Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anna mun kaikki kestää, kliseet jouluavustuksia hakevista pitää sittenkin paikkaansa!
30.11.2019 |
Tällä palstalla näkee aina näitä aloituksia rahaa ja avustuksia krokotiilinkyyneleet silmissä kerjäävistä naisista, joilla kuitenkin varaa ripsipidennyksiin, tatuointeihin ja kynsihuoltoihin. Olen aina pitänyt tarinoita vahvasti liioiteltuina. Kunnes!
Törmäsin erääseen tuttavaan eilen kaupassa. Vuolaasti kiitollisuudesta kyynelehtien (hieno roolisuoritus) kertoi kuinka oli hakenut ja saanut ruoka- ja raha-avustuksia useammaltakin taholta, kun ei ollut rahaa ruokaan eikä mihinkään, vaikka koko vuoden kituutellut vähillä rahoilla ja myynyt mm. kodin irtaimistoa saadakseen kolmelle pienelle lapselleen puuroa pöytään. Lapsillekin oli selitetty, kuinka nyt ei ole varaa käydä missään, kesällä eivät päässeet edes huvipuistoon vaikka lapset niin olisivat toivoneet. Ja oli sydäntä särkenyt kieltää tämä huvi kun kaikki muut käyvät ulkomailla (ketkä muut, ei olla mekään käyty) Ja lasten toivoessa pääsyä Hesburgeriin hampurilaisille, oli tämä neuvokas äiti itse kotona tehnyt hampparit ja ranskikset tienpientareilta kerätyillä tyhien pullojen palautusrahoilla. Kun on niin raha tiukalla.
Kummasti on tällä äiteellä silti varaa käydä JUURI niissä kliseisissä kynsi- ja ripsihuolloissa (siis ihan oikeasti!) ja myös useammassa konsertissa käynyt itsekseen vuoden aikana (kyllä, kotiintultuani stalkkasin ja näkyi julkisia kuvia Facebookissa, juoma virrannut ja tupakka palanut, yhdessä kuvassa esittelee jopa uutta tatuointiaan, siis todella, en keksi näitä) Eikä mitkään ilmaiskonsertit kyseessä!
En voinut vastustaa kiusausta osoittaa pitkiä tekokynsiään ja ripsiään että eikö näihin palaneilla rahoilla olisi jo saanut puurot ja hampurilaisetkin, sain vastaukseksi itkua ja syyllistystä miksi köyhää kiusaan ja enkö suo minkäänlaista iloa hänelle kurjaan elämään vaan olisin viemässä tuhkatkin pesästä. Itkun, mulkoilun ja sättimisen säestämänä poistui paikalta huutaen että kai minulla on nyt hyvä mieli.
Ei ole, olen raivoissani tällaisista ihmisistä. Olisi varmaan avustuksille ollut parempikin kohde.
Ja tässä ehdotukseni: avustusten sijaan jonkinlaista taloustaito-opetusta ihmisille!!!
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
Esim diakonian ostositoumuksissa lukee tämä. No, mitä tekee elämämkoululainen? Kysyy kaljapurkki kourassa kuuluuko tämä elintarvikkeisiin. Kun hänen suureksi hämmästyksen selvitetään ettei kuulu niin ostaa suklaata ja yhden einespitsan. Tarpeeseen meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dfsfdsf kirjoitti:
jep, minusta ne, jotka oikeasti ovat joutuneet ahdinkoon, vakavan sairauden yms myötä, kärvistelevät yleensä hiljaa itsekseen. Ei sillä, että se olisi oikea tapa, mutta siinä se ero on. Fiksut ihmiset, joilla vai käy shitti tuuri versus ne, joilla elämän hallinta on aina vähän niin ja näin. Toinen näistä harvoin nousee avustuksilla pohjamudista, kun ei vaan ole järkeä erottaa oikeita ratkaisuja vääristä.
(Ulkoiset) erot: Tatuoinnit, ylipaino, suuri lapsiluku, rakennekynnet + irtoripset, -hiukset, luonnoton järkkymeikki, yms. pinnalliset itseään korostavat/koristavat turhakkeet. Eli huono itsetunto. Velkaa pikavippejä, työttömyyttä. Impulsiivinen käytös, jota ei pysty aikuisenakaan hallitsemaan.
