Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et ole mustasukkainen?
02.12.2019 |
Syitä miksi et ole mustasukkainen. Voitko elää parisuhteessa ilman tuota ikävää vaivaa? Tuntuuko parisuhde kaverisuhteelta jos ei yhtään ole mustasukkaisuutta? Tälläisiä mietin.
Kommentit (172)
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kovin mustasukkainen, pääasiassa en ollenkaan koska luotan mieheeni. Kuitenkin joskus jos näen toisen naisen flirttaavan miehelleni edessäni niin pieni pistos tuntuu vaikkei mieheni flirttiin vastaa. Näin on käynyt esim. kaupassa kun kuljen kaukana miehestäni eikä toinen nainen ole nähnyt minua, 90 % ajasta ovat minua rumempia, joka lievittää mustasukkaisuutta.. Mutta muuten en ole, edes ajatus parinvaihdosta ei saa minua mustasukkaiseksi koska tiedän, ettei mieheni löytäisi parempaa. Tosin miehelle ajatus ei sovi ollenkaan.
Itsetuntoni on kunnossa. Aiemmissa suhteissa, ja nykyisenkin suhteen alkuvaiheilla, tunsin epävarmuutta itsestäni ja siitä ”kelpaanko” toiselle.
En usko että puolisoni pettäisi minua, mutta vaikka pettäisikin niin ei se mustasukkaisuus ja kyttääminen mitään auttaisI.
Ihminen on vapaa tekemään päätöksensä: jos hän haluaa jättää minut niin se on hänen päätöksensä. En tietenkään haluaisi että näin kävisi.
En ole mustasukkaista tyyppiä. Olen sitä mieltä, että jos mies haluaa minut vaihtaa, niin sitten se on niin, ei se asia mustasukkaisuudella miksikään muutu. Mies ei ole yli 20 vuoden suhteen aikana kyllä kertaakaan antanut myöskään aihetta. En itse voisi elää mustasukkaisen puolison kanssa. Minulla on paljon miespuolisia ystäviä, yhteistyökumppaneita ja asiakkaita, joiden kanssa vietän aikaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Elämästä ei tulisi mitään, jos näistä pitäsi vielä jonkun kanssa vääntää kättä. Mustasukkaisuus on mielestäni vastenmielinen piirre ihmisessä ja itselleni todellinen turn-off. Eli ei ole suhde mustasukkaisuuden puutteesta muuttunut kaverisuhteeksi todellakaan. Hyvä, terve itsetunto on seksikästä ja mustasukkaisuus on mielestäni osoitus huonosta itsetunnosta (=epäseksikästä).
Rakkautta ei voi pakottaa. Jos toinen haluaa lähteä, niin saa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en koe omistavani kumppaniani. Hän on täysin vapaa olemaan kanssani ja myös täysin vapaa lähtemään. Surullinen olisin toki, jos hän päättäisi lähteä, mutta se olisi oma asiani, ja tiedän kokemuksesta, että suurestakin surusta selviää kyllä.
Kyllä minä joissakin tilanteissa olen mustasukkainen. Esimerkiksi aikanaan, kun en vielä asunut nykyisen puolisoni kanssa yhdessä, hänen luonaan vieraili hänen pitkäaikainen naispuolinen ystävänsä. Olin mustasukkainen ajatellessani, kuinka he viettävät aikaa kahden kesken. Siitä on sittemmin puhuttu ja kun kerroin tunteistani, puolisoni (silloin vasta seurustelukumppani) lupasi, että jatkossa hän ehdottaa tuolle ystävälleen, että tämä vierailisi vain oman puolisonsa kanssa, ei yksin. (Puolison kanssa hänen piti silloinkin tulla, mutta puolisolle tuli yllättävä este, joten nainen matkusti yksin.)
Turhasta en osaa olla mustasukkainen eli en kuvittele mielessäni puolisoni pettävän minua. Meillä on molemmilla omia menoja, matkoja ja harrastuksia, eikä kumpikaan tuhlaa aikaansa turhaan mustasukkaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen oikeasti rakastunut on joiltain osin mustasukkainen. Tämä on fakta juttu
mies51v
En ymmärrä mustasukkaisuutta. Jos kumppani rakastaa minua ja haluaa minut, ei se silloin lähde säätämään muiden kanssa. Ja jos lähtee, se ei ollut tosissaan mun kanssa, tai on luonteeltaan niin p-ska, että en sellaista haluaisikaan. Hänellä on vapaus valita kenen kanssa haluaa olla, ja minulla myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa parisuhteessa arvot ja suunnat kohtaa joten tarvetta mustasukkaisuudelle ei ole.
