ihan eri asia on sitten haaveet ja unelmat, jotka on yleensä suuria ja kalliita. Mitä järkeä on sanoa lapselle että voit toivoa ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä ja sitten nähdä pettynyt naama kun ei saakaan yhtään mitään? Kohtuullisella toiveella saa varmasti jotain, överillä jää nuolemaan näppejään. Ahneella on likainen loppu. Kuitenkin on kyse toisten hyväntekeväisyyden varassa vietetystä joulusta.

No niitä lappuja mitä tänään puussa katselin, oli äärimmäisen liikuttavia toiveita. Aluslakana teinille. Kosteusvoide teinille. Leikkirahaa pikkulapselle. Yksi taisi toivoa hupparia.

Oikeesti kyllä mietin missä yltäkylläisyydessä omat vesani joulunsa viettävät.

Ja joo, osallistutaan tänäkin vuonna.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä mitä kalliita lahjoja vieraille, tuntemattomille teineille täytyy ostaa. Jokainen antakoot omilleen mitä tahtoo. 

Eikö teinit tee enää tänä päivänä työtä ollenkaan`? Esim. omassa nuoruudessa kaikki kesät tehtiin töitä ja säästettiin kovasti. Itse ostettiin Levikset ja meikit.

Itse olen pienituloisesta, vähävaraisesta perheestä. Se auttoi sisukkaaksi ja sinnikkääksi, kun mitään ei saanut, jos ei tehnyt itse kovasti työtä asioiden eteen. Toki näin mitä kaverit saivat, mutta vanhemmat kertoivat rehellisesti ja avoimesti, ettei rahaa ole. Ymmärsin sen. En voinut olla heille vihainen siitä. Päinvastoin, opetti nöyräksi ja ahkeraksi. Vieläkään en ole rikas, mutta pärjään. Nykyään lapsille valehdellaan eikä kerrota totuutta ja koetetaan täyttää lasten kalliit toiveet. Se ei ole väärin, jos ne on varaa toteuttaa itse. 

Sun kannattaa kiertää kaukaa kaikki Hope-lahjapuut ja muut hyväntekeväisyyskohteet. Hyväntekeväisyys ja lahjoittaminen ovat sellaista toimintaa, jossa pyyteettömästi (ei esimerkiksi toivota vastalahjaa) annetaan hyvästä sydämestä ja ehkä siksi, että siihen on varaa. Asiaan ei kuulu lahjan saajan käytöksen päivittely tai toiveiden arvostelu. Hyväntekeväisyys ei sovi ihmisille, jotka takertuvat pikkuseikkoihin, toitottavat toimiaan maailmalle tai odottavat kiitollisuutta. Antamisen ilo on tärkein vaikutin.

Vierailija kirjoitti:

Miten niillä köyhillä on varaa mennä laskettelemaan? Etenkin niin usein, että sinne omat kamat tarvitsee. En ole koskaan lasketellut, mutta en ole pitänyt sitä erityisesti köyhien harrastuksena.

Eihän siihen tarvitse kuin mäen? Täällä päin ainakin ainoastaan rikkaat ja käyvät laskettelukeskuksissa. Niitä mäkiä kun on täällä muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vähävaraisia, ei köyhiä. Sosiaaliturva pitää siitä huolen. Vähävaraisissa on niitä, jotka valittavat, ja niitä jotka eivät valita.

Valittajat elävät siivellä ja imevät yhteiskunnan hyvinvoinnin itselleen tekemättä mitään. Siksi näihin hyväntekeväisyys joululahjoihin on turha antaa mitään. Ne menevät laiskoille valittajille. Ahkerat puurtajat ja elämän koettelevat ovat hiljaa eivätkä saa kuitenkaan mitään. Ei heille kukaan tule lahjoja jakelemaan. He tyytyvät vähempään ja purevat hammasta yhteen.

Olen aina ollut sitä mieltä että ne, jotka valittaa isoon ääneen, eivät ole köyhyyttä nähneetkään. Todellinen oikea köyhyys tai hätä on hiljaista! Joka ainoa kerta kun mediassa haastatellaan jotain köyhää, näen kymmeniä keinoja saada lisää rahaa tai säästää menoissa tuossa kodissa tai perheessä. Keinoja joita itse olen valittamatta käyttänyt ja käytän edelleen eikä tulisi mieleenkään itkeä julkisesti rahattomuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Leluista toivotaan Baby Born nukkea tai legoja... ei ihan halvimpia lahjoja nekään.