Luonnollisen näköinen (eli terve itsetunto), tavallinen suomalainen työssä käyvä, jos vain jotain työtä asuin paikkakunnalla on tarjolla, ei velkaa, asuntovelkaa lukuunottamatta. On kiinnostunut muustakin kuin itsestään ja ulkonäöstään, harrastuksia ja pitkäikäisiä ystävyyssuhteita.
Näin minä scannaan avustuskohteet, jos mahdollista. Jep olen kyynistynyt, turhautunut ja karsinoin nykyään ihmiset, myönnän. Minusta virheistä pitää ottaa opikseen, mutta nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Jokainen avustakoot ihan mitä tykkää omilla rahoillaan. Meidän veronmaksajien veroeurojen levittely onkin sitten toinen asia.
No tota... Luokittelet nyt ihmisiä ulkonäon mukaan aivan kuten jotkut miehet: tatuointi, vähän räväkämmän näköinen ja tupakanpoltto - huono nainen, vaikka uskollisuus ja moraali ei riipu tatuoinneista. Kehoittaisin myös varovaisuuteen siinä että luottaa tavalliseen ja kunnolliseen ulkonäköön. Myös nämä voivat olla huijareita, luottotiedot menneet ja vaikka pillerikoukussa. Se tatuoitu voi olla se pienituloinen työteliäs. Tiedän muuten pari eläkeläistä jotka käyvät leipäjonossa vaikka ei olisi pakko ja laittautuvat köyhän näköiseksi.
Kunhan sanoin. Itsellä ei tatuointeja tai lisukkeita, ei ikinä tarvetta sossuapuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tuntisin itseni huijatuksi, jos minun lapsille tarkoittamallani avustuksella olisi ostettu äidille hajuvettä ym, vaikka se olisikin halvinta marketlaatua.
Juuri tuosta syystä lahjoittaisin mieluummin laatikollisen leluja kuin lahjakortin.
Kouluissa ei taloustaitoja opeteta, vaan mm. yhteiskuntaopin tunneilla historianopettajat opettavat politiikkaa ym. Niitäkin nuoria on paljon, jotka eivät ole tienneet toimeentulotuen olemassaolosta vaan ovat ottaneet pikavippejä tiukassa tilanteessa.
Kouluissa ei todellakaan opeteta tästä yhteiskunnasta mitään eikä miten se konkreettisesti toimii. Opiskelija poikani paikkautta hampaansa Mehiläisellä kun ei ollut koskaan kuullutkaan että meillä on julkinen ja yksityinen terveydenhuolto. Sitten soitti vihaisena minulle kun oli joutunut maksamaan kolmatta sataa euroa lohjenneesta hampaastaan paikanpäällä. Ei ollut ikinä tullutkaan mieleen että poikani ei tällaista asiaa olisi tiennyt.
Tarkoitatko, että et ollut vienyt lastasi edes pienempänä julkiselle hammaslääkärille? Huostaan lapsesi olisi pitänyt ottaa, kun olet noin surkea äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
Totta, hyvän kotikasvatuksen saanut pärjää elämässä paremmin, mutta, kun peruskoulun ideana on se, että kaikki saavat samat lähtökohdat, niin on totta, että opetussuunnitelmaan pitäisi liittää normi elämäntaitoja.
Menee nyt vähän offtopik...
Enkä nyt tarkoita tätä pientä detaljia, ettei olisi huomattu kertoa, että julkiselta puolelta saa (saako?) hammashoitoa.
Kun lukiosta valmistuu nuoria, joilla on mm. pitkä matematiikka, mutta joilla ei ole perus it-taitoja, jollei ole valinnut niitä lisäkursseina, niin jotain on pahasti pielessä. Tarkoitan Microsoft Offisea tai vast., siis Excel, Word, PowerPoint yms. ei opetussuunnitelmassa. Toki oppivat nämä hetkessä, mutta olin ihmeissäni.
