Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anna mun kaikki kestää, kliseet jouluavustuksia hakevista pitää sittenkin paikkaansa!
30.11.2019 |
Tällä palstalla näkee aina näitä aloituksia rahaa ja avustuksia krokotiilinkyyneleet silmissä kerjäävistä naisista, joilla kuitenkin varaa ripsipidennyksiin, tatuointeihin ja kynsihuoltoihin. Olen aina pitänyt tarinoita vahvasti liioiteltuina. Kunnes!
Törmäsin erääseen tuttavaan eilen kaupassa. Vuolaasti kiitollisuudesta kyynelehtien (hieno roolisuoritus) kertoi kuinka oli hakenut ja saanut ruoka- ja raha-avustuksia useammaltakin taholta, kun ei ollut rahaa ruokaan eikä mihinkään, vaikka koko vuoden kituutellut vähillä rahoilla ja myynyt mm. kodin irtaimistoa saadakseen kolmelle pienelle lapselleen puuroa pöytään. Lapsillekin oli selitetty, kuinka nyt ei ole varaa käydä missään, kesällä eivät päässeet edes huvipuistoon vaikka lapset niin olisivat toivoneet. Ja oli sydäntä särkenyt kieltää tämä huvi kun kaikki muut käyvät ulkomailla (ketkä muut, ei olla mekään käyty) Ja lasten toivoessa pääsyä Hesburgeriin hampurilaisille, oli tämä neuvokas äiti itse kotona tehnyt hampparit ja ranskikset tienpientareilta kerätyillä tyhien pullojen palautusrahoilla. Kun on niin raha tiukalla.
Kummasti on tällä äiteellä silti varaa käydä JUURI niissä kliseisissä kynsi- ja ripsihuolloissa (siis ihan oikeasti!) ja myös useammassa konsertissa käynyt itsekseen vuoden aikana (kyllä, kotiintultuani stalkkasin ja näkyi julkisia kuvia Facebookissa, juoma virrannut ja tupakka palanut, yhdessä kuvassa esittelee jopa uutta tatuointiaan, siis todella, en keksi näitä) Eikä mitkään ilmaiskonsertit kyseessä!
En voinut vastustaa kiusausta osoittaa pitkiä tekokynsiään ja ripsiään että eikö näihin palaneilla rahoilla olisi jo saanut puurot ja hampurilaisetkin, sain vastaukseksi itkua ja syyllistystä miksi köyhää kiusaan ja enkö suo minkäänlaista iloa hänelle kurjaan elämään vaan olisin viemässä tuhkatkin pesästä. Itkun, mulkoilun ja sättimisen säestämänä poistui paikalta huutaen että kai minulla on nyt hyvä mieli.
Ei ole, olen raivoissani tällaisista ihmisistä. Olisi varmaan avustuksille ollut parempikin kohde.
Ja tässä ehdotukseni: avustusten sijaan jonkinlaista taloustaito-opetusta ihmisille!!!
Kommentit (497)
terv, juuri se väliinputoaja, monisairas, köyhä, ylipainoinen! en hae sossusta tai muualta yhtään mitään! Kituutan omillani ja yritän elää ekologisesti, en käytä päihteitä, kärsin päivittäisistä kivuista, liikkuisin paljon enemmän jos pystyisin! Olen luonnollisen näköinen ja tavallinen suomalainen mutta en pysty töihin, enkä saa eläkettä, että hyvin pyyhkii![/quote]
Miten oikein tulet toimeen ja miksi et saa eläkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
Esim diakonian ostositoumuksissa lukee tämä. No, mitä tekee elämämkoululainen? Kysyy kaljapurkki kourassa kuuluuko tämä elintarvikkeisiin. Kun hänen suureksi hämmästyksen selvitetään ettei kuulu niin ostaa suklaata ja yhden einespitsan. Tarpeeseen meni.
Pari vuotta sitten eräs meidän pikkukaupungin alkkari oli saanut diakonian ostositoumuksen ruokaan. Summa 50 e.
