Onko miehestä johtuva lapsettomuus pätevä syy purkaa kihlaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko kakaran saaminen on sinulle tärkeämpää kuin rakastamasi mies ja hyvä parisuhde? Olet kyllä melkoinen typerys.

Miehen asenne kertoo myös oman osansa. Jos kihlattu on hänen elämänsä ykkönen, niin luulisi hänen olevan valmis myönnytyksiin puolison hyväksi. Jyrkkä asenne vaihtoehtoja kohtaan kertoo, ettei näin ole.

Eli kysymys onkin: onko parisuhde oikeasti hyvä. Jos se on vain näennäisesti hyvä, niin kannattaako uhrata itsensä tällaiselle liitolle ja luopua unelmista. Huonon liiton kestävyys on sekin kyseenlainen. Vaikka valitsisi miehen, niin kestaisikö se kuitenkaan.

Lisää keskustelua miehen kanssa tulevaisuuden näkemyksistä, jotta asiaan tulee selvyys!

No jaa. Mielestäni miehen "jyrkkä asenne" ei välttämättä kerro mitään rakkauden määrästä tai sen puuttumisesta. Se kertoo pikemminkin siitä, että mies ei pidä lapsen saamista tai perheen perustamista kovin tärkeänä asiana. Mies kenties ottaisi mielellään vastaan biologisen lapsen, mutta koska sellaista ei tule, pystyy olemaan hyvin ilman. Ap näkee asian toisin: ap:n mielestä adoptiolapsikin olisi "oma", miehen mielestä ei. 

Ei tähän taida olla helppoa vastausta. 

Olen eri mieltä. Jos mies rakastaa puolisoaan, niin hän haluaa katsoa lapsiasiaa myös puolison näkökulmasta eikä pelkästään omasta näkökulmasta. Hän tulisi ymmärtää se, että jos lapset ovat puolisolle tärkeitä, niin silloin haluaa antaa puolisolle mahdollisuuden äitiyteen. Miehen jyrkkyys voi johtua tilanteen uutuudesta. Siksi on tärkeää keskustella asiat halki ennen päätöksiä.

En osaa arvioida vieraiden ihmisten parisuhteissa esiintyvää rakkauden määrää. Eiköhän tässä nyt ole lähinnä kyse erilaisista prioriteeteista ja erilaisista tavoitteista, ehkäpä jossain määrin jopa erilaisista arvomaailmoista. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että asiasta täytyy todellakin keskustella. On aiheellista kysyä, onko ap:lla ja hänen miehellään todellakin niin erilaiset tavoitteet ja arvot, että suhteen jatko on vaakalaudalla. 

Sitä en sitten osaa sanoa, pystyisikö "rakkaus" ratkomaan kaikki ongelma- ja ristiriitatilanteet.

Iso kiitos kaikille vastanneille. Sain toivomiani vastauksia tukemaan päätöstäni. Lähteminen tällaisen syyn takia ei kuitenkaan ole helppoa. Joku jopa ehdotti, että sanoisin syyksi jonkin muun, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ei kai auta kuin olla rehellinen.

Saan varmaan paskamaisen ämmän maineen ainakin lähipiirissäni, kun teen tällaisen päätöksen. Joku kuitenkin vilautti "erilaiset arvomaailmat" -korttia ja siihen minä nyt tartun. Kyse on todellakin erilaisista arvomaailmoista, koska mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ("nythän me voidaan loppuelämä reissata ja rällätä niin paljon kuin sielu sietää"), kun samaan aikaan minun sieluni haluaa jotain ihan muuta.

Ap

Pätevä syy? Tarvitaanko eroon yleispätevä syy, jonka kaikki voivat hyväksyä? Tarkoitatko oikeasti, että "eihän minua vaan aleta pitää kuzipäänä, jos teen näin"? 

Kumpi on tärkeämpää, oma maine vai mahdollisuus saada oma lapsi tulevaisuudessa? Jos mietit "pätevää syytä", niin rakkaudesta ei ainakaan ole kysymys sinun ja kihlattusi välillä.

Taas kerran osoitus siitä, että lapset tehdään itsekkäistä syistä. Minä minä minä haluan.

Et siis rakasta miestä.

Miksi haluat lapsen? Osaatko vastata tähän?

Ainakin se on yleinen syy, jonka monet hyväksyy.

Itse ajattelen että puoliso on lasta tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kysy tuollaista. Oikeasti. Kaikki antavat täällä neuvonsa sen mukaan, millaisen elämän itse haluaisivat. Et voi elää jonkun toisen haluamaa elämää. Sinun pitää tietää mitä itse haluat.

Lopullisen päätöksen teen minä itse, nyt vain kartoitan. Mietin paljonkin sitä, mitä muut minusta ajattelevat, varsinkin kun oma äitini on ilmoittanut mielipiteensä asiasta ja hänen mielestään minun pitäisi jäädä suhteeseen.