Miksi pitäisi olla halvimmasta päästä? Legot ja Baby Born nuket sentään kestävät eivätkä levähdä käsiin kuten monet halvemmat lelut.

Minä otin lapun missä toivottiin elokuvalippua ja ostin lisäksi popcorn- ja limskalahjakortin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun joululahjani tänä vuonna on reilu 46 000 € jonka olen tämän vuoden aikana teille lahjoittanut. Hyvää joulua!

Tarkoitat varmaan, että olet maksanut tuon verran veroja. Kunnioitettavaa sinänsä, mutta uskomatonta että aikuiset ihmiset luulevat että kaikki verorahat menevät suoraan "köyhien tukiin".

Perusvirsi on aina se että he elättävät laiskoja ja köyhiä eivätkä itse saa mitään :D Näppärästi unohtuu ne koulutukset ja edulliset sairaanhoidot ym. Tosiasiassa saavat itselleen takaisin suurimman osan veroeuroistaan. Sosiaalitukiin menee vain minimaalinen osuus. Pidättelen aina naurua kun joku kaupanmyyjä vikisee kuinka hän maksaa työttömien päivärahoja pienestä palkastaan. Ei reppana ymmärrä että itse saa toisten veroeuroilla maksettuja terveydenhoitopalveluja ja kolmelle lapselleen liki ilmaisen koulutuksen. Myyjän palkalla ja siitä otetulla verolla ei edes noita makseta itse.

Vierailija kirjoitti:

Me pyydettiin tänä vuonna apua hopelta.

Tai ei joululahjoja vaan kysyin löytyykö heiltä käytettynä villahaalaria ja jotain toppavaatetta. Ei oltu koskaan aiemmin kysytty mutta nyt tuli tiukka paikka ja kysyin. (Ei ollut sopivia kokoja eli ei saatu niitä)

Sitten tuli viesti että halutaanko hopelta joululahja ja jos halutaan niin laittakaa useampi toive per lapsi niin saa varmemmin jonkun toivomansa.

Pistin toiveiksi hygieniajuttuja, elokuvalippu, lahjakortti, baby bornille joku vaate, lapsille joku vaate, duploja, palapeli, luistimet.

Meillä 4 lasta ja ajattelin että nuo ovat kohtuullisia, kympin parin lahjoja paitsi luistimet jotka halvimmillaan noin 40 eurolla saa. Ajattelin että jos joku toteutuu niin hygieniatuotteita ja elokuvaliput. En uskonut että esim luistimia kukaan ostaa.

Tuli viesti että lahjat noudettavissa.

Olin ällikällä lyöty kun kassista löytyi 200 euron luistimet (luki lapussa että 200€)!! Iso paketti duploja, kaksi lahjakorttia yht 40 euroa, 4 leffalippua, palapeli, hygieniatarvikkeita sekä hiusjuttuja, baby bornille se vaate PLUS vielä baby bornin potta! Oli huppari yhdelle lapselle myös. Lisäksi vielä pidikkeet puhelimille. Olin aivan järkyttynyt ja todella kiitollinen. En malta odottaa lasten ilmeitä 😊 Itsekin vielä pystyin hankkimaan yhdet toiveet joka lapselle. Meidän joulu on pelastettu! En voi ymmärtää että joku voi ajatella vähävaraisten perheiden lapsia noin ihanilla lahjoilla! Saatiin todellakin enemmän kun toivottiin. Kaikki tulee käyttöön ja varsinkin ne luistimet! Ikinä olisi noin kalliita pystynyt itse ostamaan.

Kiitos ❤

Ensi vuonna pitäisi jo olla toinen tilanne ja silloin ostetaan itse joku lahja jollekin lapselle.

Ihmetyttää että miksi toiveena ei ollut sitä villahaalaria ja toppavaatetta jos niille oli kerran tarve.. ?

Auttaminen ja keräykset on toisaalta jees, itsekin osallistuin. Mutta sosiaalitoimi voisi kyllä enemmän puuttua niiden vanhempien toimiin joilla rahaa riittää kaikkeen turhaan, mutta ei 20€ saa vuodessa säästettyä lasta varten? Toki ei ole niiden lasten ja nuorten syy jos niillä on itsekkäät vanhemmat, ärsyttää vain että on niitä jotka hassaa rahansa turhuuksiin (alkoholi, tupakka mm) ja lapset jää siksi ilman. Kun on niitäkin ihmisiä jotka on vaikeassa tilanteessa väliaikaisesti mutta yrittävät kuitenkin. Tuntuu vain että harvemmat ovat niitä ja suuri osa piittaamattomia vanhempia joilla elämänhallintaongelmia. Jonkun toimen pitäisi silloin asiaan puuttua ettei ne lapset kärsisi, moni vanhempi voisi ne joululahjarahat tienata vaikka keräämäällä pari ämpäriä marjoja syksyllä ja myydä ne jos viitseliäisyyttä olisi. Moni oikeasti pienituloinen ei edes pyydä mitään.