No hän sitä kaupitteli kaupan kulmilla hintaan 30e kun tajusi että sillä ei saa tupakkaa eikä kaljaa :D
En tiedä ostiko sen kukaan,onko niissä nimi ,sitä en tiedä.
Mua jaksaa aina hämmästyttää tämä, miten eri tavalla ihmiset ymmärtävät sen, kuka on köyhä ja mitä se tarkoittaa, ettei ole rahaa. Kun olin opiskelija, sanoin kaverille, ettei ole rahaa, oletti silti mun pystyvän esim. lähtevän shoppailemaan. Kysyin siltä, mitä sille tarkoittaa "ei ole rahaa" ja paljonko se uskoi mulla olevan. Veikkasi, että mulla on 700€ tilillä. Mulla oli kymppi ja sen piti riittää kahdeksi viikoksi. Kaveri sai "köyhänä opiskelijana" isojakin raha-avustuksia sukulaisiltaan joka kuukausi.
Itse olen joskus ehkä ollutkin avun tarpeessa. Nykyäänkin mulla on satanen kuussa ruokaan ja muuhun vastaavaan, mutta pärjään sillä jotenkin. Joskus on käynyt mielessä, että apu olisi hieno juttu, mutta en kehtaisi pyytää mitään rahana. Rahan pyytäminen on aina jotenkin epäillyttävää. Olisin ikionnellinen vaikka yhdestä kaalista, omenoista, kananmunista, linssipaketista tai parista litrasta ruisjauhoa. Ruokakassia vastaan voisin vaikka tehdä jotain hommiakin. Kesäisin pärjään yleensä tosi hienosti villivihanneksien ansiosta, enkä silloin edes suostuisi vastaanottamaan apua.
Mä olen ollut köyhä niin pitkään, että se alkaa kai jo olla osa identiteettiä tai jotain, mutta otan nämä jutut joskus vähän henkilökohtaisesti. Prkle kun joidenkin pitää pilata köyhien maine suorastaan huijaamalla. Suomessa on oikeastikin köyhiä ja tällainen on sitten heiltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakorttiin teksti: Vain elintarvikkeita!
Esim diakonian ostositoumuksissa lukee tämä. No, mitä tekee elämämkoululainen? Kysyy kaljapurkki kourassa kuuluuko tämä elintarvikkeisiin. Kun hänen suureksi hämmästyksen selvitetään ettei kuulu niin ostaa suklaata ja yhden einespitsan. Tarpeeseen meni.
Pari vuotta sitten eräs meidän pikkukaupungin alkkari oli saanut diakonian ostositoumuksen ruokaan. Summa 50 e.
No hän sitä kaupitteli kaupan kulmilla hintaan 30e kun tajusi että sillä ei saa tupakkaa eikä kaljaa :D
En tiedä ostiko sen kukaan,onko niissä nimi ,sitä en tiedä.
Joko Prismassa kävit? Ostitko räväkän shokkivärin tukkaan jouluksi?
Taloustaidottomuutta on nykyään tosi paljon. Tai ehkä se on muutakin taidottomuutta, mutta tuossa se näkyy ensimmäisenä.
Ympäristökin asettaa aika kovat paineet, kaikilla on oltava juuri viimeisen päälle koti, vaatteet, elektroniikka. Ja kaikkea olisi hyvä olla paljon, ja HETI.
Tietysti on myös oikeaa köyhyyttä, eli menot ovat liian suuret tuloihin nähden, mutta niistä ei pysty karsimaan. Voi johtua monenlaisesta, esim. terveyssyistä, ja olla tilapäistäkin.
Mitä tälle kaikelle sitten on tehtävissä? Miten ihmiset tyytyisivät vähempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä sitäkään oikein ymmärrä jos jollain ihmisellä on ihan oikea tilanne, että olisi oikeutettu tukiin ja ei silti niitä hae.