Ap

Miksi tällaista pitää kartoittaa? Miksi pitää murehtia noin paljon muiden näkemyksiä? 

Kyseessä on sinun elämä. Ja koska jälkikasvu on sinulle ilmeisesti hyvin tärkeää, niin sinun pitää nyt ihan itse puntaroida tilannetta. 

Muutenkin aloituksen muotoilu on outo. Ei ole mitään listaa "pätevistä" syistä erota. Se on ihan sinusta itsestä ja omista arvoista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Et siis rakasta miestä.

Miksi haluat lapsen? Osaatko vastata tähän?

Olen aina haaveillut perheestä, johon kuuluu myös lapsia. Haluan voida seurata läheltä, kun oma lapseni kasvaa ja kehittyy. Haluan olla äiti.

Rakastan avomiestäni, en muuten kai olisi kihlautunut hänen kanssaan, mutta hän ei tule lainkaan vastaan, mikä vähän (eikä ihan vähänkään) karistaa rakkautta. Alamäki on jo alkanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Iso kiitos kaikille vastanneille. Sain toivomiani vastauksia tukemaan päätöstäni. Lähteminen tällaisen syyn takia ei kuitenkaan ole helppoa. Joku jopa ehdotti, että sanoisin syyksi jonkin muun, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ei kai auta kuin olla rehellinen.

Saan varmaan paskamaisen ämmän maineen ainakin lähipiirissäni, kun teen tällaisen päätöksen. Joku kuitenkin vilautti "erilaiset arvomaailmat" -korttia ja siihen minä nyt tartun. Kyse on todellakin erilaisista arvomaailmoista, koska mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ("nythän me voidaan loppuelämä reissata ja rällätä niin paljon kuin sielu sietää"), kun samaan aikaan minun sieluni haluaa jotain ihan muuta.

Ap

Tämä asenne on kyllä omituinen. Eli ihmiset ovat valmiit pysymään sellaisessa liitossa (tai jopa menemään naimisiin), jossa heillä on huono olla, kunhan oma maine ei mene? Ei ihmekään, että tämäkin palsta on täynnä katkeraa tilitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso kiitos kaikille vastanneille. Sain toivomiani vastauksia tukemaan päätöstäni. Lähteminen tällaisen syyn takia ei kuitenkaan ole helppoa. Joku jopa ehdotti, että sanoisin syyksi jonkin muun, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ei kai auta kuin olla rehellinen.

Saan varmaan paskamaisen ämmän maineen ainakin lähipiirissäni, kun teen tällaisen päätöksen. Joku kuitenkin vilautti "erilaiset arvomaailmat" -korttia ja siihen minä nyt tartun. Kyse on todellakin erilaisista arvomaailmoista, koska mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ("nythän me voidaan loppuelämä reissata ja rällätä niin paljon kuin sielu sietää"), kun samaan aikaan minun sieluni haluaa jotain ihan muuta.

Ap

Tämä asenne on kyllä omituinen. Eli ihmiset ovat valmiit pysymään sellaisessa liitossa (tai jopa menemään naimisiin), jossa heillä on huono olla, kunhan oma maine ei mene? Ei ihmekään, että tämäkin palsta on täynnä katkeraa tilitystä.

Kiteytit nyt tässä ketjussa toistuneen pointin hyvin. Mutta kai sitä ihminen on niin laumaeläin, että sitä miettii ja puntaroi tarkoin valintojaan myös lauman näkökulmasta.

Ap

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itselleni lapset ovat olleet aina tärkeitä. Ei ole miehen puolelta reilua kieltää sinulta näin tärkeää asiaa elämässä, kuin oma perhe. Kaikki eivät tosin halua adoptoida yms. Tai ei kaikille lapset ole muutenkaan tärkeä asia elämässä.

Jos haluat lapsia, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa, kuin etsiä toinen mies. Näin olisin tehnyt itsekin. Tämä on erittäin painava syy erota.

Sanoisin että se, että olet täällä palstoilla kyselemässä 'pätevästä syystä' purkaa kihlaus, on jo sinällään pätevä syy purkaa kihlaus.

Jos mies on ehdoton omalta osaltaan, miksi ap ei saisi olla?

Ap voi halutessaan hommata lapsen vaikka ilman parisuhdetta, jos polte on kova. Tunnen yhden tällaisen naisen, hyväpalkkainen, koskaan ei ole valittanut yksinhuoltajuutta. Lapsen isä on sovitusti vastuusta vapaa. Mies hänellä on nyt ja hyvä parisuhde (ei lapsen isä, eikä miehellä omia lapsia).

