Anna mun kaikki kestää, kliseet jouluavustuksia hakevista pitää sittenkin paikkaansa!

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttä eniten avustusjärjetöt- ja yhdistykset. Esim. Apuna avustus ry:llä tuntuvat samat perheet pyörivän kuukaudesta toiseen, toiset jopa vuodesta toiseen. Mitään elämänhallinnallisia vinkkejä ei saa antaa vaan yp ärähtää heti. Yhdistyksen nettisivuilla lukee, että emme elätä ketään vain tilapäinen apu ja silti ne samat perheet siellä pyörii. 

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Ja nämä tuntuvat olevan niitä perheitä, joissa yli 4 lasta, joista suurin osa erityislapsia ja yllätys yllätys, äiti on yh.

Eilen selasin yhtä avunpyyntöryhmää Facebookissa ja siinä kaikki oli ihan omalla profiilillaan. Mun mielestä ne oli ihan tavallisen näköisiä äitejä (isiä ei juurikaan näkynyt). Ei mitään tekoripsiä tai vastaavaa ollut näkyvissä. Se oli joku apua vähävaraisille tms. 

Vierailija kirjoitti:

Me saamme ruoka lahjakortin, ruokakassin ja lapsille paketit. Olemme työssä käyviä, pitkät urat, asunto- ja autovelka on. Tulemme toimeen, mutta aina pitää laskea, laskea, laskea. Nälkää emme juurikaan näe, ravinto voisi olla parempilaatuista eli kalliimpaa. Vaikka pärjäämme, otan ilolla vastaan nuo avustukset. Muutaman päivän saamme elää niin, että jääkaapissa taatusti on jotakin jokaiselle, kauppaan ei mene rahaa, joten sen voi käyttää kunkin lapsen yhteen päätoiveeseen. Kaikki vanhemmat tietävät, että toiveita on aina enemmän kuin yksi, mutta kaikkia ei tietenkään voi toteuttaa. En ole wt, Kouvola, Porvoo tai mitään muutakaan. Keskiluokkainen tavallinen perhe.

Kuulostat ihan eduskuntalaiselta, "kaikkea on, mutta lisää pitää saada omaan taskuun".

En allekirjoita sitä, että köyhyys olisi periytyvää. Vaikka olenkin köyhästä ja isosta perheestä, olen itse pinnistellyt keskituloiseksi käymällä kouluja ja elämällä sääteliäästi. Kun vuosi sitten jäin eläkkeelle, tuloni putosivat roimasti. Nyt maksan vielä asuntolainaa ja suunnittelen tarkkaan menoni. Pidän budjettia ja selaan taas vuosien jälkeen tarjouslehtiä - ja juoksen tarjousten perässä:) Aikuisten lasteni kanssa sovittiin, että tänä jouluna emme osta toisillemme enää lahjoja. Se helpotti suuresti. Korean joulupöydän pystyn kattamaan ja syömään hyvin, mutta sen jälkeen taas pihistellään.  Se herättää karttamaan kaikkea turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttä eniten avustusjärjetöt- ja yhdistykset. Esim. Apuna avustus ry:llä tuntuvat samat perheet pyörivän kuukaudesta toiseen, toiset jopa vuodesta toiseen. Mitään elämänhallinnallisia vinkkejä ei saa antaa vaan yp ärähtää heti. Yhdistyksen nettisivuilla lukee, että emme elätä ketään vain tilapäinen apu ja silti ne samat perheet siellä pyörii. 

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Ja nämä tuntuvat olevan niitä perheitä, joissa yli 4 lasta, joista suurin osa erityislapsia ja yllätys yllätys, äiti on yh.

Toisaalta eikö tilastojen mukaan mene niinkin, että mikäli perheeseen syntyy erityislapsia niin nainen suurella todennäköisyydellä päätyy yksinhuoltajaksi. Mies voi valita haluaako jäädä katsomaan apinasirkusta, nainen ei.

Vierailija kirjoitti:

Muut ymmärrän mutta tatuoinnit otetaan kerran ja maksetaan kerran. Ne ovat sen jälkeen ihossa kiinni vaikka olisi miljonääri tai rutiköyhä.

Ensin vissiin pitäis hoitaa laskut, ruuat ja muut perusjutut lapsille.