En näe siinäkään mitään järkeä, että ylpeillään sillä ja ollaan marttyyrejä.
Ei se, että jotkut hakevat avustuksia väärin perustein sulje pois sitä, että ne kuuluvat niille ja ne on oikeus hakea joilla Kelan laskelmat niihin oikeuttavat.
Myös se, että jotkut hakevat väärin perustein jouluavustuksia ei sulje pois sitä että suurin osa on kuitenkin niitä, jota niitä ihan oikeasti tarvitsevat eivätkä huijaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton siihen että äiti on typerys. Jos kampaamo/ripset/kynnet/festarit on tärkeämpiä kuin lasten menot niin äiti on vähä-älyinen wt.
Itse ostin hopen puusta toiveen koska säälin lapsia.
Olen itse ollut työttömänä työmarkkinatuella. Hain silloin ruuat ruokajaosta ja ruokaa sai niin paljon että ei sitä tarvinnut paljoa kyllä ostaa. Monesti sieltä sai myös koiralle ruokaa ja siteitä ja shampoota yms. Minulla jäi monesti siitä 500e korvauksesta 200e säästöön. Ei ollut lapsia ruokittavana mutta ei olisi ollut konsti eikä mikään ruokkia niillä ruuilla pari mukulaa lisää (Helsingissä jakoja joka päivä) ja säästää yhtäaikaa jouluun ym. Menoihin.
Muistakaa että lapset on viattomia siihen että vanhemmat ei osaa hoitaa taloutta. Toivottavasti kouluissa alettaisiin opettaa taloustaitoja, aika moni koti ei niitä osaa opettaa.
Siis mitä ihmettä? Menit hakemaan ilmaiseksi köyhille tarkoitettuja ruokia vaikka samalla jäi säästöön yli 200e kuukaudessa?! Millä oikeudella oikein menit rosvoamaan oikeasti köyhille tarkoitettuja ruokia? Eikö ahneudella ole mitään rajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton siihen että äiti on typerys. Jos kampaamo/ripset/kynnet/festarit on tärkeämpiä kuin lasten menot niin äiti on vähä-älyinen wt.
Itse ostin hopen puusta toiveen koska säälin lapsia.
Olen itse ollut työttömänä työmarkkinatuella. Hain silloin ruuat ruokajaosta ja ruokaa sai niin paljon että ei sitä tarvinnut paljoa kyllä ostaa. Monesti sieltä sai myös koiralle ruokaa ja siteitä ja shampoota yms. Minulla jäi monesti siitä 500e korvauksesta 200e säästöön. Ei ollut lapsia ruokittavana mutta ei olisi ollut konsti eikä mikään ruokkia niillä ruuilla pari mukulaa lisää (Helsingissä jakoja joka päivä) ja säästää yhtäaikaa jouluun ym. Menoihin.
Muistakaa että lapset on viattomia siihen että vanhemmat ei osaa hoitaa taloutta. Toivottavasti kouluissa alettaisiin opettaa taloustaitoja, aika moni koti ei niitä osaa opettaa.
Siis mitä ihmettä? Menit hakemaan ilmaiseksi köyhille tarkoitettuja ruokia vaikka samalla jäi säästöön yli 200e kuukaudessa?! Millä oikeudella oikein menit rosvoamaan oikeasti köyhille tarkoitettuja ruokia? Eikö ahneudella ole mitään rajaa?
