Se yksi, joka pääsi karkuun - kokemuksia?
Onko teillä muilla elämässänne yhtä erityistä ihmistä, joka jälkikäteen mietittynä olikin romanttisessa mielessä ihminen, josta olisi kannattanut pitää kiinni? Mietitkö tätä vielä vuosienkin päästä? Miksi suhteestanne ei tullut mitään?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Usein nämä karkuun päässeet ovat eksiä, mutta omani kanssa en koskaan edes aloittanut suhdetta. Hän oli vapaa, minä naimisissa. Jo ensimmäisellä tapaamisella hän loisti silmiini kirkkaampana kuin kukaan muu ihminen aiemmin. Suhteemme muuttui todella läheiseksi, tunteita heräsi molemmin puolin, mutta olosuhteet - lähinnä minun avioliittoni - estivät etenemisen.
Rakastan puolisoani, mutta tuossa yhdessä ihmisessä oli jotain aivan erityistä, jota en ole ennen kohdannut enkä tule koskaan enää kohtaamaan. En ole koskaan ollut samalla tavalla kotona kenenkään muun kanssa. Olen aiemminkin ihastunut suhteeni aikana, mutta en ikinä, koskaan elämässäni tuolla tavalla.
Nykyään olemme tahoillamme vakiintuneita, minä edelleen naimisissa, hän uudessa suhteessa. Kohdatessamme kipinät iskevät aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tiedostan, että on helppo haaveilla suhteesta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei siihen lopulta päätynyt. Vaikka sydämeen vieläkin sattuu, uskon, että näin on parempi - usein kovin intohimoiset suhteet myös päättyvät myrskyisästi.
Tuli jotenkin kaihoisa ja haikea fiilis, kun luin tämän! :( Kirjoitit niin kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Usein nämä karkuun päässeet ovat eksiä, mutta omani kanssa en koskaan edes aloittanut suhdetta. Hän oli vapaa, minä naimisissa. Jo ensimmäisellä tapaamisella hän loisti silmiini kirkkaampana kuin kukaan muu ihminen aiemmin. Suhteemme muuttui todella läheiseksi, tunteita heräsi molemmin puolin, mutta olosuhteet - lähinnä minun avioliittoni - estivät etenemisen.
Rakastan puolisoani, mutta tuossa yhdessä ihmisessä oli jotain aivan erityistä, jota en ole ennen kohdannut enkä tule koskaan enää kohtaamaan. En ole koskaan ollut samalla tavalla kotona kenenkään muun kanssa. Olen aiemminkin ihastunut suhteeni aikana, mutta en ikinä, koskaan elämässäni tuolla tavalla.
Nykyään olemme tahoillamme vakiintuneita, minä edelleen naimisissa, hän uudessa suhteessa. Kohdatessamme kipinät iskevät aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tiedostan, että on helppo haaveilla suhteesta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei siihen lopulta päätynyt. Vaikka sydämeen vieläkin sattuu, uskon, että näin on parempi - usein kovin intohimoiset suhteet myös päättyvät myrskyisästi.
Miehen näkökulmasta tuo on aika iso riekitekijä pariutumisessa, etenkin sen tyyppisen naisen kanssa joka tykkää seikkailla.
On miehiä joiden kanssa koetaan myrskyisiä tunteita - ja miehiä joiden kanssa mennään avioon, hankitaan asuntolaina ja harmaa Toyota Avensis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Usein nämä karkuun päässeet ovat eksiä, mutta omani kanssa en koskaan edes aloittanut suhdetta. Hän oli vapaa, minä naimisissa. Jo ensimmäisellä tapaamisella hän loisti silmiini kirkkaampana kuin kukaan muu ihminen aiemmin. Suhteemme muuttui todella läheiseksi, tunteita heräsi molemmin puolin, mutta olosuhteet - lähinnä minun avioliittoni - estivät etenemisen.
Rakastan puolisoani, mutta tuossa yhdessä ihmisessä oli jotain aivan erityistä, jota en ole ennen kohdannut enkä tule koskaan enää kohtaamaan. En ole koskaan ollut samalla tavalla kotona kenenkään muun kanssa. Olen aiemminkin ihastunut suhteeni aikana, mutta en ikinä, koskaan elämässäni tuolla tavalla.
Nykyään olemme tahoillamme vakiintuneita, minä edelleen naimisissa, hän uudessa suhteessa. Kohdatessamme kipinät iskevät aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tiedostan, että on helppo haaveilla suhteesta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei siihen lopulta päätynyt. Vaikka sydämeen vieläkin sattuu, uskon, että näin on parempi - usein kovin intohimoiset suhteet myös päättyvät myrskyisästi.
Miehen näkökulmasta tuo on aika iso riekitekijä pariutumisessa, etenkin sen tyyppisen naisen kanssa joka tykkää seikkailla.