Sitten voi hankkia tatuointinsa jos rahaa jää. Ei niin, että eka hankitaan tatuointi ja loppuihin kerjätään rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloinpa tässä miettiä et koska olen ostanut ITSELLENI jotain kivaa.... ööö vuos sitten käsilaukun, aitoa nahkaa jotta kestää 10vuotta, koska mulla ei ole ollut yhtäkään uutta laukkua ikinä. Ikää 39v. Tänä vuonna ostin käsintehdyn lasipallon itselleni synttärilahjaks, hinta 20€.

Ja meidän perhe on ihan hyvä tuloinen. Kampaajalla en käy edes joka vuosi. Vaatteita ostan kun edelliset rikki.

Lapsiin ne kaikki rahat menee, mut väliäkö sillä.

Niinpä, hyvätuloinen perhe täälläkin, viimeksi ostin itselleni uudet farkut koska viimeisiin ehjiin alkoi tulla reikä haaroväliin. Näillä pärjään jouluun asti niin että hieman risat on jalassa kun ehjät pyykissä, jouluksi lupasi yksi sukulainen toiset farkut. Kampaajalla kävin vuosi sitten joulukuussa, nyt mietin menisikö taas vai odottaisko toisen vuoden, raitoja otan vuoden parin välein, leikkaan itse kotona omat ja muiden perheenjäsenten hiukset. Toki meillä on keskivertoa hienompi asunto ja velaton auto, tällaiseen ei meilläkään olisi varaa jos tulot pistettäisiin välittömiin mielitekoihin kuten irtoripset tai lasten kalliit merkkivaatteet. Toki saa priorisoida varankäyttönsä, jos vaikka irtoripset on tärkeämmät kuin auto niin jokainen päättää itse mihin panostaa, mutta kyllä lasten välttämättömät tarpeet tulee listalla ensimmäisenä jos niitä lapsia on hankkinut.

Miksi et korjaa niitä farkkuja? Ei ole vaikeaa, olen mies ja korjaan usein rikkoutuneita vaatteitani. Parsin jopa villasukkia, eilen parsin kaksi villapaitaan tullutta reikää.

Kyllä minulta nuo mainitsemasi korjaukset onnistuu ja moni muukin, mutta haarovälistä ohueksi kuluneita farkkuja en osaa siististi korjata. Jos sinä osaat niin kerro mullekin miten koska elvyttäisin nuo farkut mielelläni, ovat muutoin ihan lempparit. Kangas on joustavaa mikä vaikeuttaa korjaamista.

Googlaa huomaamaton farkkujen paikkaus, farkkujen korjaus huomaamattomasti, näin korjaat farkut, housujen paikkaus, opettele paikkaamaan reikä farkuissa...

Löytyy kuvallisia ohjeita, youtube-ohjeita yms, valitse itsellesi paras tapa. Lempifarkkujen elämää kannattaa pidentää! :)

Puuvillafarkut on helpompi korjata kuin elastaania sisältävät.

Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina nämä "eikö köyhällä saa olla mitään iloa elämässään" -kommentit. Ikään kuin ilo tulisi vain ja ainoastaan rahalla maksettavista asioista.

Itsekin elän työmarkkinatuella. Toki olen parisuhteessa, ja puoliso käy töissä, joten tilanteeni on siinä mielessä hyvä. Mutta ylimääräistä rahaa ei ole. En silti koe, että elämässäni ei olisi iloa: minun iloni tulee metsästä, mummun emäntäkoulunaikaisilla resepteillä leipomisesta (tulee parempaa ja halvempaa kuin nykyaikaisilla resepteillä), lukemisesta, siitä että laitan päivällisen valmiiksi kun mies tulee kotiin. Pienistä asioista.

Olen elänyt sitäkin elämää missä käydään oopperassa ja ostellaan kalliita hajuvesiä. Ei minun elämäni sen onnellisempaa tai iloisempaa ollut silloin, oikeastaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut ymmärrän mutta tatuoinnit otetaan kerran ja maksetaan kerran. Ne ovat sen jälkeen ihossa kiinni vaikka olisi miljonääri tai rutiköyhä.

Ensin vissiin pitäis hoitaa laskut, ruuat ja muut perusjutut lapsille.

Sitten voi hankkia tatuointinsa jos rahaa jää. Ei niin, että eka hankitaan tatuointi ja loppuihin kerjätään rahat.