Minua jaksaa ihmetyttää myös nämä "hygieniatuotteet". Siis toivooko iso joukko lapsia oikeasti shanpoota, pesuainetta, deodoranttia, hampaidenhoitovälineitä, terveyssiteitä jne. Oikeasti?? Vai mitä ihmettä tuo tarkoittaa?

Olen ymmärtänyt, että ensisijainen vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen perustarpeista: ruoka, hygienia, vaatteet. En siis koe noita hygieniatarvikkeita minään lahjoina, vaan perustarvikkeena jonka vanhempi huolehtii lapselleen.

Vai laitanko nyt oikeesti pakettiin Linna shampoota ja Libressejä?

Voisiko alkaa kehittämään Suomeen laajempaa edunvalvontajärjestelmää? Vanhukset ja kehiysvammaisethan saa edunvalvonnasta tietyn summan käyttörahaa, ne maksaa laskut ja vuokra ja pitää huolen että raha riittää.

Voisi olla vaikka 10 vuoden toimeentulotukiasiakkuuden jälkeen sos. toimi hakisi asiakkaalle esunvalvontaa. Tähän tietty tarvittaisiin lisää työntekijöitä (eikä heidän minusta tarvitse olla asianajajia), eli olisi myös työllistävä vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko alkaa kehittämään Suomeen laajempaa edunvalvontajärjestelmää? Vanhukset ja kehiysvammaisethan saa edunvalvonnasta tietyn summan käyttörahaa, ne maksaa laskut ja vuokra ja pitää huolen että raha riittää.

Voisi olla vaikka 10 vuoden toimeentulotukiasiakkuuden jälkeen sos. toimi hakisi asiakkaalle esunvalvontaa. Tähän tietty tarvittaisiin lisää työntekijöitä (eikä heidän minusta tarvitse olla asianajajia), eli olisi myös työllistävä vaikutus.

Niin. Ylimielisille paskiaisillekin tulisi kohtuullisen ajan (täysin typerän ja loppumattoman länkytyksen kuuntelemisen jälkeen)  kuluttua hakea edunvalvontaa. Eikä minustakaan tarvitse olla edes asianajajia.

Tähänkin- tietty- tarvittaisiin lisää työntekijöitä, eli sillä olisi myös työllistävä vaikutus.

Ongelma ei nyt ole niinkään niissä lapsissa, vaan Hope ry:ssä. Kyseisen firman toiminta pyörii paikallisten vapaaehtoisten voimin, mikä tarkoittaa sitä, että toiminta on juuri niin järkevää tai järjetöntä kuin ne vapaaehtoiset siellä, eikä mitään yhtenäisyyttä paikkakuntien välillä ole.

Missään ei esimerkiksi kerrota, milloin ja miten ja keneltä noita lahjatoiveita on kysytty. Onko kysytty nimenomaan lapsilta ja nuorilta ja erikseen juuri joululahjatoiveita, vai vanhemmilta, vai listattu vain perheen yleisiä tarpeita.

Oman paikallisen Hopemme toiminta on kouluttamattomien ja yksinkertaisten vapaaehtoisten hölmöyden vuoksi ainakin niin avutonta, että olen ajat sitten alkanut lahjoittaa muualle. Sääli, koska tarkoitus on kuitenkin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Leluista toivotaan Baby Born nukkea tai legoja... ei ihan halvimpia lahjoja nekään.

Legot on hintansa väärtejä. Eivätkä kyllä mitenkään tuhottoman kalliita, ellei ole kyse jostain erikoisesta tekniikkalegosetistä. Tarjouksia on paljon.

Älkää ostako jos on noin vaikeaa. En itsekkään osta, kun ei ole varaa muiden lapsille ostaa. Mutta sinänsä en ole tässä ketjussa mitään kovin kummallisia toiveita bongannut, ihan tavallisia lasten toiveita ja köyhät lapset tykkää ihan samalla tapaa baby björneistä ja merkkihuppareista kuin muutkin lapset. Pitäiskö niille muksuille nyt sitten tässäkin kohtaa teroittaa että "Ville Pekka sinä et saa toivoa Niken hupparia, kyllä Tokmannin huppari riittää kun köyhiä ollaan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun joululahjani tänä vuonna on reilu 46 000 € jonka olen tämän vuoden aikana teille lahjoittanut. Hyvää joulua!