En tiedä. Olen huomannut että ihmiset korvaavat niitä tärkeimpiäkin ihmisiä elämässään suhteellisen helposti, erotaan vuosien suhteista ja unohdetaan se joka joskus oli tärkeintä elämässä. Ollaan loppujenlopuksi vaan käymässä täällä, joten miksi kiintyä liikaa ja olla mustasukkainen jostain mihin ei voi itse vaikuttaa (toisen tunteet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olen vieläpä jossain määrin mustasukkaisuuteen taipuvainen, mutta miehestäni en ole tippaakaan mustasukkainen. Luultavasti se johtuu siitä, että meidän välillä on ollut alusta saakka valtavan voimakas tunne "siitä oikeasta". Mieheni ei myöskään ole koskaan antanut pienintäkään aihetta mustasukkaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mustasukkaisuutta. Jos kumppani rakastaa minua ja haluaa minut, ei se silloin lähde säätämään muiden kanssa. Ja jos lähtee, se ei ollut tosissaan mun kanssa, tai on luonteeltaan niin p-ska, että en sellaista haluaisikaan. Hänellä on vapaus valita kenen kanssa haluaa olla, ja minulla myös.
Olen kolmas kommentoija ja meillä on muuten täydellinen rakkaussuhde, mutta minulla on pari astetta miestäni korkeampi libido ja joudun mieheni kanssa rajoittamaan sseksin määrää ja laatua sille tasolle, jolla hän on tyytyväinen. Miestäni haluan ensisijaisesti ja seksimme on todella hyvää, mutta joistain haaveistani on vaikea luopua. Epärehellisyyteen ja pettämiseen en alkaisi enkä myöskään manipuloimaan tai satuttamaan miestä. Omiin tunnteisiini miestä kohtaan ei vaikuttaisi se vaikka hänellä olisi muitakin naissuhteita, mutta mieheeni sellainen avoimuus vaikuttais niin olen mieluummin ilman.
Hirveän ehdottomasti näihin asioihin vain suhtaudutaan ja yleistetään X:n tarkoittavan aina Y vaikka kyllähän yhtälö vaikuttaa siihen mitä X:n lisäämisestä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen oikeasti rakastunut on joiltain osin mustasukkainen. Tämä on fakta juttu
mies51v
Mietin juuri, että olenko rakastunut kumppaniini ollenkaan, koska ajatus miehestä toisen kanssa ei satu yhtään.
Kaikki ei koe romanttista mustasukkaisuutta, se piiri voi vaan puuttua päästä. Multa puuttuu.
En ole mustasukkainen.
Silloin on valinnut puolison oikein, jos se kelpaa muillekin.
Muut tyytykööt rumiluksiin, joita ei muut vie eivätkä kotoa karkaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä.
En tiedä, miksi en ole mustasukkainen.
No, silloin saatan olla, jos olen rakastunut ihmiseen, jota en saa ja hän onkin jonkun toisen kanssa. Mutta parisuhteessa en ole kyllä koskaan ollut mustasukkainen. Esim. jos joku muu osoittaa kiinnostusta kumppaniani kohtaan, niin en mä siitä mitenkään mustasukkaiseksi tule. No varmaan silloin tulisin, jos kumppani antaisi aihetta mustasukkaisuuteen, mutta en siis kehittele mitään outoja juttuja omassa päässäni enkä koe muita naisia uhkaksi itselleni, en mieti sellaisia että saattaisiko kumppani löytää paremman tms.
Meillä on vapaaehtoisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja valtavan suureen rakkauteen perustuva kahden aikuisen välinen parisuhde. Emme omista toisiamme. Mulla on itsetunto kunnossa. En ajattele kaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä pillun/kullin kautta. Se, että miehellä on elämässään muitakin ihmisiä, ei ole minulta pois millään lailla.
Siinä sulle syitä. Puuttuiko listasta joku olennainen?
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni ei ole yhden yhtä kertaa antanut aihetta minkäänlaiseen mustasukkaisuuteen. Joten miksi ihmeessä olisi sitten ollut?
Niin ja yhdessä jo 23 vuotta.