Onko jotenkin vaikea ymmärtää, että se tatuointi on otettu ehkä 18v kun ei ole lapsista vielä tietoakaan? Sitten kun niitä lapsia tulee, pitäisikö se tatuointi poistattaa? Se vasta kallista lystiä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta en kyllä ymmärrä, miten esim. kolmen alaikäisen erityislapsen työtön YH ei saa suomessa rahoja riittämään ja järjestettyä lapsille joulua, sillä toimeentulotuen perusosa on heille jo 1412 euroa/kk. ( Tuo summa siis jää elämiseen vuokran, sähkön, lääkärilaskujen ja lääkkeiden yms. jälkeen) Lisäksi harkinnanvaraisena tukena voi sosiaalitoimistosta pyytää lasten vaatteisiin, harrastusmaksuihin, leireihin ja vaikka pesukoneeseen. Vaatteita voi käyttää ja kierrättää isoimmalta pienemmälle ja lelut yms. voi jakaa.Lisäksi vammaistukea hän saa 92-416 euroa/kk per lapsi.

Siis oikeasti saako kolmen lapsen yh 1412 verojen jälkeen käteen? Vaikka olisi terveitä lapsia? Mulla on käytettävissä kolmen lapsen yh:na juurikin tuon verran lainanlyhennyksen jälkeen per kk ihan palkasta ja ei tulis mieleen itkeä köyhyyttä. Vaikka maksan tuosta sähköt ja lääkärikäynnit yms ihan itse. Jokaisella lapsella on harrastuskin ja itse uin ja käyn salilla. Ainiin lapsilisät tulee joilla saan maksettua nuorimman hoitomaksun mutta eiköhän työttömälle nuokin makseta jos lykkää lapsensa hoitoon?

Tämä on vialla suomalaisessa järjestelmässä. Työssäkäyvän pitäisi mielestäni aina pärjätä paremmin kuin työelämän ulkopuolella olevan. Nythän kouluttamaton yh-vanhempi, jolla on useampi lapsi toteaa, että töihin ei kannata mennä. Tulot ja elintaso ovat samaa luokkaa kuin pienipalkkaista työtä tekevällä yh-vanhemmalla. Työssääyvän arki on vaan huomattavasti hankalampaa aikataulujen ja esim. päivähoitoon kuljettamisten vuoksi.

No, täytyy olla todella lyhytnäköinen jos ajattelee ettei kannata mennä töihin. Ensinnäkin jos elää toimeentulotuella, ei voi koskaan säästää. Työssäkäyvä voi, voi siis kartuttaa pikkuhiljaa varallisuuttaan. Voi maksaa asuntolainaa pois sen sijaan että Kela maksaisin vuokran. Jonain päivänä asuntolaina on maksettu ja rahaa on yhtäkkiä enemmän käytössä, ja sen voi sitten taas säästää jne.

Puhumattakaan siitä kun jäädään eläkkeelle... Toiselle on kertynyt jotain eläkettä, toiselle ei. Jatkaa siis toimeentulotuella hamaan hautaan?

On myös hyvin typerää tuudittautua siihen uskoon että sosiaalietuudet tulevat olemaan tällä tasolla ad infinitum.

Lyhytnäköistä on myös antaa lapsilleen kestämätön elämisen malli. Sellainen, missä ei ponnistella, aseteta tavoitteita ja mennä eteenpäin elämässä.

Toisaalta, eihän näitä elättiluonteella varustettuja kukaan varmaan palkkaisikaan. Tuskinpa niillä on mitään sellaisia ominaisuuksia tai osaamista mistä olisi työelämässä hyötyä, ja tuolla luonteella ja älynlahjoilla ei osaamista varmaan edes pysty hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita sitä, että köyhyys olisi periytyvää. Vaikka olenkin köyhästä ja isosta perheestä, olen itse pinnistellyt keskituloiseksi käymällä kouluja ja elämällä sääteliäästi. Kun vuosi sitten jäin eläkkeelle, tuloni putosivat roimasti. Nyt maksan vielä asuntolainaa ja suunnittelen tarkkaan menoni. Pidän budjettia ja selaan taas vuosien jälkeen tarjouslehtiä - ja juoksen tarjousten perässä:) Aikuisten lasteni kanssa sovittiin, että tänä jouluna emme osta toisillemme enää lahjoja. Se helpotti suuresti. Korean joulupöydän pystyn kattamaan ja syömään hyvin, mutta sen jälkeen taas pihistellään.  Se herättää karttamaan kaikkea turhaa. 