On miehiä joiden kanssa koetaan myrskyisiä tunteita - ja miehiä joiden kanssa mennään avioon, hankitaan asuntolaina ja harmaa Toyota Avensis.
Ja nainen voi rakastaa kumpaakin miestä.
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Juu, kyllä on se yksi. Suhteesta ei tullut mitään, koska hän oli ainakin silloin naimisissa. Nykyisyydestä en tiedä. Tunne oli molemminpuolinen ja kaikki maailman asiat keskusteltiin läpi, mutta ei ikinä ylitetty mitään rajaa fyysisesti. Olemme molemmat niin kunnollisia, että hänen avioliittonsa esti sen, vaikka liitto ei voinutkaan hyvin. Vuosia on kulunut ja mietin häntä vieläkin. Jos hän on joskus vielä vapaana, niin ottaa varmasti yhteyttä.
Otsikon perusteella luulin että tämä liittyy Järvenpään sarjamurhaajaan, siltä siis yksi pääsi karkuun. "Eipä onnistunut tällä kertaa".
10 vuotta oli tällainen henkilö mielessä. Asuu nykyään Malmössä, kertoi että täällä on asiat hienosti ja tilanne on koko ajan menossa parempaan suuntaan -> ylitsepääsy tapahtui kuin kissan olisi laukaissut avaruuteen raketin selässä. :D
Onhan tuota tullut mietittyä kohta 30v:) Molemmat mietimme sitä yhä, olemme ystäviä ja pidämme edelleenkin vuosien tauon jälkeen yhteyttä. Tiedämme olevamme toisillemme suuret rakkaudet mutta ei vaan ollut rohkeutta lähteä nyt toisella kerrallakaan omista suhteista. Siksi vain kärvistellään.
Olen katkera. Menetimme niin paljon ihanaa näiden vuosien aikana. Olisin ottanut yhden huonon vuoden hänen kanssaan sen sijaan että edelleenkin arvomme mitä olisi voinut olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Toivottavasti yksi mies ajattelee minusta noin. En voi olla se, kenestä kirjoitat, koska kaikki yksityiskohdat eivät täsmää. Mutta sen haluan sanoa sinulle, että se some ei ole koko totuus. Mitä jos se nainen haluaisi pitää yhteyttä tai tavata edes yhden kerran ja kuulla nuo asiat sinulta? Mitä jos se toisi hänelle mielenrauhan ja onnellisuuden, se tieto että vaikka olisit jossain kaukana, niin sinäkään et ole unohtanut häntä?
Twin flame ja karmic relationship.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Olenkohan se minä? Tiesitkö, että näen, kuka katsoo mun Facebook-stoorit... ja sä katsot ne joka kerta.
Mutta aika kultaa muistot. Sitä paitsi sinä se sössit asiat ja vielä kahdesti. En minä. Takaisin ei ole paluuta.
Mun ensirakkaus valitettavasti riisti henkensä ennen kuin olin ehtinyt kertoa hänelle mun tunteista. Toki silloin olimme jo muutenkin eri kaupungeissa, aikuisia, minä olin jo naimisissa ja äiti. Hän kuitenkin oli Suuri Rakkauteni teininä, ja olin kuvitellut sen joskus voivani hänelle paljastaa.
En tiedä miksi asiat meni niin kuin meni, olin itse sellainen ”suosittu” tyttö ja hän tosi nörtti poika, olimme vanhempien takia tekemisissä ja siksi häneen tutustuin ja ihastuin. Erilaiset statukset esti jotenkin ”ryhtymästä mihinkään”, enkä ehkä kadu mitään elämässäni niin paljoa kuin tätä, en vaan osannut tossa tilanteessa toimia sydämen mukaan vaan pelkäsin omaa kiusatuksi tulemista ja siksi jotenkin salasin tunteeni. Älytöntä.
Aina vieraillessani vanhempieni luona kyselin mitä hänelle kuuluu ja käytiin kävelyllä hänen kodin ohi, ajattelin häntä jne. En tajua, hän oli jotenkin jokin osa elämässäni vaikka emme olleet tekemisissä. Aivan yhtäkkiä viime talvena tuli uutinen hänen itsemurhasta ja on ollut tosi vaikea tajuta tapahtunutta.
Tämä on ollut mulle opettavainen ja traaginen juttu, ei koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä ketään tai mitään. Ja omista tunteista kannattaa aina kertoa, voiko siinä muka todella hävitä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Usein nämä karkuun päässeet ovat eksiä, mutta omani kanssa en koskaan edes aloittanut suhdetta. Hän oli vapaa, minä naimisissa. Jo ensimmäisellä tapaamisella hän loisti silmiini kirkkaampana kuin kukaan muu ihminen aiemmin. Suhteemme muuttui todella läheiseksi, tunteita heräsi molemmin puolin, mutta olosuhteet - lähinnä minun avioliittoni - estivät etenemisen.