Minusta mies on liian ehdoton, mutta jos tosiaan näin on, ei hänelle voi tulla yllätyksenä se, että ap on myös. Miksi vain toisen mielipiteellä on oikeus tulla kuulluksi ja huomioiduksi?

Vierailija kirjoitti:

Iso kiitos kaikille vastanneille. Sain toivomiani vastauksia tukemaan päätöstäni. Lähteminen tällaisen syyn takia ei kuitenkaan ole helppoa. Joku jopa ehdotti, että sanoisin syyksi jonkin muun, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ei kai auta kuin olla rehellinen.

Saan varmaan paskamaisen ämmän maineen ainakin lähipiirissäni, kun teen tällaisen päätöksen. Joku kuitenkin vilautti "erilaiset arvomaailmat" -korttia ja siihen minä nyt tartun. Kyse on todellakin erilaisista arvomaailmoista, koska mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ("nythän me voidaan loppuelämä reissata ja rällätä niin paljon kuin sielu sietää"), kun samaan aikaan minun sieluni haluaa jotain ihan muuta.

Ap

Oletko varma, ettei mies ole käynyt vetämässä salaa piuhoja poikki? Tuo vähän viittaa siihen, ettei mies edes oikeasti haluaisi lapsia. Vaikka en nyt tiedä AP:n ikää niin kolmikymppinen, joka haluaa rällätä loppuelämänsä ei todennäköisesti olisi edes kovin kummoinen isä. JSSAP!

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran osoitus siitä, että lapset tehdään itsekkäistä syistä. Minä minä minä haluan.

Mistä muista syistä lapsia sitten pitäisi tehdä??

Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin joko jompikumpi muuttaa mieltää tai erotaan. Ei kihlautuminen ole mikään loppuelämänsitoumus, vaan kuten kaikki muukin omassa elämässäsi. Mieltään voi muuttaa koska tahansa.

Eihän adoptio tai lahjoitetut solut ole ainut vaihtoehto.

Kokeilkaa ensin muita hoitoja (inseminaatio yms) ja mieti eroa vasta, jos nekään eivät tuota tulosta.

Minä olen se, joka mainitsi "erilaiset arvomaailmat". Olen sitä mieltä, että ihmiset saavat erota ihan mistä syystä tahansa.

Muistuttaisin kuitenkin siitä, että et välttämättä löydä ihan heti itsellesi sopivaa miestä, joka haluaa lapsia. Elämässä ei muutenkaan kaikki mene niin kuin toivoo. En nyt halua lannistaa, mutta tästä miehestä eroaminen ei takaa sitä, että saisit lapsen tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Iso kiitos kaikille vastanneille. Sain toivomiani vastauksia tukemaan päätöstäni. Lähteminen tällaisen syyn takia ei kuitenkaan ole helppoa. Joku jopa ehdotti, että sanoisin syyksi jonkin muun, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ei kai auta kuin olla rehellinen.

Saan varmaan paskamaisen ämmän maineen ainakin lähipiirissäni, kun teen tällaisen päätöksen. Joku kuitenkin vilautti "erilaiset arvomaailmat" -korttia ja siihen minä nyt tartun. Kyse on todellakin erilaisista arvomaailmoista, koska mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ("nythän me voidaan loppuelämä reissata ja rällätä niin paljon kuin sielu sietää"), kun samaan aikaan minun sieluni haluaa jotain ihan muuta.

Ap

Jos miehen asenne on oikeasti tuollainen, ettei vaikuta hirveästi lapsia edes halunneen, niin siitä vaan. Ja syyn voi sanoa ihan suoraan, lapsen haluaminen tai haluamattomuus on isoimpia asioita elämässä.

Mutta ehkä miehen kommentit kuuluvat vain tähän vaiheeseen, kun hän on itsekin saanut vasta tietää, ettei voi saada biologisia lapsia? Yrittää keksiä hyviä puolia siitä mitä on, eikä ole vielä sopeutunut ajatukseen, että mahdollinen lapsi ei olisikaan hänen geneettinen jälkeläisensä. Jos on muuten hyvä mies, antaisin ehkä vielä aikaa miehelle. Mieli voi muuttua. Ellet ole jo siinä iässä, että on kiire yrittää lasta, jos lapsen haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kysy tuollaista. Oikeasti. Kaikki antavat täällä neuvonsa sen mukaan, millaisen elämän itse haluaisivat. Et voi elää jonkun toisen haluamaa elämää. Sinun pitää tietää mitä itse haluat.

Lopullisen päätöksen teen minä itse, nyt vain kartoitan. Mietin paljonkin sitä, mitä muut minusta ajattelevat, varsinkin kun oma äitini on ilmoittanut mielipiteensä asiasta ja hänen mielestään minun pitäisi jäädä suhteeseen.

Ap

Palaa hiekkalaatikolle kasvamaan.