Ymmärräthän myös, että sinun kokemuksesi köyhyyden periytyvyydestä on tutkimuksen valoissa se poikkeus säännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttä eniten avustusjärjetöt- ja yhdistykset. Esim. Apuna avustus ry:llä tuntuvat samat perheet pyörivän kuukaudesta toiseen, toiset jopa vuodesta toiseen. Mitään elämänhallinnallisia vinkkejä ei saa antaa vaan yp ärähtää heti. Yhdistyksen nettisivuilla lukee, että emme elätä ketään vain tilapäinen apu ja silti ne samat perheet siellä pyörii. 

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Ja nämä tuntuvat olevan niitä perheitä, joissa yli 4 lasta, joista suurin osa erityislapsia ja yllätys yllätys, äiti on yh.

Toisaalta eikö tilastojen mukaan mene niinkin, että mikäli perheeseen syntyy erityislapsia niin nainen suurella todennäköisyydellä päätyy yksinhuoltajaksi. Mies voi valita haluaako jäädä katsomaan apinasirkusta, nainen ei.

Ihan yhtälailla nainen voi valita! Mitään ei ole pakko. Ja jotkut naisetkin lähtee lätkimään, tiedän 2 äitiä, jotka ovat lähteneet ja jättäneet miehen ja lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa köyhistä yh:ista käyttää vähiä rahojaan kauneuteen, koska toivoo houkuttelevansa sillä tavoin miehen rinnalleen elättämään perhettä.

Harva myöskään haluaa näyttää köyhältä. Kyllähän keskiluokkaisetkin elävät yli varojensa, kun ostavat osamaksulla autot, matkat ja huonekalut. 

Mä sain aikoinaan työttömänä ihan sopuhintaan sopivat vaatteet kirpparilta. Pitihän työhaastatteluihin olla siististi pukeutunut. Joten ei se ulkonäköön panostaminen paljoa maksa. En ole vielä miestä nähnyt joka juoksee irtoripsien ja rakennekynsien perässä

Huoh mua ahdistaa aina työhaastattelut, kun kaikki vaatteet aina enemmän tai vähemmän kulahtaneita.. värit haalistuu pesussa ja käytössä. Harvoin löydän kirpparilta sopivaa vaatetta itselleni tai se on työn ja tuskan takana. Yleensä ei löydä ikinä silloin, kun tarvitsee jotain. Pitäs saada uusi talvitakki, mutta niiden hinnat huitelee satasissa aikuisilla ja vielä niin vaikea löytää oikean kokoista ja mallista. Niin kiva mennä haastatteluun ja näyttää ihan spurgulta tai keppikerjäläiseltä.. mielestäni köyhilläkin oikeus ostaa uusia tavaroita ja joskus jotain erikoisempaa. Aivan käsittämätöntä. En ole ikinä edes kehdannut hakea jouluavustuksia, vaikka tänä vuonna varmasti saisinkin, jos hakisin. Niin se hirveä tupakoiva äiti, joka apua joskus käy ihan iltaa viettämässä. Niin ei tämä mitään elämää ole tämä köyhänä eläminen. Köyhyys periytyy valitettavasti. Olen monesti vain toivonut kuolemaa. Että näin.. parempihan se ilmeisesti olisi näiden parempi osaisten kannalta, niin että me kurjat loisijat kuoltaisiin. Säästyisivät nekin rahat heille fiksuihin hankintoihin, jotka he ovat ansainneet, kun pitivät jonkun turhan puheen ilmaston muutoksesta.

Juuri tulin Prismasta, ja ei siellä ollut montakaan takkia, jonka hinta huitelisi satasissa.  Olisi varmaan jotain pienempää, mistä kannattaisi ensin haaveilla, kuin satasten takki, kunnes saa työpaikan, jossa on tosi hyvä palkka. Mutta älä huoli, moni meistä aikanaan köyhistä on lopulta päässyt työn syrjään kiinni, ja olisi ehkä varaa ostaa se satasten takkikin, mutta se ei oikeastaan tunnu niin tärkeältä, kun halvemmallakin tarkenee.

Vierailija kirjoitti:

Me saamme ruoka lahjakortin, ruokakassin ja lapsille paketit. Olemme työssä käyviä, pitkät urat, asunto- ja autovelka on. Tulemme toimeen, mutta aina pitää laskea, laskea, laskea. Nälkää emme juurikaan näe, ravinto voisi olla parempilaatuista eli kalliimpaa. Vaikka pärjäämme, otan ilolla vastaan nuo avustukset. Muutaman päivän saamme elää niin, että jääkaapissa taatusti on jotakin jokaiselle, kauppaan ei mene rahaa, joten sen voi käyttää kunkin lapsen yhteen päätoiveeseen. Kaikki vanhemmat tietävät, että toiveita on aina enemmän kuin yksi, mutta kaikkia ei tietenkään voi toteuttaa. En ole wt, Kouvola, Porvoo tai mitään muutakaan. Keskiluokkainen tavallinen perhe.