Tarkoitat varmaan, että olet maksanut tuon verran veroja. Kunnioitettavaa sinänsä, mutta uskomatonta että aikuiset ihmiset luulevat että kaikki verorahat menevät suoraan "köyhien tukiin".

Perusvirsi on aina se että he elättävät laiskoja ja köyhiä eivätkä itse saa mitään :D Näppärästi unohtuu ne koulutukset ja edulliset sairaanhoidot ym. Tosiasiassa saavat itselleen takaisin suurimman osan veroeuroistaan. Sosiaalitukiin menee vain minimaalinen osuus. Pidättelen aina naurua kun joku kaupanmyyjä vikisee kuinka hän maksaa työttömien päivärahoja pienestä palkastaan. Ei reppana ymmärrä että itse saa toisten veroeuroilla maksettuja terveydenhoitopalveluja ja kolmelle lapselleen liki ilmaisen koulutuksen. Myyjän palkalla ja siitä otetulla verolla ei edes noita makseta itse.

Jokainen saa lapsilleen sen lähes ilmaisen koulun, lapsilisät ja neuvolapalvelut. Mutta kyllä sillä kaupanmyyjälläkin on se lakisääteinen työnantajansa maksama työterveyshuolto ja vakuutukset, ei hänen tarvi joka sairauden kohdalla turvautua kunnallisiin palveluihin. Minä nostan kyllä hattua kaikille kaupanmyyjille ja muille pienipalkkaisille jotka maksavat palkastaan suuret verot saamatta itse mitään varsinaisia tulonsiirtoja.

Tälläisten lahjoitusten kanssa kannattaa muistaa se ikävä totuus, että monet näistä perheistä jotka pyytävät tai käyvät hakemassa kalliimpia tavaroita myyvät ne myös sitten saman kuun aikana kirppareille jne.

Etenkin kun saa avaamattomassa paketissa, ja vaatteessa on vielä merkkilaput(saatika kalliimpaa merkkiä) tallella, niin voivat nyhtää normaali ostohinnan. Mihin se raha sitten menee perheellä, ei mitään tietoa. Luulisi kuitenkin perus sähkölaskujen, vuokran ja ruuan olevan hoidossa toimeentulotukien kautta. Eivät kaikki uudelleenmyyntiä tee, mutta huomattavan moni. Työn puolesta tätä kuitenkin tullut nähtyä useamman kerran tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi. 

Me on yritetty opettaa lapsi järkeväksi rahankäyttäjäksi. On ostettu myös kalliita lahjoja, mutta niistä on keskusteltu ja aika selväksi on tehty, että rahaa voidaan kyllä käyttää järkeviin toiveisiin. 

Kun lapsi täytti 13, mies ja appiukko ostivat hänelle yhteiseksi lahjaksi 600 euron iPadin. Minä pidin tätä ihan typeränä juttuna ja ihan liian kalliina lahjana noin nuorelle lapselle. Etenkin kun lapsi ei ollut koskaan sanonut, että haluaisi sellaisen! Sitten kun lapsi avasi lahjansa, voi sitä riemua! Olin ihan ihmeissäni ja kysyin lapseltakin, että onko hän sellaista halunnut kun ei ole koskaan puhunut siitä? Hän kertoi toivoneensa kyllä, mutta ei ollut sanonut sitä meille koska ei uskonut että ostettaisiin hänelle niin kallista lahjaa. Olin silti sitä mieltä, että liian kallis se oli. Mutta edelleen se on käytössä ja hyväkuntoinen kuuden vuoden jälkeenkin.

Eli lapsi oli unelmoinut kyllä, mutta koska tiesi toiveensa kohtuuttomaksi, ei sanonut sitä ääneen. Sama se oli itsellänikin kun olin nuori. Perheessä oli pienet tulot ja minä tiesin sen, joten tietenkään en esittänyt mitään lahjatoiveita joihin ei olisi ollut varaa. Toki harmittelin että sain niin paljon vähemmän kuin kaverit ja olin siitä surullinenkin, mutta en tietenkään sanonut sitä vanhemmille ääneen. Kyllä he varmaan itsekin tiesivät miltä se lapsista tuntuu kun on niukat lahjat, miksi turhaan kiertää veistä haavassa?