Opetussuunnitelman laatijat, tervetuloa alas norsunluutornista, tutustumaan tavalliseen suomalaiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
No ei, jos muuten valitetaan lasten ruuan puutetta. Konsertit on luksusta, ja ok, jos on ylimääräistä rahaa. Ei muuten. Onko tämä oikeasti joillekin vaikea asia ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemani "köyhä yh lähihoitaja", jolla ei ole koskaan mihinkään varaa on 50kg ylipainoinen, pitää useita kertoja vuodessa tupperi/partylite/mitä vaan kotikutsuja, leipoo lähes päivittäin kalliista aineksista jotain mussutettavaa (tyyliin banoffeeta, Kinder piirakkaa). Jännästi siihen krääsään ja mässyyn on aina varaa. Neljä lasta, joista kolme erityislapsia. Niin ja niitä lemmikkejäkin löytyy.
Osallistuu kaikkiin, ihan kaikkiin, fasessa vastaan tuleviin kilpailuihin, jos vaikka jotain sais ilmaiseksi.Onhan se kauheeta! Lihava ja leipoo. Sitten vielä lemmikksejä. Ja kehtaakin osallistua kilpailuihin.
Erityislapsia vielä! Ja LÄHIHOITAJA. Sekin vielä.
Huono ihminen.
Eli juuri tyypillinen käsi ojossa kaikkea kerjäävä "köyhä". Jättäisi ne mässyt leipomatta ja krääsät ostamatta niin olis varaa jouluna lapsille lahjoihin. Mikä pakko on tehdä neljä tenavaa jos ei ole varaa niitä elättää. Kolme erityislasta on kunnalle, valtiolle, meille veronmaksajille todella iso ja turha kuluerä. Miten onkin, että kolme erityislasta on sattunut samalle mammalle?
Siis nyt ihan oikeasti?! Väitätkö että ihmiset tahallaan hankkivat vaikka autismin kirjoon kuuluvia lapsia? Voi sattua ihan paremmissa piireissäkin että 2 lasta ja kummallakin vaikka hahmotushäiriö. Avioeroakaan ei aina osaa ennustaa.
Uuniinko laittaisit? Kuluerä? Käsittämättömiä viestejä. Tai sitten olet trolli:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jsdfldsfs kirjoitti:
Totta, hyvän kotikasvatuksen saanut pärjää elämässä paremmin, mutta, kun peruskoulun ideana on se, että kaikki saavat samat lähtökohdat, niin on totta, että opetussuunnitelmaan pitäisi liittää normi elämäntaitoja.
Menee nyt vähän offtopik...
Enkä nyt tarkoita tätä pientä detaljia, ettei olisi huomattu kertoa, että julkiselta puolelta saa (saako?) hammashoitoa.
Kun lukiosta valmistuu nuoria, joilla on mm. pitkä matematiikka, mutta joilla ei ole perus it-taitoja, jollei ole valinnut niitä lisäkursseina, niin jotain on pahasti pielessä. Tarkoitan Microsoft Offisea tai vast., siis Excel, Word, PowerPoint yms. ei opetussuunnitelmassa. Toki oppivat nämä hetkessä, mutta olin ihmeissäni.
Opetussuunnitelman laatijat, tervetuloa alas norsunluutornista, tutustumaan tavalliseen suomalaiseen elämään.
Tutustu itse siihen opetussuunnitelmaan. Siellä on sekä yhteiskuntaoppi, että tvt, joissa nämä molemmat aihepiirit opetetaan. Mutta kaikkia ei kiinnosta.
jsdfldsfs kirjoitti:
Totta, hyvän kotikasvatuksen saanut pärjää elämässä paremmin, mutta, kun peruskoulun ideana on se, että kaikki saavat samat lähtökohdat, niin on totta, että opetussuunnitelmaan pitäisi liittää normi elämäntaitoja.
Menee nyt vähän offtopik...
Enkä nyt tarkoita tätä pientä detaljia, ettei olisi huomattu kertoa, että julkiselta puolelta saa (saako?) hammashoitoa.
Kun lukiosta valmistuu nuoria, joilla on mm. pitkä matematiikka, mutta joilla ei ole perus it-taitoja, jollei ole valinnut niitä lisäkursseina, niin jotain on pahasti pielessä. Tarkoitan Microsoft Offisea tai vast., siis Excel, Word, PowerPoint yms. ei opetussuunnitelmassa. Toki oppivat nämä hetkessä, mutta olin ihmeissäni.