Mitä tämä on? Miksi ihminen, joka ”pärjää” omasta mielestäänkin ihan kivasti hakee ja saa avustusta? Keskiluokkainen perhe, jonka niukkuus on itseaiheutettua asunto- ja autolainoilla. Mit vit, en ymmärrä. Samanlaista ylikuluttamista ja omia valintoja nuokin ovat kuin tekotukka ja irtoripset, mittakaava vain on eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saamme ruoka lahjakortin, ruokakassin ja lapsille paketit. Olemme työssä käyviä, pitkät urat, asunto- ja autovelka on. Tulemme toimeen, mutta aina pitää laskea, laskea, laskea. Nälkää emme juurikaan näe, ravinto voisi olla parempilaatuista eli kalliimpaa. Vaikka pärjäämme, otan ilolla vastaan nuo avustukset. Muutaman päivän saamme elää niin, että jääkaapissa taatusti on jotakin jokaiselle, kauppaan ei mene rahaa, joten sen voi käyttää kunkin lapsen yhteen päätoiveeseen. Kaikki vanhemmat tietävät, että toiveita on aina enemmän kuin yksi, mutta kaikkia ei tietenkään voi toteuttaa. En ole wt, Kouvola, Porvoo tai mitään muutakaan. Keskiluokkainen tavallinen perhe.

Kuulostat ihan eduskuntalaiselta, "kaikkea on, mutta lisää pitää saada omaan taskuun".

Opiskellut olen kyllä useammankin tutkinnon. Olemme siis työssä, mutta matalapalkkaisilla aloilla. Työ on valittu perheen hyvinvointia silmällä pitäen, ei omien ambitidioiden perässä. Pärjäämme jotenkin, mutta todella tiukkaa on tulla toimeen kahden ihmisen palkalla suuren perheen kanssa.

Olen hyvin ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, nollasta tai sen alta on lähdetty. Pihistelty on kaikki nämä vuodet, vaikeita vuosia on ollut erinäisten vastoinkäymisten vuoksi. Olemme silti yhä yhdessä, enkä suostu tuntemaan huonoa oloa siitä, että joulunaikaan saamme hellittää koko perhe, syödä hyvin, esimerkiksi yksittäispakattua jogurttia ja lohta joita en muutoin osta koskaan kalleuden vuoksi sekä jouluruokia. Ei kannata kadehtia meidän pieniä iloja. Paskaa on koettu sen eteen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita sitä, että köyhyys olisi periytyvää. Vaikka olenkin köyhästä ja isosta perheestä, olen itse pinnistellyt keskituloiseksi käymällä kouluja ja elämällä sääteliäästi. Kun vuosi sitten jäin eläkkeelle, tuloni putosivat roimasti. Nyt maksan vielä asuntolainaa ja suunnittelen tarkkaan menoni. Pidän budjettia ja selaan taas vuosien jälkeen tarjouslehtiä - ja juoksen tarjousten perässä:) Aikuisten lasteni kanssa sovittiin, että tänä jouluna emme osta toisillemme enää lahjoja. Se helpotti suuresti. Korean joulupöydän pystyn kattamaan ja syömään hyvin, mutta sen jälkeen taas pihistellään.  Se herättää karttamaan kaikkea turhaa. 

Ennen ehkä olikin niin, että köyhissä oloissa lapsuutensa elänyt pyrki itse parempaan. Nykyään periytyy se, ettei itse tarvitse tehdä mitään, kun tuilla ja kerjäämällä muilta saa saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta toimeentulotuen pitäisi olla viimesijainen ja väliaikainen tuki, ei sellainen jonka varassa eletään pahimmillaan kymmeniä vuosia.

Ei kukaan niiden varassa huvikseen elä kymmeniä vuosia, tuo on hädintuskin elämää, ellei sitten puuhaile jotain pimeänä siinä sivussa / omaa muita tulonlähteitä. Viimesijainen se tuki onkin, toivottavasti väliaikainen.