Ne ruuat menee roskiin jos niitä ei kukaan hae. Meneppä itse käymään vaikka Myllypurossa. Siellä jaetaan tonneittain ruokaa mikä menisi muuten roskiin. Ja enkö minä ole köyhä jos tulot on 500e/kk. Olisiko pitänyt ryypätä tai polttaa tupakkaa sillä säästöön jäävällä 200e? Luuletko että päiväysvanha ruoka on jotenkin arvokasta kun se heitetään roskiin? Eikö työtön ole oikeutettu ruokaa yhtälailla kuin eläkeläinen, sitäpaitsi eläke on yleensä isompi kuin se 500e. Luuletko että siellä kysytään mitä teet ja paljonko on rahaa tilillä? Kyllä se on jo noloa/vaivalloista olla siellä jonossa.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa kun moni perustelee näitä tekokynsiä, -ripsiä ja -hiuksia, että saa jotain iloa elämään ja näyttää hyvältä, kun poikkeuksetta nämä juuri eivät näytä hyvältä. Jos jotain oikeasti tyylikkäitä naisia katsoo, ei heillä ole mitään näistä. Hiuksia ei usein edes ole värjätty ja hiusten malli on sellainen joka on helppo ylläpitää eikä tarvi olla joka toinen kuukausi kampaajalla leikkaamassa kouvolatukkaa uuteen kuosiin. Heillä on yksinkertaisia, toki kalliita vaatteita mutta kyllä se yksivärinen paita ja vaikka suorat housut näyttää hyvältä vaikka ne olisivatkin halpatuotantoa tai kirppikseltä. Kunhan ovat puhtaat ja ehjät. Mutta joidenkin on pakko koko ajan ostaa "uutta reissuun" tai "uusi bilepaita".
Tämä. Terve tukka näyttää kaikkein parhaalta. Se tarkoittaa yleensä värjäämätöntä, koska en ole toistaiseksi nähnyt yhtään värjättyä tukkaa jossa olisi kaunis, terve kiilto. Oli millainen kampaamoväri hyvänsä. On ihan hämmästyttävää millaisista himmeistä hamppukasoista ihmiset ovat valmiita maksamaan.
Paljon siistimmältä näyttäisi kun antaisi hiusten olla luonnollisen väriset, pitäisi ne puhtaana ja sen verran pitkänä että saa siistille nutturalle. Parhaan näköiset hiukset on yleensä niillä jotka vähiten kampaajalla käyvät tai tukalleen mitään tekevät.
Ja tosiaan klassisen näköisiä vaatteita saa edullisestikin, ja tekee varmasti paremman vaikutuksen sekä työhaastattelussa että treffeillä kuin tekoripsi-muotirätti-maalipytty.
Ihmiset ei tunnu enää ymmärtävän mitä eroa on siinä että näyttää hyvältä/siistiltä/tyylikkäältä vs. että näyttää muodikkaalta/samalta kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on rastat joten rahaa ei mene kampaajalle, kynnet on omat ja samoin ripset sillä en voisi herkän allergisen ihon takia edes ottaa mitään ihoon liimattava härpäkkeitä! Tatuointeja on pari ja ne on otettu useamman vuoden välein, ei olisi varaa kuvittaa itseään koko ajan ! Poltan, ja säästän kääntämällä sätkiä, suurin ongelma on riippuvuus Frezza-kahvijuomiin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä muussa maassa kuin Suomessa hyysätään ihmisiä näin paljon- jopa avuttomiksi? Onneksi näyttää, että saadaankin äkkiä oikeistohallitus- toivottavasti uskaltavat tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä
terv. nettomaksaja, vero% 42
Voisitko myös tuossa holokaustikiimassasi ajaa sairaille/vanhuksille/köyhille eutanasiaa? Se on kuitenkin _vielä_ halvempaa kuin ”hoitaa” osastoilla kusissa ja paskoissa maatattaen. Vai onko kyse siitä, että sinun on kuitenkin saatava nähdä tätä kärsimystä ympärilläsi tunteaksesi paremmuutesi?
Millaisia päätöksiä? Meillä kuollaan jo kärsimykseen kaltaistesi vuoksi.
Tämä! Mutta älä kuvittele että kuplissaan elävät, keskiluokkaiset Prisma-perheet pystyvät laajentamaan ajatteluaan. He ovat joskus nähneet köyhän ostavan ”kaljaa ja tupakkaa” - ja se tarkoittaa, että _kaikki_ köyhät/sairaat/avuntarvitsijat ostavat _heidän_ verorahoillaan tai _heidän_ avustuksellaan ”kaljaa ja tupakkaa”.