Opetussuunnitelman laatijat, tervetuloa alas norsunluutornista, tutustumaan tavalliseen suomalaiseen elämään.
Kaikki toivomasi on opetussuunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
No ei, jos muuten valitetaan lasten ruuan puutetta. Konsertit on luksusta, ja ok, jos on ylimääräistä rahaa. Ei muuten. Onko tämä oikeasti joillekin vaikea asia ymmärtää?
Ei ole vaikea ymmärtää. Siis jos hakee vaikka jouluapua, on kelvollinen vain ellei ole Koskaan käynyt konsertissa tai hankkinut tai tehnyt jotain muuta "luksusta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
No ei, jos muuten valitetaan lasten ruuan puutetta. Konsertit on luksusta, ja ok, jos on ylimääräistä rahaa. Ei muuten. Onko tämä oikeasti joillekin vaikea asia ymmärtää?
Ei ole vaikea ymmärtää. Siis jos hakee vaikka jouluapua, on kelvollinen vain ellei ole Koskaan käynyt konsertissa tai hankkinut tai tehnyt jotain muuta "luksusta".
Nyt ei ole ihan lukutaito ja ymmärrys sinulla kohdillaan. Miten niin koskaan hankkinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
No ei todellakaan toimi mitkään tekstit. Esimerkiksi HOK-elannon lahjakortit asiakas vetää itse kortinlukijasta läpi, ja ainoa mitä niillä ei voi ostaa on Veikkauksen pelit.
Nämä on näitä oman elämänsä Vicky Pollardeja. Tosin joku täällä sanoi ettei uskalla lisääntyä just sen takia ettei muutu Vickyn kaltaiseksi äipäksi xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
No ei, jos muuten valitetaan lasten ruuan puutetta. Konsertit on luksusta, ja ok, jos on ylimääräistä rahaa. Ei muuten. Onko tämä oikeasti joillekin vaikea asia ymmärtää?
Ei ole vaikea ymmärtää. Siis jos hakee vaikka jouluapua, on kelvollinen vain ellei ole Koskaan käynyt konsertissa tai hankkinut tai tehnyt jotain muuta "luksusta".
Pitäisi antaa jokin vakuus, että en ole käynyt konsertissa tai kampaajalla. En tuhlaa roskaruokaan tai käytä alkoholia. Sitten voisi avunharkitsija selata kaikki profiilit ja etsiä rikoksia.
Ei voi avustaa. Tuokin mamma leipoi kinderkakkua ja näyttää olevan kuva vuodelta 2016 Tammerfestistä.
Että kehtaakin hakea jouluapua.
Näyttää olevan vielä ylipainoinen. Että itselle on riittänyt rahaa ruokaan.
Se on selvä, että apua hakevan on oltava nöyrä ja nuhteeton. Pitää näyttää tavalliselta. Ei saa meikata ja tukka pitää itse leikata. Jos pyytää avustusta, voidaan yhdessä julkisesti arvioida. Onko tarpeeksi nöyrä ja vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
Esim diakonian ostositoumuksissa lukee tämä. No, mitä tekee elämämkoululainen? Kysyy kaljapurkki kourassa kuuluuko tämä elintarvikkeisiin. Kun hänen suureksi hämmästyksen selvitetään ettei kuulu niin ostaa suklaata ja yhden einespitsan. Tarpeeseen meni.
Ostositoumus on aivan eri asia kuin lahjakortti.
Taloustaidon voisi siis pistää pakolliseksi näitä avustuksia hakeville, aikuisille menisi ehkä paremmin perille kuin yläasteikäisille.
Kurssi voisi kestää vaikka kuukauden. Jokainen pitäisi tämän ajan kirjaa tuloistaan ja menoistaan, ja ne käytäisiin yhdessä analysoiden läpi. Laskettaisiin, paljonko esim. yksi tupakka-aski päivässä tekee vuodessa (2920 €) Ja paljonko 50 € ripsihuolto kerran kuukaudessa tekee vuositasolla (600 €)
Opeteltaisiin vertailemaan hintoja kaupoissa. Miettimään mikä on kohtuullisesti ja tarpeeksi, tarvitseeko itse esim. kolmet farkut vai onko niitä hankittava kymmenen paria.