”Hädintuskin elämää”... on se vaan kumma, että monella (myös minun tuntemalla) työssäkäyvällä yksinhuoltajalla jää elämiseen saman verran, kun on ensin itse maksanut asumisen. Ja silti elelevät ihan hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saamme ruoka lahjakortin, ruokakassin ja lapsille paketit. Olemme työssä käyviä, pitkät urat, asunto- ja autovelka on. Tulemme toimeen, mutta aina pitää laskea, laskea, laskea. Nälkää emme juurikaan näe, ravinto voisi olla parempilaatuista eli kalliimpaa. Vaikka pärjäämme, otan ilolla vastaan nuo avustukset. Muutaman päivän saamme elää niin, että jääkaapissa taatusti on jotakin jokaiselle, kauppaan ei mene rahaa, joten sen voi käyttää kunkin lapsen yhteen päätoiveeseen. Kaikki vanhemmat tietävät, että toiveita on aina enemmän kuin yksi, mutta kaikkia ei tietenkään voi toteuttaa. En ole wt, Kouvola, Porvoo tai mitään muutakaan. Keskiluokkainen tavallinen perhe.

Kuulostat ihan eduskuntalaiselta, "kaikkea on, mutta lisää pitää saada omaan taskuun".

Opiskellut olen kyllä useammankin tutkinnon. Olemme siis työssä, mutta matalapalkkaisilla aloilla. Työ on valittu perheen hyvinvointia silmällä pitäen, ei omien ambitidioiden perässä. Pärjäämme jotenkin, mutta todella tiukkaa on tulla toimeen kahden ihmisen palkalla suuren perheen kanssa.

Olen hyvin ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, nollasta tai sen alta on lähdetty. Pihistelty on kaikki nämä vuodet, vaikeita vuosia on ollut erinäisten vastoinkäymisten vuoksi. Olemme silti yhä yhdessä, enkä suostu tuntemaan huonoa oloa siitä, että joulunaikaan saamme hellittää koko perhe, syödä hyvin, esimerkiksi yksittäispakattua jogurttia ja lohta joita en muutoin osta koskaan kalleuden vuoksi sekä jouluruokia. Ei kannata kadehtia meidän pieniä iloja. Paskaa on koettu sen eteen kyllä.

Miksi muuten kaikki kertovat niin älyttömiä kurjuustarinoita Putkinotko-Ryysyranta-tyyliin kun haluvat kerjätä muilta rahaa?

Itse ainakin lahjoittaisin mieluummin ihmiselle, joka kirjoittaisi jotain tällaiseen henkeen: "Minulla on tilapäisesti vaikeaa, mutta tokenen lähiaikoina koska teen asioita X, Y ja Z. Tavoitteeni saavuttamista edistäisi, jos saisin apua muodossa W."

Miksi ihmeessä muiden pitäisi haluta auttaa ihmistä joka ei itse yritä yhtään auttaa itseään, rypee vaan itsesäälissä ja ruikuttaa?

Mulla ei ole varaa hiustenväriin, manikyyreihin tai ostaa itselle mitään. Ei vaatteita, meikkejä tai muutakaan. Kirppikseltä ostanut mitä on oikeasti tarvinnut ja myynyt kaiken arvokkaan pois. En myöskään hakenut jouluavustusta. Ei ole varaa ostaa lahjoja. Olen opiskelija eikä ole ollut mistä säästää. Havahduin liian myöhään jouluavun hakemiseen lapsia varten mut sellasta se sit on. Ei ole ollut näin huonoa tilannetta. Rahat menee vuokraan ja ruokaan. Masentaa koko joulu, mainokset ja tyhjyys. Ei tää lasten vika ole mut ei ole mistä antaa.

Mulla oli yks tuttu joka oli perustanut koko elämänsä omalle kärsimysnäytelmälleen. Hän oli sen avulla saanut lukemattomat tuetut lomat perheelleen, terapiat, tuet, avustukset.. Yhtenä vuonna sitten lähti taas perinteiselle kerjuukierrokselle jouluavustuksia hakemaan seurakunnalta ym. Diakonissa oli erehtynyt toteamaan että "Teillähän taitaa mennä perheenä nyt paremmin" kuten menikin mutta tämä toteamus oli suuri virhe. Tuttavani suuttui tästä niin että kävi raivon vallassa kahmuamassa itselleen useamman lahjakortin eri auttavilta tahoilta, ja saipa vielä sai tuetun joululoman koko perheelle laskettelukeskukseen! Kehtaisi minulle vielä kehua miten on taas yhteiskunta "hyvittänyt" hänen kärsimystään jota diakonissa oli kuulemma vähätellyt. Meinasin sanoa että suksihan jo vit*uun sinä hyväksikäyttäjä mutta en kehdannut.