Koska niin se on. Joka ikinen köyhyysdokkari tai median nyyhkytarina on tarina siitä, miten on ihan itse tehty jumalattoman typeriä valintoja kerta toisensa jälkeen eikä edes opittu niistä mitään.
Itse yritän kovasti tuntea myötätuntoa vähävaraisia kohtaan mutta olisi helpompaa jos edes joskus tulisi vastaan sellainen joka ei polta eikä juo eikä aja minkäänlaisella autolla -kohtaan nimittäin irl:kin aika usein tt-tukea hakevia ja köyhyyttään ruikuttavia ihmisiä.
Jos edes joskus törmäisi köyhään, jonka luottotiedot ei ole mystisesti "menneet" -sitähän ei koskaan myönnetä että itse olisi töpeksitty, vaan ollaan niin uhria, niin uhria että. Osamaksulla ostetaan koska "muuten ei ole varaa" eikä ymmärretä että ei voi käyttää rahaa jota ei ole: että jos ei ole voinut ko. menoerään säästää, ei mitenkään selviä osamaksueristäkään. Jne.
Tai ne paljon säälityt köyhät vanhukset. Ilmeisesti jossain iässä ihminen ei enää ole vastuussa itsestään, koska pidetään kohtuuttomana ajatella että leskeytynyt ihminen vaikka muuttaisi pienempään asuntoon johon olisi paremmin varaa, tai ihan vaikka vaihtaisi paikkakuntaa "koska ei kotoaan voi muuttaa". Tuollaiset päätökset kun ymmärtäisi tehdä ENNEN kuin on jalaton ja dementti, olisi ne viimeiset vuodet paljon mukavampia. Mutta ei, ei voi varautua vaikka vanhuus koittaa meille kaikille.
Itse olen kohdannut suurin piirtein kaiken sen paskan mihin ihmiset vetoaa että ei voi varautua: minulla on parikin perussairautta joista toinen aiheuttaa kuluja joita ei Kela korvaa, olen joutunut työttömäksi, sairastunut samaan syssyyn vakavasti, lapset jätin sen takia tekemättä, vakuutuslääkäri paransi vuosien jälkeen pyytämättä ja yllättäen, valitukset ei mene läpi ja työmarkkinatuella sitten elelen ja yritän kuntoutua. Ja tiedättekö mitä? Elän silti ihan hyvää elämää ja yritän tilannettani kaiken aikaa kohentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en kyllä ole kuullut että tällaista on enemmänkin?
Vaikka, olen kyllä ihmetellyt joidenkin vähävaraisten valintoja, että kummasti sitä rahaa riittää kalliisiin harrastuksiin tai ehostukseen, tupakkaan ja cocikseen, ja sitten itkien haetaan seurakunnalta ruoka-avustusta kun ihanaa että autetaan.
Oon aatellu että omat on valintamme kaikilla mutta vilpittömästi ihmettelen.
Ja siis tarkoitin että kauheaa kun huijataan, ja että olen vähän järkyttynyt että tämä on niinkin yleistä. /455
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa tulee esille, kuinka ei ole varaa satasen takkiin, eikä edes tajuta halvempiakin olevan. Minä työssäkäyvänä en osta satasen takkia, miksi ostaisin? Ostan omat ja lasten vaatteet ennakoiden alesta. Didriksonin toppatakkini ostin 7 vuotta sitten, maksoi alessa 40 euroa. On aivan siisti ja ehjä edelleen, ja samanlaisia näkyy ihmisillä päällään,eli ei ole edes vanhanaikainen. Tyttären takissa vetoketju edistää, mutta koitetaan pärjätä joulun yli, alennusmyynteihin asti. Toki jos takki hajoaa, ostetaan aiemmin. Ensitalvea tuo takki tuskin kestää vetoketjun osalta. Se on tyttärellä nyt kolmatta talvea.
