Onko miehestä johtuva lapsettomuus pätevä syy purkaa kihlaus?

Kihlauksen voi purkaa yksipuolisesti ihan mistä tahansa syystä. Ja kannattaa purkaa, jos tuntuu, että yhteinen tulevaisuus ei tee onnelliseksi. Ei tarvita mitään pätevää ja yleisesti hyväksyttyä syytä.

Enemmän minua alkoi askarruttaa, mikä olisi epäpätevä syy.

Eikö kihlauksen voi purkaa mistä tahansa syystä, ihan vaan vaikka sen takia, ettei hotsita enää?

Onko lasten hankkiminen ja parisuhde pakko yhdistää niin tiiviisti toisiinsa. Miksei voi ajatella, että ollaan joka tapauksessa yhdessä, ja jos nainen haluaa hankkia luovutetuilla siittiöillä lapsen itselleen niin se on hänen oma asiansa. Voisihan naisella olla lapsi jo ennen suhdettakin ja miehen olisi pakko sopeutua siihen, jos haluaa olla sen naisen kanssa. Ei miehen ole pakko ryhtyä lapsen isäksi jos ei halua ottaa sitä roolia.

Vierailija kirjoitti:

Me keskusteltiin kihlatun kanssa lasten hankinnasta. Hän jossain vaiheessa sanoi, että ei ole varma haluaako lapsia. Minä taas olen varma, että haluan, jos biologiset syyt eivät estä ja sitten kokeiltaisiin adoptiota. Sanoin selvästi, että meidän on pakko erota, jos mies ei halua lapsia, koska minä en halua olla ilman. Mies sitten tuli toisiin aatoksiin.

Tämä voi kuulostaa kiristämiseltä, mutta mielestäni se ei ole sitä. Tuo on niitä asioita, joissa ei oikein voi tehdä reiluja kompromisseja. Jos asia on sellainen, ettei kumpikaan voi joustaa, niin sitten ero on järkevin vaihtoehto. 

Eihän tuosta saa millään tavalla kiristämistä, kun toteaa ettei yhteiselämä tule onnistumaan jos on niin eriävät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on ehdoton omalta osaltaan, miksi ap ei saisi olla?

Ap voi halutessaan hommata lapsen vaikka ilman parisuhdetta, jos polte on kova. Tunnen yhden tällaisen naisen, hyväpalkkainen, koskaan ei ole valittanut yksinhuoltajuutta. Lapsen isä on sovitusti vastuusta vapaa. Mies hänellä on nyt ja hyvä parisuhde (ei lapsen isä, eikä miehellä omia lapsia).

Minusta mies on liian ehdoton, mutta jos tosiaan näin on, ei hänelle voi tulla yllätyksenä se, että ap on myös. Miksi vain toisen mielipiteellä on oikeus tulla kuulluksi ja huomioiduksi?

Eihän tuollaista ole kukaan väittänytkään? Vai olenko missannut jotain?

Tottakai molemmat saavat olla ehdottomia mielipiteensä kanssa. Ja silloin kaikkein järkevin vaihtoehto on erota. Eihän se varmaa ole, että ap siltikään saisi lapsia, mutta jos näkemykset ovat noin kaukana toisitaa, on parisuhdetta hankala jatkaa. Ja kun eivät ole naimisissa, niin eroprosessi on teknisesti helppo toteuttaa.

En purkaisi kihlausta pelkästään tuosta syystä. Tuskin olisin onnellinen ilman rakastamaani miestä, vaikka saisinkin kaipaamiani lapsia. Eri asia tietysti on jos en rakastaisikaan, mutta silloin lapsettomuus ei olisi ainoa syy kihlauksen purkamiseen vaan rakkauden puute olisi toinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on ehdoton omalta osaltaan, miksi ap ei saisi olla?

Ap voi halutessaan hommata lapsen vaikka ilman parisuhdetta, jos polte on kova. Tunnen yhden tällaisen naisen, hyväpalkkainen, koskaan ei ole valittanut yksinhuoltajuutta. Lapsen isä on sovitusti vastuusta vapaa. Mies hänellä on nyt ja hyvä parisuhde (ei lapsen isä, eikä miehellä omia lapsia).

Minusta mies on liian ehdoton, mutta jos tosiaan näin on, ei hänelle voi tulla yllätyksenä se, että ap on myös. Miksi vain toisen mielipiteellä on oikeus tulla kuulluksi ja huomioiduksi?

Eihän tuollaista ole kukaan väittänytkään? Vai olenko missannut jotain?

Tottakai molemmat saavat olla ehdottomia mielipiteensä kanssa. Ja silloin kaikkein järkevin vaihtoehto on erota. Eihän se varmaa ole, että ap siltikään saisi lapsia, mutta jos näkemykset ovat noin kaukana toisitaa, on parisuhdetta hankala jatkaa. Ja kun eivät ole naimisissa, niin eroprosessi on teknisesti helppo toteuttaa.

Ei tässä ole kukaan sanonut että on joku on niin väittänyt. Tuo on ihan oikeutettu ilmaan heitetty kysymys ap:lle, ajatellen hänen miestään, joka on ehdoton omassa mielipiteessään. Että ap voi pohtia asiaa myös tästä näkokannasta.

Eikö tässä ap kysynyt kommentteja? Vai onko täällä rajoitettu se millaisia kommentteja tai kysymyksiä mietittäväksi saa kirjoittaa?

Minä ainakin olen huomannut että joskus miehet ovat ehdottomia itse, mutta eivät välttämättä ymmärrä toisen ehdottomuutta, vaikka syy olisi yhtä järkevä kuin miehellä.

Tiedän tapauksen, jossa lapsettomuus on johtanut avioeroon. Tässä tapauksessa mies oli se, joka halusi lapsia ja nainen ei halunnut (eikä myöskään kyennyt hedelmättömyyssyistä). Avioeron jälkeen mies sai mitä halusi eli suurperheen, ja nainen löysi miehen, joka ei halunnut (lisää) lapsia. Kaikki voittivat.

Itse yrittäisin kuulostella sydäntäni eli löytää vastauksen kysymykseen, mitä haluan eniten. Ap haluaa selvästi eniten tulla äidiksi. Mutta jotkut pystyvät myös sopeutumaan lapsettomuuteen, mikäli kumppani on ns. voittamaton valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se on yleinen syy, jonka monet hyväksyy.

Itse ajattelen että puoliso on lasta tärkeämpi.

Varsinkin, kun sitä lasta ei ole vielä olemassakaan.

Ei voi sanoa että se olisi väärin, mutta en oikein ymmärrä sitä. Ihan kuin parisuhde olisi vain keino saada lapsia. Mistä voit tietää, että ylipäätään löydät jonkun toisen ja pääset kihlatustasi yli, ja kaiken lisäksi silloin kun olet vielä hedelmällisessä iässä. Ei elämää voi niin tarkkaan suunnitella.

Se ei pelaa joka pelkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se on yleinen syy, jonka monet hyväksyy.

Itse ajattelen että puoliso on lasta tärkeämpi.

Varsinkin, kun sitä lasta ei ole vielä olemassakaan.

Ja kun lasta ei vielä ole eikä ehkä koskaan tule olemaan, niin ei ole mitenkään mahdollista edes tietää, kumpi olisi tärkeämpi oikeasti.