Tarvitseeko asunnossa olla uusimmat huonekalut vai voisiko vanhaa tuunata tai päivittää sisustustavaraa vain vaikka joka toinen vuosi.
Tehtäisiin yhdessä edullista ja ravitsevaa kotiruokaa.
Mietittäisiin yhdessä, tuleeko se onni ja autuus elämään kuluttamalla ja ostamalla, vai löytyisikö muutakin mistä nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Se riippuu ihan tismalleen siitä, miten lasten asiat ovat. Kun ne kerran on tehnyt, on niistä vastuussa, ja lapset menevät aina aikuisen tarpeiden (ja "tarpeiden") edelle. Ihan turha laskeskella muutoin, miten usein voi tehdä sitä ja sitä ja hankkia yhtä ja toista itselleen. Lapset ensin ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
On, jos yhtä aikaa sanoo, ettei ole varaa lasten tarvitsemiin juttuihin. Ei ole, jos lasten asioihinkin on varaa.
Saisiko käydä jossain joka kolmas vuosi vai ei koskaan?
Edelleenkin kysyin että pääsekö ne lapset joskus johonkin ja onko heidän liikaa saada joskus jotain vai onko vaan äidin oikeus uhriutua kun hänellä on niin kamala elämä.
Siis ei koskaan.
No ei, jos muuten valitetaan lasten ruuan puutetta. Konsertit on luksusta, ja ok, jos on ylimääräistä rahaa. Ei muuten. Onko tämä oikeasti joillekin vaikea asia ymmärtää?
Ei ole vaikea ymmärtää. Siis jos hakee vaikka jouluapua, on kelvollinen vain ellei ole Koskaan käynyt konsertissa tai hankkinut tai tehnyt jotain muuta "luksusta".
Pitäisi antaa jokin vakuus, että en ole käynyt konsertissa tai kampaajalla. En tuhlaa roskaruokaan tai käytä alkoholia. Sitten voisi avunharkitsija selata kaikki profiilit ja etsiä rikoksia.
Ei voi avustaa. Tuokin mamma leipoi kinderkakkua ja näyttää olevan kuva vuodelta 2016 Tammerfestistä.
Että kehtaakin hakea jouluapua.
Näyttää olevan vielä ylipainoinen. Että itselle on riittänyt rahaa ruokaan.
Se on selvä, että apua hakevan on oltava nöyrä ja nuhteeton. Pitää näyttää tavalliselta. Ei saa meikata ja tukka pitää itse leikata. Jos pyytää avustusta, voidaan yhdessä julkisesti arvioida. Onko tarpeeksi nöyrä ja vaatimaton.
Kuulostat ainakin sopivan röyhkeältä näpäyttelijältä että pistä vaan hakemusta menemään jos tuolta kiukkuhöyryltäs pystyt osaripädiäs käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
Esim diakonian ostositoumuksissa lukee tämä. No, mitä tekee elämämkoululainen? Kysyy kaljapurkki kourassa kuuluuko tämä elintarvikkeisiin. Kun hänen suureksi hämmästyksen selvitetään ettei kuulu niin ostaa suklaata ja yhden einespitsan. Tarpeeseen meni.
Ostositoumus on aivan eri asia kuin lahjakortti.
Ihan totta? Saaks sillä kaljaa?
Alue: Aihe vapaa
Aloinpa tässä miettiä et koska olen ostanut ITSELLENI jotain kivaa.... ööö vuos sitten käsilaukun, aitoa nahkaa jotta kestää 10vuotta, koska mulla ei ole ollut yhtäkään uutta laukkua ikinä. Ikää 39v. Tänä vuonna ostin käsintehdyn lasipallon itselleni synttärilahjaks, hinta 20€.
Ja meidän perhe on ihan hyvä tuloinen. Kampaajalla en käy edes joka vuosi. Vaatteita ostan kun edelliset rikki.
Lapsiin ne kaikki rahat menee, mut väliäkö sillä.