En ymmärrä, miksi köyhä voi säästää sitä kymppiä kuussa äkillisen tarpeen varalle, oli se takki tai pyykkikone, vaan ostaa sen ennemmin osamaksulla. Ts. Maksaa pitää kuitenkin mutta ennemmin maksetaan jälkikäteen, kuin etukäteen. Luulisi, että helpottaisi tieto siitä, että on hieman raha säästössä äkillisen tarpeen varalle.
En muuten koskaan ole ostanut uutta pyykkikonetta tai kuivausrumpua, omani ovat käytettyjä, ja maksoivat 60 ja 80 euroa. Lasten polkupyöristä maksoin 50 ja 60 euroa. Nekin käytettyjä ja kunnostettuja. Kestäneet monta vuotta jo.
Tuntuukin olevan niin, että mitä köyhempi, sitä suurempi hinku ostaa uutta tavaraa,ja vielä luullaan, että töissä käyvät voivat ostaa mitä tahtovat. Tavallaan voinkin, mutta suunnittelemalla ja säästämällä. Ennakoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein keski- tai hyvätuloinenkaan ei tajua taloudenhoidosta mitään, mutta he pärjäävät, koska tuloja on. Kun työttömyys iskee, joillakin näillä ei ole perusasiat mitenkään hallussa.
Tämä on aika hyvä näkökanta. Kuinkakohan moni tietää miten paljon käyttää vuodessa vain itseensä. Haastaisi jokaisen,
jota tämän keskustelun aihe kiinnostaa, pieneen testiin.
Yrittäkää merkata ylös ostoksia, siis konkreettisesti mitä ostit ja mitä maksoi?
Saatat yllättyä.
ensimmäinen ajatus on tietysti "ei siihen ole aikaa kenelläkään"
yritä silti merkkaa kaikki mitä saat itsellesi myös "itsestäänselvyydet" kaikki tekeminen, meneminen, herkuttelu, fyysiset tavarahankinnat. Kaikki johon käytät rahaa ja merkkaa myös iloatuovat asiat, vaikka niihin ei olisi kulunut rahaa (esim ystävältä saatu vaate tai ilmainen tapahtuma, mutta muista välilliset kulut kuten auton polttoaineet tai bussi lippu).
Merkkaa myös "paheet" esim. tupakka ja alkoholi, koska nekin ovat mielihyvän tavoittelua yhtälailla kuin vaikka ravintolassa syöminen tai suklaapatukka.
Jos olet perheellinen voit vertailun vuoksi kirjata myös muiden perheenjäsenten menoja.
Muista että jättämällä jotain merkkaamatta huijaat vain itseäsi.
Itselleni selvisi silloin kun oltiin tiukilla että sorruin ostelemaan suihkugeelejä ja shampoota yli tarpeiden (kaupassa kun piti kieltäytyä niin monesta niin euron Suihkugeeli oli se lohtulanka itselle) ja mikä siinä oli hassuinta oli se että aina ostotilanteessa selitin itselle että näitä tarvii aina, vaikka ei niitäkään todellisuudessa montaa vuodessa käytä.
Mutta kun merkkasin ylös ostoksia se auttoi hallitsemaan myös omaa ostoskäyttäytymistä.
Aina kun tuli se tunne "etten voi koskaan hankkia" tai morkkis etten pysty tarjoamaan lapsille sitä ja tätä, niin auttoi kun katsoi muistikirjasta mitä iloa tuovia asioita oli hankittu ja saatu.
Kirjasin ylös myös kaikki avustuksina saadut asiat että muistaisin olla niistä kiitollinen.