Rakastan puolisoani, mutta tuossa yhdessä ihmisessä oli jotain aivan erityistä, jota en ole ennen kohdannut enkä tule koskaan enää kohtaamaan. En ole koskaan ollut samalla tavalla kotona kenenkään muun kanssa. Olen aiemminkin ihastunut suhteeni aikana, mutta en ikinä, koskaan elämässäni tuolla tavalla.
Nykyään olemme tahoillamme vakiintuneita, minä edelleen naimisissa, hän uudessa suhteessa. Kohdatessamme kipinät iskevät aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Tiedostan, että on helppo haaveilla suhteesta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei siihen lopulta päätynyt. Vaikka sydämeen vieläkin sattuu, uskon, että näin on parempi - usein kovin intohimoiset suhteet myös päättyvät myrskyisästi.
Miehen näkökulmasta tuo on aika iso riekitekijä pariutumisessa, etenkin sen tyyppisen naisen kanssa joka tykkää seikkailla.
On miehiä joiden kanssa koetaan myrskyisiä tunteita - ja miehiä joiden kanssa mennään avioon, hankitaan asuntolaina ja harmaa Toyota Avensis.
Ja nainen voi rakastaa kumpaakin miestä.
Ei se paranna tilannetta. Ei kiinnosta olla se naisen Avensis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Olenkohan se minä? Tiesitkö, että näen, kuka katsoo mun Facebook-stoorit...
No höpöhöpö. Sellaista toiminnallisuutta ei ole Facebookissa. Sotket sen LinkedIn:iin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Toivottavasti yksi mies ajattelee minusta noin. En voi olla se, kenestä kirjoitat, koska kaikki yksityiskohdat eivät täsmää. Mutta sen haluan sanoa sinulle, että se some ei ole koko totuus. Mitä jos se nainen haluaisi pitää yhteyttä tai tavata edes yhden kerran ja kuulla nuo asiat sinulta? Mitä jos se toisi hänelle mielenrauhan ja onnellisuuden, se tieto että vaikka olisit jossain kaukana, niin sinäkään et ole unohtanut häntä?
Juuri näin, ainakin mulle oli tosi tärkeää kuulla, että olin todellakin merkinnyt jotain. Vaikka olenkin onnellinen nykyisessä suhteessani. Jotenkin vain asiat olivat jääneet kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Olenkohan se minä? Tiesitkö, että näen, kuka katsoo mun Facebook-stoorit...
No höpöhöpö. Sellaista toiminnallisuutta ei ole Facebookissa. Sotket sen LinkedIn:iin.
Kyllä facebook storysta näkee, kuka sen on katsonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Olenkohan se minä? Tiesitkö, että näen, kuka katsoo mun Facebook-stoorit...
No höpöhöpö. Sellaista toiminnallisuutta ei ole Facebookissa. Sotket sen LinkedIn:iin.
Kyllä facebook storysta näkee, kuka sen on katsonut.
Ei näe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, elämässäni oli nainen jonka päästin menemään. Harmittaa niin maan perkuleesti. Kemia oli välillämme voimakasta, nainen kaunis kuin mikä ja upea persoona. Molemmat vähän säikähti mitä tämä on ja asiat meni solmuun. Kyllä häntä edelleen ajattelen useinkin ja tiedän varmasti hänenkin ajattelevan minua sillä yhteys oli sellainen mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Molemmat olemme nykyisin perheellisiä ja naimisissa olevia, mutta kenties joskus törmäämme tämän naisen kanssa jota en ole voinut unohtaa.
Ps. Olen siis somesta katsellut tätä naista toisinaan ja halunnut varmistaa että hällä kaikki hyvin. Onnelliselta vaikuttaa joten en ole halunnut ottaa yhteyttä etten pilaa hänen elämää enkä omaakaan. Rakastan vaimoani todella paljon ja meillä on hyvä suhde, ihanat lapset etc.
MUTTA se entisen elämän nainen vaan kummittelee mielessäni usein.
Olenkohan se minä? Tiesitkö, että näen, kuka katsoo mun Facebook-stoorit...
No höpöhöpö. Sellaista toiminnallisuutta ei ole Facebookissa. Sotket sen LinkedIn:iin.
Kyllä facebook storysta näkee, kuka sen on katsonut.
Ei näe jos se on julkinen. Vain kavereille jaetuista näkee kaverit.
Itse jätin nuoruuden poikaystäväni, mutta nyt yhdeksän vuoden jälkeen ajattelen ettei olisi kannattanut erota. Nyt hän seurustelee toisen kanssa, joten ei auta muuta kuin lopettaa surkuttelu. Menetin nuoruuden kipuilun takia parhaan ystäväni, ja tuo poika oli vielä hulluna minuun. Hyvin osasin mokailuillani tuon hullaantumisen tuhota. :D
Up