Eikä ollut myöskään sitten kauhea morkkis jos käytiin puolison kanssa kahvilassa kahdestaan kun tiesin etten ole tuhlannut itseeni. Minulla oli tai on edelleen se hyvä puoli ettei meistä kumpikaan polta tupakkaa. Hiuksia olen värjäyttänyt nyt kaksi vuotta kun oma väri hävisi.En toistaiseksi ole joutunut meikkaamaan, mutta ehkä sitten kun alkaa lakastumaan niin sitten. Alkoholia en itse käytä, mutta puoliso kyllä pari kertaa vuodessa "irrottelee". Sanoisin että olemme harvinaisen vähällä toimeen tulevia mutta en sitä ennen tajunnut kun onhan se tuhlaaminen niin niin hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloinpa tässä miettiä et koska olen ostanut ITSELLENI jotain kivaa.... ööö vuos sitten käsilaukun, aitoa nahkaa jotta kestää 10vuotta, koska mulla ei ole ollut yhtäkään uutta laukkua ikinä. Ikää 39v. Tänä vuonna ostin käsintehdyn lasipallon itselleni synttärilahjaks, hinta 20€.
Ja meidän perhe on ihan hyvä tuloinen. Kampaajalla en käy edes joka vuosi. Vaatteita ostan kun edelliset rikki.
Lapsiin ne kaikki rahat menee, mut väliäkö sillä.
Niinpä, hyvätuloinen perhe täälläkin, viimeksi ostin itselleni uudet farkut koska viimeisiin ehjiin alkoi tulla reikä haaroväliin. Näillä pärjään jouluun asti niin että hieman risat on jalassa kun ehjät pyykissä, jouluksi lupasi yksi sukulainen toiset farkut. Kampaajalla kävin vuosi sitten joulukuussa, nyt mietin menisikö taas vai odottaisko toisen vuoden, raitoja otan vuoden parin välein, leikkaan itse kotona omat ja muiden perheenjäsenten hiukset. Toki meillä on keskivertoa hienompi asunto ja velaton auto, tällaiseen ei meilläkään olisi varaa jos tulot pistettäisiin välittömiin mielitekoihin kuten irtoripset tai lasten kalliit merkkivaatteet. Toki saa priorisoida varankäyttönsä, jos vaikka irtoripset on tärkeämmät kuin auto niin jokainen päättää itse mihin panostaa, mutta kyllä lasten välttämättömät tarpeet tulee listalla ensimmäisenä jos niitä lapsia on hankkinut.
Miksi et korjaa niitä farkkuja? Ei ole vaikeaa, olen mies ja korjaan usein rikkoutuneita vaatteitani. Parsin jopa villasukkia, eilen parsin kaksi villapaitaan tullutta reikää.
Kyllä minulta nuo mainitsemasi korjaukset onnistuu ja moni muukin, mutta haarovälistä ohueksi kuluneita farkkuja en osaa siististi korjata. Jos sinä osaat niin kerro mullekin miten koska elvyttäisin nuo farkut mielelläni, ovat muutoin ihan lempparit. Kangas on joustavaa mikä vaikeuttaa korjaamista.
Silitä liimakangas kankaan nurjalle puolelle ja sitten siksakkailet heikot farkun kohdat ristiin rastiin. Ei se näy haaroista mihinkään, voi kyllä vähän tuntua. Tulee vähän lisää käyttöaikaa farkuille.
Ole varovainen puheissasi, sillä et voi tietää miten elämä veilä siuna heittelee. Vanhempani olivat aikoinaan auto-onnettomuudessa, jossa kuoli 3 ihmistä. Vanhempani loukkaantuivat, toinen vakavasti mutta toipui hyvän sairaalahoidon ansiosta jaloilla kulkevaksi. Mutta toinen joka loukkaantui alkutietojen mukaan "lievästi" meneetti työkykynsä, oli 7 vuotta kelan ja suuren työnantajansa lakimiesten kuivausrummussa ja putosi lopulta kelan päivärahoilta pois. Ilman toisen puolison tuloja, olisi sossun asiakas LOPUN IKÄÄNSÄ. Siis onnettomuuden vuoksi jossa he istuivat kyytiläisinä. Tupakalla, alkoholilla tai hiusvärillä ei ollut osaa tapahtumien kulkuun missään vaiheessa. Jos yhtään tyydyttää, niin niitä vanhempani eivät käytä. Sinä et voi tietää mitä vastoinkäymisiä ihmisillä on tai on ollut. Molemmilla vanhemmilla oli hyvät vakuutukset jotka auttoivat alussa -ALUSSA. Vaatteet, silmälasit, matkatavarat, sairaalapäivät, ym korvattiin hyvin. Mutta sitten kun ne hermosäryt, valvominen, postraumaattiset kokemukset todella löi päälle niin ei siinä auta kuin perhe, ystävät ja mahdollisesti luotto johonkin korkeampaan. Elämässä voi tapahtua siis ihan mitä vain. Kaikilla ei ole turvaverkkoa, tai omaisuutta joilla päästä pahojen aikojen yli. Tässä on yksi syy miksi itse olen säästäväinen. On hyvä olla puskuria edes joksikin aikaa jos vaikka mopo ajaa yli. Yhteiskunta ei auta kuin hetken. Samoin vakuutusyhtiö. Ne keksii kyllä tiensä korvauksista pois, tyyliin: lonkkamurtumanne on lääkärimme mielestä synnynnäinen.
Voinj omalta osaltani vahvistaa, että joskus elämä vain heittelee, Ei aina ole kysymys omista valinnoista. Isäni sairastui parantumattomaan sairauteen, kun olin alakoulussa, ja itse sain viisikymppisenä pahan astman. Työmarkkinoilla olen nyt ongelmajätettä, vaikka haluaisinkin tehdä työtä. Odotan kelan eläkepäätöstä. Kukaan terve työssäkäyvä ei tajua, miten onnellinen on. En halunnut työelämän ulkopuolelle, mutta näin vain kävi.
Vierailija kirjoitti:
Voinj omalta osaltani vahvistaa, että joskus elämä vain heittelee, Ei aina ole kysymys omista valinnoista. Isäni sairastui parantumattomaan sairauteen, kun olin alakoulussa, ja itse sain viisikymppisenä pahan astman. Työmarkkinoilla olen nyt ongelmajätettä, vaikka haluaisinkin tehdä työtä. Odotan kelan eläkepäätöstä. Kukaan terve työssäkäyvä ei tajua, miten onnellinen on. En halunnut työelämän ulkopuolelle, mutta näin vain kävi.
Just näin. Omaan onnettomuuteeni ei myöskään liity millään tavalla alkoholi, tupakka, hiusvärit sun muut vaan ainoastaan huono tuuri (toki olisi voinut käydä paljon pahemminkin). Itse olen tällä hetkellä työkyvytön ja vielä eläkevakuutusyhtiön rahalla. Välillä olen toivonut että olisin kuollut onnettomuudessa enkä jäänyt näin kitumaan. Työmarkkinoille on turha kuvitellakaan pääsevän vaikka jotakin pientä pystyisi osa-aikaisesti joskus tekemäänkin, Suomessa ei ole kaltaisilleni mitään välityömarkkinoita.
Alue: Aihe vapaa
Minullakin ainoa takki joka nykyään maksaisi yli satasen on teininä markka-aikaan lahjaksi saatu paksu untuvatakki, joka on edelleen käytössä kovina pakkaspäivinä j ihan siistin näköinen. Muut takit olen ostanut ennakoiden alerekiltä. Nyt kun miettii niin toisaalta tuo kallein takki on ollut tosi kestävä, joten ehkä kannattaisikin panostaa vähän enemmän, jos pystyy. Ei tarvitsisi niin usein olla uutta takkia metsästämässä. Mutta sitä kalliimpaa takkia käyttäisin niinkauan kuin se kestää, ja nauttisin siitä laadukkaasta takista, sen sijaan että hakisin kiksini shoppailusta.